Mä en jaksa enää elää

Kirjotin joku aika sitten siitä, kuinka entisen asuinpaikkakunnan sossu teki päätöksen ettei myönnä toimeentulotukea sillä perusteella etten ole toimittanu liitteitä, vaikka kaikki toimitin. Ja tappelin siis käsittelijän kanssa asiasta ja jopa sosiaaliasiamies oli sitä mieltä että käsittelijä on toiminut lainvastaisesti.

Nyt hain uudelta paikkakunnalta myös apua sillä kelalla tm-tukihakemus lojuu edelleen. Kävin eilen päivystyksessä ja käsittelijä lupasi hoitaa asian ja soittaa vielä perään, mutta mitään ei kuulu.

Työhakemuksia oon lähettänyt kymmeniä ellei satoja, jopa paikkoihin jotka eivät hae. Ei vastausta tai ei-vastaus. Kuka tämmösen ammattitaidottoman, rikkonaisella työhistorialla olevan edes haluaisi palkata, järjellä ajateltuna?! Oon todella tyhmä, kun edes luulin jonkun saavan musta hyvän työntekijän. Tai jonkun ajattelevan saavansa.

Luottotiedot piti saada maksettua kuntoon, mutta sekin tökkäsi. Asun sukulaisten nurkissa, eihän työtön yhteiskunnan pohjasakka saa edes asuntoa. Lapsi on isällään, kun mulla ei ole rahaa edes ruokaan.

Mä en jaksa enää. Elää ollenkaan. Mistä mä saan voimaa päättää tän elämäni? Mitä kovemmin yritän, sen enemmän seinä nousee vastaan. Luottotiedot, työttömyys vasten tahtoani, täysi rahattomuus. Enkä mä kestä ilman lastani enää, mutta miten saan hänet hoidettua kun mulla ei ole edes ruokarahaa...luottotiedot ei ainakaan paremmaksi mene vaikka juuri ehdin ilahtua että ne on ihan just hoidettu kuntoon, kun viimeisin tulo oli tammikuussa 165? ja sen jälkeen ei mistään, eli millä maksan laskut?!

En jaksa, en enää kertaakaan soita sossuun, en halua enää koskaan antaa kenellekään tilaisuutta kohdella mua kuin mulla ei olisi ihmisarvoa, en jaksa kuormittaa pienituloista sukulaistani joka hädin tuskin selviää omista laskuistaan, lapsistaan ja elämisestään.

Mä lähden tästä maailmasta, toivottavasti keksin keinon pian. Hassua, että tässäkin huomaa millainen luuseri olen - edes tähän en meinaa pystyä.

 

sun lapselle sä olet ainoa äiti ja tärkein ihminen maailmassa. se, joka on tuntenut hänet pisimpään (mahavaavista asti). sun lapselle on ihan sama paljonko on rahaa tai onko luottotiedot kunnossa, kunhan äiti on ja rakastaa. kaikki järjestyy kyllä. älä pilaa lapsesikin elämää tekemällä jotain peruuttamatonta.

 

:hug: Ota ja hengähdä hetken. Nyt tuntuu, että kaikki kaatuu päälle, mutta kyllä se sinun lapsesi tarvii äitiään.
Koita vaikka ottaa ja hoitaa yhtä asiaa kerrallaan, kaikki yhtäaikaa tuntuu liian paljolta. Olisko joku ulkopuolinen kenen kanssa voisit mennä asioistasi juttelemaan? Joku "auttava virallinen taho"?
Jos nyt jaksat vähän eteenpäin, niin ihan varmasti vielä asiat jossain vaiheessa helpottaa. :hug:

 

Ratkaisuista huonoin on oman käden kautta poistuminen.Älä missään nimessä mene sitä tekemään.Lapsesi ja läheisesi tarvitsevat sua.Sä et ole tarpeeton luuseri, etkä ole pohjasakkaa.Sun elämä on arvokas!
Rahattomuus ja luottotietojen menettäminen ei poista sun ihmisarvoasi.Sun pitää arvostaa itse itseäsi.Mä tiedän että joskus kaikki kaatuu päälle, mutta mä tiedän myös sen, että sitä valoa löytyy myös ns tunnelin päästä.Sä nouset nyt vain ylöspäin.Vähitellen sä alat järjestellä asioitasi kuntoon.Pienin askelin, pikku hiljaa.Kärsivällisyyttä :hug: :hug:

 

Sä itse tiedät, että sulla on ihmisarvoa, joten älä anna kenenkään saada sua kuvittelemaan muuta. Ole kiltti ja yritä jaksaa itsesi ja lapsesi takia. Teillä on varmasti vielä edessä ihania yhteisiä päiviä.

