Voi apua ap, tajuatko sä ollenkaan millaista tekstiä suollat ulos? "Mitä peittelette sillä, huonoa omatuntoa? --- mulla ei ole elämää --- tuli - selväksi että vika on mussa."
Mutta joo, itse asiassa olen jossain määrin ihmetellyt samaa. Meillä on myös ystäväperhe, jossa molemmat vanhemmat tekevät pitkää päivää töissä, opiskelevat samalla, lisäksi heillä on aikaa vievä harrastus, jossa ovat paljon iltoja kiinni molemmat ja viikonloppujakin sen puitteissa poissa vähintään kerran kuussa. Ei siinä mitään sinänsä, mutta juuri se kehuskelu aiheesta, ettei ehdi mitään kun aina on kiire. Kokevat itse elämänsä raskaaksi ja juuri tässä yksi päivä äiti murehti sitä, ettei lapsille riitä kärsivällisyyttä kun on aina itse niin väsynyt.
Minua hämmästyttää juuri se, että itse tuntevat, että elämä on liian kiireistä ja koetaan että lapset siitä kärsivät (minusta lapset ovat varsin tasapainoisia ja iloisia, joten ei se ainakaan näin tuttavalle näy kiireen seuraukset), mutta silti ei osata jotenkin päästää irti jostain, jotta elämä rauhoittuisi.
Kyse on hyvistä tutuista, lähes ystävistämme ja heille toivoisi kaikkea hyvää, kykyä rauhoittua nyt kun lapset ovat pieniä - voisivat myös itse paremmin, kun ei olisi koko ajan riittämättömyyden tunnetta ja syyllisyyttä kun lapset eivät saa tarpeeksi aikaa ja jaksavia vanhempia.