Maalismussukat - syntyneet

tiinelli, aavistelin vähän jotain tuollaista kun näin fb:ssä sun linkittämiä biisejä, ja oli pakko tulla vielä kurkkaan palstalle ootko kirjoittanut jotain. Oon niin pahoillani

 

en löydä sanoja... itku silmässä tiinellin vuoksi... en osaa edes kuvitella oloa ja tunteita mitä nyt on... voimia ja halaus :'( : /

 

Itselle pahinta keskenmenoissa oli aina se kuolleen kantaminen tai keskenmenon alkuoireet, toipuminen alkoi aina siitä, kun kaikki oli tullut ulos ja jäljellä oli vain jälkivuoto. Voimia tiinellille perheineen.

 

Paljon halauksia Tiinellille

 

Tiinellille paljon voimia! :hug: :'(

 

Tiineli voi ei. :'( Olen todella pahoillani puolestasi. Että noin pitikin käydä, vaikka olit jo noinkin pitkällä. Paljon voimia! :hug:

 

Osanottoni Tiinellille, paljon voimia ja jaksamista!:hug: Ei voi edes kuvitella, miltä sinusta tuntuu.:'(

 

Tiinellille :hug: ja voimia tulevaan! (jos kotiin joudut, niin pidä huolta että ihmisiä lähellä...)

 

Tiineli voimia sulle ja koko perheelle!:hug:
Tiedän tunteen meille kävi noin ennen Venlaa. Tosin meillä oli viikkoja 9 sillon. Mikä musta oli pahinta että mun piti mennä synnyttäneiden osastolle tyhjennykseen:'( Kaveri oli saanut tehdä kotona, koska hän ei ollut pystynyt menemään osastolle juurikin tuon takia että siellä toiset liikkuu vauvojen kanssa

 

katjahei, saanko kysyä että toimiko sulla lääkkeet tyhjennykseen?
Mua niin pelottaa koko huominen. :'(
Eniten hirvittää se, että jos ne lääkkeet ei toimikaan ja koko homma pitkittyy.
Tämä on kovempi paikka kun osasin ikinä odottaa.
Monet sanoneet, että nopeasti toipuu kun alkaa vaan yrittää uutta raskautta mutta minä en tosiaankaan tiedä onko musta enää tähän...

 

tiinelli Ilman omakohtaista kokemusta, mutta aika(=liian) monta kertaa kokemuksista lukeneena uskallan vastata. Lääkkeellinen joko onnistuu tai sitten ei. Jos ei, menee kaavintaan. Itse olen halunnut odottaa aina, että luonto hoitaa homman, mutta se on ollut ihan oma valintani. Kipu on ymmärtääkseni voimakkaampi lääkkeellisessä, mutta hyvät mömmöt saa avuksi sitä vastaanottamaan. Lääkkeettömässä kivut ovat samanmoiset kuin synnytyksessä, avautumisvaihe kestää yhtä kauan kuin synnytyksessä ja sen erottaa, kun voi alkaa ponnistamaan. Ponnistaminen oman kokemukseni (5krt) mukaan nopeuttaa hommaa. Jälkivuoto kestää viikosta viikkoihin, yleisimmin parisen viikkoa. Ja vuotoon pitää suhtautua kuin synnytyksen jälkeiseen vuotoon eli ainoastaan siteet käytössä ja erityisen hyvä hygienia. Itselleni se kipukokemus ei ole ollut mitenkään hurja, mutta enpä kyllä ole pitänyt synnytyskipuakaan juuri minään. Uutta raskausyritystä en suosittele lääkkeeksi, sillä jos keskenmenon työstäminen on kesken, ei uudesta raskaudesta voi nauttia, vaan joutuu elämään todellisia piinaviikkoja alkuraskauden ajan (ja sittenkin joutuu). Jos muuten olet herkästi maitoa heruttava, kannattaa noilla viikoilla henkisesti varautua myös jonkinasteiseen maidontuotannon käynnistymiseen. Itselläni pisimmälle menneen (12+0) jälkeen maitoa tiputteli yli kaksi kuukautta. Tosin se oli kolmas keskenmeno alle puolessa vuodessa, sillä saattoi olla osuutensa asiaan.

