Maalismussukat - syntyneet

Tikrulainenhan on vielä tarkemmalle saanut lapsensa kuin me (12. ja 28.2., välissä kolme vuotta myös). Meilläkin esikoinen siirtyi toppavaatteisiin siirryttäessä Brio Primosta Brio Zentoon, kun ei enää mahtunut kaukaloon, mutta tämä menee kyllä tämän talven sujuvasti Primossa. Voisikohan tuolla 1,6 kilon painoerolla olla osuutta asiaan... Todennäköisesti tyttö jatkaa miehen autossa vielä ensi kesänkin kaukalossa, minun autossani siirtyy Zentoon keväällä, kun esikoisen paino alkaa tulla Zenton vöissä vastaan ja hänelle ostetaan varsinainen turvavyöistuin. Minusta Zento on siihen tarkoitukseen liian painava.

 

perhepeti ja sängyn koko?? niin sitä onkin monesti pitäny kysyä, et onko teillä silti normileveä sänky? vai miten ihmeessä pystyy nukkumaan jos on kaks 80 senttistä patjaa vierekkäin...
oma unen laatu on ollu aina heikkoa jos on liian ahdasta, senpä vuoksi jos mekin nukuttais kaikki samassa, tarviis makkari olla pelkkää sänkyä, sitten se oliskin mukavaa ja varmasti toimis meilläkin muistan lukeneeni joskus takavuosina perheestä, joiden sänky oli kolme metriä leveä, heillä olikin kolme lasta siellä kainalossa nukkumassa
no, jos meille se yksi vielä tulee, niin tiedä jos sit pari sänkyä makkariin lisää tulee ostettua ja tietää kokeilla tämänkin

kontalleen nyt ja ahkerammin harjoitellaan asentoa, mutta ei lainkaan eteenpäin vauva viihtyy valtaosan päivästä lattialla, kauas jääneet ne ajat jo, kun puolet kevyempänä vaan kelotteli sylissä tuhisten ja hymyillen :heart:

aamu auennut nauravaisena jälleen jorattiin jo parin kappaleen verran vauvan kanssa ihana aamu, oon nukkunut taivaallisen sikeästi ilta ysistä kuuteen.... yhden kerran nousin...

Mukavaa alkanutta marraskuuta mammat :wave:

 

Meillä herättiin tänään jo seittemältä, harvinaista.

Mulla on vielä tollanen teinimallin 120cm leveä sänky ja siinä ollaan vauvan kans nukuttu ja ihan ok mahtuu. Tarkotus on ostaa sellanen 160 senttinen kunhan muutan tästä pois, tuo sänky on siis mulle teininä ostettu ja seurannut mua joka paikkaan!

Blogia mä olen ennen pitänyt masennuksen sairastamisesta. Mutta siis se ei olekaan ollut mikään sellanen mihin olisin jotenkin kerännyt lukijoita, pelkästään omaksi iloksi kirjoittanut. Nyt niitä juttuja on ihan kiva lukea monen vuoden päästä. Tai kiva ja kiva, mut kumminkin en mä muuten muistais kaikkia juttuja mitä on tapahtunut.

 

Perhepetinä meillä 160cm sänky, tosin Assi ei nuku aina meidän kanssa. Viime yönä oli omassa sängyssään kun sinne kivasti illalla nukahti, 3 edellistä yötä nukkui meidän välissä. Hyvin sovitaan. Joskus pojatkin nukkuu mun kanssa (heh 6 ja 8-vuotiaat :heart, tai sitten hinataan kaikki patjat olkkariin ja nukutaan sikinsokin koko perhe.

Lantionpohjan lihaksista joku kysyi, ei paljon tartte treenailla erikseen mut toki noin 3krt päiväsä teen supistusharkkoja samalla kun duunaan muuta. Esim. heinän kantamisen lomassa on hyvä supistaa kaikkia lihaksia, yleensä myös kylkiä treenaan tahallaan kovempaa töitä tehdessä. Ratsastus on niin parasta jumppaa lantionpohjalle. Mies sanoi ettei uskois mun synnyttäneen alakautta kolme lasta jos ei tietäis, oli kiva kuulla se :ashamed:...

Katsoin tossa paria kuvaa kuinka mun kroppa on muuttunut puolessa vuodessa ja järkytyin :O, minä kun kuvittelin olevani ihan hyvännäköinen heti synnytyksen jälkeen, mutta kuvissa näytän siltä kun olisin edelleen raskaana

 

Täällähän käy sutina! Mitähän kaikkea täällä olikaan juteltu.. katsotaanpa mitä muistan..

Ihanat lapset teillä Kaana ja Tiinelli! Oikein iloisen näköistä sakkia

Tiinelli, meilläkin retkeillään välillä olohuoneessa! Tai vauvan kanssa ei olla kyllä taidettu vielä kertaakaan, mutta ennen vauvaa miehen kanssa muutettiin joskus viikonloppuisin olkkarin lattialle. Pitäisikin nyt vauvankin kanssakin muistaa retkeillä.

Minä jätän joskus pojan aamuyön / aikaisen aamun syötön jälkeen viereen nukkumaan (kun ajattelen että nukkuisi siinä paremmin/pitempään... oma lehmä ojassa), mutta en sitten kyllä itse saakaan niin hyvin nukuttua. Sänky on 160 cm ja tuntuu vähän ahtaalta kyllä kolmisin. Nukun huonossa asennossa, heräilen vähän väliä ja aamulla on joka paikka jumissa. Saattaa tietysti sekin vaikuttaa tuohon ahtauteen, kun mies nukkuu melko leveästi...

