Maalismussukat - syntyneet

Kaana Niin kauan saa tyttö sosetta kun vaan jaksaa syödä. Annoskoot vaan ovat edelleen vaatimattomia (alle ½dl on maksimi) ja sekin on tissistä pois.

Ja taas näitä rauhoitteluja pienten vauvojen äideille: Meillä oli neiti 6kk 6420g ja 65 cm (py 42,0), syntymäpainoon on nyt tullut 2900g ja pituutta 15 cm. Tyttö kasvaa omalla minikäyrällään ja kehittyy vähintään ikätasoisesti. Syö kolme kiinteää ateriaa päivässä (1rkl-½dl/ateria) ja tissit päälle, kaksi puhdasta tissiateriaa päivässä, yöllä syö 2 tunnin välein tissiä. Yösyötöistä ei tulisi luopua ennenkun kiinteitä menee enemmän ja tissi kelpaa päivällä paremmin. Harmi, itse alan olla aika kuitti.
 
Kaarja Mä nukutan myös iltaisin tissille ja nukutaan perhepedissä. Pinnasänkyä meillä ei vielä edes ole (odottelee siskon varastossa), mutta sen käyttöönottoa oon alkanut harkitsemaan, koska meillä kans yöt on menny vaan levottomampaan suuntaan. Ei ihan kymmentä kertaa herätä yössä, mutta monta kertaa kuitenkin. Iltaisin poitsu käy ihan hyvin nukkumaan, eikä useinkaan herää kun lähden viereltä. Mutta sitten kun menen itse nukkumaan, niin melkein heti sen jälkeen herää hamuamaan rintaa. Poitsu on myös heräilly öisin itkemään - toisinaan auttaa tissi, mutta toisinaan pitää ottaa syliin ja rauhoitella takaisin uneen. Oonkin tässä miettinyt, että häiritseeköhän minun eli tissin/maidon tuoksun läsnäolo sitä vauvan unta. En tosiaankaan usko, että poika olisi aina nälkäinen kun rintaa hamuaa. Ehkäpä vain haluaa tissin suuhun, koska toisinaan jatkaa unia samoin tein. Tuttia meillä ei siis huolita. Mulla ei siis valitettavasti ole sulle mitään vinkkiä tai ohjetta, mutta vähän samassa tilanteessa ollaan. Itsekin oon miettiny, että mitenköhän se pinniksessä nukkuminen alkaa sujua. Jos sitä kokeilette lähiaikoina, niin laita ihmeessä kokemuksia tänne. Mielelläni luen. Ja mitä velleihin ja iltapuuroon tulee, niin mä oon antanu pojalle vajaan viikon iltapuuroa ja toivoin sen vaikuttavan öihin rauhoittavasti, mutta näin ei oo valitettavasti ainakaan vielä tapahtunut.

Soseiden määrästä Meillä poju syö kolme kertaa päivässä soseita/kiinteitä. Aamupäivällä kasvissosetta, iltapäivällä hedelmäsosetta ja illalla puuroa. Kasvissosetta menee reilut 5 "jääpalakuutiollista", hedelmäsosetta vajaa pilttipurkillinen ja puuroa meni tänään illalla desi + hedelmäsosetta söi viel 1/2 purkkia. Huomenna ajattelinkin antaa sitä puuroa vähän enemmän. Poitsu on hokassu tuon syömisen tosi hyvin ja annan ruokaa tällä hetkellä sen verran mitä suostuu syömään. Sitten kun ei enää aukase suutaan, niin en rupee mitenkään maanittelemaan, vaan sitten sanotaan "kiitos".
 
soseiden määrät meillä aamussa 9 maissa, noin puoli desiä puuroa, pari lusikallista hedelmäsosetta joukkoon. 150 milliä maitoa.

11-12 aikaan purkillinen kasvissosetta, josta puolet jotain liha/kala/kanaa. lisäksi maitoa 100-130ml

14-15 purkillinen hedelmäsosetta saattaa hiukan ottaa maitoa.

17-18 purkillinen kasvissosetta höysteineen..

19:30-20 puoli desiä puuroa, puoli purkillista hedelmäsosetta, 150 milliä maitoa.

Tässä tän päivän annokset :D
Eli hyvin menee ruokaa ales. Suu aukeaa itsestään, tosin nyt illalla hiukan takkusi, kun koira kiinnosti enemmän kuin syöminen ;)

syödä annan niin paljon kuin suu aukeaa, kyllä vauva tietää itse millon on masu täys :)

vauvan syöminen edelleen häiriintyy jos ollaan muualla kuin kotona... samaten jos mies syöttää niin ei suostu :D hahaha, täytyy nyt ottaakin viikonloppuna asiaksi, että mies syöttää niin vauvakin tottuu että en ole se maailman ainoa joka ruokkii :)

ulkoilu että olikin raikas ilma käydä iltalenkillä :) mies oli vauvelin kanssa, puoli tuntia menin koiran kanssa, aivan ihanaa kun on raitis ilma hengittää, ja suht lämminkin oli..
mielelle se kyllä tekee hyvää. mä olen nyt liikkunut niin et aamupäivällä tunnin ja iltapäivällä yritän ulkoilla muuten vaan, ja sitten teen vielä illal pienen lenkin koiran kanssa. On niin hulppeeta mennä valtavan elukan kanssa kun kaikki vastaantulijat kunnioittaa ;) ei pimeälläkään pelota.... nykyään kun kaiken maailman hörhöjä riittää joka kulmilla.....