 

mene uudestaan sossuun. Eikö ne sieltä auta hankkimaan asuntoa? Seurakunnalta saa ruoka-apua. Kyllä sinä sieltä suosta vielä nouset. On noustava, lapsesi tarvitsee äidiltä rakkautta. Se ei maksa mitään.
Saatko työttömyyskorvausta? Onko sulla ammattia?, jos ei niin hakeudu johonkin kouluun, saat ainakin opintotukea ja asumistukea.

 

Kyllähän tuon toimeentulotuen on alettava pyörimään, asumistukien sun muiden. Eikö vaikka sun äiti tms. voisi soitella sun puolesta, jos olet niin finaalissa, ettet enää jaksa.

 

Kiitos, mutta tuskin on lapselle ihan sama onko rahaa jos ei äiti pysty edes ruokaa antamaan. Mulla ei todellakaan ole tullut mistään enää rahaa tuon tammikuun 165? jälkeen, edes sossu ei halua tällaista ihmisarvotonta luuseria auttaa.

Tosiasiat on hyväksyttävä, mä oon pilannut elämäni jo aikoja sitten kun en kouluttautunut tai pysynyt työpaikoissa pitempään. Paras vaan tajuta seuraukset, yhteiskunta on onnellisempi jos munkaltaista täällä ei ole enää.

Asiassa on niin paljon muutakin, mutta jos kertoisin, mut tunnistettaisiin. Kuolleena tai ei, en kaipaa omalle nimelleni yhtään enempää taakkaa.

 

Käytännön asioihin osaan ainoastaan neuvon antaa, eli soita seurakuntasi diakonille, he auttavat tappelemaan virastojen kanssa, hoitavat kanssasi paperiasiat ja neuvovat miten edetä. Rahallista tukeakin sieltä on mahdollisuus saada.

 

Eikä mulla ole vanhempia, sisko jonka luona asun on ainoa sukulainen. Kaikki mitä halusin oli työpaikka ja vähän apua jostain että pääsisi jaloilleen, saisi oman asunnon, kalusteet ja lapsen luokseni, mutta ei.

Mun keinot on lopussa, en vaan jaksa enää.

 

Jos työpaikkaa ei järjesty, niin voisitko hakea esim, työvoimakoulutukseen? Saahan siitä kuitenkin hieman enemmän kuin ihan työttömänä ja saisit koulutuksen ja harjoittelujaksojen kautta voisi olla mahdollista saada sitten se työpaikka? Voimia sinulle ja älä tee mitään peruuttamatonta, sillä lapsesi tarvitsee äidin!

 

ajattele edes lastasi, hän, jos kuka tarvitsee sinua :hug:

 

Kiitos, mutta tuskin on lapselle ihan sama onko rahaa jos ei äiti pysty edes ruokaa antamaan. Mulla ei todellakaan ole tullut mistään enää rahaa tuon tammikuun 165? jälkeen, edes sossu ei halua tällaista ihmisarvotonta luuseria auttaa.

Tosiasiat on hyväksyttävä, mä oon pilannut elämäni jo aikoja sitten kun en kouluttautunut tai pysynyt työpaikoissa pitempään. Paras vaan tajuta seuraukset, yhteiskunta on onnellisempi jos munkaltaista täällä ei ole enää.

Asiassa on niin paljon muutakin, mutta jos kertoisin, mut tunnistettaisiin. Kuolleena tai ei, en kaipaa omalle nimelleni yhtään enempää taakkaa.

Lapsihan on nyt isällään. Voit olla hyvä äiti vaikka lapsi ei luonasi asuisikaan. Mikään ei ole myöhäistä! Niin kauan kun meillä on näitä elonpäiviä ei mikään ole myöhäistä! Sinulla on täysi mahdollisuus hakeutua johonkin koulutukseen, et takuulla ole ainoa aikuisena ammattia hankkinut ihminen. Sitä kautta voisit saada myös uusia ihmissuhteita elämääsi.

 

Käytännön asioihin osaan ainoastaan neuvon antaa, eli soita seurakuntasi diakonille, he auttavat tappelemaan virastojen kanssa, hoitavat kanssasi paperiasiat ja neuvovat miten edetä. Rahallista tukeakin sieltä on mahdollisuus saada.

PEESI!!