Meillä on myös pienen tauon jälkeen poika alkanut taas hakea konttausasentoa ("löysi" sen siis jo kauan sitten, mutta välissä "unohti" sen). Ei siinä kyllä vielä kauaa viihdy, mutta testailee. Ääniä on alkanut tulla nyt paljon erilaisia: "mäm mäm mää", "nön nön nöö", "plää plää plää". Ja välillä huulet soikeena "öö öö öö! ööööö!". Mahtavan kuuloista selostusta lähtee tuosta pikku-ukosta.

Miehen kanssa menee hyvin. On mennyt aina, ei mitään suuria kriisejä ole ollut vaikka yhdessä ollaan yli seitsemän vuotta oltu. Kai me vaan sovitaan toisillemme hyvin. Eikä kumpikaan olla mitään tulisieluja, äkkipikaisia tai itsepäisiä, vaan aika rauhallisia, niin ei ole päässyt paljon draamaa syntymään. Nyt onkin sitten oma Dramaking talossa, kun tuolle pojalle näyttää siunaantuneen äkkipikaisuutta ja itsepäisyyttä meidänkin edestä. Toki vauvan myötä moni asia on muuttunut ja välillä on molemmat niin väsyneitä, että ei ihan samalla tavalla jaksa toista huomioida, mutta ymmärrämme sen ja annetaan tilaa ja aikaa. Onneksi mies on apuna silloin kun tarvitsen sitä, ymmärtää että lopulta hajoaisin totaalisesti jos vetäisin itseni aivan piippuun.

Sisustusjuttujakin olitte puhuneet, aika kauan sitten jo, mutta laitan silti lusikkani soppaan vielä... meillä on aika sekava sisustus tällä hetkellä. Emme ole monen vuoden yhdessä asumisen jälkeenkään saaneet vielä yhtenäistä linjaa, vaan miehen ja minun tavarat riitelevät epäsuhdassa keskenään ympäri kämppää. Pikkuhiljaa kuitenkin hankitaan uusia, yhteiseen makuun ja toisiinsa sopivia huonekaluja, joten jospa meillä joskus 20 vuoden päästä olisi mieleinen koti. Ei vaan, nyt etsitään uutta asuntoa, ja todella toivon että sinne saataisiin mieleinen ja yhtenäinen sisustus heti alkuunsa. Kunhan vaan löytyisi ensin se mieleinen asunto...

Mitähän vielä?! Omasta navasta sen verran, että on alkanut omat painoasiat mietityttää, ja muutenkin oma keho ja terveys. Tähän mennessä raskauskilot ovat lähteneet ihan imettämisen voimalla, mutta nyt tuntuu tulleen siihen stoppi, enkä voi enää syödä mitä tahansa milloin tahansa (nyyh!). Kai tuo vähentynyt imetys vaikuttaa. Syön mielestäni suhteellisen terveellisesti, mutta silti paino ei enää tipu. Voi olla että syön liian vähän (jolloin ei aineenvaihdunta toimi) tai liian epäsäännöllisesti. Koitan nyt sitten miettiä miten saisin painon vielä hieman tippumaan (2-4 kg) mutta turvallisesti ja järkevästi kun kerta imetän vielä. Vai odottaisinko suosiolla imetyksen loppuun?! Liikuntaa pitäisi kyllä myös lisätä, satunnaiset vaunulenkit eivät taida riittää.. Se ei kuitenkaan koskaan ole ollut minulla ykkösjuttu painonpudotuksessa, vaan nimenomaan tuo syöminen. Mutta muuten kaipaisin liikuntaa (tai kroppa kaipaisi!), erityisesti lihaskuntoharjoittelua ja venyttelyä ym. Paikat tuntuu olevan ikuisuusjumissa, eikä kotona tunnu saavan mitään tuollaista aikaiseksi.. pitänee siis alkaa miettiä jotakin kodin ulkopuolista liikuntaharrastetta. Harrastaako täällä kukaan pilatesta tai muuta vastaavaa liikuntaa? Voisiko se olla vastaus kireään kroppaan?

Sellaista vielä kysyisin ennen kuin on mentävä tiskaamaan (taas kerran! tahdon tiskikoneen!), että kuinka monen lapsi söikään tuttia, ja oletteko vaihtaneet siihen "isompien vauvojen" tuttiin? Meidän poika syö tuttia unta hakiessaan. Koitimme vaihtaa tuttia puolen vuoden iän jälkeen, mutta poika ei huolinut uutta. Se kun on isompi ja siinä on päässä se semmoinen "pallo". Olen koittanut joka päivä saada sen syömään sitä, mutta ei niin ei. Syö siis edelleen sitä alle 6 kk tuttia. Mitenhän saisin pojan ottamaan uuden tutin, onko vinkkejä? Ja luuletteko että tuosta pienten tutin syömisestä on haittaa? Tuttivalmistajan sivulla toki todetaan, että tutti kannattaa vaihtaa, ym. mutta se nyt on aika puolueellista tietoa...

Mutta nyt on mentävä. Kiitos teille kaikille ihanille kun jaksatte kirjoitella tänne! Päivän piristyshetki aina kun käy täällä lukemassa juttujanne. Koitan itsekin taas aktivoitua enemmän. Mukavaa marraskuun ensimmäistä!