levottomat yöten kans osaa neuvoa enää, oma nukkunut omassa sängyssään alusta saakka, näin oon kaikki kolme nukuttanut joidenkin kauhistukseksi :D kakkonen oli vain reilun kuukauden ikäinen kun siirsin omaan huoneeseensa... mutta itse oon saanut nukkua enkä oo herännyt joka kyljen kääntämiseen ja ähinään. vasta sitten kun vauva oikeasti tarvii..
Uskoisin että vauvan ois hyvä nukkua yksin. siis yksin omassa sängyssään. vaikka läheisyyskin toki on tärkeää. jokainen lukee vauvaansa mikä sitten sopii kenellekin. :)
Mutta jotenkin vaan panee merkille, että moni kuka on nukuttanut vieressä, huomaakin vauvan olevan levoton? onko tässä kuitenkin yhteys?
en tiedä... kun välillä syyllistänyt itseäni että enkö anna vauvalle riittävästi läheisyyttä kun en halua nukuttaa vieressä...
itsensä syyllistäminen, -äitien parhaiten osaama laji ;)
no, toivottavasti kaikkien yöunet paranee :wave:

mä laitan nyt läppärin pois, ja alan kattoa telkusta sen mitä vielä silmät pysyy auki :D
 
tassuttelusta siis nyt kun mäkin oon lukenu et toi on ihan OIKEA määritelmä ja sana mitä käytetään, on hauska todeta että vastaavalla tavalla oon jo kakkosen kohdalla toiminut :D kikan neuvoi mulle eräs huippu, joka on mestari lasten kanssa !! Tää nainen neuvoi monta toimivaa niksiä mulle aikoinaan, mutta nyt vasta osasin yhdistää tämän tavan tassutteluksi :)
mutta toden totta toimii, ja suosittelen!! kauaa ei kättään tarvii tosiaankaan vauvan päällä pitää, hetken taputan tai silitän lisäksi, jos on oikein levoton, niin sit oon tapauttanu pepulle, niin et taputusten välissä on sekunti-pari. ja silleen kun joskus oon neuvonut sylissäkin tehtävän. ei siis aleta läiskimään :LOL:
tää konsti on hyvä. rauhallisesti niin vauvakin rauhottuu.

kurittomat pikku-ipanat :D Yks tän samaisen ihmisen konsteista oli myös HAI-penkki :D
se oli leikkipuiston yksi penkki, johon oli oikein maalattu hain kuva. joka lapsista temppuili, kiukutteli tai ei totellut tms huonoa käytöstä, niin jos ei vanhemman sana tehonnut, oli edessä jäähy tuolla penkillä. ja niin monta minuuttia kuin on ikävuosia.
otin meillekin jäähy-tuolin sitten samoilla kriteereillä.
uskokaa tai älkää, meidän 9v likka joutuu vielä joskus tänäkin päivänä jäähyttelemään jos tunteet kuumenee liikaa :D
se on häpeä-paikka johon lapsi tietää joutuvansa. ja pojalle se on jo kauhistus, olla siinä nyt 12 minuuttia :LOL: -johon minä sanon et no kannattaiskos äitin sanaa uskoa ;)
Mutta auktoriteettia tulee kummasti ja mun ei tarvii huutaa tai muutenkaan mesota.
nykyään lasten kasvattaminen on todellinen haaste... mutta ihan vinkkinä jollekin jos tällasta haluaa kokeilla eikä ole tullu vastaavaa mieleen vielä :)

parisuhde meillä oli jonkinlainen taantuma-jakso... molemmat oli väsyneitä ja itellä alkoi olla tunne että joku ON pielessä... ilmeisesti elämänmuutos ollut molemmille se että on vaan puskettu arkea eteenpäin, ja mä huomasin että ei me enää iltaisin istuta lähekkäin ikinä :(
vaikka muuten suhde on toimiva ja hyvä, heräsin siihen että mulla on oikeesti IKÄVÄ miestä.. tehtiin pieni matka pois täältä, juteltiin. tai oikeestaan se oli hiljaa ja mä puhuin.. kaikki mitä sanoin se kyllä myönsi olevansa täysin samaa mieltä.
Ja kun mua on stressannut ihan sellasetkin asiat mitä sekin on.
Sitten olikin ihana huomata kuinka mies on tehnyt lähes joka ilta kuluneen viikon ajan että se tulee sohvalle mun viereen kun vauva on saatu unten maille :) siinä sitten vaan OLLAAN, se silittää tms ja höpistään samalla kun katotaan telkkaria. Ja mä en sille edes sanonut että voitais sit istuksii lähekkäin tästä eteenpäin :D se vaan ihan ite tulee ja mä oon taas kuin suhteen alkuaikoina, ihan täpinöissäni ;)
Kuinka helposti sitä urautuis vaan arkeen, ja menneestä tiedän että jos ei puolisolta saa vastakaikua OLLENKAAN, suhde kuolee...
jollain tapaa pelotti jo, että mitä meille tapahtuu??? onneksi sain suuni auki ajoissa ettei asiat patoudu liikaa...
Onkin taas viikonloppu edessä, on jo varattu aikaa vain meille, kavereita ois tullut iltaa istumaan mutta mepä panostetaan nyt yhdessä olemiseen :heart:

jassoos, se ois sateinen perjantai-aamu.... vauva nukkunu tosi levottomasti, kuulostaa kuin nenä ois sillä tukossa. saatiinkohan eka oikea flunssa meille käymään... :(

palailen :popcorn:
 
Viimeksi muokattu:
Vauvan levottomat yöt ja vieressä nuuttaminen en usko että on yhteyttä. Mun oma mielipide on, että vauva kuuluu lähelle, ainakin elämänsä ekat kuuaudet. Kun vauva on äidin vatsassa lämpöisessä 9kk, en raaskisi nukuttaa yksin syntymän jälkeen.

Parisuhde voi hyvin. Mutta me ei ollakaan oltu yhdessä kun kolmisen vuotta, joten kriisit on varmasti kaukana edessäpäin. Kuitenkin suht tuore suhde meillä.

