Mä haluan aseet pois talosta. Miten kerron miehelle?

  • Viestiketjun aloittaja thinKing
  • Ensimmäinen viesti
"vieraS"
En kyllä sanonut etten pystyisi minäkään, jos huomasit. :) Tuo ukko nyt vaan on töissä, enkä viitsi sille töihin soittaa asiasta. Minä ikäänkuin pohjustan asiaa itselleni ja kuulostelen muiden kantaa aiheeseen.
Eli halusit kysyä muiden kantaa saako aseita säilyttää kotona, mutta en halunnut kysyä (sitäkään) suoraan? Jos aseet on kotona säilytetty oiken, minun puolestani saisi säilyttää. Jos ajattelisin että ne jollekin perheen jäsenelle aseet on liian helposti saatavilla varmasti asiasta miehen kanssa keskustelisin.
 
ap.
[QUOTE="vieras";27188658]Auttaiskohan vaikka kassakaapissa säilyttäminen asiaa? Toisaalta jos ovat kuitenkin lähes tarpeettomia, niin ehkä joku aseharrastaja kaveri voisi ne ottaa kaappiinsa.[/QUOTE]

Erittäin hyvä idea! Mä en tiedä kuinka iso lokero hänellä on pankissa mutta ehdotan sitä. :)
 
en tajua en...
Miksi ihmeessä ne aseet pitää saada pois talosta jos ne kerta on kunnolla säilöttynä lukitun oven takana ilm asekaapissa ihan??

Ehkä.olen jollain tavoin siis väärä tähän edes mitään kommentoimaan, mut mistä tiedät etteikö miehesi esim ala joskus metsästämään? Tai mene itse kokeilee.ammuntaa, tiedä vaikka innostuisit uudesta harrastuksesta! ;)

Mit mieti nyt järjellä eläkä perskannikoillas. Anna miehesi säilyttää ne aseet itsellään kun ne kerta on lain vaatimalla tavalla säilytyksessä.
Miks sun pitäis saada tahtos läpi? Vai suostutko sinä luopumaan jostain yhtä kalliista ja tarpeettomasta tavarasta samalla kun mies luopuisi aseistaan? Tuskinpa vain.
 
[QUOTE="vieras";27188669]Sivari-Data siis tappaa metsän viattomia eläimiä, mutta naisia, lapsia ja vanhuksia hän ei ole valmis puolustamaan ase kädessä: on siinä meillä "mies"...[/QUOTE]

If-by-whiskey -argumentointivirhe spotattu.
 
ap.
Miksi ihmeessä ne aseet pitää saada pois talosta jos ne kerta on kunnolla säilöttynä lukitun oven takana ilm asekaapissa ihan??

Ehkä.olen jollain tavoin siis väärä tähän edes mitään kommentoimaan, mut mistä tiedät etteikö miehesi esim ala joskus metsästämään? Tai mene itse kokeilee.ammuntaa, tiedä vaikka innostuisit uudesta harrastuksesta! ;)

Mit mieti nyt järjellä eläkä perskannikoillas. Anna miehesi säilyttää ne aseet itsellään kun ne kerta on lain vaatimalla tavalla säilytyksessä.
Miks sun pitäis saada tahtos läpi? Vai suostutko sinä luopumaan jostain yhtä kalliista ja tarpeettomasta tavarasta samalla kun mies luopuisi aseistaan? Tuskinpa vain.
Munusta tuntuu epämukavalta että talossa on aseita. Kyllä minä tässä tätä nyt kovasti pohdin. Sen tiedän että mies ei ala metsästämään, ko. aseet ei ole metsästysaseita. Olen kokeillut ammuntaa ja tykännytkin siitä. Jos ne aseet vaan olis muualla koin kotona.
Saa siin hoitaa ne jonnekin sijoitukseen.
 
***
En halua että mieheni ajattelee että jotain pelkäisin tai en luottaisi häneen. Mutta...
Äh!
No miksi sitten?

Jos sä et pelkää miehen käyttävän aseita väärin, et pelkää lasten saavan niitä käsiinsä, niin mikä on vikana? Jos ne ovat vielä lukkojen takana, niin oikeasti ne jonkun mainitsemat keittiöveitset ovat teillä moninkertaisesti vaarallisempia kapistuksia.