 

Moikka :wave:

Oon täällä teitä aamusin käyny lueskelemassa, mut kirjottamaan asti en oo "päässy". Oon koittanu vähentää koneaikaa ja hyvin siinä onnistunutkin Mut ihana hetki aamusin käydä lueskelemassa kahvin ja leipien kera teidän ja fb kuulumiset =)

Eka vähän omaa napaa ja sitten koitan kommentoida juttuja mitä muistan. Meillekin nyt sitten saatiin kylään ensimmäinen korvatulehdus :/ Toivottavasti ei ala mitään putkea... Neljä yötä meni ihan penkin alle ja eilen vietiin lääkäriin, ni johan se syy sieltä sit löytys. Viime yönä nukkukin sitten 22.00-8.30! Äiti kiittää Erinäisiä flunssia täs nyt on muutenkin sairasteltu koko ajan..
Muuten likka ryöminy nyt jo joitain viikkoja, kissan ja koiran perässä mennään varsinkin super lujaa Koira kyllä väistää, ku alkaa tarpeeks ärsyttään, mut kissan kanssa saa itse olla tarkkana.. Niin joo, ja koiran vesikippo on jo erinäisiä kertoja kaadettu päälle, se on kans huippulelu Konttausasentoa haetaan, mut ihan täysin ei vielä mee jalat vatsan alle, vaan jäädään naisten punnerrusasentoon. Fyysiset ominaisuudet tässä nyt kyllä kehityny pienen ajan sisällä huimasti.

Sisustus: Mulla ei mitään silmää.. Onneksi mulla ystävä kellä on Ja miehellä myös jonkin verran. En mitenkään erityisen innostunu olekaan siitä, tai ehkä just siitä johtuu toi "sisustussilmänpuute" ettei oo innostusta, mut josko sellanen kärpänen iskis, kuhan täst joskus rakennetaan taas ja muutetaan. Mut tää kämppähän on tosi hieno. Lähinnä täällä myös mustaa ja valkoista. Värit millä harvoin voi mennä pieleen Olkkarissa lämpöä tuomassa tumman lila/viininpunanen matto ja makkarissa tumman punanen päiväpeitto. Esikoisen huoneessa mm. vaaleanpunainen matto ja lipasto.

Miehen kanssa meilläkin tällä hetkellä jonkin sortin alamäki, vaikka me ei olla oltu yhdessäkään vasta kun muutama vuosi. Väsymys tekee ainakin mulla tepposia ja oon tosi kärttynen :/ Mut josko se tästä!

Perhepetinä meillä 180cm sänky. Tytsy nukkuu aina meidän kanssa. Nyt on muutama kuukausi ollut sellasta, että kun meen laittaan hänt nukkuun, ni itehän en sieltä enää pääse pois, vaan kattelen siel sit telkkarii. Herää melkeen jos meen vaikka vaan vessassakin käymään. Tääkin tietty suurelta osin vaikuttaa meidän parisuhteeseen, et meillä ei oo yhtään kahdenkeskistä aikaa.. Mies täällä sit illalla joko koneella tai kattoo telkkarii olkkarissa.

Paino rupee oleen ihan ok. Pitäs vaan tosiaan siinä alkukuukausien tuskissa muistaa, et kyl se vaan melkeen yleensä ainakin sen puol vuotta vie ennenku takasin omiinsa pääsee Mä yleensä punnitsen itseni aina illalla. En ymmärrä miks se kuuluu ottaa aamulla? Ku eihän niin "kevyt" oo ku sen pienen hetken siitä aamusta Joku fiksumpi vois tän mulle selittää

Noh nyt katos ajatukset, jotain piti viel laittaa, mut enpäs nyt muista. Täytyy taas palailla sit toinen kerta asiaan Pistänpä vielä kuvaa kissan halauksesta

katso liitettä 14254

 

Niin se vaan on jo Marraskuu Ja pikku maaliskuisten ihan eka joulu lähestyy :heart: ihanaa!
Mistähän täällä olikaan juteltu... Ainakin perhepeti ja nukkuminen... Mehän kans nukutaan samassa sängyssä. Pikku-herra syö vielä MONTA kertaa yössä ja tissillä mennään niin koen helpoimmaks pitää pienen vieressä. Molemmat vanhemmat pojat on kans nukkunu vieressä ja siirtyny omaan sänkyyn vasta kun imetys loppuu. Ootteko muuten huomannu et nää tissittelijät/ vieressä nukkujat heräilee useemmin kun omassa sängyssä nukkuvat vauvat?? Vai jääks nää herkemmin heräävät vaan pidemmäks ajaks viereen...? Tajuskohan kukaan Siis et kyllä meilläkin varmaan siirryttäis jo omaan sänkyyn jos ukkeli nukkuis yöt paremmin.
Kehitystä: viimeks käytiin neuvolassa kun pikkumies oli vajaa 7kk ja mitat oli 69cm /8330g, ihana jumpula :heart: Istumaan ukkeli alko ihan yhtäkkiä 6,5kk iässä, ryömimään samaan aikaan. Sitä ennen oli konttausasennossa jo nytkytetty pidemmän aikaa ja nyt sit viime viikolla lähti konttaamaankin et hirmu nopeesti nää kaikki kehitysvaiheet seuras toisiaan! Nyt sit onkin jo kova yritys nousta tukea vasten pystyyn :O
Luonteenpiirteistä meillä on kyllä selkeesti oma tahto löytymässä. Jos joku kielletty tavara otetaan pois niin komentaminen alkaa heti Mut ei ehkä ihan tempperamenttisin oo meijän pojista, itkee tosi vähän ja muutenkin tosi kiltti ja tyytyväinen vauvelihan tää on. Helpoks vois jopa sanoa Ehdottomasti tempperamentisin meillä on kyllä esikoinen 10vee vaikka vauvana olikin superhelppo tapaus. Keskimmäinen on aika totinen torvensoittaja mut vauvana oli tosi vaativainen, itki PALJON ja vaati tissiä joka itkuun ja muutenkin... Et tiiäppä sit näistä mitä ne on isompana kun tää vauva-aika on ohi
Vauvan hiukset Joko teijän pienillä tukka kasvaa ihan kunnolla? Meillä kun syntyessä oli tosi tuuheasti hiuksia mut pikku hiljaa ne harveni ja vaaleni. Nyt sit ihan selkeesti on alkanu hiukset kasvaan, vaaleen ruskeelta näyttäs. Jännityksellä ootetaan et tuleeks samat ihanat (ruskeat) enkelinkiharat kun keskimmäisellä oli pienenä, vai suora ja vaalee niinku isoimmalla veljellä.
Blogit Mä luen muutamaa sisustus- ja lastenvaateblogia ja voisin kyllä itekkin kirjotella jos vaan ois aikaa ja oikeeta asiaa

[/URL][/IMG]

[/URL][/IMG]



nannah& nimpparisankari 7kk+1vk

 

Vieressä nukkujat, meillä Assi nukkuu aika hyvin, kerran max. herää syömään mut en imetä, olisko se syynä?