 

tiinelli-kultainen..... älä ajattele uutta raskautta nyt... elä tämä, toivu tapahtuneesta rauhassa... olet vahva nainen ja taatusti selviät!!! sulla on ihanat lapset ja mies joka varmasti suree myös kovasti...
antakaa aikaa, ja ota vastaan mitä elämä tuo nyt. raskas päivä edessä, mutta jonkun loppu on myös jonkun alku :'(
mä tulisin sua pitämään kädestä, halaamaan, antamaan tukea ja kuuntelemaan...jos voisin... olet mun iltarukouksessa :heart:

ei muuta sanottavaa.... hiljenen...

 

En minä tosiaankaan ajattele uutta raskautta. Sellaisia neuvoja olen vain saanut ihmisiltä sekä synnytyslääkäriltä. Mutta siinäpä se, kun en olenkaan tiedä onko musta enää koskaan tähän, siis raskauteen kun tämä tapahtuma on ihan kauhea. Nyt olen jo kovin kipeä ja toivon että huomenna alkaa tapahtua ja olis nopeasti ohi että saan alkaa toipua tästä. :'( :'( :'(

Kiitos kaikille lohdutuksen sanoista :hug: :heart:

 

Tiinelli olen niin pahoillani. Ihan kamalaa!
Paljon jaksamista ja tsemppiä tulevaan! :hug:

 

tiinelli ihme että kukaan sanoo mitä tehdä, että uutta putkeen vaan... ei tosiaan ole sama asia saada keskenmeno, kuin tippua hevosen selästä.... mun ajatukset on sun tulevassa päivässä, oli tippa linssissä heti kun heräsin. jotenkin sitä elää mukana....:'(

toivotaan ettei tällästä päivää sun eteen tulis enää koskaan...

 

Ohi on. Mieli parempi. Kyllä tämä tästä taas.
Jälleen oma hoitajani (joka oli aivan ihana! :heart sekä lopputarkastuksen tehnyt lääkäri totesivat iloisesti että ei muuta kun uuteen yritykseen... Mutta nyt kerään palaset ja liimaan kaiken kokoon. Kiitos teille tuesta :heart:

 

Tiinelli: ei kestä kiittää, sitä vartenhan täällä ollaan!=) Voimia vielä toipumiseen - niin henkiseen kuin fyysiseenkin. Jokainen tietää itse, milloin aika on kypsä mihinkin, sitten aikanaan.:heart:

Jotenkin tuntuu hankalalta tämän uutisen jälkeen siirtyä ns. maallisiin aiheisiin... Elämällä kuitenkin on tapana jatkua tapahtui mitä tapahtui.

Kun aikaisemmin valittelin univajetta, niin nyt sillä ei sitten ole mitään rajaa. Vauveli nimittäin sai tod.näk. maanantain lääkäriasemalla käynnin yhteydessä flunssan.:'( Käytiin siis korvalääkärillä jälkitarkastuksessa (terveet korvat olivat!) ja siitä kahden päivän päästä nuha. No, meillä kun lapset muutenkin on olleet ekat vajaa pari vuotta pätkänukkujia, niin ei helpota yhtään se, ettei nenän kautta ilma kulje. Tutin syöminen ja imetys on nyt kyllä lievästi sanottuna hankalaa. Likalla menee hermot kun joutuu hengittämään suun kautta ja samaan aikaan tulee vielä kaksi hammastakin. Kyllä nyt pientä koetellaan. Onneksi pieni ei ainakaan toistaiseksi kuumeile eikä ehkä vielä ole ennättänyt korviiinkaan mennä, jos on mennäkseenkään. Toivottavasti sitä saataisiin ensi yönä nukuttua edes hetken ja selvittäisiin vain tällä nuhalla. *huokaus

Uudenvuoden lupauksia ei tullut varsinaisesti tehtyä. Tuo kuntoiluprojektikin kun alkoi jo kaksi kuukautta sitten. Ei muuta kuin, että tavoitetta kohden mennään. Tarkoitus olisi isännän isäkuukauden alkuun mennessä (huhtikuun puolivälissä) olla kuutisen kiloa kevyempi. Helposti paino on lähtenytkin, vaikkakin otan maltillisella puoli kiloa viikossa -tyylillä. En halua vaarantaa imetystä.