Flower ja iso koira =), meidän koira myös pelottaa joitain ihmisiä, en ymmärrä miksi koska käyttäytyy hyvin mallikkaasti. Dobberin tahdon seuraavaksi, suojaksi koska asumme näin syrjässä. Egon jatke se ei olisi, mutta kenenkään on turha valehdella ottavansa isoja rotuja sylikoiriksi, kyllä ne vahtimisessa ja suojelemisessa on parhaita.

Soseita menee aika vähän kerrallaan noin 4krt päivässä.
 
Ai niin olen nyt miettinyt näitä vauvojen nukkumisongelmia yms. Itse oon sitä mieltä että heräilyt ja kiukkkukaudet jne kuuluu vauvan elämään, eihän ne käy kuin koneet. Oon asennoitunut yöheräämisiinkin niin, että aikaansa kutakin. Nyt vauva on pieni ja herää öisin (meillä välillä nykyään herätään neljäkin kertaa yössä, välillä kerran), minä tsemppaan itseni jaksamaan tämän elämänvaiheen, kyllä taas jossain vaiheessa saa nukkua. Esikoisen ja keskimmäisen aikana oli mulla itsellä kova kiire saada vauva nukkumaan täysiä öitä ja käytin just tassutteluteoriaa. En enää ajattele sitäkään lapsentahtiseksi joten meillä mennään kuten vauvalle paras. Jokainen tekee tietysti kuten parhaaksi näkee, itse tahdon vaan yrittää olla mahdollisimman vauvantahtinen. Ehkä taas 15 vuoden päästä saa nukkua, kai...
 
  • Tykkää
Reactions: Kaana
Huomenta.

Taas samanlainen yö takana.. huoh.. Kun nyt on (useiden ja taas useiden) heräilyjen lisäks ongelmana sekin, ettei nukahda. Edellisyö siis meni puol kahteen ja viime yö kahteen ennenku nukahti. Eihän siinä sitten kauan ehi ite nukkuun, ku puol seiska täytyy herätä esikkoa laittaa koulutielle.
Saattaa siinä nukutettaessa jopa rauhottuu sillee et melkeen unessa ja sit taas "herää" ja alkaa pyöriminen; juttelee, pyörii, itkeskelee. Mä nyt aattelin, et mä en tänään anna mitään kiinteitä, katotaan oisko vaikutusta..

Puolen yön aikaan mies päätti, et nyt hän lähtee autoileen vauvan kanssa, et saan edes hetken nukkuu. Ja sainkin sit tunnin, olipas ihanaa :heart:
Noh mut, mä puhuin hälle illalla siitä vellistä, ni he olivat autoilleet abc:lle ja hän oli sit ostanu pilttejä ja nanin ja tuttelin vierotusmaitoa (mitä toi on? tai miks tollanen nimi?). Vellistä siis ei tietookaan ;) Noh, toi sit vauvan reissun jälkeen mun viereen mut itkemisekshän se taas sit meni. Ennenku ehin nousta ylös, mies jo lämmitti mikrossa jotain. Ja siellähän tää lämmitti yhdeltä yöllä kana-makaroni pilttiä vauvalle, joka on maistanu vasta perunaa, porkkanaa ja banaania. Eihän sitä voinu muuta ku nauraa :D
Aivan ihana ajatus :heart: Mut kyl noi miehet välil NIIN pihal on :)

Voi syyllisyys joo.. Mä koen tällä hetkellä kauheeta syyllisyyttä siitä, etten jaksa aina lohduttaa mun pientä.. Ja nyt rupee itkettään.. Tokihan mies hänen kans sit on, mut ite niin loppu, et öisin en aina kykene, oon niin vihanen. Välil tiedän et rauhottus varmast heti ku mä ottasin hänet, mut silti en pysty :ashamed:

Täällä ootellaan nyt parempia aikoja =) Marni: kerron kyl miten täs edetty ja miten menny :) Tää on ihana paikka just siks, et lähes aina löytyy henkilöitä, jotka painii samojen asioiden äärellä. Kerropa säkin, jos jotain kikkakolmosia keksitte.

Hei sellanen, ku mietittiin tos yhden toisen äiti-ihmisen kanssa, et saako vauvalle antaa tuoretta kotimaista luumua? Ehkä hölmö kysymys, ku tiiän kyl et kaikkii banaanii, omenaa, päärynää ym. voi tietenkin antaa tuoreeltaan, ni miks ei luumuakin? Mut silti jotenkin jostain kumman syystä epäilyttää.

Kiitos teille mielettömän ihanille ihmisille :heart: et jaksatte lukea, se helpottaa mua tällä hetkellä tosi paljon. Saan purettuu tänne sitä, mikä purkautuis muuten ehkä muualle.
 
  • Tykkää
Reactions: Kaana
Jos meillä herättäs neljä kertaa yössä oisin ikionnellinen! :D Sehän ois ihan loistava yö. Pidemmän päälle sitä ei todellakaan vaan pysty aatteleen et "tää on vaan vaihe", vaikka jälkikäteen se niin onkin, mutta kun elää tätä hetkeä ja kaks viikkoa nukkunu TODELLA vähän, voin kertoo et oisin valmis vaikka maksaan muutamasta ehjästi nukutusta tunnista.

Koirasta piti sanoo, et mulla belgianpaimenkoira ja oon kans aina tuntenu oloni turvalliseks, ku kuljen sen kanssa. Ihan samaa fiilistä ei saanu kiinanharjakoirien kanssa kävelystä ;) Niitä siis mulla ennen. Mikäs koira Flower teillä olikaan? Oot varmaan joskus aikasemmin maininnukin, mut nyt just en muista.
 
Huomenta "kollegat" ja jaksuja kaikille, jotka kamppailevat jonkin ongelman parissa!