 

Hei sinä olet Rakas! Äitisi kohdussa elinpäiväsi oli jo lasketut, ne eivät pääty omien käsiesi kautta! Omaan ahdistukseesi voi auttaa ihan joku muu kuin raha. Mietipä, mihin kuoleman jälkeen, et ole valmis siihen. Elämä on parempaa. Itse olen saanut lohtua Jumalalta ja uskon hänen poikansa kantaneen kaikki elämäni kauheudet ja onnettomuudet ristillä, sen kun uskoin löysin sielulleni rauhan ja rakkauden...
...kyllä, kaikesta kauheudesta huolimatta, Jumala lohduttaa. Ainakin, jos Hänen antaa sen tehdä. Sitten asiatkin alkoivat rullaamaan paremmin, ei heti, mutta pieni askel kerrallaan. Voimia sulle ja apua voi hakea myös seurakunnalta.

 

Kiitos, mutta tuskin on lapselle ihan sama onko rahaa jos ei äiti pysty edes ruokaa antamaan. Mulla ei todellakaan ole tullut mistään enää rahaa tuon tammikuun 165? jälkeen, edes sossu ei halua tällaista ihmisarvotonta luuseria auttaa.

Tosiasiat on hyväksyttävä, mä oon pilannut elämäni jo aikoja sitten kun en kouluttautunut tai pysynyt työpaikoissa pitempään. Paras vaan tajuta seuraukset, yhteiskunta on onnellisempi jos munkaltaista täällä ei ole enää.

Asiassa on niin paljon muutakin, mutta jos kertoisin, mut tunnistettaisiin. Kuolleena tai ei, en kaipaa omalle nimelleni yhtään enempää taakkaa.

Lapsi rakastaa sua ehdoitta.Jos nyt on väliaikaisesti isällään, niin se on ihan ok kaiketi tässä tilanteessa.Kun saat asiat järjestymään, niin varmaakin voi palata luoksesi.Nyt yhteyttä uudelleen sossuun.Periksi ei saa antaa.Sossullahan pitäsi olla mielestäni päivystyskin hätätilanteita varten ja mielestäni tämä on sellainen, että apua tarvitaan heti.

 

Mä en ole lastani nähnyt yli kuukauteen, tämän rahatilanteen takia. Eikä isä suostuisi missään tapauksessa antamaan häntä edes tähän tilanteeseen.

Työvoimakoulutukseenkin olen hakenut, joka "valmistaa" alalle joka ei mua niin hirveästi kiinnosta, mutta kun saisin edes jotain mikä auttaa eteenpäin. Mutta ei. Ja en siis saa edes työmarkkinatukea, olen oikeutettu mutta kelalla hakemus on seisonut, sitä ei ole edes merkitty saapuneeksi hakemuksena vielä.

Mä en enää tiedä mitä tehdä, mulla ei ole voimia soittaa enää mihinkään ja eiköhän mulla puhelinkin kohta suljeta kun en ole pystynyt maksamaan laskuja,. Seurakunta ei anna rahallista apua.

En ois muutama vuosi sitten uskonut että Suomessa voi joutu tähän, mutta on se näköjään vaan mahdollista...

 

Jos sulla ei oo tarpeeksi ammattitaitoa, niin sit koulun penkille vaan. Ei siinä muu auta =)

Muistathan soitella hakemusten perään? =) Monet vaan kattoo, et "taas uus hakemus"..ja jos ei soita perään, niin roskiin se menee. Eli lähetät hakemuksen ja aktiivisesti soitat perään, heti kun se on arviolta perillä ym. Hommat annetaan niille, jotka osoittaa kiinnostusta.

 

Jos sillä paikkakunnalla missä asut on Mobile tai joku vastaava kunnan kriisikeskus päivystys niin marssi sinne ja pyydä apua. Takuulla järjestyy sossu asiat sun muut kun niitä on hoitamassa ammatti-ihminen. Voimia :hug:
Itse olen vasta selvinny pitkästä ja uuvuttavasta elämän tilanteesta ja voin vakuuttaa että valoa on edessä päin. Älä hyvä ihminen lastesi elämää tuhoa itsemurhalla. Oikeesti nyt apua hakemaan perheneuvola on myös paikka jossa autetaan sossuasioiden kanssa (oma kohtaista kokemusta on).