Vai luuletko sä lasten saavan jotain vaikutteita niiden olemassaolosta? Tai lasten kiinnostuvan ammunnasta harrastuksena?
 
[QUOTE="vieras";27188752]Mietis tätä: Data on sivariudellaan päättänyt ettei missään oloissa halua puolustaa sua ja lapsiasi uhkaavalta väkivallalta: on siinä sulla "mies"...[/QUOTE]

Mie oon ite mieluummin uhrilammas kuin murhaaja. Enkä ole mennyt naimisiin siksi, että saisin itselleni henkivartijan. Kuolemaakin pahempia asioita on maailmassa.
 
"vieras"
No miksi sitten?

Jos sä et pelkää miehen käyttävän aseita väärin, et pelkää lasten saavan niitä käsiinsä, niin mikä on vikana? Jos ne ovat vielä lukkojen takana, niin oikeasti ne jonkun mainitsemat keittiöveitset ovat teillä moninkertaisesti vaarallisempia kapistuksia.

Vai luuletko sä lasten saavan jotain vaikutteita niiden olemassaolosta? Tai lasten kiinnostuvan ammunnasta harrastuksena?
Jos ap ajattelisi järjellä hän haluaisi päästä eroon keittiöveitsistä eikä ampuma-aseista, mutta ap ajattelee tätä asiaa puhtaasti tunteella.
 
ap.
[QUOTE="vieras";27188808]Jos ap ajattelisi järjellä hän haluaisi päästä eroon keittiöveitsistä eikä ampuma-aseista, mutta ap ajattelee tätä asiaa puhtaasti tunteella.[/QUOTE]

Paha sanoa mistä se tunne tulee, että aseeton talo on kivempi, kuin sellainen missä on aseita. Mä en näe ajattelussani mitään huonoa vaikka kuinka ajattelisin.
 
..
Meillä mies halusi hommata aseen. Vastustin ensin kovinkin jyrkästi just kun en halua meidän taloon asetta. Mutta en mä varmaan voi mieheltä harrastusta kieltää, ei harrasta muuten juuri mitään erikoista mut joskus tauluun ammuskelee tuolla. Ei mun mielestä vaimolla ole "oikeutta" vaatia aseita pois jos mies niitä haluaa säilyttää. Jos ei siis kuitenkaan ole mitään pelkoa väärinkäytöstä.

Mutta toki voit mieheltä kysyä, että meinaako niitä vielä joskus käyttää vai voisko viedä pois kuljeksimasta kun vaivaa et lapset saa käsiinsä.:)
 
ap.
Meillä mies halusi hommata aseen. Vastustin ensin kovinkin jyrkästi just kun en halua meidän taloon asetta. Mutta en mä varmaan voi mieheltä harrastusta kieltää, ei harrasta muuten juuri mitään erikoista mut joskus tauluun ammuskelee tuolla. Ei mun mielestä vaimolla ole "oikeutta" vaatia aseita pois jos mies niitä haluaa säilyttää. Jos ei siis kuitenkaan ole mitään pelkoa väärinkäytöstä.

Mutta toki voit mieheltä kysyä, että meinaako niitä vielä joskus käyttää vai voisko viedä pois kuljeksimasta kun vaivaa et lapset saa käsiinsä.:)
Mä katson että mulla on oikeus hieman vaatiakin koska kyse on aseista, ei soittimista, niitä on meillä talo täynnä (muusikko).

Mä otan tän asian nyt heti esille kun tavataan. Tuun sit kertoon tänne mikä oli miehen kanta ja mihin päädyttiin.
 
"vieras"
Meillä on aseita myös. Mies tekee työtä, jossa tarvii niitä ja työ vaatii hyvää ammattitaitoa myös ampumisen saralla. En pelkää aseita. Pelkkä ase ei tapa, vaan se vaatii ihmisen sitä käyttämään. Osaan ampua ja oikeastaan pidän ampumisesta.