Tiinellin kirjoitukseen samaistuin täysin. Nyt kolmannen kohdalla osaa jotenkin paremmin ottaa vastaan kaiken ja mennä sen mukaan. Mä en ole tassutellut enkä mitään, vaikka vauva täyttää kohta jo 7 kk. Illalla nukahtaa rinnalle ja kun herää yöllä (2-5 kertaa), annan huikan maitoa ja joko nostan takaisin omaan sänkyyn tai otan viereen. Kätevää, ja se lämmin tuhiseva pallero on niin liikkis.

Näin jatkan varmaan vuoden ikään asti, katsellaan tassuttelua tai muuta unikoulua sitten.

Kyllä muakin päivällä väsyttää, mutta ei niin että olisi ihan poikki. Mutta pahoihin uniongelmiin kannattaa tietenkin hakea ja miettiä ratkaisua ennen kuin järki menee!

Mä tossa aiemmin kirjoitinkin jo, että syyllisyys kuuluu äitiyteen. Se on myös merkki siitä, että ollaan hyviä äitejä - huono äiti ei myöskään tunne syyllisyyttä. Ei kuitenkaan ruoskita itseämme liikaa - ylilyöntejä sattuu kaikille, joskus tulee ärähdettyä lapsille turhaan, eikä aina jaksa olla vauvallekaan koko ajan täysillä läsnä.

Ne kuuluvat elämään, ja sitten vaan taas tsempataan! Btw, jos jollekin ei ole vielä tuttu, niin MLL:n vanhempainnetistä voi saada vinkkejä ja vertaistukea niin vauva-ajan kysymyksiin kuin isompienkin kanssa toimimiseen.
 
  • Tykkää
Reactions: kaarja
Tuo tassuttelu on ollut ihan vieras termi minulle, mutta nyt kun luin siitä, niin olen tehnyt sitä veljenpojilleni (nyt 14 ja 15 vuotiaita). Varsinkin nuorempi oli tosi itkuinen ja vaikea nukutettava niin pidin sitten aina kättä hänen vatsansa tai kylkensä päällä jotta tunsi, että olen lähellä kun yritin nukuttaa. Sitten lähdin pois kun rauhoittui ja taas kun itki menin takaisin hiljaa ja pidin kättä päällä. Aika paljon siis hoidin poikia kun olivat pieniä. Ja itse olin alle kaksikymppinen, että olin hyvin hoksannut ton tassutuksen ite :D Mutta tollee kai noi tulevatkin noi ohjeet, että ne huomataan käytännössä toimiviksi.

Minua välillä harmittaa kun jotkut ihmiset kommentoivat, että en tiedä äitiydestä mitään kun on niin helppo lapsi. Siis toki tajua kuinka idioottimaista noin on sanoa, mutta silti se ärsyttää. Meillä on alusta asti nukuttu hyvin, lapsi on itkenyt vähän, ei ole ollut vatsavaivoja, imetys sujuu hyvin (lähes aina), lapsi on hyväntuulinen ja nauravainen jne. Eli kaikki hyvin. Ja sitten jotkut sanoo, että pääsetköhän sinä liian helpolla, että mitähän tuokin nyt on kun kaikki sujuu liian hyvin. Rasittavaa! Olen kyllä vastannut, että eikö olisi kivempi toivoa kaikille muillekin helppoa lasta kuin minulle vaikeaa. Joskus alussa kun tuota kaikki hoki sanoin parille, että no ehkä tää kohta saa jonkun syövän tai jotain, että ehkä sitten on parempi niin ei oo meilläkään liian helppoa. Hieman typerä vastaus minulta, mutta ärsytti.

Minä olen itse ollut ihan samanlainen helppo lapsi. Ja minä itse otan tämän äitiyden aika rennosti, vaikka on eka lapsi. Olen reissannut vauvan kanssa paljon, imettänyt sitä torilla, koiranäyttelyssä, pesispeleissä jne. Olen antanut vauvaa alusta asti paljon muille syliin, hoitoon (äidille ja anopille) jne. Joten luulen, että osasyy helppouteen voi olla sekin, että otan aika rennosti kaiken. Tai sitten ei, mistä sen tietää. Silti harmittaa, että joku oikeasti kehtaa märistä siitä, että jollain on liian helppoa.

Parisuhde: Me ollaan oltu neljä vuotta yhdessä ja meillä menee kyllä hyvin. Raskausaikana ja lapsen synnyttyä ollaan riidelty enemmän kuin koskaan, mutta kyllä rakastetaan toisiamme enemmän kuin koskaan.
 
  • Tykkää
Reactions: Kaana
Onpas kurjaa escape, että joku tollasta ees viitsii sanoa. Eihän se äitiyteen vaikuta mitenkään, onko sulla "helppo" vai "vaikee" lapsi. Ite en oo kyllä tollaseen ikinä törmänny, vaikka esikoinen oli äärimmäisen helppo lapsi. Toki ollaan normi korvakierteet ym. käyty läpi, mutta kaiken kaikkiaan, TODELLA helppo lapsi. On vieläkin :heart: Rauhallinen, kiltti ja tunnollinen. Iloinen suurimman osan aikaa ja hällä on ihan mieletön mielikuvitus. On aina keksiny leikkejä missä tahansa ja mistä tahansa, yksin ja seurassa.
Mut se täytyy sanoa, et on helppo olla rento äiti, kun on helppo lapsi. :) Tai helpompaa ainakin, kun ei tarvii miettiä koko aikaa, onko joku hätänä tai missä vika.
Enkä mä nyt sanois, et tää kakkonenkaan mistään vaikeimmasta päästä on, väsymys saa vaan kaiken näyttään mustemmalta, kun mitä todellisuudessa ehkä on.

Noh, nyt viikonlopun viettoon. Onneks ei oo mitään suunnitelmia! Esikko lähtee isälleen, ni koitetaan varmasti miehen kans hyödyntää kaikki pienemmän päikkärit omaan nukkumiseen :) Ihanaa viikonloppua kaikille!
 
escape mä olen kuullu kans tota melkein "kauhistelua" kun vauva on niin helppo. Pahin kommentti olikin että onkohan se ihan terve kun se on vaan tommonen? ihan kun jotain vakavaa tarttis olla. näin kun ite kans rauhassa eikä hätiköi vauvan kanssa mitään, kotona on rauhallista ja leppoisaa ja kaikilla hyvä olla, niin tottakai vauvallakin on kaikki hyvin. se luottaa että kaikki on ok. tää on mun teoria myös tähän asiaan.
toki vauvoissakin on eroja, mutta entiseen elämään ja siihen kuuluneisiin vauva-aikoihin verrattuna huomaan mitä henkinen stressi ja henkinen väkivalta aiheutti...
Ja kaikki on kyllä kulminoituneena parisuhteeseen. siitä ei käy kiistäminen OMALLA KOHDALLA....

tassuttelu meillä se on lähinnä sellasta et laitan vauvan sänkyyn, annan pusun ja silitän hiuksista. jätän sänkyyn. ja jos tarvii käydä vieressä niin kans just hetki, ja sit ite pois. ei puhettakaan et jonkun tuolin siihen viereen laitan ja istun ja odotan :D ehei...

lääkärissä käytiin ja vaikka kuinka monta verikoetta otettiin. epäitävinä edelleen vaskuliitti lievänä tai valkosormisuus. nyt suljetaan KAIKKI mahdollinen pois. pituuskasvun kontrollointia.
lääkäri oli oikea lastenlääkäri. kehui hurmaavaksi neitiä ;) kysyi millai yöunet menee, kerroin että olen jokaisen nukuttanut heti omaan sänkyyn. Hän sanoi että: On ollut TODELLA viisas päätös.
Että on kuullut vain legendoja hyvin nukkuvista vauvoista, mutta näköjään ne jotkut on sitten tosi-juttujakin :D että hän on samoilla linjoilla.
no, kuten jo ennenkin todettu et jokainen nukuttaa miten tykkää ,mutta mulle teki hyvää saada positiivista palautetta...
ihmetteli, että eikö vauvalla todellakaan ole muuta flunssaa tms ollut kuin se taannoinen kuume? ja sanoi että vielä korvikkeella kokonaan olleeksi, ihme!
että on oikea terveyden ilmentymä :) hahah, no, eihän tuo ole kipeänä kyl ollutkaan, kuten en minäkään :) vauvalla siis tuskin mitään vakavaa on, ei meillä ole aihetta hysteriaan :heart:

parisuhde tilanne ei meillääkään mikään hälyyttävä ollut, mutta ajoissa kun luki merkit ja puhuttiin heti pois, niin uskon olleen hyvä juttu .. niin paljon ikävää kokeneena ei haluais ikinä kokea mitään samaa...ehkä yli-reagoin itse joihinkin ja mietin itse liikaa, :)

koira meidä on suursnautseri, pian 2-v täyttävä uros. painoa se lähes 50 kiloa, ylväs kaveri, just illallakin täysin tuntematon nainen pysäytti mut ja kehui kuinka upea koira mulla ;) hahaha, ite vaan "sokaistuu" sen kokoon, ei tosiaan tunnu niin suurelta hallita... no kun on noita nelijalkaisia paljon isompia joskus taluteltu ennenkin, niin siksi kai ei osaa ite nähdä kuika suuri oma lemmikki on. Mut täysin liikennevarma tapaus. vaan sitten niitä jotka rähisee jo meidät nähdessään, siinä sit pistää vastalauseensa mun haukku :)

kaarja hyvä että ite tunnistat oman vihan,se on täysin ymmärrettävää :heart: silloin onkin parempi jäävätä hetkeksi, rauhoittua ja vasta sitten ottaa vauva.
se kyllä aistii jo millä tavalla otat syliin, jos otteet on napakammat... ja äänen sävystä tietää myös...
hienoa että sun mies auttaa noin paljon :)
tuo unen puute on vaarallinen siinä mielessä, että se voi päästä kierteeksi, johon on vaikea ilman ulkopuolista apua löytää ratkaisua.
oisko isovanhemmista apua? ottaisko ne vauvan yhdeksi yöksi, että sä saat nukkua? tai jos mies hoitais ja sä menisit vaikka jonkun kaverin luo yöksi? voimia niin paljon....:hug:
näinä hetkinä tuntuu aina niin kurjalle, kun ei voi auttaa ite mitenkään....

mukavaa viikonlopun alkua, mihin taas viikko hurahti :D
 
Viimeksi muokattu:
Moikka!

Unikoulu on ihan vierasta kauraa... Tassuttelu kuulostaa kyllä "lempeältä". Meillä on nyt nukuttu kaksi yötä loistavasti! Molempina ollaan herätty ekaa kertaa vasta kuuden maissa tai jälkeen =)

Meillä ei pysytä enää yhtään paikallaan ja uusi lempipuuha on koiran hännänsyöminen :LOL: Koirasta puheenollen mä kyllä voin sanoa et meillä nuo on ihan vaan "sylikoiria" jos sitä nimitystä nyt voi niistä käyttää. Tykkäävät ainakin istua sylissä! Itse ihastuttiin rodun luonteeseen ja tietty kokoon. Kokonaisuus oli se suurin syy mutta ei se tietty ole huono juttu et saa kävellä pimeälläkin rauhassa! Silloin kun ekaa otettiin ei kuitenkaan ollut hankintaperusteina vahtiminen tai suojelu. Jos olisin etsinyt vahti/suojelukoiraa kotiin olisin päätynyt roduissa ehkä saksanpaimenkoiraan tai rottweileriin.

Meillä esikoinen oli todella HELPPO vauva mutta ei ole todellakaan HELPPO lapsi :D Tämä EI todellakaan ole HELPPO vauva joten ehkä tästä tulee HELPPO lapsi! Koin kyllä olevani esikon vauva-aikaan huomattavasti rennompi äiti ;)
 
Onko teillä jollain tarvetta vauvan toppapuvulle kokoa 68cm? Todella vähän käytetty ja nyt olisin sen vauvalleni ottanut kylmän tullen käyttöön niin ei taatusti tule mahtumaan kun on nyt sopiva :LOL: Puku on kiva ruskea, sopii oikein hyvin tytölle että pojalle. Laittakaa yksäriä jos haluatte kuvan tai lisätietoja. HETI kun saan kameran laturin takaisin niin voin toki laittaa kuvan tännekin.

Olipa hyvä, että aloin hyvissä ajoin kartoittaa näitä talven vaatteita kun näin kävi...
 
Vauvan helppoudesta.. Ei ärsytä jos muiden lapset on ns. helppoja, kunhan sellainen ei tule sanomaan että kyllä se nukahtaa kun laitat vaan omaan sänkyyn, tai syyllistämään minua siitä että olen tehnyt vauvasta "vaikean". Vauva kun ei noin vaan nukahdakaan. Tai että kyllä se nukahtaa yöllä kun laitat vaan käden päälle ja puhut lempeästi. Jos toiselle toimii se ja vauva on helppo, niin ok. Meillä se vaan ei toimi. Siis toki saa ja pitääkin antaa neuvoja ja vinkkejä, mutta ei olettaa että ne jutut toimii kaikilla jos itsellä on toiminut.

Ruokarytmi meillä on jotensakin tällainen:

- Puuroa/lihasosetta n. klo 11.
- Joskus 14-15 hedelmää
- Viiden- Kuuden maissa maitoa n. 120ml
- n. 19-20 puuroa/kasvissosetta
- n. klo 21 nukkumaan mennessä maitoa n. 150ml.

Öisin syö maitoa n. 400ml.

Tämä ei siis ole vakio. Vaihtelen usein sitä että millon annan mitäkin sosetta, mutta pääsääntöisesti kahdesti päivässä ruokaisempaa ja kerran tai kaks hedelmää. Ja maitoaterian saatan antaa ennen toista soseateriaa, tai sitten soseaterian jälkeen. Ruuan kanssa annan vettä. Missä välissä mä antaisin neljännen kerran sosetta, jos sitä pitäis antaa 4 kertaa päivässä? "aamupala" on siks noin myöhään, koska vauva juo maitoa n. 7-8 aamulla ja ei ole nälkäinen sitten ennen noin klo 11. Sosetta syö purkin kerrallaan, puuroa desin + puoli desiä hedelmää sekaan. Saakohan vauva liian vähän ruokaa?

Öisin syö siis ennen nukkumaanmenoa klo 21, sitten klo 1, 3-4, 6-8..

muok. voisinhan mä tietysti antaa ennen päivän maitoateriaa jotain sosetta. Mutta sitten tulee hirveät oksennukset jos annan maitoa tuon verran. Koska vauva ei ilmaise sitä milloin on maha täynnä, vaan rupeaa tulemaan pukluna suusta.. onko sekään sitten hyvä!? Tyytyväiseltä kyllä vaikuttaa näillä ruuilla.
 
Viimeksi muokattu:
Kiitos soseiden määristä! Nyt alan antaa enemmän, luotan, että ilmoittelee kyllä kun ei enää maistu.

Kaarja Jotenkin tuli sellainen olo, että asuisittepa tuossa lähellä niin tulisit meille nukkumaan tms. :hug: Äh en osaa kirjoittaa mitä tarkoitan, mutta siis auttaisin jos voisin! Kuten tiedät niin tämä vaihe ei kestä ikuisuutta, mutta ei se auta nyt sun väsymykseen. Ihana mies kun auttaa, niin kuuluukin :heart: Hieno juttu kun "ääneen" sanot noista tuntemuksista!

escape ja "helppo" lapsi ihan kuin olisin itse kirjoittanut sun tekstit. Mulla on ns. helppo vauva, en pidä ilmaisusta vaikea vauva, vaan vaativa tai jotain muuta. Mun vauva on tyytyväinen lähes kaiken aikaa ja olen ollut tilanteissa, joissa sitä ei kai olisi saanut tuoda esille. Meinasi kerran itku tulla kun mulle sanottiin just noin, etten tiedä vauvan hoidosta mitään jne. ja odotappas vaan kun seuraava tulee ja onkin sitten erilaista jne. Aloin jopa miettiä, että meille varmaan sitten tapahtuu jotain kauheeta myöhemmin jos kerran tähän saakka ollaan "liian" helpolla päästy :(

Mun on tosiaan helppo olla rento äiti kun on helppo lapsi, kuten Escape olit lainannut tuolla. Ihailen suuresti teitä kellä on vaativampi lapsi ja mietin joskus miten omat voimavarat riittäisi jne. Nyt tietenkin ajattelen, etten ehkä jaksaisi tai pystyisi siihen. Olen alusta saakka pyrkinyt elämään vauvan ehdoilla enkä liikoja miettinyt pitäisikö jokin asia tehdä toisin. Jollekin meidän rento elo voi olla kauhistus ja just kaikki nuo nukutuskuviot yms. joku voi kokea vaikeiksi kun nukahtaa vaan tissille yleensä. En koskaan "neuvo" muiden vauvojen kohdalla ja aina pyrin muistuttamaan, että näin juuri meidän vauva tekee eli just ku LD tuossa toteaakin, ettei todellakaan kaikilla toimi samat kikat!

Yleensä en ole kiinnostunut näistä koirajutuista, mutta nyt on pakko kommentoida, että anoppilan Rottweiler todellakin luulee olevansa sylikoira ja ulko-ovesta pihalle mennessään maailman pahin tappaja, melko hauska koira :LOL: Kyllä se on perheeseen hankittu ihan vahtikoiraksi eikä sohvanvaltaajaksi mitä kylläkin on.
 
Vielä kerran kiitän teitä, koska tuntuu uskomattoman hyvältä (ja taas itkettää..) et jaksatte tsempata ja ennenkaikkee et ymmärrätte :heart:

Joo, täytyy kyllä sanoa, et vaikka oon tosta miehestä valittanuki, ni kyllä se tosipaikan tullen on todella mukana auttamassa. Nukkus viime yönä ite 2h ja silti laitto mulle töistä aamulla tekstiviestiä, et koita jaksaa..
Meillä on kuitenkin tällä hetkellä tissi niin suuressa roolissa vielä iltanukutuksissa, et en oikeen pysty oleen yötä erossa, vaikka varmasti hyvää tekiskin.

Mut väsymys vissiin tosiaan tekee tepposia tän itkemisenkin suhteen, eilen rupesin hysteerisesti vollottaan, ku esikolla oli vanhempainilta, ja olin hieman myöhässä enkä tienny mis luokka oli. Onneks luokka lopulta löyty ja onneks ei ollu meikkiä :D

Mun serkulla oli suursnautseri ja se oli aivan ihana koira! Muistan kun lapsena oltiin mun tädin luona, leikittiin piilosta sen kanssa niin, et me mentiin veljen kans piiloon ja Elli etsi meidät. Se oli aivan huippua! :) Oon aina sen takia tykänny niistä. Munkin koira saa paljon kehuja, se on oikeesti tosi kaunis koira. Mulle on jopa sanottu, et sul on kertakaikkisen täydellisen näkönen koira. :D On kyl muutenkin yks mun elämäni suurista rakkauksista :heart: :)

Nyt kattoon, et mitenköhän tää ilta sujuu nukutuksineen, onneks tosiaan telkkari makuuhuoneessa! :)
 
Ottaisitteko uuden kirjoittajan mukaan. Viime vuoden elokuusta asti olen teidän kanssanne elänyt iloja ja suruja, mutta en ole ollut valmis liittymään mukaan. Ja jos olenkin ollut, niin en ole jaksanut tai viitsinyt omasta elämäntilanteestani johtuen... En tiedä olenko vieläkään valmis tähän, mutta välillä aina tulee "hurja tarve" päästä keskusteluun mukaan... : /

Virallinen kakkoseni on siis syntynyt maaliskuussa. :)
 
rigos mortis lämpimästi tervetuloa :wave: tosi kiva saada uusia mukaan, kerropa sitten meille hieman itsestäsi, aivan loistavaa että vieläkin joku joka on kauan seurannut tulee messiin!!!!

vauvan nukuttaminen jokainen tekee kuten tykkää, joku vinkki toimii jollekkin, joku ei. sama ei välttämättä auta samaan lapseen edes peräkkäisinä iltoina. vauvat on erilaisia, ja vaikka itselläkin kolme, on heistä jokainen nukahtanut eri tavalla :)
mäkin huudatin esikoista, jonkin aikaa. en tykännyt. sitten vaan kokeilin eri juttuja.
kokeneemmat osaa antaa hyviä vinkkejä, sekin mitä mä sain, niin sillä oli viisi lasta :)

kaana tämä rotu on oikeasti lumoava ... mulla on aiemmin ollut vaikka mitä rotuja elämän varrella... tää on haastava mutta niin leikkisä ja lähtee välittömästi mukaan juttuun. loputon liikkumisen ilo huokuu koirasta, se on mulle tärkeää ja on nautinto tehdä metsälenkkejä tai ylipäätään mitä lenkkejä tahansa kun virtaa riittää ja meillä on yhdessä kivaa.
Lasten kanssa yliveto! meillä myös lapset osallistuu lenkityksiin ja hienosti onnistuu taluttaminen kummaltakin. yksin en tietenkään päästä, ite kävelen vieressä. lapselle tekee hyvää oppia oleen ton kokoluokan elukan kanssa pienestä pitäen. ja kun itse on varttunut hevosten jalkojen juuressa, on luonnollinen juttu että koira on iso.
tämä meidän kaveri on myös ihan hali-lössykkä :D luulee olevansa pikkuistakin pikkuisempi... mutta annahan olla jos joku sellanen uros menee ohi josta se ei tykkää..... kuulee naapuritkin :D
mutta jos mies on yötä poissa, ei mua todellakaan pelota täällä :)
ihana lutunen koira, joka tarvittaessa käyttää voimaansa ja viettiään kuten kuuluukin...

nyt suihkuun ja villasukat jalkaan :heart:
 
koirasta on siis otettu ihan vaan ulkonäön ja kokemusten perusteella. hyvä että on vahdiksi, mutta ei ole edes rekattu, me haluttiin ihan vaan meidän perheeseen karvanaama jäseneksi, ei näyttelyihin eikä jalostukseen.
ja kun ite on kasvattanut pennusta saakka, on se kuin lapsi konsanaan :)

ja nyt mun on myönnettävä että kaana ja kaarja menee ihan väkisin sekaisin :D pahoittelut mut siis yritän jatkossa tsempata että kummasta on kyse..
 
kaarja voimia tulevaan yöhön :) et kai sä enää tähän aikaan illasta kahvia juo?
toisiin ei vaikuta yöuniin heikentävästi jos näin myöhällä kahvia juo. mutta voi mua... jos neljältä vielä otan kupillisen, niin mä en nuku ennen kahta -----
 
Heips :)

Tulin pitkästä aikaa lukemaan ja mitäs täällä sit taas olikaan... Hirvee kinastelu imetyksestä... Ei siis ole palsta paljoa muuttunut.