Jännä juttu muuten, että vaikka kuinka olisi univelkainen, niin liikunta nimenomaan antaa voimia, eikä vie niitä vähiäkin, mitä olen aina ennen itselleni uskotellut. Ainoa kompastuskivi on vain tuo lähteminen, väsymys unohtuu sitten salissa/jumpassa. Tuosta kolmesti viikossa tapahtuvasta autuudesta onkin muodostunut itselleni oikea henkireikä. Tosin iltaysiltä olenkin sitten aivan sippi.

Nyt voi jo sanoa, että ensi kuussa meidän likka viettä 1v-juhliaan!!! Hän kun syntyi 28.2. ja on nyt sitten jo reilut 10kk. Niin äkkiä mennyt tämä aika, kun nyt näin jälkeenpäin katselee. Me vietetäänkin sitten lasten yhteisiä kemuja, kun esikoinen täyttää 1.3. 3v.:heart:

Täytyy mennä syöpöttelemään. Isäntä on ottanut parin kuukauden karppauslinjan ja saan harva se ilta ihania pihvi-salaatti-illallisia. Namskis!

 

Toivottavasti tiinellillä on kaikki hyvin. Tai siis hyvin ja hyvin.. Tarkotan että tyhjennys on sujunut ilman ongelmia..

Mua liikunta ei auttanut sillon kun olin pahasti väsynyt. Siis mä olin niin finaalissa että pelkkä sängystä ylös nouseminen sai aikaan hirveitä huimauskohtauksia.

Tänään kävin hiihtään eka kertaa tälle talvelle ja oli kivaa, tätä lisää!

 

Hei totta kai pitääkin palata maallisiin aiheisiin. =)

Voisin kans välillä kirjoitella Assin kuulumisia.
Vauhtia piisaa edelleen hurjasti, kaiken aikaa touhuaa. Tänään oli aikeissa ekan kerran päästää irti tuesta ja kädellä jo haroi seuraavaa etappia (kävi jo mielessä että nytkö ottaa ekat askeleet) mutta vielä meni kontalleen ja jatkoi matkaa. Assi ymmärtää jo kovasti puhetta ja muutaman sanankin sanoo. "Kakka" kun on paskat housuissa ja "Mämmä" kun tahtoo maitoa. Mahdottoman hyväntuulinen lapsi nykyisin.

Liikunta ja väsymys mulla kans auttaa liikunta, mutta välillä kun oon ollut väsynyt niin tuo mun oma pakkoliikuntalaitos (talli) ei huvita pätkääkään.
Nyt oon päättänyt vetää kuntokuurin kunhan toivun fyysisesti ja henkisestikin. Turvotusta kehossa aika lailla. Ajattelin josko sitä taas pääsis oikein fittnes-lookiin . Ja kisaamaan lähden hevosilla heti keväällä. Siinä mun punainen lanka mistä otan kiinni nyt kun meinas olla tyhjyys vaan jalkojen alla.

Pakkasta on täällä tänään jo -14 astetta ja aurinko paistellut, mahtavaa!

 

tiinelli hienoa että kuulostat jo piristyneemmältä mä arvasin, että vaikka se hetken surettaa, sä nouset nopeasti! ja sulla on mistä kiinni tarrata, talli ei lopu hommat kesken

tikrulainen voimia pikkuisen hoitamiseen !! univaje on niin kamalaa ettei sitä toivo kenenkään kohdalle... toivottavasti paranee pian. sängypäätyä vaan koholle ja höyryn hengitystä niin lima lähtee liikkeelle. ja herkästi takas lääkäriin jos näyttää ettei saa syötyä tukkoisuuden takia. näin pienet veltostuu aika äkkiä loppupeleissä.

meidän vauva oli ekaa kertaa yökylässä ja niin hienosti meni! yhtään ei kitissyt hoidossa mitään, syöny oli reippaasti ja touhottanut omaan tavalliseen tapaansa. iltaunille menivät kaksi tuntia normaalia myöhemmin, ja lisäksi vauva oli valvonut tunnin keskellä yötä. nooo, eka kerta niin ymmärrettävää.

ite nautin suunnattomasti! otin kaiken ilon irti! ensin sillon päivällä kun vauva oli viety, kävin pitkän pitkän lenkin koiran kanssa, ihan vaan rauhassa käveltiin. Rentouduin...
sitten tein ruokaa ja siivoskelin, ja sitten meillä oli muutama kaveri täällä iltaa istumassa. Repäistiin jopa naapurin baariinkin, meillä kun ei ole karaoke-vehkeitä ja porukassa kaks himo-laulajaa, niin olihan sinne mentävä mukaan.