 

Onpas mutkikas tilanne. Toivottavasti vielä saat jostakin voimia selvitä tämän pahimman yli! Ei kai tästä voi olla suunta kuin ylöspäin! Lääkäriin kannattaisi varata aikaa. Pääset varmasti päivystykseen, kun kerrot itsetuhoisista ajatuksista. Ja jaksaisitko vaikka lähettää sähköpostia toimeentulotuen käsittelijälle, jos et enää jaksa soittaa? Tällaisessa tilanteessa tietysti raha-asiat ei ole ensisijaiset hoidettavat, jos mietit itsemurhaa. Tärkeintä on nyt saada lääkärin apua! Jos et itse saa aikaiseksi varata aikaa, niin pystyisikö joku ystäväsi tekemään sen puolestasi ja vaikka saattamaan lääkärille? Sinulla on varmasti pitkä tie näiden asioiden selvittämiseksi, se vaatii voimia. Mutta askel kerrallaan voit päästä parempaan suuntaan, kunhan ensin saat oman terveyden ja mielentilan siihen kuntoon, että pystyt tekemään jotain näiden muiden asioiden hyväksi. Koita ajatella lastasi, hän tarvitsee äitiä! Kun saat oman tilanteesi kuntoon, pystyt varmasti taas näkemään lastasi enemmän. Paljon voimia sinulle!

 

Siis päivystyksessä nimenomaan kävin, tässä tulos.

Kiitos teille, en tiedä miksi piti kuormittaa palstalaisiakin tällaisella, mutta mä en vaan jaksa.

 

sun ihmisarvo ei kuule ole tippaakkaan huonompi kuin rikkaallakaan, suurin osa rikkaista elää toisten selkänahasta. Soitat vaan sinne uudestaan ja pyydät vaikka eri työntekijää, jos ne ei kohtele sua ihmisarvoisesti.
sitten kun olet saanut itsesi ja lapsesi kuiville, ja sulla menee paremmin, muistat sen köyhän sukulaisen aina ja autat sitä jos sillä menee heikosti. Please, jaksa itsesi ja lapsesi ja vaikka sen sukulaisenkin takia.

 

Elämäsi on omasi, ja toki sinulla on oikeus päiväsi päättää. Minun mielestäni itsemurhan tekeminen työttömyyden vuoksi on kuitenkin älytöntä. Masennukseen, ahdistukseen ja itsemurha-ajatuksiin saa apua psykiatrian puolen päivystyksestä. Hätänumeroon voi soittaa suljetustakin puhelimesta, jos on todella akuutti avun tarve.

 

Siis päivystyksessä nimenomaan kävin, tässä tulos.

Kiitos teille, en tiedä miksi piti kuormittaa palstalaisiakin tällaisella, mutta mä en vaan jaksa.

pystytkö juttelemaan siskosi kanssa?

 

moi! mä tiedän mitä sossutätit(siis ne jotka ei osaa hoitaa hommiansa,ja joille valta on kilahtanut päähän) voi saada aikaiseksi! tiedän myös miltä tuntuu kun tuntuu vvain siltä että ongelmia tulee vaan lisää ja lisää ja lisää vaikka kuinka yrittäisi,niin aina tulee lisää paskaa,tiedän myös miltä tuntuu suunnitella itsemurhaa,kun tuntuu että se on ainoa keino päästä paskasta, onnekseni lasta kohtaan tuntema vastuuntunto vei silloin voiton(kyllä olin myös rahaton ja asunnoton(mies jätti)luottotiedot meni yms. asuin siskon nurkissa, kaikki unelmat rikkonaisina).tilanne oli 4,5vuotta sitten tuollainen. mutta nykyään minulla on aviomies :heart: uusi vauva :heart: esikoisen kanssa sujuu mukavasti :heart:

se elämä voi muuttua älä siis luovuta nyt,ethän! jos kaipaat konkreettista apua niin kirjaudu ja pistä yv. minulta löytyy isä joka on lukenut lakia ja voittanut muutamia oikeusjuttuja mm.sosiaaliviranomaista vastaan ja aikoinaan merita pankkia vastaan. rohkeasti vaan isäni vihaa epäoikeuden mukaisuutta ja niin minäkin(se vaikka matkustaa paikalle ns. "lyömään" luun kurkkuun väärin toimineelle sosiaaliviranomaiselle ja varmaan mielellään nostaa syytteenkin ko.viranomaista vastaan. koska muistan juttusi ja tuo sosiaaliviranomainen on todellakin tehnyt virheen) minäkin autan jos annat, tuu vaikka tänne ja ota lapsikin mukaan(ei mekään rikkaita olla mutta kyllä sitä nyt joksikin aikaa ruokaa riittää parille "ylimääräisellekkin")

älä sä maksa sen virheistä,pistä se maksamaan. älä luovuta. :hug: