Maalismussukat - syntyneet

Kaarja: aivan ihana tervu teillä mullekin tuttu rotu, vanhemmilla on kuus tervua yhteensä asustanu

 

JennyA: Täälläkin vauva tuntuu heräävän just sillon kun mä menen nukkumaan, vaikka olisi ollut muutaman tunnin ihan rauhassa aiemmin. Argh. Meilläkin oli tuo Nutrilon Omneo joskus, sehän on sellaista paksumpaa niin ei ehkä tule ylös niin helposti, hyvä jos auttaa

Vauvalla on torstaina lääkäriaika, luulen että saattaa joutua maitoaltistukseen, sillähän tuo maitoallergia sitten kai todetaan. Nyt kun on pari viikkoa saanut tuota Nutrilon Soijaa. Labrassa pitäis kans käyttää, plääh. Oon unohtanut varata sinnekin ajan, ei tekis mieli mennä noin pienen kans jonottamaan.

 

rigor mortis Lämpimästi tervetuloa!!:wave: Mukavaa vielä tässäkin vaiheessa saada ihan uusia palstalaisia.

koiraa meillä ei ole koska olen itse allerginen Olen kovin eläinrakas ja nyt olenkin elätellyt toiveita jostain ihan pikkuseista sileäkarvaisesta haukusta jos ei allergioisi niin paljon. Ei mulla muutenkaan mitkään hurjat oireet tuli paitsi siitepölyaikaan ja silloinkin vain jostain todella karvaisesta koirasta(veljelläni on mittelspitz ja siitä tulee voimakkaat oireet) Meille ajattelin jotain jackrusselia tai kääpiöpinseriä,ovat niin lutuisia Okei,ehkä vähän käsilaukkukoiria mutta me asutaan kerrostalossa joten en tänne halua isoa haukkua ja ulkoilutus voisi olla haaste kun vaunujen kanssa menisin tuolla. Riippuu toki koirastakin,olen mennyt vaunujen kera veljeni kahden koiran kanssa,toinen tosiaan sen mittelspitz ja toinen kultainen noutaja. Hyvin meni lenkit vaikka koirulit ovatkin villin puoleisia ja kultainen noutaja on iso järkäle

yöt menee yhä hyvin. Lenni nukahtaa n. klo 21 ja herää ekan kerran joskus viiden kuuden aikaan mutta pelkkä tutin laitto riittää ja sitten unta riittää 7-9 asti. Siinä välissä tosiaan laitan tuttia aika monta kertaa kun väsyttää niin paljon PAljon voimia kaikille ketkä valvoo,on vielä hyvässä muistissa esikoisen vaikea vauva-aika kun tuli valvottua

ruokamäärät meillä menee suurinpiirtein näin:

Aamupala 2dl puuroa ja 100-200ml maitoa
Lounas 1 prk kasvista ja 100-150ml maitoa
Välipala 1 prk hedelmää ja 100ml maitoa
Päivällinen 1 prk lihasosesetta ja 150ml maitoa
Iltapala 2dl puuroa ja 200ml maitoa

Aloitimme nokkamukin käytön eilen Ostettiin tuollainen MAMin nokkis missä on pehmeä imuosa. Hyvin poika näyttää juovan siitä mutta vain silloin kun siinä on se venttiili sisällä eli nii että poika joutuu imemään saadakseen maitoa. MAhdollista on myös ettö ottaa venttiilin pois niin maito valuu suoraan suuhun ns.huikatusmenetelmällä mutta siitä ei Lenni tykännyt

helpot ja vaativat lapset Itselläni on kokemuksia molemmista eli esikoisen koliikki teki tytöstä suht vaativan mutta alun vaikeuksien jälkeen on ollut oikein helppo tapaus. On niin itsenäinen ja reipas likka nyt 5,5 vuotiaana. Keskimmäinen taas oli vauvana todella helppo,nukkui täydet unet jo 2kk lähtien mutta nyt lapsi-iässä taas vähän haastavampi,on kovin mustis Lennistä ja tekee sitten kolttosia minkä kerkeää ja on muutenkin aika ehtivä tyttö Esikoinen on myös aikamoinen tulipää ja todella itsepäinen mutta pääosin kuitenkin helppo koska oppii nopeasti ja haluaa olla itsenäinen. Lenni on myös todella helppo vauva Olen usein ajatellut että miten sitä olis käynyt jos keskimmäinen tai Lenni olisivat olleet esim.koliikkilapsia??:O Miten sitä jaksaisi vanhempien lasten kanssa jos nuorimmainen valvottaisi kaikki yöt??:O Suomalaisella sisullahan siitä toki selviäisi mutta kyllä mä oon kiitollinen että on ollut helpot lapset

parisuhde Meillä on miehen kanssa mennyt jo pidemmän aikaa todella hyvin. Sellaista tasaisen seesteistä arkea missä toki myös pikku yllätyksia aina välillä tulee Intohimo on säilynyt ja makkarissa on suht aktiivista Eilen sitten koko homma lässähti käsiin Olen kertonutkin ahdistuksestani ja eilen periaatteessa ihan pikkujutun takia mä räjähdin miehelle. En jaksa nyt ruveta selittelemään sen kummemmin mutta jotenkin olinkin odottanut että kohta räjähtää ja kovaa kun on niin kauan patoutuneet tunteet olleet sisälläni. Siis tarkoitan ihan arkisia asioita,en parisuhteen asioita. Mulla on tapana aina sanoa kaikki suoraan ja heti,varsinkin miehelle. Mutta eilen tosiaan pamahti,raivosin kuin hullu täällä kotona ja heitin miehen ulos Tulihan tuo sitten aamuyöllä kotiin mutta olisin toivonut että olisi pysynyt poissa,en halua sanoa mitään mitä en tarkoita ja tässä mielentilassa se on aika vaikeeta. Nyt tuo nukkuu tuolla ja mä toivosin että se ei olis täällä Mä olisin halunnut aikaa itselleni rauhoittua ja muotoilla sanottavani paremmin ja nyt kun mies on täällä,en voi keskittyä. Lähden kohta lasten kanssa ulos,saa vähän raitista ilmaa aivoille.

 

Naurukohtaus: Pakko kommentoida tohon koira juttuun, et russeli ja pinseri molemmat Todella haastavia koiria, joista lähtee TODELLA paljon karvaa. On yleisesti ottaenkin sileekarvasten koirien ongelma toi mieletön karvanlähtö KOKO AJAN. Et ite en ehkä allergikkona tai jos haluaa käsilaukkukoiraa, lähtis ottaan noista kumpaakaan
Ja jaksamisia sulle! Toivottavasti saatte (niinkuin varmasti saatte) miehen kanssa asiat pian selvitettyy. :heart:

 

naurukohtaus mäkin kommentoin tota kääpiöpinseriä sen verran ku itellä on sellainen.. Että on TODELLA vaativa rotu. Meillä 3v. uros joka jouduttiin antamaan äidille hoitoon koska "meno" meni liian villiksi Venlan tulon jälkeen, Venlalle ei tehny mitään mutta isännän jalkoja rupes puremaan. Kaikki maailman konstit kokeiltiin mutta ei auttanu.. Rotu mitä mahtavin jos kohdalle sattuu HYVÄ yksilö. Karvaa tosiaan lähtee kokoajan ja se on sellaista neulanterävää, joka tarttuu joka paikkaan. Joo kääpiöpinseri ei tosiaankaan oo mikään käsilaukkukoira, tarvii liikuntaa ja motivointia paljon että on rauhallinen.

 

jokohan tänne onnistuu kirjoittaa...

 

huomenta siis eilen kirjotin pitkät pätkät ja sivu ei antanut mun edes kirjautua ulos....

naurukohtaus voi sua kävitkös sä jossain juttelemassa? jos et, niin ehkä kannattais, ja jos käyt, niin hyvä
oma pää on kummallinen, oon aina ihaillut ihmisiä jotka ei patoa asioita päähänsä...
mutta mikä voi olla niin pieni mitätön arkinen asia, että mies jouta lempata pihalle... toivon todella että miehesi on pitkämielinen ja jaksatte selvittää tämän :hug: jos tuntuu ettet osaa jutella kuplaa puhki, yksi hyvä konsti on, että kirjoita paperille ne mitkä on vaikeaa sanoiksi pukea. kirjoitithan tännekin, ja toivottavasti se ees hiukan auttoi...
voimia kovasti hankalaan tilanteeseen... ja jos oikein kovasti on ahdistusta, niistä on oikeasti hyvä puhua psykologilla. toivottavasti tilanne selviää :flower:

kääpiöpinseri tai jackrusseli tai parsoni kyseisten rotujen omistajien kanssa kun jutellut, ei ne ole ihan niitä helpoimpia koulutettavia... ja hillitön energiamäärä että paljon paljon lenkkejä ja aktiviteettia niin saa täyspäisen koiran. Monesti se on kyllä siellä hihnan toisessa päässä se vika... ite tykkään tästä omasta rodusta jos senkin vuoksi, ettei karvaa lähde meille ei tule enää yhtää eläintä minkä karvoja ois joka paikka täys .....never ever....

palsta jennyadelina totesi ettei palsta ole muuttunut no mutta keskusteluahan sitä viriää joka asiasta. eikä tuo imetys-sessio ollut mitenkään lyttäävää tai loukkaavaa. mitä mieltä te muut olette palstalla nykysin käydessä?
eikös tosielämässäkin keskustella ihmisten kanssa ja voidaan olla eri mieltä suuttumatta pienistä?
no, toivottavasti porukkaa riittää käymään mukavaa näitä on lueskella

koirien karvanlähtöön on tää uus Furminator! loisto-keksintö, vetää pohjavillan myös. meillä trimmattava rotu, joten kokeilin tuota ja hienosti toimii

vaunujen kanssa mäkin lenkitän meidän koiraa, alusta saakka maltilla. ensin pienempiä lenkkejä mutta se oppi viikossa miten kuuluu mennä tosin muita ihmisiä se kummastuttaa.. kerrankin tuli pariskunta vastaan ja niillä oli koira joka oli yhden kolmasosan kokoinen meidän koiran nähden, niin se mies kysyi voisiko hän auttaa että pääsen kotiin
hahaha
mä kiittelin avusta, mutta sanoin pärjääväni.... kai se on outoa että jollain naisihmisellä on kädet täynnä jos se vaan ois tiennyt mitkä mun lähtökohdat on... että 15-vuotiaana oon tehnyt jo aivan aikuisten hommia maatilalla, taluttanut lehmät laitumelle että molemmissa käsissä on ollut. sun muuta ... no, kiva mies silti, mutta jos mä en pärjäis ni en mä ois noin isoa koiraa ottanutkaan
tanskandoggi ois unelma, mutta sit me tarvittais jo kai linja-auto ja siitäkin lähtee karvaa....

vauva on meilläkin pian sen puoli vuotta :heart: ja kauheasti tullut uusia juttuja... onko teidän vauvoilla jo eri itku nälälle ja unelle?? mä erotan ja nyt sen erottaa jo mieskin hauska juttu! nälkää itkee sillä "mämmä mää" itkulla ja kun on väsynyt, se rääkäisee kuin joku raspikurkku konsanaan tulee ainakin kuulluksi välittömästi

nyt sunnuntaita viettämään, taitaa muutama kirpputori tulla kolutuksi tänään

 

Rigor mortis Tervetuloa kirjoittelemaan! =)

Onpa outo ajatus, että helpon lapsen äiti tietäisi jotenkin vähemmän äitiydestä kuin haastavan lapsen äiti. Itse en oo tuommoiseen onneksi törmännyt. Mä sanoisin, että tää meidän poitsu on suht helppo tapaus. Tai mitä tuo helppo nyt ylipäätään tarkoittaa? Mutta siis semmoinen vauva, joka ei ole mua liiaksi kuormittanut. On päivisin suht tyytyväinen, viihtyy myös itsekseen, syö hyvin ja on ollu terve (koputtaa puuta). Jos hermostuu, niin rauhoittuu helposti. Yöt on se haastavin osuus, kun heräillään suht usein, mutta en koe sen takia itseäni uupuneeksi (ainakaan vielä). Ja päikkäreillä yritän sitten paikata univajetta, jos siltä tuntuu.

Parisuhde Me ollaan oltu pitkään yhdessä ja viime syksynä mentiin naimisiin (kohta on 1 v. hääpäivä:heart. Raskausaika oli meille oikein semmosta suuren hellyyden ja lässyttelyn aikaa Mies oli ihan fiiliksissä tulevasta vauvasta ja kasvavasta mahasta. Nyt tuntuu, että tämä lapsiperheen arkeen totuttelu on kyllä jonkin verran rasittanut meidän parisuhdetta. Iloitaan tuosta meidän pikkumiehestä ja mies tykkää pojan kanssa olla ja hoitaa, mutta sille parisuhteelle ei oikein jää aikaa eikä energiaa. Oli tuossa edellisellä viikolla "matsiakin" asiasta. En oo oikein raaskinut vielä jättää poikaa muille hoitoon, mutta pikkuhiljaahan sitä voisi pariksi tunniksi alkaa jättää, niin voitais käydä vaikka syömässä yhdessä tai jotain. Noh, tää viikonloppu on kyl ollut sit parempi meininki ja iltaisin ollaan vietetty aikaa yhdessä sen sijaan, että kumpikin olis vain omilla tietsikoillaan.

 

Vauvalla on ollut kauan eri itku nälälle ja väsylle, olen tunnistanut ne jo kuukausien ajan. Tosin nykyään ei nälkäänsä paljon itke, kerkeän antaa ruokaa ennen kuin on oikeastaan edes sellanen nälkä että itkisi. Väsyn myös huomaa parhaiten eri jutuista kuin itkusta.

Furminator on ollut äidin kissalla parisen vuotta ja hyvä peli on

Koirista en itse tykkää, enemmän oon kissaihmisiä

 

Sitä piti vielä kirjoittaa, että mun mielestä täällä palstalla on hyvä meininki! Ei kai täällä muuten tulisi käytyä päivittäin Itselläni ei ole sellaisia ystäviä, joilla olisi saman ikäisiä vauvoja kuin meillä, niin täältä palstalta saamani vertaistuki on tosi tärkeää. Mielenkiintoista lukea, miten muilla asiat hoituu ja hyviä vinkkejä täältä oon myös saanut.

Onpas täällä paljon koiraihmisiä. Minäkin tykkään koirista, mutta en niin paljon että hankkisin meille semmoisen. Meillä ei ole tällä hetkellä kotieläimiä, mutta aina silloin tällöin iskee kova kissavauvakuume. Ollaankin miehen kanssa puhuttu, että kun muutetaan isompaan asuntoon (ehkäpä vuoden, parin päästä), niin sitten voitais hankkia pari kisua. Nyt asutaan kerrostalokolmiossa, kaupungin keskustassa, joten täällä olis vähän hankala käydä kissoja ulkoiluttamassa (mun mielestä niiden pitäis päästä välillä ulos, vaikka oliskin pääsääntöisesti sisäkissoja).

Leppoisaa sunnuntaita kaikille. Voimia univajeisille ja naurukohtaukselle tsemppiä parisuhdehässäkkään.

 

Huomenia

nokkamuki Meillä ei poika ole innostunut ja nyt pidetty taukoa, kohta pitää yrittää uudestaan.

Ruoka-ajat
klo 5-6 rintaa ja päälle n 100ml tuttelia
ottaa päiväunet, 8-9 puuroa noin desi ja hedelmäsosetta hieman
12-13 kasvissosetta ja lihaa noin desi, hömpsyt maitoa
14-15 maitoa 150-200ml
klo 17 rintaa
18 puuro tai velli (200ml)
klo 1 rintaa
Kohta tulee 6 kk ja sit aloitan hedelmäsoseen tuonne iltapäivään. Tuon nesteen antaminen mun päätä vaivaa. Ruuan päälle ei ota, tarjoan vasta hetkenpäästä ja muutenkin kun aina kun tuntuu sopivalta( melkeinpä tuputtamisen puolella olen). Ite huoli saako tarpeeksi, mut jatkan soseita maidolla ja pissaa tulee hyvin. Eli ylihuolissaan oleva mamma.
Vettä meillä ei mene ollenkaan ja tarvii sitäkin kohta tarjoilla uudestaan jo innostuis.
Samoiten olen välillä lisäillyt ruokiin hieman öljyö.

unikoulu meillä lähtenyt hyvin käyntiin tai siis paremmin kun oletin. Poika nukahtaa nopeeta, mut herää noin 20 min päästä ja nukahtaa taas nopeeta takas. Muuten kyl menee entiseen malliin. unipussi on puhtaana, mut ei ole tullut vielä kokeiltua, jotenkin sotii mun luontoa vastaan. Viimeyönä poika taas liikkuvalla tuulella, mut koetan asennoitua et kuuluu tähän vaiheeseen. Nukutan pojan ilman peittoa ja sit kun syvässä unessa niin laitan peiton. Meillä poika menee klo 19 nukkuun ja herää siinä 5-6 aikaan. Aina ei huvittas ite nousta siihen aikaan.

helppolapsi Täältä löytyy sellainen. Todella tyytyväinen. Syö ja nukkuu hyvin. Ei paljon itke. Nauravainen ja itsekseenkin viihtyy paljon. En mä silti koe et tämä helppoa on. Voimia ja hermoa kysyy silti koko ajan. Suurin syy varmaankin väsymys ja tunne ettei ole riittävän hyvä äiti. Samoiten uskon et äidin oma luonen vaikuttaa myös siihen minkä kokee raskaana ja vaativana. Mulle ehkä suurinta on ollut tämä valtava elämänmuutos, kun on saanut 30 v tehdä mitä lystää omien tarpeiden mukaan ja nyt tuo ihana vaahtosammuttimen kokoinen poika määrää ihan kaikesta, jopa vessatauosta Hetkeäkään en silti vaihtais pois.

Tänne on todella V-mäistä kirjoittaa kun tää uusi ohjelma herjaa kokoajan ja oma kirjoitus kohta katoo ja hyppää sivun alkuun ja sit et meinaa päästä takaisin kirjoittaan. yhtään ei saa lukea kirjoittamaansa vasta kun esikatselussa, HERMOSTUTTAVAA!!!!

eri itkut Väsymyksestä on aina ollut sellainen äärettömän kimeä joka sattuu korviin. Ruualle tunnistan nykyään sellaisen käheän miesmäisen ärinäitkun. Tosin musta edelleen vaikea tunnistaa itkuja.

palstanhenki Musta tän palstan hengessä ei edelleenkään ole mitään vikaa. Asioista saa ja voi olla erimieltä ja pitää uskoltaa sanoa rakentavasti oman mielipiteensä. Minun ainakin on hyvä olla tällä palstalla. Porukka on mukavaa ja aktiivista. Paljon erilaisia mielipiteitä ja ehdotuksia. mä saan niin paljon tästä palstasta tukea arkeeni ja neuvoja ja vinkkejä miten voisin myös toimia tai harkita edes toimivani. samoiten saan lukea vauva arjesta joka on niin tyysti erilaista kuin omani ja antaa ihmetyksen aihetta miten jotkut jaksaa, mistä he löytävät voimia.


Uusille, rohkeasti mukaan vaan ja sydämmellisesti tervetuloa.

parisuhde voi hyvin, mut tietysti enemmän voisin panostaa sillon kun mies kotona piipahtaa. Sit kun ollaan samankatonalla enemmän, niin laatu -aikaa enemmän peliin.

Lemmikki meillä ei ole, mut kova kissa kuume on. Tosin tontilla on supikoiranpesä ja supi saatava vaihtaan osoitetta ennen kun voi kissoja ottaa ja ehkä olis kivempi kun poika hieman isompi.

liikkuminen täällä möngitään kovasti eripaikkoihin ja ihan selkeesti kiinnostusta päästä ylemmäksi, kuten sohvalla, mut aivot ei vielä sano miten onnistuu. liikku pyörimällä ja sit ei varsinaisesti ryömi, mut etennpäin mennään kuitenkin. Joko teillä pidetään käsissä kahta eri esinettä ja vaihdetaan esinettä toiseen käteen????? meillä ei vielä


Ampiasipesä oli sit 70x70 cm kokoinen ja hävitetty. Maanantaina saa vintille vasta mennä töihin, mut pääasia et hommat pääsee taas jatkumaan ja sähkärikin toivon mukaan tulee maanantaina. Tänään pitäs mennä katsomaan työvaloja keittiöön. Tontilla on jo niiiiiin valmista, et miks siel ei vois asua???? Mies pistää tänään verhotangot paikoilleen. Tavaraakin jo löytyy ja siivouksetkin jo tehty. Nyt kun vaan sähkäri tulisi, niin päästäs lopputarkastukseen. Ja kiitos teille kaikille tsempityksistä, sitä on tarvittu täällä yksinäisyydessä neljänseinän sisällä.