Alkoholin kanssa joku pelas enemmän joku vähemmän. En mä kiusaannu jos joku juo ittensä KOVAAN känniin. Sen päänsärky se sitten on Mä nautin kun sain syödä rauhassa, viettää rakkaiten ystävien kanssa aikaa, jutella ja nauraa. Meillä oli tosi hauska ilta!
Aamulla ei sitten uni tullut, joten hiukan väsytti. mutta nappasin päiväunet ja sen jälkeen kolasin pihan, ja päätin et nyt tai ei koskaan -kauppaan!!! Miehet katteli silmät soikeena, että MITÄ sä touhuat koko ajan???
no, sen kerran kun saan rauhassa tehdä kaikkea, eikähän mulla mitään krapulaa ollut mikä ois menoa jarruttanut, niin miksikäs ei. Pääsin rauhassa ostamaan alusvaatteita, se kun on huomattavasti helpompi hoitaa yksin, kuin kolmen lapsen kanssa... ja löysinpä vielä kivan neuletakinkin alesta.
Sit oli jo kolmen aikaan PAKKO lähteä hakemaan vauvaa. En kestäny enää Hiukan suruisen näköinen hän oli, ja vähän kitisikin... halittiin kovasti, mut hän halusikin takas mummun syliin mummu olikin aika otettu

Kotona kun oltiin taas, niin olipa ihana tunne! niin kokonainen olo kun saa perheen kasaan :heart: vielä kun tänään saan nuo kaksi isompaa takaisin, niin tämä äiti on onnellisin..

Pieni breikki arjesta tekee kyllä hyvää!! Ja kun se olo oli itellä nyt, että voin antaa vauvan hoitoon, olin ite siihen valmis. niin saattoi tosiaan nauttia. Hauskaa oli, ja oon tyytyväinen että osasin nauttia myös siitä seuraavasta päivästä, tekemällä sellasia mitkä toi iloa

Nyt sitten odotan että nuo mun rakkaat tuolta heräilee, jos tänään lähtisi käymään kirpparikierroksella

meilläkin mittarissa nyt -15 ja lunta maassa. Ihanaa! lapsille vaan täytyy lähteä ostamaan toppahousuja ja topparukkasia. Niitä kun ei täällä ole tänä talvena vielä tarvittu.....

Oikein mukavaa päivää kaikille :wave:

 

Kirpeää pakkashuomenta täältä Etelä-Suomestakin Täällä mittari on kivunnut jo 12 pakkasasteeseen ja aurinko paistaa

tiinelli:hug: Otan syvästi osaa menetykseesi ja lähetän paljon voimia jatkoon:hug:

flower Olipa mukavaa kun saitte yhteistä aikaa,sitä arvostaa arkea ihan uudelta kantilta kun saa välillä levähtää

oma arki rullaa tasaiseen tahtiin. Lenni on jo iso poika,kuukauden päästä 1v:O Mihin se aika oikein rientää??? Meillä juhlitaanki urakalla helmikuussa kun esikoinen täyttää 6.pvä 6v ja Lenni sitten 17.pvä 1v:heart: 20.pvä palaankin sitten töihin ja alkaa taas uusi luku elämässä.
Koulussa olen käynyt ja suurin osa luokasta valmistui nyt joulukuussa,minä tietysti jäljessä synnytysten summuiden takia. Arvioitu valmistusmisaika on aikaisintaan kesäkuussa,viimeistään vuoden päästä.