Kun on tutustunut aseisiin ja niiden toimintaperiaatteeseen, ei ne pelota tai arveluta. Kaikki uusi pelottaa ja vieroksuttaa.

Sinuna perehtyisin miehesi tapaan säilyttääa aseitaan, jos se toisi mielenrauhan.
 
***
Paha sanoa mistä se tunne tulee, että aseeton talo on kivempi, kuin sellainen missä on aseita. Mä en näe ajattelussani mitään huonoa vaikka kuinka ajattelisin.
Enkä mä tarkoita, että siinä olisi jotain huonoa. Olisi vain kiva ymmärtää, mistä on kyse. :)

Mun lapsuudenkodissa oli ja on edelleen lukuisia metsästys- ja tarkkuusammunta-aseita. Mua ei ole koskaan huolettanut niiden suhteen yhtään. Aseet ja patruunat säilytetään erillään, jotta edes mahdollinen varas ei saa niistä toimivaa kokonaisuutta. Aseet ovat lukitussa kaapissa ja kaappi lukitussa huoneessa enkä minä tiedä kummankaan avaimen säilytyspaikkaa. Luotan isän aseenkäsittelyyn täysin.

Sen sijaan mun enollani on myös aseita. Hänellä ne ovat lukittavassa seinätelineessä ja niinikään lukkojen takana. Huoneessa on oma ikkuna. Seinätelineen voisi ehkä saada rikki ja patruunat ovat vieressä, joten mahdollisen tunkeutujan riski tehdä aseilla vahinkoa on paljon suurempi. Eniten mua on kuitenkin aina huolettanut eno itse. Hän on viinaanmenevä ja helposti rähisevä tyyppi. En mä usko, että se ketään koskaan ampuu, mutta pienenpieni epäluottamuksen rippunen mulla on. Enkä uskalla panna päätäni pölkylle siitä, että joka ase on satavarmasti tyhjä. Oletan, että ne on hoidettu asianmukaisesti, mutta samanlaista varmuuden tunnetta mulla ei ole kuin lapsudenkotona oli ja on.

On mahdollista, että oma lapseni alkaa joskus harrastaa jotain aseisiin liittyvää, sitten on hänestä kiinni, luotammeko häneen niin paljon, että hän saa hankkia aseen ja tuoda sen kotiin. Minun pääni sisällä aseiden turvallisuus kytkeytyy siis olennaisesti siihen, kenen hallussa ne ovat.

Meillä on talossa omasta takaa pienoiskivääri, mutta siitä(kään) en kanna huolta, sillä lasten on mahdotonta saada sitä käsiinsä ja toisekseen meillä ei ole täällä ainokaistakaan patruunaa, sillä aseella ei ole ollut aikoihin minkäänlaista käyttöä.

Auttaisiko sinua tieto siitä, että teilläkään ei olisi kotona patruunoita?
 
***
[QUOTE="vieras";27188894]
Kun on tutustunut aseisiin ja niiden toimintaperiaatteeseen, ei ne pelota tai arveluta. Kaikki uusi pelottaa ja vieroksuttaa.

Sinuna perehtyisin miehesi tapaan säilyttääa aseitaan, jos se toisi mielenrauhan.[/QUOTE]

Tämä pätee moneen asiaan!

Mä itse olin huolesta soikeana, kun mieheni nosti lapsemme tarktoriin, laittoi oven kiinni ja antoi lapsen rauhassa leikkiä traktorikuskia. Pelkäsin, että lapsi saa traktorin käyntiin tai jotakin muuta ennalta-arvaamatonta kamalaa tapahtuu. Mies tyytyi tyynnyttelemään (ihme kyllä ei loukkaantunut epäluottamuksestani) mutta appiukko tajusi näyttää mulle, miten traktori lähtee käyntiin. Näin omin silmin, että pikkulapsen on mahdotonta käynnistää sitä itsekseen. Nyt on paljon parempi mieli eikä mulla ole sydän sykkyrällä vain sen takia, että lapsi istuu traktorin penkillä päristelemässä ja kääntelee rattia.

Jos mulla ei olisi koko iän mitalta kokemusta aseista, pelkäisin varmaan niitäkin.
 
ap.
Enkä mä tarkoita, että siinä olisi jotain huonoa. Olisi vain kiva ymmärtää, mistä on kyse. :)

Mun lapsuudenkodissa oli ja on edelleen lukuisia metsästys- ja tarkkuusammunta-aseita. Mua ei ole koskaan huolettanut niiden suhteen yhtään. Aseet ja patruunat säilytetään erillään, jotta edes mahdollinen varas ei saa niistä toimivaa kokonaisuutta. Aseet ovat lukitussa kaapissa ja kaappi lukitussa huoneessa enkä minä tiedä kummankaan avaimen säilytyspaikkaa. Luotan isän aseenkäsittelyyn täysin.

Sen sijaan mun enollani on myös aseita. Hänellä ne ovat lukittavassa seinätelineessä ja niinikään lukkojen takana. Huoneessa on oma ikkuna. Seinätelineen voisi ehkä saada rikki ja patruunat ovat vieressä, joten mahdollisen tunkeutujan riski tehdä aseilla vahinkoa on paljon suurempi. Eniten mua on kuitenkin aina huolettanut eno itse. Hän on viinaanmenevä ja helposti rähisevä tyyppi. En mä usko, että se ketään koskaan ampuu, mutta pienenpieni epäluottamuksen rippunen mulla on. Enkä uskalla panna päätäni pölkylle siitä, että joka ase on satavarmasti tyhjä. Oletan, että ne on hoidettu asianmukaisesti, mutta samanlaista varmuuden tunnetta mulla ei ole kuin lapsudenkotona oli ja on.

On mahdollista, että oma lapseni alkaa joskus harrastaa jotain aseisiin liittyvää, sitten on hänestä kiinni, luotammeko häneen niin paljon, että hän saa hankkia aseen ja tuoda sen kotiin. Minun pääni sisällä aseiden turvallisuus kytkeytyy siis olennaisesti siihen, kenen hallussa ne ovat.

Meillä on talossa omasta takaa pienoiskivääri, mutta siitä(kään) en kanna huolta, sillä lasten on mahdotonta saada sitä käsiinsä ja toisekseen meillä ei ole täällä ainokaistakaan patruunaa, sillä aseella ei ole ollut aikoihin minkäänlaista käyttöä.

Auttaisiko sinua tieto siitä, että teilläkään ei olisi kotona patruunoita?


Meidän suvun kosketus aseisiin rajoittuu niille jotka ovat olleet sodissa. Meillä ei siis kotona ollut, vaikka maaseudulla asuttiin. Metsästäjät toi sen hirvipaistin jos mailta oli ammuttu. Mä nyt vaan olen tämmönen aseeton ihminen. :) En voisi kuvitellakaan metsästäväni ja ampuvani eläintä, enkä tykkäis jos mies metsästäis.
Lapset on on kiinnostuneet ampumaharrastuksesta (rummut on parempi) koska mies on siitä kertonut. Mä en pelkää ketään näistä läheisistäni mut kuten sanottu, se ajatus aseettomuudesta on parempi.
 
ap.
[QUOTE="vieras";27188928]Sä näet aseet uhkana, nyt sun kannattais nähdä ne positiivisena turvallisuustekijänä: te voitte puolustautua niillä
oikeudetonta hyökkäystä vastaan.[/QUOTE]

No just joo! Mitä hyökkäystä? Joku sotatila tulossa vai? Vakuutus korvaa, en mä ampumaan alkaisi. :D
 
"vieras"
[QUOTE="vieras";27188476]Mihin ajattelit keittiöveitset piilottaa?[/QUOTE]

Tuliase vastaa 200 metriä pitkää veitsenterää joka kykenee läpäisemään koko kehon yhdellä hipaisulla. Tällaisen veitsen säilyttäminen kotikeittiössä on edesvastuutonta.
 

Yhteistyössä