Täällähän käy sutina!
Mitähän kaikkea täällä olikaan juteltu.. katsotaanpa mitä muistan..
Ihanat lapset teillä
Kaana ja
Tiinelli! Oikein iloisen näköistä sakkia
Tiinelli, meilläkin retkeillään välillä olohuoneessa! Tai vauvan kanssa ei olla kyllä taidettu vielä kertaakaan, mutta ennen vauvaa miehen kanssa muutettiin joskus viikonloppuisin olkkarin lattialle. Pitäisikin nyt vauvankin kanssakin muistaa retkeillä.
Minä jätän joskus pojan aamuyön / aikaisen aamun syötön jälkeen viereen nukkumaan (kun ajattelen että nukkuisi siinä paremmin/pitempään... oma lehmä ojassa), mutta en sitten kyllä itse saakaan niin hyvin nukuttua.
Sänky on 160 cm ja tuntuu vähän
ahtaalta kyllä kolmisin. Nukun huonossa asennossa, heräilen vähän väliä ja aamulla on joka paikka jumissa. Saattaa tietysti sekin vaikuttaa tuohon ahtauteen, kun mies nukkuu melko leveästi...
Meillä on myös pienen tauon jälkeen poika alkanut taas hakea
konttausasentoa ("löysi" sen siis jo kauan sitten, mutta välissä "unohti" sen). Ei siinä kyllä vielä kauaa viihdy, mutta testailee.
Ääniä on alkanut tulla nyt paljon erilaisia: "mäm mäm mää", "nön nön nöö", "plää plää plää". Ja välillä huulet soikeena "öö öö öö! ööööö!". Mahtavan kuuloista selostusta lähtee tuosta pikku-ukosta.
Miehen kanssa menee hyvin. On mennyt aina, ei mitään suuria kriisejä ole ollut vaikka yhdessä ollaan yli seitsemän vuotta oltu. Kai me vaan sovitaan toisillemme hyvin. Eikä kumpikaan olla mitään tulisieluja, äkkipikaisia tai itsepäisiä, vaan aika rauhallisia, niin ei ole päässyt paljon draamaa syntymään.
Nyt onkin sitten oma Dramaking talossa, kun tuolle pojalle näyttää siunaantuneen äkkipikaisuutta ja itsepäisyyttä meidänkin edestä.
Toki vauvan myötä moni asia on muuttunut ja välillä on molemmat niin väsyneitä, että ei ihan samalla tavalla jaksa toista huomioida, mutta ymmärrämme sen ja annetaan tilaa ja aikaa. Onneksi mies on apuna silloin kun tarvitsen sitä, ymmärtää että lopulta hajoaisin totaalisesti jos vetäisin itseni aivan piippuun.
Sisustusjuttujakin olitte puhuneet, aika kauan sitten jo, mutta laitan silti lusikkani soppaan vielä... meillä on aika sekava sisustus tällä hetkellä. Emme ole monen vuoden yhdessä asumisen jälkeenkään saaneet vielä yhtenäistä linjaa, vaan miehen ja minun tavarat riitelevät epäsuhdassa keskenään ympäri kämppää. Pikkuhiljaa kuitenkin hankitaan uusia, yhteiseen makuun ja toisiinsa sopivia huonekaluja, joten jospa meillä joskus 20 vuoden päästä olisi mieleinen koti.
Ei vaan, nyt etsitään uutta asuntoa, ja todella toivon että sinne saataisiin mieleinen ja yhtenäinen sisustus heti alkuunsa. Kunhan vaan löytyisi ensin se mieleinen asunto...
Mitähän vielä?! Omasta navasta sen verran, että on alkanut omat
painoasiat mietityttää, ja muutenkin oma keho ja terveys. Tähän mennessä raskauskilot ovat lähteneet ihan imettämisen voimalla, mutta nyt tuntuu tulleen siihen stoppi, enkä voi enää syödä mitä tahansa milloin tahansa (nyyh!). Kai tuo vähentynyt imetys vaikuttaa. Syön mielestäni suhteellisen terveellisesti, mutta silti paino ei enää tipu. Voi olla että syön liian vähän (jolloin ei aineenvaihdunta toimi) tai liian epäsäännöllisesti. Koitan nyt sitten miettiä miten saisin painon vielä hieman tippumaan (2-4 kg) mutta turvallisesti ja järkevästi kun kerta imetän vielä. Vai odottaisinko suosiolla imetyksen loppuun?! Liikuntaa pitäisi kyllä myös lisätä, satunnaiset vaunulenkit eivät taida riittää.. Se ei kuitenkaan koskaan ole ollut minulla ykkösjuttu painonpudotuksessa, vaan nimenomaan tuo syöminen. Mutta muuten kaipaisin liikuntaa (tai kroppa kaipaisi!), erityisesti lihaskuntoharjoittelua ja venyttelyä ym. Paikat tuntuu olevan ikuisuusjumissa, eikä kotona tunnu saavan mitään tuollaista aikaiseksi.. pitänee siis alkaa miettiä jotakin kodin ulkopuolista liikuntaharrastetta.
Harrastaako täällä kukaan pilatesta tai muuta vastaavaa liikuntaa? Voisiko se olla vastaus kireään kroppaan?
Sellaista vielä kysyisin ennen kuin on mentävä tiskaamaan (taas kerran! tahdon tiskikoneen!), että
kuinka monen lapsi söikään tuttia, ja oletteko vaihtaneet siihen "isompien vauvojen" tuttiin? Meidän poika syö tuttia unta hakiessaan. Koitimme vaihtaa tuttia puolen vuoden iän jälkeen, mutta poika ei huolinut uutta. Se kun on isompi ja siinä on päässä se semmoinen "pallo". Olen koittanut joka päivä saada sen syömään sitä, mutta ei niin ei. Syö siis edelleen sitä alle 6 kk tuttia.
Mitenhän saisin pojan ottamaan uuden tutin, onko vinkkejä? Ja luuletteko että tuosta pienten tutin syömisestä on haittaa? Tuttivalmistajan sivulla toki todetaan, että tutti kannattaa vaihtaa, ym. mutta se nyt on aika puolueellista tietoa...
Mutta nyt on mentävä.
Kiitos teille kaikille ihanille kun jaksatte kirjoitella tänne! Päivän piristyshetki aina kun käy täällä lukemassa juttujanne. Koitan itsekin taas aktivoitua enemmän.
Mukavaa marraskuun ensimmäistä!