Kuulin kamalan asian miehen siskolta eilen Hänen työkaverillaan on kolme lasta,kaksi poikaa ja 10kk ikäinen tyttö. Nainen oli perjantaina lähtenyt viettämään iltaa ja lapset olivat jääneet isänsä kanssa kotiin. Tyttö oli herännyt yöllä itkemään ja isänsä oli ottanut hänet viereensä nukkumaan. En tiedä sen tarkemmin oliko perhe aiemmin nukkunut perhepedissä. Aamulla kun isä oli herännyt niin hän ei ollutkaan saanut tyttöä enää hereille:''( Pieni prinsessa oli kuollut yöllä:'( Olen ollut todella järkyttynyt koko eilisen päivän,muhun aina iskee tällaiset asiat todella kovaa ja ne vaikuttavat ihan arkiseen tekemiseeni kovasti. Nyt todennäköisin syin epäillään että lapsi on kuollut koska isänsä on ilmeisesti kääntynyt lapsensa päälle unissaan,en kylläkään tiedä tarkempia yksityiskohtia asiasta mutta miehen sisko sanoi ettei lapsella ollut mitään sairauksia. Olen täysin pöyristynyt tästä asiasta:'( Miten perhe voi selvitä tuollaisesta? Melkeinpä toivoisin että tutkimuksisssa selviäisi että tytöllä onkn ollut jokin sairaus joka johti tähän karmeaan tapahtumaan. Vaikka en tuntenut perhettä niin tämä asia on kolahtanut minuun todella syvältä:'( En jotenkin voi käsittää että tuollaista tapahtuu,miten ihmeessä siitä voi selvitä????:'( Kaikki ne ajatukset mitä perheen äidillä tulee mieleen kun hän ei itse ole ollut paikalla,saati sitten isän ajatukset:O:'(
Tällaiset asiat vaikuttavat minuun aina vähän liikaakin

 

Lueskelin juttujanne, tuli paha mieli Tiinellin puolesta, sitten tuli jo parempi mieli kun jutut jatkui jne. Mietin omaa päivääni kuinka kiva se on ollut, ulkoiltiin pojan kanssa, olin ihanan ystäväni kanssa elokuvissa ja värjäsin hiukseni, söin mahtavan pippuripihvin äitini valmistamana, nautin vaan ja nyt sitten pääsinkin tähän naurukohtauksen kirjoitukseen ja mulla tuli itku :'(

Aivan kertakaikkisen järkyttävää!!! En voi kuvitella sitä tuskaa. Joskus iltaisin ennen kuin nukahdan niin katson meidän vauvaa ja mietin kuinka onnekas olen. Ja sitten ihan yhtäkkiä saattaa tulla sellainen ohi kiitävä hetki, ku mielessä käy pieni välähdys jos hänelle sattuisi jotain kamalaa... Mua alkaa aina heti itkettää ja sitten alan pakolla ajatella jotain aivan muuta, ettei se huono ajatus jää. Äh vaikea selittää, mutta kyllä te tiedätte mitä tarkoitan.

Ei siis nyt ei voi kirjoittaa enää mitään järkevää. Mun on mentävä pötköttään vauvan viereen nyt. Naurukohtaus samaa minä toivon, että selviäisi jokin mikä selittäisi tämän järkyttävän menetyksen, voisi olla perheellekin helpompaa ajan myötä selvitä tapahtuneesta :'(

Muistakaa nauttia ja olla onnellisia siitä mitä teillä on nyt!!!

 

kaana kiva että sullakin ollu mukavaa viikonloppuna

järkyttäviä juttuja on.. meilläkin mies sen verran sikeäuninen ja isokokoinen, että senkään takia en missään tapauksessa ota vauvaa koskaan viereen nukkuun. Ja vallankaan jos on juonut parikin paukkua. Niin monessa tällaisessa tapauksessa vanhemmat ei ole olleet selvinpäin ja uni on ollut erilaista. eikä havahdu siihen kun lapsensa päälle kääntyy. liian traagista...

Liikaa ei näihin voi jäädä. mäkin olen äärimmäisen herkkä, ja helposti jään vaan pohtimaan ikäviä. silloin on tartuttava itseään niskasta napakalla otteella. Ei voi liikaa antaa vaikuttaa.
Empatia ja myötätunto on tottakai pinnalla, sehän on toki inhimillistäkin. mutta se että alkaa murehtia liiaksi toisten ongelmia tai onnettomuuksia, verottaa omaa jaksamista arjessa.

toki tällaset tapahtumat saa muistamaan juurikin sen, kuinka hyvin omat asiat ovatkaan, ja että kun vaan muistais ettei valittais pienistä. ja hermostuis turhista.

meidän vauva tänään 10 kk :heart:

 

Terkkuja ja jaksamista Tiinelli! Kuulostaa siltä, että toipuminen on alkanut. Mä jotenkin uskon siihen, että "työ on terapiaa", joten sulla toi sun ihan normi "kotipuuhastelu", enkä todellakaan sano tätä vähättelevässä mielessä, varmasti auttaa työstämään asiat.

Kaana, ihan kauhee juttu! Ja mä ainakin ymmärsin ihan täysin ton mitä tarkoitit, että joskus putkahtaa mieleen joku juttu mitä VOISI sattua ja tulee kiirus työntää se pois mielestä.

Se on kai myös jotenkin "normaalia", siis tyyliin luonnon varoitusjärjestelmä - äidin mieli on niin herkistynyt, että noita kauhukuvia tulee mieleen, ja vaikka ne työntääkin pois, niin niitä asioita osaa varoa.

Mulle esim. tuli ihan kauhea kauhukuva mitä tapahtuisi, jos kaatuisi vauvan kanssa portaissa - meillä siis kaksi kerrosta - ja kuljenkin aina supervarovaisesti portaat vauvan kanssa.

Meillä aloittaa keskimmäinen tänään päivähoidon, ja nyt taitaa olla niin, että äitiä jännittää enemmän! En tiedä miksi, mutta olen itse ihan kierteellä, paljon enemmän kuin esikoisen aikoinaan hoitoon mennessä. Ikää typsyllä himpun reilu kolme, joten alkaa kyllä ihan oikeasti kaivata omaa juttua - itse en kannata "kotona kouluun asti" -ajatusta. Itse olen ollut kotihoidossa koulun aloitukseen asti.

Että se olisi arki taas. Esikoinen tänään kouluun, kakkonen hoitoon ja itse huomenna TÖIHIN! IIIIIIIIK!

 

Huomenia!

Tiinellille täältäkin vielä tsempit! Niin kuin joku jo sanoikin, niin yksilöllistä varmaan missä ajassa tuosta alkaa toipumaan ja millä keinolla se sitten onnistuu. Lääkäritkin ja hoitajatkin ihan varmasti ihan hyvää ajattelee, kun kehottaa taas yrittämään, vaikka eihän se siis mikään "parannus" tuohon olekaan. Muistelisin, että minulle sanottiin ihan samaa... kaipa sen uskotaan lohduttavan. Ja no meidän maalismussuhan on tälläisen heti yrittämään alkamisen tulos..

Kauheita kertoi naurukohtaus. Eipä tuollaista kenellekkään tahtoisi tapahtuvan.. Kamala paikka ihan kaikille läheisille

Kyllähän sitä aina kaikkea pahaa voi sattua, ja tosiaan voi tulla sellaisia ajatuksia... No mä nyt taidan muutenkin yliajatella vähän kaikkea kauheeta mitä vois sattua, tarkistelen vieläkin keskellä yötä vauvan hengitystä... herään edelleen jos vauva ei ole tiettyyn aikaan herännyt jne. En kuitenkaan pelkää ottaa vauvaa viereeni yöllä nukkumaan, siinä on hän lähellä ja mun aistit toimii kyllä täysillä...

Keskimmäistä itsekin meinaan tarhaan, ihan muutamaksi päiväksi kuukaudessa. Onko täällä kenelläkään kokemusta englanninkielisestä tarhasta?


Tännekin tosiaan saatiin pakkasia, ihanaa!!! Ja lunta, ainakin milli Kyllä sitä sitten jouduttiin odottamaankin. Pulkat sai ottaa esiin ja vauvakin jo sinne pääsi... Ei kyllä tykännyt yhtään! Pari askelta otti ulkonakin, mutta kaikki ulkotamineet päällä ei oikeen onnistunut hyvin.. Eli töppös linjalla jatketaan.. kengät olikin vaikea saada jalkaan villasukan kanssa, kun toinen ei yhtään osaa auttaa... ja edelleen toi pukeminen ei ole mitään ihan lempipuuhaa.

Peilin edessä vauva viihtyy, ja sanoo miltein aina että "kato", kun näkee itsensä... Muutenkin ääneen on mun mielestä tullut jotain eri vivahteita nyt...

Meillä on keittiössä nyt kaakelit miltein kaikki paikoillaan ja alkaa jo näyttämään ihan ok:lta Eilen oli ihan vaan ulkoilupäivä, joten tänään sitten jatketaan... Meinasin laittaa yhden seinän liitutaulumaalilla... pitäis semmosta mennä hakemaan.


Mindi83