Hiukset on alkanut kasvaa vasta nyt päähän, ollaan sanottu Assia Kekkoseksi kun on ollut aikalailla kalju . Vaaleaa kiharaa tukkaa alkaa tulla nyt.

Assin syöminen on muuttunut, ei kelpaa enää koskaan valmisruuat (harmi sinänsä kun pahimpaan kiireeseen oon niitä antanut), melkein söisi vaan samaa kotiruokaa kun mekin. Erottelen annoksen ennen suolan laittamista. Mutta... Kylläpä meillä istutaan leipä kädessä usein ja päällä ihan tavallista margariinia. Muutenkaan en aina jaksa noita suosituksia noudattaa... Tavallisen maidonkin ajattelin aloittaa 10kk huiteissa. Onko muita "syntisiä" jotka ei ihan neuvolan ohjekirjojen mukaan mene?

Konttaamaan Assi alkoi viikko sitten 1,5kk konttausasennossa nytkyttelyn jälkeen.

 

painon mittaaminen aamulla on kai sen vuoksi et kaikki nesteet kehossa lähtee liikkeelle kun päivä on käynnistyny.... ja turvotukset mitä päivän aikana tulee, nostaa painoa myös. tämmösessä uskossa mä oon ollu

tutti meillä syöty syntymästä saakka, ja oon pitäny kahenlaisia koko ajan. käytössä neljä tuttia ollut jotka vaihdan säännöllisesti. puolivuotiaana otettiin käyttöön ne isommat, puolivuotiaalle tarkoitetut. jo senkin takia että mun mielestä ne pienemmät näyttää jo niin pieniltä, et mahtaako vauva saada ängettyä sellasen liian syvälle kurkkuun??
Mutta siis kun on totuttanu jo vauvasta saakka et kunhan tutti on ni kelpaa, ei muodoilla sinänsä ole neidille väliä

perhepeti kuten kaarja kirjoitti, niin parisuhteelle ei välttämättä tee hyvää. ja tää on kyllä yksi syy myös miksi en oo tykänny. ettei vauvasta tule sellasta, että ei oltais hetkeäkään erossa, ja yöllä vaatisi miljoona kertaa sitä sun tätä. ja tiedän jopa sellaisenkin äidin, joka pisti miehensä nukkumaan sohvalle ensimmäisen vuoden ajaksi.
kiitos ei. kyllä se mies on mulle se tärkeä myös, ja ei olis oikein että vauva veisi kaiken huomion, vaikka paljon viekin.

 

tillukas: juu, meidän lapsilla jäi 52 minuutista kiinni, etteikö olisi tullut sama syntymäpäivä. Prinsessa halusi sitten kuitenkin oman päivän, kun syntyi vähän ennen puoltayötä.

Mountain: me siirryttiin 7kk:n ikäisenä isompiin tutteihin. Ei likka tuntunut huomaavan mitään eroa.

Ihania vauvakuvia! Nannahin pienellä on sama haalari kuin meidän esikoisella. Ihana kuosi ja meillä viimeinen koko ennen siirtymistä isomman lapsen pukuihin, joissa näkee valitettavan vähän hauskoja kuoseja.

Tää keskustelu oli joskus taannoin, mutta otan sen nyt vielä uudelleen puheeksi. Monenko vauvat nukkuvat öisin vatsallaan? Meillä pieni nukkuu paljon levollisemmin vatsallaan, ilmeisesti ilma tulee silloin paremmin ulos. Itse vaan stressaan siitä vieläkin sen hemmetin kätkytkuolemakorrelaation vuoksi...:headwall:

Me siirrytään lehmänmaitoon kiltisti vasta silloin 1-vuotiaana. Syy, miksi "raakaa" lehmistä ei suositella alle 1-vuotiaille on se, että lehmänmaidon proteiinit rasittavat vauvan munuaisia jonkin verran enemmän, ja olisi suotavaa antaa vauvan suoliston kypsyä rauhassa. Lehmänmaitoa kypsennettynä voi tietty kokeilla jo hapanmaitotuotteiden harjoittelun aikoihin. Nää on niitä suosituksia, mutta mun mielestä tärkeä tuo pointti, mihin suositus perustuu. Aina tulee tietty uutta tutkimustietoa ja suositukset voi muuttua. Nyt on toimittava tähänastisen tiedon mukaan. Jokainen tekee tietysti niin kuin parhaaksi näkee.

 

Tutista vielä, että meilläkin on kyllä siis useampi tutti käytössä, mutta kaikki mitkä kelpaavat ovat noita alle 6 kk tutteja (samanlaisia keskenään). Aijai, nirso lapsi. Pitäisiköhän sitä sitten koittaa vierottaa koko tutista tässä vaiheessa?! Mutta se on niin hyvä apu pojan rauhottamisessa, ei mitenkään jatkuvasti sitä syö. Niin että ei sinänsä olisi välttämättä halua/tarvetta vielä vierottaa. Mutta joo, niin kuin FA sanoit, alkaa jo näyttää vähän liian pieneltä tuo pienempi tutti tämän ikäiselle, noin niinku turvallisuusmielessä, ja muutenkin. Oisko sitten vaan kylmästi vanhat pois ja ottaa uuden jos ottaa?! Hmmh.