Vaikka en halaamisesta tykkääkään niin virtuaalinen halaus kaikille joilla nyt rankkaa parisuhteessa tai lapsi arjessa muuten.:hug:

 

Heips!

Rigor mortis, tervetuloa vaan munkin puolesta!

Helppo/vaikea vauva: niin no kokemusta on molemmista. Esikoinen oli kai ns. vaikea vauva, mutta kun tietoa ei muustakaan ollut niin eihän sitä silloin niin ajatellut. Näin nyt kun kaksi muutakin vauvaa on tässä ollut hoidettavana, niin ero on ollut kuin yöllä ja päivällä. Oon jälkeenpäin miettinyt oisko mun mahdollinen synnytyksen yhteydessä ilmennyt infektio voinut olla osasyy miksi esikoisella oli niin huono olla vauvana.

Oon koittanut kuitenkin välttää "leimaamista" esim. neuvolassa. Mun olis helppo sanoa, että keskimmäinen on UJO, mutta en viitsi... Esikoinen on aina ollut papereissa tempperamenttinen, nyt hän on vilkas... en tiedä onko tästä sitten haittaa vai hyötyä.

Vauvan kanssa oltiin 5kk neuvolassa. Mitat oli 7550g/68cm, kuulemma pitkä ja hoikka on, mut hyvin siltin kasvaa Meillä on alettu treenaamaan kontalleen menoa, nousee jo hienosti käsien ja polvien varaan, mut siitä vielä sitten syöksyy vattalleen. Hauskaa näyttää olevan tuo treenaaminen Esineet kiinnostaa, vielä ei kyllä kun yksi lelu kerrallaan. Mielellään laitetaan kaikki suuhun mitä vaan läheltä löytyy.

Ruoka-ajat:
noin. 8.00 maitoa 200ml
12.00 sosetta (kasvis) ja maitoa 160ml (tää määrä vähän vaihtelee)
16.00 sosetta (hedelmä) ja maitoa 160ml
20.00 maitoa 200ml

sosetta ei vielä hirveesti mene, ehkä desi. Oon miettinyt tässä puuron aloittelemista pikkuhiljaa ja ehkä lisään tohon välipala-ajat.

Keskimmäinen on ihan välillä mahdoton!! Tahtois nostaa vauvaa, siis repii käsistä jos vauva maassa, halaa oikeen tiukasti. En uskalla yhtään enää jättää niitä kahdestaan, mikä kyllä vaikeuttaa hommia välillä.

Lemmikit: kyllä niistä paljon iloa elämään on. Tuo meidän on vähän tollanen "tohelo" tapaus. Nuo karvat mitkä lähtee taitaa olla se miinuspuoli, nimittäin sitä lähtee paljon! Lapsille on lemmikistä paljon kanssa iloa.

Parisuhde: no en oikeen tiedä, vaihtelee tosi paljon. Välillä menee tosi hyvin, välillä ei niin hyvin. Väsymys varmaan vaikuttaa tähän. Meillä on iltaisin kiva rutiini, siis MULLE, kun istutaan sohvalla vierekkäin niin mies silittelee aina mun jalkoja, se on ihanaa Nojoo, mä ansaitsen sen, kun päivän täällä karaan kaikkien perässä... kyllä huomaa että alkaa ikä painaa, kun toinen polvi jo reistailee

Tää uudistus täällä taitaa olla kyllä aikamoinen susi. Mullakin hyppelee tää koko ajan, rasittavaa!

Jeps, nyt iltapuuhiin!

Mindi83

 

Heipä hei kaikille Pikainen kirjoitus ennenkuin majottaudun television pariin

Meillä ollaan opittu konttaamaan ! Pieniä matkoja vasta ja aika huojuen mutta kädet ja jalat liikkuu jo ihan oikein. Tyttö oli riemuissaan, kun pääsee nyt meidän muiden perään, vaikkakin hitaasti vielä. Tätä ennen vain peruuttanut. Nyt tajusi lähteä eteenpäin ja voi sitä riemua, kun toinen on iloinen onnistumisestaan :heart:

Kiinteitä meillä menee edelleen tosi vähän. Iltapuuroa tyttö syö ihan ok annoksen mutta ruoat olleet tosi pieniä annoksia. Yhdestä jääpalan kokoisesta soseestakin saattaa jäädä... Pitäisikö vaan alkaa yrittää houkuttelemaan syömään enemmän? Aikaisemmin en ottanut asiasta huolta, kun kerta pelkällä maidollakin pärjää. Mutta nyt kun tuo 6kk on tullut täyteen pitäisi ilmeisesti ruokamäärien kasvaa ja jääkö maito siis nyt ns. kakkosruoaksi? Kana aloitettiin eilen Meillä ei siis punaista lihaa syödä ollenkaan kotona. Neuvolassa sanottiin, että kala ja kana antaa kaiken tarvittavan kyllä. No huomenna on neuvola niin näkee onko tyttö kuitenkin kasvanut normaalisti vaikka sose annokset on ollut tosi pieniä.

Monet päiväunet teidän pienet nukkuu? Meillä nukuttiin tänään vaan 2 x 30min. Aiemmin on nukuttu kolmesti. Meni kyllä jo puoli kasilta yöunille. Saa nähdä vaikuttaako yöuniin miten. Meillä siis edelleen syödään öisin useamman kerran. Annatteko vauvalle yöllä vielä ruokaa? Meille siis neuvolassa sanottiin ettei 6kk ikäinen sitten enää tarvitse yöruokailua... En toista ala kuitenkaan huudattamaankaan keskellä yötä.

Tyttö sitten tänään keksi, että äitiä voi purra imetyksen aikana. Nyt siis kaksi hammasta alhaalla, AUTS.

Eilen tuli siis 6kk täyteen meillä

 

Kiitos tervetulotoivotuksista.

Esittelyä kaivattiin. Jäin viime syksynä yksinhuoltajaksi rakenneultran aikoihin, kun mieheni halusi erota. Niinpä tämän virallisen kakkosen syntymän aikoihin olimme jo eläneet eri talouksissa reilu puoli vuotta.

Alussa hermoilin pärjäämisestä, kun kuitenkin pitkä liitto takana, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin hyvin. Esikoinen on jo koululainen. Olen nauttinut vauva-ajasta. Odotusajastakin nautin, mutta siinä oli haasteena joitain eroasioita, joihin en voinut itse vaikuttaa, ja siten aika oli melkoisen raskasta. Edelleen näitä ”ulkopuolelta tulevia” haasteita riittää, mutta yritän silti elää täysipainoisesti tässä hetkessä ja unohtaa nämä "pikku" ongelmat.

Esikoiseni on poika ja kuopus tyttö. Molemmat ovat alkaneet nukkumaan täysiä yöunia jo varhain. Koin yksi tai kaksi yösyöttöä huomattavasti helpommaksi kuin sen, että tuttia metsästetään yön mittaan jatkuvasti eli äidin yöunet heikkenivät tuossa kolmen kuukauden jälkeen huomattavasti nyt typyn kanssa. Poika ei ole tuttia koskaan huolinutkaan.

Typyn yön syömättömyydestä johtuen aloin maistattamaan soseita noin neljän kuukauden iässä. Pidettiin hetki taukoa, kun ei oikein uponnut, ja parin viikon tauon jälkeen tyttökin oli sitä mieltä, että soseet ovat ”jees” eli maha täyttyy paremmin ja päiväunetkin ovat pidentyneet.
Meillä on päivisin alusta asti menty keskimäärin noin 5 – 60 minuutin unilla. Hereillä oloa hetki ja taas torkut. Kahden kolmen tunnin päiväunia ei ole ollut kuin pari kertaa. Nyt tuollaiset parin tunnin unet alkavat olla ihan normi, eli vihdoin päivärytmi alkaa todella muodostua.

Soseet ja puurot teen itse. Vietän mielelläni aikaani keittiössä, joten meillä poreilee padoissa vähän väliä jotain ja usein käy vieraitakin syömässä.
Kokkailu on intohimoni, joten pakkanen on täynnä soseita ja lisää on aina vain tulossa. Täytyisi varmaan hieman rajoittaa. Toki minulle tämä on mahdollista, kun ei ole pieniä taaperoita pyörimässä jaloissa.

Esikoinen on ottanut eron raskaasti ja saa siihen ulkopuolista apua, joten tähän "tukemiseen" monin eri tavoin menee aikaa, mutta se onnistuu onneksi vauva sylissäkin. Pyrin siis paneutumaan koululaisen asioihin mahdollisimman hyvin ja pitämään pojan jalat maassa tässä muuttuneessa tilanteessa. Pojalla kun on myös dramatiikan tajua, joten hän osaa ”hyödyntää” erotilannetta monin eri tavoin.

Huushollissa pyörii jaloissa myös karkeakarvainen keskikokoinen koira, joka vaatii oman osansa huomiosta ja ajasta. Vaunut ja rintareput ovat olleet aktiivisesti alusta asti käytössä. Olen itse allerginen eläimille, mutta tottunut siihen, että huushollissa pyörii vähintään yksi koira.

Molemmat lapset olivat syntyessään 3kiloisia ja noin 50 cm. 5 kk neuvolassa typy painoi 6 ja puoli kiloa ja oli 65 senttinen. Sopusuhtainen pieni neitokainen. En oikeasti osaa stressata painoista ja pituuksista, syömisistä tai syömättömyyksistä. Me molemmat vanhemmat olemme siis suht pienikokoisia, joten mitään jättiläistä en ole odottanutkaan kummastakaan lapsesta.

Jos helppoudesta puhutaan, niin mielestäni molemmat lapseni ovat olleet helppoja. Heidän tarpeensa on ollut helppo tunnistaa, ja kun niihin vastaa, niin elämä on niin helppoa kuin voi olla vauvan kanssa. Ainahan on näitä ”itku-potku-raivari” –iltoja ja öitä, jolloin lapselle ei tunnu mikään kelpaavan.

Esikoinen oli kaikelle allerginen, jatkuvasti flunssassa ja vähän väliä sairaana. Eli olen oman osani valvonut, mutta en suinkaan usko, että siinä oli kaikki, vaan varmasti valvon tämän typynkin kanssa! =)

Kaikesta huolimatta koin esikon helpoksi, koska häntä oli helppo ”lukea”. Oikean lääkityksen myötä hänestä tuli entistä helpompi, kun emme esim. tarjonneet enää sopimatonta ruokaa. :stick:

Koen että kuopusta on myös ollut helppo lukea, ja hänen tarpeisiinsa on helppo vastata. Itkut, äännähdykset, yskähdykset ym. niillä on kaikilla oma merkitys.

Typy oli 3 ja puoli kuukautta, kun hän aloitti kääntyilyn selältä mahalleen ja mahalta selälleen, mutta viime aikoina hän on keskittynyt enemmän ”puhumiseen”. Navan ympäri pyöritään näpsäkkäästi, pakitellaan ja välillä liikutaan miten minnekin. Jalat pyrkivät konttausasentoon, ja kädet nostavat rintakehän hienosti koholle. Kova tarve olisi päästä liikkeelle, mutta vielä ei äidin onneksi liikuta minnekään.

En ole kokeillut näitä tämän palstan boldauksia tai kursiiveja, joten totean vain, että SANE oli viimeisiä kirjoittajia, ja hänelle ajattelin kommentoida, vaikka varmaan hän sen varmasti tietääkin… Supikoira on hyvin kömpelö ja hidasliikkeinen. Se ei pärjää kissalle. Meilläkin on täällä supikoiria, eikä niistä ole kenellekään vastusta, koska ne ennemmin leikkivät kuollutta kuin asettuvat jotain elävää olentoa vastaan... Mäyrät sen sijaan ovat hyvin ärhäköitä!

Meillä typy on jo pari viikkoa pitänyt eri leluja eri käsissä. Samoin esineitä napataan varsin näppärästi käsiin runsaasta valikoimasta. Ja yhdessä kädessä pidetään tuttia, toisessa lelua – ja molempia kokeillaan vuorotellen suuhun. Pitkälti vielä harjoittelun asteella oikeasti koko homma, mutta yritystä tähän on, ja kovasti.

Mitä muuta sitten kertoisi? Kysykää, jos on jotain kysyttävää. En ole paras äiti. En tiedä mitään teidän lapsistanne, enkä teidän olosuhteistanne, vaikka olenkin palstaa lukenut alusta asti. Yritän olla paras mahdollinen äiti omille lapselleni, ja mielestäni sitä olenkin vaikka yksin tätä kaikkea pyöritänkin.

Hampaita tytyllä ei ole vielä eikä näytä olevan tulossakaan. Kuolaa kyllä on riittänyt jo viikkoja, mutta ei ienturvotusta eikä "valkoisuus" paista läpi...

Jännittävää tulla mukaan keskusteluun täältä taustalta! Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! :heart:

 

Päiväunet riippuu täysin päivästä. Paljon vaikuttaa ollaanko kotona vai liikkeellä. Tänään oltu paljon kotona ja poika nukkui 45min. reilut 2 tuntia yöunilta heräämisen jälkeen alkoi päikyille. Toiset päikkärit myöhemmin olivat sitten 2 tuntia. Torkahti autossa noin 25min. Harvemmin katson kellosta tarkkoja aikoja, mutta selkeästi pitempään nukkuu jos ollaan kotona. En stressaa vauvan nukkumisesta, nukkuu silloin kuin nukuttaa, mutta pyrin rauhoittamaan tilanteen jos näyttää väsymyksen merkkejä. Siirrän esim. kauppaan lähtöä tms. jos vaikuttaa olevan unien paikka, mutta me ei eletä joka päivä lähellekään samaa rytmiä, joten en sovi menojamme sen mukaan, että klo xx tullaan, koska vauva nukkuu klo jotain.

Me eletään muutenkin hyvin eri rytmiin kuin useimmat perheet. Meillä vauva menee nukkumaan yöunille aikaisintaan klo 23, yleenä 23.30-00 ja on todellinen ihme jos herää ennen klo 10.30. Aivan hyvin saattaa herätä yöunilta klo 11.50 Mutta jokainen tyylillään. Meille tämä rytmi on "luojan lykky" koska emme ole vauvan myötä joutuneet muuttamaan meidän luontaista rytmiä. Mun mies tulee töistä aikaisintaan klo 21.30 ja lähinnä arkisin. Viikonloppuisin menee myöhempään, eikä hän silloin aina näe vauvaa vasta kuin aamulla. Miehellä ei ole ns. normi vapaa päiviä (eikä perus lomia ) koskaan, mutta harvoin päivisin töitä, ainakaan koko päivää, joten meidän yhteistä aikaa silloin :heart: Olenkin kiitollinen meidän vauvan rytmistä!

Kyllä annan yöllä ruokaa 5,5kk on meidän vauva nyt. Imetän yöllä hmm... no vähintään 3 kertaa, ehkä joskus useamminkin, en ole oikein laskenut. Luulenpa, ettei se ole joka kerta nälkään, mutta kun pyöriminen menee levottomaksi niin otan rinnalle. Ei ole aikomustakaan lopettaa tätä ennen kuin vauva itse lopettaa. Toki tarttee alkaa miettiä keinoja jos on pian 1v. ja meno samanlaista Jos vauvan ei tarvitse enää 6kk iässä syödä öisin niin miten siis yhtäkkiä en vain enää imettäis yöllä vai?!? Kertokaa! On kyllä käynyt mielessä, että itse olen kai totuttanut vauvan tähän kun herkästi otan yöllä lähelle, mutta näin kummankaan unet ei katkea.

Rigor Mortis ei voi kyllä muuta sanoa kuin, että olet reipas ja paras äiti lapsillesi varmasti :hug: Arvostan suuresti teitä ketkä pääosin yksinään kaiken hoidatte. Kiva, että jollain muullakin innostus täyttää pakastinta soseilla, tänään tein isot satsit rypsiporsasta ja kanaa kasvisten seuraksi. Olipa niin järkyn näköistä että makuista se possusose, että melkein sääliksi käy vauvaa

 

No juu sitä piti vielä, että FA kyllä hieman suuremmaksi avasin silmiä ja luin sun koirasepostusta, joka oli osoitettu mulle Hauska ku olin edellisen jutun aloittanut, että kun mua ei ne koirajutut yleensä kiinnosta! Mua nauratti ku tajusin että se oli väärinkäsitys =)

Eri itkuja ei oikein ole. Tai siis vauva ei juurikaan itke, joten en tiedä nälkäitkua ainakaan, mutta ehkä väsykitinä meillä tunnistetaan. Ihan oikea itku tuli pari päivää sitten kun pää kopsahti seinään. Sitä konttausta kun ei voi harjoitella 5 cm etäisyydeltä seinästä heijaamalla itseään eestaas. Kyllä se silloin kopsahtaa :kieh:

Parisuhde on mulle täydellinen. Olemme hyvin onnellisia. Molemmat tykätään eniten perusarjesta eikä tartte kummoisia ärsykkeitä olla, että on kivaa.

Marni80 en minäkään voi käsittää, että helppo vauva herättää sellaisiakin ajatuksia, mutta niin vaan eilen luin uusinta Vauva-lehteä ja siellä "postia" palstalla ensimmäinen kirjoitus sisältää "Olen myös joskus ollut kateellinen toisten "helpoille" vauvoille." että näin

Nyt kyllä kiireellä paapimaan! Mukavaa uutta viikkoa kaikille :wave:

 

Rigor mortis lämpimästi tervetuloa mukaan :hug:

Palstan henki ihana nykyisin, sopivan ärhäkkää mielipiteiden vaihtoa välillä ja mukavia aiheita. Jotenkin tuntuu että nyt tää keskustelu menee kuten pitääkin, mistä lie johtuu... Musta tuo imetysaihekaan ei ollut mitenkään vakava. Onneksi flowerkin pysyi mukana aiemmin.

kaarjalle toivon paljon voimia jaksamiseen, voi kun asuisit lähellä niin vois sua konkreettisesti auttaa!

marrr vau, teilläkö jo kontataan, hienoa! Tuntuu että itse kullakin on vauvat olleet enemmän kitiseviä nyt, liekö syynä kun eivät pääse kunnolla liikkeelle vielä.

Eläimet, ah lempiaiheeni mun. Meillä on jokunen elukka , yhtään normaalitaustaista hevosta ei tallissani ole vaan kaikki on ongelmahevosia. Paitsi nyt 4kk työn jälkeen ei niissä ole enää mitään ongelmia. Mä suorastaan vihaan ihmisiä jotka eivät ymmärrä tarpeeksi eläimistä ja aiheuttavat traumoja niille. Ei ole olemassa ainuttakaan "päävikaista" eläintä, se on aina narun toisessa päässä se ongelma. Näen punaista jos sanotaan että eläin oli luonnevikainen ja piti lopettaa. Toinen asia mitä inhoan ihmisissä, laitetaan eläin "allergian" takia pois ja parin vuoden päästä otetaan kuitenkin uusi. :kieh:

 

Vielä eri koirarotujen luonteen haastavuudesta... En allekirjoita väitettä. Koira on koira, eläin on eläin, oli se sitten mikä hyvänsä. Jos on yhtään käryä kuinka koiraa/hevosta tms. koulutetaan, rodulla ei pitäisi olla mitään merkitystä.
Mutta tämäkin on vaan mun mielipide, kokemusta mulla on jonkun verran erinäisistä elukoista. Meidän oma koira tuli meille puolivuotiaana huonoista oloista, on mm. todistanut puukotusmurhan, hyvin suttaa mutta kaljan hajusta ja kaljan hakuisista ihmisistä koira ei pidä.

 

me lähdetään lääkäriin yöllä nousi vauvalle taas kuume, melkeen 38. aamulla enää lämpöä kunnes pomppas taas liki 38:n ...
yksityiselle soiteltu aamulla puolin ja toisin. tunnin päästä lähtö. varmaan otetaan taas tulehdusarvot. kunpa tää jo selkeis. nyt alan jo olla huolissani. siispä imuroin ja siivoilen tässä vielä ennen lähtöä. se on mun tapa pitää pää kasassa

ei siis nyt jaksa kommentoida mihinkään enempää. luin kyllä kaikki mut palaan käymään kun on lääkärissä oltu.

 

Rigorille tervetuloa munkin puolesta taidat olla mun lisäksi ainoa yksinhuoltaja tällä palstalla. Tai siis onhan täällä niitä jotka ovat esikoisen tai muiden kuin "tämän vauvan" yksinhuoltajia, mutta siis tällä hetkellä yksin eläviä. Eikun joo, onhan peppi1 kans Ja en nyt ole ihan satavarma onko muita.

Flower: Toivottavasti vauvalla on kaikki ok, tsemppiä sinne!!!

Mä käytin tänään vauvaa verikokeissa, sen maitoallergiaepäilyn takia. Kyynärtaipeesta ottivat verta ja onnistuihan se kolmannella yrittämällä. Ei ollut mukava seurata kun neulalla tökittiin ja vauva huusi kuin viimestä päivää. Onneks rauhottui nopeasti sitten.

Mä lopetin tänään tupakoinnin! Pitää nyt mainostaa joka paikkaan, että sortumisen vaara olis pienempi kun hävettäis sitten tunnustaa. Illalla lätkäsin nikotiinilaastarin kankkuun ja on mulla noita imeskelypillereitäkin, piti kaks ottaa niitä suuhun kahvinjuonnin jälkeen. Jospa tää tästä..

Vauva syö öisin vielä monta kertaa. Ens sunnuntaina täyttää puoli vuotta, mutta en mä sen takia lopeta yösyöttämistä kuin seinään.

Päiväunia vauva nukkuu 2-3. Nyt on alkanut varsinkin ekat päikkärit olemaan pidemmät, 1,5-2 tuntia. Jos toiset päikkärit on yhtä pitkät, niin ei nuku enää kolmansia.

Olin eilen monta tuntia mummulla leikkaamassa pensaita pihalla. Siis puutarhasaksilla kokonaan juurineen pois Melkoinen homma. Käsissä tuntuu nyt. Vauva oli pihalla rattaissa mukana. Meinaan mennä tänäänkin kunhan tuo yks herää päikkäreiltä.

Keskiviikkona mulla on lääkäri tuon unettomuuden ja kk-kipujen vuoksi, ja vois kai tuosta päänahan ihottumastakin mainita. Ja torstaina on vauvalla lääkäri sen maitoallergiajutun takia. Onneks sossuihminen tulee sopivasti ke-aamuna niin on vauvan kans sen aikaa kun mä oon lääkärissä.

 

Flower, voi kurja Toivottavasti kaikki hyvin!

Tintti: Kehityn koko ajan ja itse asiassa joissakin asioissa koen olevani jopa todella hyvä äiti ihan luonnostaan. Onpas jotenkin ihanasti sanottu!

Tiinelli: Mitenkään paremmin sua ees tuntematta, uskon, et eläimet on sun luona saanu parhaan mahdollisen kodin. Voi olla et oon väärässäkin, mut sellanen kuva mulla on et saavat teillä valtavasti rakkautta, niiden eteen ollaan valmiita tekeen töitä ja niillä on ihminen (johtaja) johon ne voi 100% luottaa.

LD: Tsemppiä lopetuspäätöksen kanssa! Alku on vaikeeta, mut jos ekat viikot pystyy rämpiin läpi, ni sit alkaa helpottaan. Yks päiväkin on kuitenkin jo hyvin, se antaa luottamusta, et ehkä tästä selvitään

Rigor mortis: Onpas ihailtavaa elämänasennetta!

Nokkamukista oli jotain juttuu, en nyt tarkalleen muista mitä, mut meillä se on ihan hitti! En tajua miks, mut voisin antaa varmaan mitä tahansa, jos se tulee nokkamuksita, likka on ihan huumassa

Kissoistakin jotain oli, meillä on siis myös reilu vuoden ikänen kissa. Meillä tuo on ihan ulkokissana. Must whiskas mainoksen "Minun kissani rakastaa whiskasia ja minä rakastan kissaani" kertoo kaiken Kyllä tää taitaa jäädä ensimmäiseks ja viimiseks kissaks Mutta kyllä täällä on koko porukka aina huolesta soikeena, jos se on normaalia kauemmin reissullansa, eli totta kai rakkaaksi sekin on tullut :heart: Mut silti sellanen "pirulainen", tosi fiksu ja itsekäs. Mä oon siis vieläkin koira-ihminen

Koiriin vielä palaan myös sen verran, että Tiinellin kirjoittaman Jos on yhtään käryä kuinka koiraa/hevosta tms. koulutetaan, rodulla ei pitäisi olla mitään merkitystä allekirjoitan täysin. Mutta valitettavasti kaikki ei kuitenkaan todellakaan ole yhtään kärryillä, miten koiraa koulutetaan ja jos sellainen ottaa koiran, on mielestäni paljonkin merkitystä ottaako esim. jonkun spanielin tai terrierin. Totta kai yksilöissä on eroja, mutta yleisesti ottaen terrierit ovat huomattavasti haasteellisempia ja niiden kanssa on ikään kuin tarkempaa, että tietää mitä tekee. Tai mä väitän, että esim. joku vanha mamma, kun ottaa koiran, antaa sille pöydästä herkkuja ja nukkuu koira kainalossa ym. ym. on suurempi todennäköisyys, että koirasta tulee ongelmakoira, jos se on terrieri kuin jos se on esim. kingcharlesinspanieli (mitä rotua en muuten kyllä suosittelis sairauksien vuoksi kellekään).
Noh, koirat yks mun ihan lemppari aiheista :heart: ja aiheesta voisin jauhaa loputtomiin, toivottavasti ne ketä ei kiinnosta hyppii vaan suoraan yli

Mulla nyt sellanen fiilis, etten jaksa yhtään kirjottaa mitään nukkumisista tai mistään (siis omista) vaan haluun vaan ajatella muita juttuja, et pää pysyy kasassa, oon jotenkin aivan puhki :|

Noh mut, mä leivoin eilen toffeemuffineja ja nytpä taidan mennä syömään yhen sellasen ja keittään itelleni kahvit!

 

Heissan...

Mä haluan nyt sanoa, että en siis tarkoittanut mitään pahaa sillä kun sanoin et palsta on entisensä... En halunnu et siitä ainakaan tulee mitään riitaa.

Jonkin verran käyn täällä lueskelemassa, mutta koska aikaa on vähän niin en jaksa alkaa aina kirjotteleen. Tämä johtuu siitä, että yleensä ehdin lukemaan illalla tyttöjen mentyä nukkumaan, ysin jälkeen siis. Vaikka silloin luenkin kunnolla mitä on kirjotettu, ei vaan ajatus kulje tarpeeksi jotta vois kirjottaa ite. Ainakaan niin, ettei kukaan vetäis hernettä nenään, koska kuten tiedetään, väsyneenä tulee sanottua asioita väärillä tavoilla.

Ihanaa on, että palsta on nyt näinkin vilkas ja keskustelua asioista syntyy

Toivottavasti Flowerin vauvalla on kaikki hyvin. Kurjaa kun pienen pitää sairastaa

Olen eläinten kouluttamisesta täysin samaa mieltä Tiinellin kanssa. Kun osaa tehdä homman oikein, niin tulosta syntyy. Jotkut rodut tai eläimet saattaa olla hieman haastavampia kuin toiset, eivätkä ehkä opi niin paljon asioita, mutta kyllä se taitaa olla kouluttajasta kiinni hyvinkin pitkälle mikä on lopputulos (tuliko sanottua tarpeeksi sekavasti ). Mulle väitettiin, että hevonen jonka ostin aikoinaan, on ihan mahdoton, esimerkiksi hankala talutettava ja ratsastettava. Entinen ravuri siis oli. Kyllä se mun kanssa kulki ihan kiltisti, ilman naruakin pystyi viemään tarhaan, kun se seuras perässä kuin koiranpentu. Se vaan vaati vähän aikaa... En siis ole mikään kouluttaja, mutta joitain asioita pystyin hepalle opettamaan.

kaarja: Meillä on käytössä sellainen ensimuki (vai mikä lie). Neiti ei oppinu juomaan siitä nokasta mikä siinä oli, vaihdoin sit pullotutin tilalle (Mam-koliikkipullojen tutit käy siihen onneks, muki taitaa olla aventin) ja nyt se on ihan hitti Vettä siitä kyllä meillä enimmäkseen juodaan.

Käytiin tänään tyttöjen kans kirpparilla. Tai lähdettiin oikeastaan ostamaan tyttöjen pikkuserkulle synttärilahjaa, ja päädyttiin sit kirpalle. Löysin sieltä kummallekin talvihaalarit ja isommalle core-tex talvikengät, hintaa tuli yhteensä 25€. Ei paha mun mielestä. Mä oon aikasemminkin ostanu ulkovaatteita tuolta. Ne on siitä hyviä, ettei sit tartte miettiä meneekö rikki tai pilalle, kun n riittävän halvalla saanu. Noikin haalarit makso 5€...

Täällä typy yrittää kovasti lähteä isosiskon perään... Hauska kattoa, kun yritystä on, mutta kun tyyli muistuttaa enemmän lentämistä (napa lattiassa ja kaikki raajat viuhtoo ilmassa), niin tulosta ei oikein tule. Tänään on sit alkanu nostamaan masua ylös, äsken jo melkein kiipes kontalleen, eli eiköhän tuo tuosta kohta lähde. Pyörii kyllä napansa ympäri jo aikamoista vauhtia

Ai niin... Meillä tultiin eilen jo 6kk ikään :heart:

Mut nyt täytyy mennä etsimään siistimpiä vaatteita typyille, jos lähdettäis kattoon sitä pikkuserkkua, joka täyttää tänään 1v

-JennyA & Lillukka 6kk1pv-

 

Tiinelliä peesaan kanssa koulutusasiassa. Mielestäni jotkut rodut on myös vähän vaativaisempia kuin toiset, eikä tällä ole koon kanssa mitään tekemistä. Miehen jo edesmennyt koira oli myös huonosta oloista otettu joltain huumehörhöiltä ja tuli miehelle monen mutkan kautta, koiraa oli mm. potkittu, hakattu, mutta siitä kuitenkin tuli aivan uskomattoman ihana koira, kun mies käytti siihen hieman aikaa ja rakkautta.

Flower: toivottavasti vauvalla kaikki hyvin! :hug:

Meillä on tullut ihme ongelma noiden hampaiden kanssa (4 kpl), meillä narskutetaan, ihan melkeen koko ajan. Olikohan jollain muulla tällästä ongelmaa? Mitäköhän tolle vois tehdä... oikeen pahaa tekee se ääni mikä siitä lähtee...


Tupakanlopetus: tsemppiä vaan LD:lle, siitä se lähtee... onnea toivotan!

Meillä syödään yöllä, koen sen tosi helppona kun otan vaan viereen. Tosin en tiedä onko se nyt hirveen "innokasta" syömistä, kun en ole hereillä Enkä tiedä mitä tuolta rinnasta enää tulee, välillä tuntuu ettei tule mitään.. mut joskus oikeen heruu kunnolla ja välillä tekee kipeää jos ei ole hetkeen imettänyt. Ehkä enempi sellaista läheisyys tankkausta, tykkään itsekin ihan pitää siinä vieressä...

Päiväunet: no nyt sellaista noin kolmen tunnin pätkää 9-12 miltein. Sen jälkeen pienempiä torkahtelua pitkin päivää.

Keskusteluista: ihan on hienosti mun mielestä juttu luistanut ja kiva, että uusiakin vielä tulee, ettei kuivuis enää kasaan.

Emmerdalen pariin --> siit on tylsyys kaukana

Mindi83

 

Täällä on vietetty leppoisaa maanantaita. Kävin aamupäivällä parturissa ja kummasti se piristää aina, kun saa hiukset kuosiin. Kampaajalle ahdistuksissani puhuin, että kun tukka lähtee päästä, ja hän siihen totesi vain, että "juu, selvästi on ohimoilta ohentunut". ARGH! :kieh:

Meidän poju nukkuu 3-4 päikkärit ja yleisimmin unet kestää 30 min. Joskus oon huvikseni kellosta katsonut ja melkein minuutilleen on poju herännyt puolen tunnin päästä (tarkka jätkä ). Kerran päivässä käydään päikkäreiden aikaan kärryttelemässä ja silloin saattaa nukkua hieman kauemmin, esim. tänään nukkui 50 min ja viime viikolla nukkui jopa 1,5 h, mikä on tosi harvinaista. Vaunuissa nukkuu parhaiten silloin, kun ne on liikkeessä. Jos lähdetään kärryttelemään, niin herää helposti, jos pysähdyn pidemmäksi aikaa. Elikkäs, silloin kun on nukkunut esim. tunnin tai enemmän, niin sitten tuleekin käveltyä kaupunkia ristiin rastiin pitkän kaavan mukaisesti, ettei poitsu herää.

Meillä tulee 6 kk täyteen 2,5 viikon päästä ja uskon, että jatkan yösyöttöjä edelleen. Meillä on sama meininki kuin Kaanalla, joka kirjoitti "Luulenpa, ettei se ole joka kerta nälkään, mutta kun pyöriminen menee levottomaksi niin otan rinnalle." Mä teen samoin. Ja poitsuhan nukkuu mun vieressä, niin tissi on helppo tökkästä suuhun ja jatkaa itse unia. Tosin, täälläkin oon pohtinut sitä, että nukkuiskohan jätkä levollisemmin omassa sängyssä, mutta mitään en oo tehnyt asian eteen. Pidetään viel toistaiseksi perhepetiä ja katsellaan pinnikseen siirtämistä vähän myöhemmin.

LD Tosi hieno juttu tuo tupakan lopettaminen! Onnittelut ja tsemppiä koitokseen!

FA Mites teidän vauva voi? Mitä lääkäri sanoi?

 

Toivottavasti flowerin vauvalla on kaikki hyvin....