Itse sanon tuosta imetyksestä vaan sen verran, että kukin tekee niinkuin parhaaksi näkee. Itse imetin esikoista puolivuotiaaksi ja tätä vauvaa nyt vain pari kuukautta ja senkin taistellen, kun ei vauva oppinut imemään kunnolla.
Taaperoimetystä mäkään en ymmärrä, varsinkaan tuollaisia minkä Flower mainitsi muutama sivu aikaisemmin, et lapsi ite menee aukomaan äidin paitaa... Yöks
:$

"Tää on niin tuttua että kun ollaan asioista erimieltä, niin lopulta joku poistuu herne nenässä taustailemaan!" Hyvin sanottu Liro (Hups, meinas tulla oikealla nimellä, onneks luin uudelleen...) Ei tarttenu mun sanoa tuota...

Siivoamisesta: Meillä ei ole varsinaisia siivouspäiviä. Siivotaan silloin kun on tarvetta, imuroidaan ainakin noin kerran viikossa, lattiat pestään parin-kolmen viikon välein. Joka päivä teen ylläpitosiivousta, järkkäilen tavaroita (vaikka
ne onkin aina ihan levällään ja joka paikassa, meillä kun on aivan liian vähän säilytystilaa toistaiseks), pesen kaapin ovia, pöytiä, vessan jos on tarvetta, lakaisen lattioilta enimpiä roskia yms. Pitäis alkaa vähän petrata tuossa, nyt kun on palattu arkeen, olis aikaa perjantaisin siivota. Koulua kun on vaan tiistaisin ja torstaisin. Sitten kun on molemmat töissä, täytyy miettiä uudelleen.

Salkkarit: Flower, mäkin tunnustan kattovani. Ja jos en ehdi kattoon, niin sit menee boksille ja katon omassa rauhassa (tai lasten kanssa), kun mies ei suostu kattoon...

Omia kuulumisia: Meillä tulee viikonloppuna jo 6kk täyteen... Hirveen nopeesti on menny aika. Mitat neuvolasta 5kk 3vko iässä 66,8cm ja 7540g. Hyvin on kasvanut :) Soseita ja puuroja meillä on syöty jo pitkän aikaa, nyt menee aamulla riisipuuro, illalla kaura-/spelttipuuro, sekaan noin puol purkkia hedelmä- tai marjasosetta. Lounas + päivällinen liha- tai broilerisosetta, viime viikolla maisteltiin kalaa eka kerran. Välipalana yleensä rahka- tai jogurtti. Soseita menee yleensä noin purkillinen kerralla, puuroa vajaa desi + jo mainittu hedelmä/marjasose.

Maidon kanssa meillä on meinannu olla ongelmia. Tutteli vaihdettiin Nanniin, kun ajateltiin et vaikuttais pulautteluun ja rauhottais öitä. Toivottua vaikutusta ei kuitenkaan ollut ja nyt onkin käytössä Nutrilon Omneo. Tuolla maidolla pulauttelu on vähentyny ja kakka muuttunu normaalin hajuiseksi ja väriseksi...

Meillä möngitään pitkin lattioita, selkeästi ei ryömi, mutta jotenkin hilaa itteään ympäriinsä. Välillä mennään kierimällä selältä mahalleen ja siitä takaisin selälleen. Noinkin pääsee hyvin paikasta toiseen :)

Yöt on menny tosi huonoiksi, välillä heräillään puolen tunnin välein, välillä saa nukkua jopa tunnin. Ja jostain kumman syystä tuo heräily alkaa just sillon ku mä painan oman pääni tyynyyn. Siihen asti on saattanu nukkua montakin tuntia
heräilemättä. En sit tiedä onko tulossa hampaita tai jotain...

Arkeen paluu tuli meillä tällä viikolla eteen, kun mä jatkoin opintoja. Tytöt joutuu siis molemmat menemään hoitoon, esikoinen pph:lle ja pienempi menee sit parina päivänä viikossa mummulle. Enempää ei noita koulupäiviä mulla olekaan.

Mut nyt on pakko lähteä nukkumaan, huomenna olis tarkoitus mennä käymään lasten maatalousnäyttelyssä, yhden lähikunnan 4H-yhdistys järjestää.

Tuosta hampaiden pesusta kommentoin vielä. Hammastahnaa aletaan käyttää sitten kun ekat poskihampaat on puhjennu, näin meille sanottiin hammashoitolasta. Esikoisella kun oli vuoden iässä ihan yks hammas :lol: Eikä meillä nytkään mitään tarvetta hammasharjalle ole, eipä näy yhtään hampia vielä.

-JennyA & Lillukka sunnuntaina jo 6kk-
 
Flower: Tollasta kuvaa oon rodusta saanukin. Todella ihmisystävällisiä, mut ei ehkä muuten helpoimpia. Ihana rotu anyway, näyttäviä! :) Mut se on jännä et näist pienemmistä malleista en välitä.. Keskikokosesta tai kääpiösnautserista. Miehen perheessä ennen ollu kääpiö ja kun tässä on seuraavasta ollu juttua, on sekin heitetty mukaan (toi meiän kun on jo yli yhdeksän vuotias). Mut en kyl sellasta ottas.
Joo, mä en saa kans kahvin jälkeen nukuttua, mut eipä se täs oo viime aikoina haitannu :D Ihanaa et on ainetta joka auttaa pysyyn hereillä.

Meillä koira otettiin harrastamiseen. Olin aikoinani kovakin harrastaan, agilitya (pääasiassa), raunioita, hakua ja jälkeäkin kokeiltu enemmän ja vähemmän. Koiralla on bh-testit, luonnetestit ja kaikki läpikäytynä. Pistänpä nyt kuvankin mun poitsusta :)

katso liitettä 13606

Nyt vähän ehostaan itseään, jos sais vaikka vähän silmäpussejakin peitettyy ;) Aattelin hakea mm. manducan, oon kuullu siitä hyvää juttua. Mulla kun tollanen vanha babybjörn ja ottaa niin kovasti hartioille. Mukavaa lauantaita :)
 

Yhteistyössä