 

Tutti: Tytölle ei koskaan kelvanneet ne vastasyntyneiden tutit. Sairaalassa antoivat ainun 4kk alkaen rengastutin ja muuta ei ole missään vaiheessa huolinut, joten sillä mennään edelleen. Hammashoitaja tosin sanoi, että 8kk pitäisi jättää yötuttikin jo pois. Mutta en koe sitä vielä aiheelliseksi. Auttaa kuitenkin rauhoittamaan tytön. Eikä syö sitä muuten vaan, vain nukkuessa / isomman surun tullessa...

Voiko tässä vaiheessa vielä tulla yhtäkkiä rintatukos ? Minulla siis joskus ihan alussa oli jonkunlaisia rintatukoksia (ei koskaan edennyt tulehdukseksi asti). Monta kuukautta mennyt jo välissä ettei sellaisia ole ollut. Nyt kuienkin rinta (nimenomaan se josta imetän melkein joka kerta, kun toinen hankala) on kipeä, imettäminen sattuu ja verisuonet ovat todella turvonneena pinnassa. Näyttää ja tuntuu todella hurjalta. Pelästyin jo ajattelemaan ties mitä kasvaimiakin En saanut tyttöä syömään kunnolla, että rinta tyhjenisi. Puri vaan. Pumpulla en saa näemmä enää mitään. Tämä rinta on myös tosi iso toiseen verrattuna. Nyt menen saunan lämpöön kokeilemaan, jos lievittäisi kipua.

 

Meillä on perhepetinä ihan perus 160 cm sänky ja täytyy sanoa, että mun unenlahjat on parantunu 300 % vauvan syntymän jälkeen. Kai sitä on sitten iltaisin niin väsynyt tai jotain. Eli ennen olin tosi ääniherkkä ja usein käytin jopa korvatulppia nukkuessani, mutta nyt nukun tosi hyvin vaikka mies jää puuhastelemaan kaikenlaista mun mentyä nukkumaan. Se, että vauva nukkuu meidän välissä ei häiritse meidän unta ahtauden takia. Mua vauva toki herättelee öisin, kun haluaa tisua, mutta muuten perhepedissä nukkuminen on sujunut meillä. Mä en vois kuvitellakaan, että miehen laittaisin muualle nukkumaan vauvan takia. IKINÄ en ole edes isonkaan riidan takia komentanut sohvalle, niin vielä vähemmän vauvan takia. Ihan pari kertaa mies on ite tahtonut sohvalla nukkua, jos on ollu seuraavana päivänä tärkeä työjuttu ja on pitänyt varmistaa hyvät yöunet, mutta muuten ollaan tuolla kolmestaan röhnötetty. Ja nyt tosiaan poju nukkuu osan yötä pinnasängyssä meidän sängyn vieressä.

Yleisin uniasento pojalla on vatsallaan.

 

palsta vauhdissa hyvä !!!

mulla ollu taas ihan älytön päivä.... huoh, ei sekunnin rauhaa itellä, ja puhelimessa työasioiden merkeissä vaikka kuinka suuri osa päivästä... nooh joskos pian alkais selkiintyä oikein kunnolla.

mahallaan nukutaan täällä ja mä stressasin kans sitä kätkytkuolemaa, mutta kaveri pisti mut maan tasalle, todeten et ei näillä ikäkuukausilla enää...... joten oon huoleti antanu nukkua. välillä neiti nukkuu ihan kunnolla pylly pystyssä vekkulin näköstä!vaunuissa nukkuu selällään. toki puvun ja makuupussin kun laittaa niin ei se ees aio kääntyä vaan toteaa unen olevan paras vaihtoehto

tutti no meillä kun ei kerran ole noita hampaitakaan kun kaksi, niin tuskinpa tutti hallaa niin paljon tekee. tykkää mutustella sitä kyllä pitkin päivääkin ,mutta hiljakkoin aletaan vähentämään. en pidä kiirettä sen suhteen, ei liikaa asioita yhtä aikaa. ja nyt kun tuo liikkuminen ja syöminen sujuu, niin voi huomaamatta vähentää tutin antamista. yöt hamuaa sen itekin suuhun, mutta viimeistään 1,5 veenä otan kokonaan pois.

valmisruuat meil on kääntyny kanssa niin et ennemmin ite tehtyy. mä teinkin sitä paaaaaljon just pakkaseen, aina on jotain sorttia otettavissa. kaupan ruuat menee kyllä ales, mutta jättää syömättä lopusta. super-herkkuna niistä on spagetti, yllättäen

tavalliseen maitoon siirtyminen no en pidä kiirettä senkään suhteen... jos siinä 10-kuisen tienoilla aloittelee jogurtilla ja piimällä, ja tekee vaikka puuroa siihen maitoon, niin sitten hiljakseen vuoden paikkeilla kokonaan. oon nähnyt ite vierestä, kuinka sitten yhtäkkiä onkin laktoosivaivat käsillä, kun kaupan maito ei olekaan käynyt... ennemmin teen ite niin että annan rauhassa lapsen kasvaa ja niin siitä eteenpäin vaan pikkuhiljaa.
eikä tuo korvikekkaan nyt niin kallista ole että sen takia tarttis vaihtaa.

meidän päiväunet meni kahdella puolen tunnin jaksolla :O uskomatonta, ja vauva veti hereillä ilta yhdeksään hekottelua on riittänyt, hiukan kitinääkin kun nukuttu niin vähän mutta yllättävän kiva päivä siitä huolimatta. yläien pullottaa sen näköisenä että jotain on tulossa

mies yllätti taas hemmotteli koko perhettä ja teki iltapalat ja oli järkänny ylläriksi kivaa naposteltavaa ja vietti laatuaikaa meidän kanssa kiva ettei syksyn pimeys valtaa ihan kaikkea ja juuri tällaista äitinä mä kaipaan että mua muistetaan auttamalla ekstrana, muutoinkin kuin velvollisuudesta esim äitienpäivänä..... mä en niin kestä sitä et se tuntuu kuin joltain pakko-numerolta valtaosalle väestöstä....
siis jos joku nyt tajus pointin niin kiva

perhepeti no nii, kaiketi tuo imettäminen on se juttu mikä tekee levottomuutta. tai siltä se nyt näiden kirjoitusten perusteella ainakin voisi olla... enkä mä millään usko, et lapsi joka saa kiinteää kunnolla päivän aikana, ois NÄLÄN takia yöllä viisikin kertaa tissillä???ennemmin kuulostaa siltä että se vauva on tottunut siihen läheisyytenn ja rintaan jo niin että haluaa sen vaan suuhunsa, ja pikku huikat... mene ja tiedä...
en yhtään ihmettele äitejä jotka on oikeasti jo ihan poikki näin kauan ja noin useaan kertaan yössä unensa menettäneitä....
huh huh... voimia sinne sanon minä...

Poikkeuksellisen myöhällä kirjoitan... tainnu kaanalta tarttua
ei vaan, meni niin monen asian kanssa myöhään tänään, ja kaikki muksut meni myöhemmin nukkumaan kuin yleensä, joten sit tässä häärätessä olikin semmonen olo, että otanpa ihan koneen ja näpyttelen hetken vielä IHAN yksin
Kova myräkkä kuulostaa ulkona olevan... ihana mennä nukkumaan kun tuulee tykkään

huomista odotellen, floweri

 

Voi jihuu kuinka paljon juttuja! Pikaiseen vaan selailin, huomenna luen ajatuksella ja kirjoittelen sitten. FA ehkä yllätän ja joku aamu klo 8.40 kirjoittelen täällä!

Iik, huomenna on se suuri päivä, menen kulmien pigmentointiin :O

 

Tuttia meillä ei syödä.

Perhepeti ei vaikuta parisuhteeseen, useimmiten Assi nukkuu mun vieressä ja mä tiukasti miehen kainalossa. Mun uskomus on se, että lapsi nauttii nukkuessaan läheisyydestä. Siinä on turvallinen nukkua kun äiti tai vanhemmat on ihan lähellä.

Mahallaan nukutaan täälläkin joskus, en pelkää kätkytkuolemaa enää tämän ikäisenä. Kehonhallinta on jo näillä niin hyvä, etteivät tukehtumaankaan pääse.

Ens viikolla mä käyn ostamassa säkkihanskat että saan alkaa paukuttaa nykkeilysäkkiä. Eilen kengitin ekaa kertaa hevosen ympäriinsä ja aion opetella tekemään sen paremmin vielä. Säästöä kun itse kengittää. Kyllä on paikat jumissa nyt, huhu huh

 

Huomenta!

Nannahilla ja kaarjalla ihanat lapsoset siellä!

Perhepeti: en usko kanssa, että parisuhteeseen nyt hirveesti vaikuttaa ainakaan meillä... sänky on siis nukkumista varten ja usein tosiaan meilläkin ollaan miehen kainalossa siltin Meillä sänky myös ihan perus 160cm, joten ahdasta on jos keskimmäinen on myös nukkumassa samassa sängyssä. Minä olen sellainen, että vaikka heräilisin yöllä niin mun on aina helppo nukahtaa uudestaan, enkä jää pohtimaan mitään suurempia, joten ehkä en niin paljon koe tätä tyyliä ongelmaiseksi. Vauva saa nukkua vielä vieressä, toki joskus toivon että unet omassa sängyssä pitenisi, nyt ehkä parhaimmillaan vetelee sikeitä tuonne 04.00, mutta pahimmillaan voi herätä jo ennen 24.00.

Tuttia: ei ole ollut pitkään aikaan, hän ei ole tuntunut kaipaavan. Jossain vaiheessa imeskeli peukkua, mutta sekin meni ohi. Onkohan mountain kokeillut molempia vaihtoehtoja, silikonista ja luonnonkumista? Oiskos sillä eroa.

Hiukset: on tulleet selvästi esiin nyt enemmän, vaikka siis vieläkin todella lyhyet.. mutta tuuhentuneet! Ruskeilta näyttävät, kulmakarvatkin on ihanan tummat.

Mites teillä ulkona nukutaan, joko on makuupussit sun muut käytössä? Mä ajattelin jos kohta lampaantaljaa käydä etsimässä. Aappa-makuupussi on ollut todella hyvä.

Mahallaan ei nukuta vaikka en kätkykuolemaa nyt ole paljon pelännytkään. Vauva nukkuu aina kyljellään/selällään. Nyt on nukahtanut yöunille vaan silittelyllä.

Tavallinen maito: siellä ehkä vähän ennen vuoden ikää.

Oma vartalo: oon tyytyväinen. Mutta lihaksia saisin saada minäkin lisää. Ja muistaa venytellä, miksi se onkin niin vaikeeta mulle...

Joulukorttikuvaa meinasin napsaista (juu meiltä tulee taas tylsä kuvakortti ). Olen miltein aina ollut tän asian kanssa tosi myöhässä, joten nyt yritän olla aikaisessa... Saas nähdä millaista ideaa keksis tällä kertaa.

Tänään siivouspäivä. Jospas vähän lisäilis jo joulunvärejä kämppään

Mindi83

 

Moikka!

Meillä ei ole oikeastaan ikinä käytetty tuttia. En ymmärrä edes miksi sitä pitäisi käyttää jos lapsi ei siitä välitä. Siis kysymys miten saada lapsi syömään tuttia on musta outo...

Perhepedissä nukutaan nykyään kaikki aamuyön tunnit

Vauva nukkuu mahallaan enkä usko sillä olevan mitään yhteyttä kätkytkuolemaan.

Maitotuotteita on syöty koska vauva syö samaa ruokaa pitkälti kuin mekin. Jos siis makaronilaatikossa on maitoa vauvakin sitä saa. Tosin kaikki maito jota ruuanlaitossa käytetään on laktoositonta. Tosin ennen suolaa otan sen vauvan satsin erilleen. Maitotuotteita on syönyt myös jogurtin muodossa ja juuston muodossa. Jogurttia on syönyt pari kertaa (Luonto + ja sitten maustamaton jogurtti on ne joita meillä käytetään) sekä sitten puuroissa on joskus myös maitoa. Ei ole tullut mitään. En usko maidon aiheuttavan allergioita. Vanhempi lapsi juo ykkösmaitoa. Vauva juo korviketta tietty edelleen mutta sinne 10-11kk kohdille vasrmasti maksimissaan.

MIndi: Muokkaa korttia lisäämällä päälle hilettä, kiillettä tms. Sillä tavalla saa kuvakortistakin joka vuosi erilaisen Musta kuvakortti on hyvä vaihtoehto kiireen keskellä verrattuna valmiskortteihin. Tosin jos joka vuosi se on samanlainen eli lapset istumassa penkillä alkaa olla toistoa. Mutta välillä voi vaikka ottaa ulkokuvia, välillä sisäkuvia. Lumileikkejä ja sitten poseerausta jne. Päälle hilettä, lumitähtiä, joskus kaksiosaisia, joskus pitkiä...
Mä luulen et tänä vuonna meiltäkin lähtee sellaiset. Joskus olen laittanut koirista mutta lapsesta en vielä ole joulukorttia laittanut. Yleensä teen itse mutta rehellisesti ei ole aikaa eikä energiaa joten kuva, tilaus netissä menemään ja pientä tuunausta kuulostaa paremmalta

Vauva on nyt pari kertaa seissyt ilman tukea ihan hetkellisesti ja kävelee aika sujuvasti puuha-autojen kanssa. Minkäänlaista tavupuhetta tai mitä se nyt olisi ei tule mutta huutaa osaa kyllä... :headwall: Todennäköisesti tämänkin kanssa saadaan odottaa sitä puhetta tai ensimmäisiä sanoja kuten esikonkin kanssa.

 

Kisak, kyse ei ole siitä, että pitäisi lapsi saada ylipäätään syömään tuttia, hän on syönyt sitä jo ihan pienestä saakka (koitin itse asiassa ensin välttää tutin antamista, mutta pojalla oli niin kova imemisen tarve ja itsellä rinnat ruvella, että tutti oli oiva apu). Poika siis tarvitsee tuttia nukkumaan mennessään ja kyse oli siitä, että hän syö vain tuota alle 6 kk tarkoitettua tuttia, eikä huoli uutta, yli 6 kk vanhoille tarkoitettua (isompaa ja erin muotoista). Ollaan kokeiltu sekä luonnonkumista että silikonista, eroa ei näyttänyt olevan pojan mielestä niillä - kumpikaan ei käy. Ei tässä varmaan muuta vinkkiä nyt ole kuin jatkaa kokeiluja. Jossakin vaiheessa varmaan tarvii heittää tuo pieni tutti kyllä menemään, katsotaan sitten miten käy.

Meillä vauva ei nuku koskaan mahallaan, ihan omasta tahdostaan. Nukkuu enimmäkseen selällään. Antaisin kyllä nukkua mahallaan, jos tahtoisi, ja luulen että saattaisi nukkua paremminkin juuri vatsavaivojen vuoksi, mutta kun ei tahdo niin ei tahdo.

Maitotuotteita olen ajatellut antaa suurin piirtein suositusten mukaan. En näe että asialla olisi mikään kiire meidän kohdalla.

Poika nautti eilen muskarissa ihan suunnattomasti toisten vauvojen seurasta. Aiemmin on vain totisena tuijottanut muita vauvoja, mutta nyt selvästi innostui heistä, hymyili ja jokelteli heille. Ihana! :heart:

Tässäpä pikaisesti.. nyt nukkumaan päiväunia lapsosen viereen, kun tänä aamuna herätyskello sanoi "mäm mää, päp päp pää" ihan liian aikaisin.

 

Kisak, vautsi! Teillähän mennään jo vauhdilla :heart:

Joulukorti en lähetä kellekään :ashamed:
En jaksa, eikä ole aikaa.

Makuupussista: Vaunujen oma lämpöpussi ollut jo käytössä, Assi nukkuu vähintään yhdet pidemmät unet ulkona kun teen tallihommia ja oon kokenut sen jo tarpeelliseksi. Muutenkin puen mielummin liika kun liian vähän.

Takertumisvaihe on meillä nyt pahimmillaan. Assi olisi vain sylissä ja mussa kiinni, maristen ryömii/konttaa koko ajan perässä...

 

Mountain: Tuossa tapauksessa sitten varmaan kannattaa vaan kokeilla eri vaihtoehtoja. Meillä nukahdettiin jossakin välissä helpoiten pullolle mutta siitäkin on nyt päästy. Jokatapauksessa äidin näkökulmasta pitkän päivän jälkeen mikä vaan keino mikä auttaa on hyvä keino

Takertumisvaihe on täälläkin menossa! Koko ajan perässä, sylissä ja kun ei näe (tai pidä sylissä) huudetaan. Itseäni helpotti huomattavasti tieto siitä, että se menee ohi! Tuttu kertoi et hänenkin sukulaislapsella se jatkui VAIN kouluikään saakka Kiitos informaatiosta...Helpotti huomattavasti :headwall:

 

Nimenomaan Kisak, mikä tahansa keino pitkän päivän päätteeksi on hyvä keino Siksipä en tuosta tutista luopumista ole ensimmäisenä ajatellut, kun se on niin hyvin toiminut. Sen kanssa lapsi nukahtaa muutamassa minuutissa ja rauhoittuu kitistessään kauppajonossa. Kokeillaan, katsotaan, testaillaan..

Täällä myös jonkin verran takertumista havaittavissa. Perään poika huhuilee jos vähänkin pidemmän aikaa olen toisessa huoneessa ja selvästi enemmän haluaa olla sylissä. Eilen olin illalla ystäviä tapaamassa, niin oli nukkumaanmenoaikaankin vaikuttanut siltä että poika minua kaipaili (tai näin tulkittiin... tiedä häntä!?), vaikka isänsä on kyllä nukuttanut onnistuneesti monet kerrat. Olihan tuo sitten lopulta nukahtanut.

Minäkään en taida jaksaa tänä vuonna joulukortteja laittaa. Edellisinä vuosina olen laittanut muutamia, aina itse askarreltuja. Katsotaan nyt, jos joku suuri askarteluinspiraatio iskee, niin sitten ehkä... ja jos aikaa löytyy jostain. Mutta luulen että ei kukaan tuttu suutu vaikka tänä vuonna en kortteja laittaisikaan.

Niin ja ei, en tietenkään saanut nukuttua päikkäreitä, kun poika heräsi heti kun olin saamassa unen päästä kiinni. Näinhän se aina menee.

 

Ulkona nukkuminen Meillä on ollu käytössä kevyttoppis ja äitiyspakkauksen makuupussi (toisen päädyn pidän auki, niin mahtuu hyvin) ja siihen vielä vaunujen oman "suojus" päälle (ohut). Siskolta sain untuvamakuupussin ja paksun "pussukan", mutta noita rupeen käyttämään vasta pakkasella. Sen verran kuumaverinen meidän poitsu on, että kauhee hiki tulis, jos nyt käyttäis. Lampaantaljaa oon toivonut vanhemmilta joululahjaksi. Sitä on sitten kiva käyttää vaunuissa ja pulkassa talvella.

Joulukortit Viime vuonna sain aikaiseksi lähettää itse tehdyt joulukortit, mutta saa nähdä miten tänä vuonna käy. Mä oon ennen vauvan saamista luvannut ystäville kaksi asiaa: 1) en laita koskaan facebookin profiilikuvaksi vauvan kuvaa, koska eihän se ole vauvan profiilili ja 2) en lähetä joulukorttia, jossa olis vauva tonttupuvussa. Ja näillä mennään. Jos askartelen kortteja, niin niihin tulee jotain jouluaiheista.

Takertumisvaihe Oon huomannut, että poitsu kaipaa aiempaa enemmän seuraa eli viihtyy huonommin itekseen, mutta ei vaadi välttämättä juuri minun huomiota, eli isä kelpaa ihan yhtä hyvin kuin äippäkin. Ja mun miehellä ja poitsulla onkin ihan omia poikien juttujansa ja usein poju kiljahtelee riemusta kun mun mies tulee vähänkin lähemmäksi tietynlainen velmu ilme naamallaan. Söpö parivaljakko ovat, kun yhdessä "riehuvat". :heart:

 

Pikaisesti kysyn, että te ketkä aiotte antaa maitoa/maitotuotteita jo ennen 1v suositusikää niin miksi aiotte antaa aiemmin? Ihan vaan mielenkiinnosta kun en siis tiedä ollenkaan miksi sitä pitäisi antaa vasta 1 v tai miksi kannattaisi antaa jo aiemmin vai kannattaisiko, näitä eka lapsen äidin pähkäilyjä : / Joku mainitsi lapsen munuaisista jne. että jos näin on, että on joku terveydellinen seikka niin en ymmärrä miksi antaa aiemmin. Mutta kertokaa!

Nyt lähden Halloween bileisiin, joihin mun vauva 7,5kk on kutsuttu ja tervetullut 5 v. pojan toiveesta, koska on niin kiva kun ei kävele

 

Mahallaan nukkuu meidänkin vauva mieluiten. Se tosiaan tuntui jossain vaiheessa rauhottavan vatsavaivoja. Nyt E vääntää itsensä itse silleen, joten paha se on estääkään. En mäkään oikein usko, että enää tässä vaiheessa tukehtuisi, kun osaa nousta käsien varaan hyvin ja konttausasentoonkin. Nuhaisena tuo ei ehkä ole paras asento, mutta niin se tyttö vaan nytkin nuhanenänsä kanssa vääntäytyy mahalleen, vaikka yritän jättää ja käänneellä välillä kyljelleen.

Mun pitää vielä tarkentaa, kun avauduin tästä parisuhdeasiasta, että mulla on kyllä ihan varmasti hyvä mies, josta en halua luopua. Välillä toki tökkii ja monenlaista on ehditty kokea. Mutta hän on ehdottomasti kiltti ja niin hyväsydäminen kun voi olla. Sehän se sitten toisaalta vie häntä pois kotoakin, kun lupaa aina kaikille, jotka vaan osaa pyytää, apuaan milloin missäkin asiassa.