Tänään on meidän pikkurinsessan syntymäpäivä.:heart::flower: Omalla porukalla ollaan juhlistettu: heti aamusta kuorolaululla ja paketeilla. Kortteja on alkanut sadella jo kummallekin lapsukaiselle. Naapurin mammaystävä oli tehnyt pienelle aivan ihanan tyynyn, johon hän oli printannut kankaalle valokuvaprintterillään pienen 1v-koevedoksista yhden hämmästyttävän tarkan kuvan ja siihen sommitellut kauniisti beigen ja valkoisen värisiä pellavakankaita ja pitsejä jne. Meitsi oli ihan liikuttunut! Tyyny saa kunniapaikan tytön sängyssä!
Esikoisella onkin synttärit vasta ylihuomenna karkausvuodesta johtuen. Viikonloppuna juhlitaan sitten ankarasti sukulaisten ja kummien kesken!
Aatella, että siitä on tasan vuosi, kun ihmettelin, että onko nää supistuksia vai mitä vielä tähän aikaan. Äitiäni soittelin lastenvahdiksi ihan vain varmuuden vuoksi. Kun lapsivesi meni kymmenen aikaan illalla, niin ajattelin, että josko mentäis näytille. Tyttö meinasi syntyä jo heti vastaanottoon! Kukaan ei ottanut tosissaan, kun olin niin rauhallinen, kunnes kroppa alkoi vain ponnistaa ja tunsin pään jalkojen välissä.:O Sitten alkoi tapahtua ja liikettä tulla vastaanotonkin nuivaan, leipiintyneeseen hoitajaan. Meitsiä kärrättiin kauheaa vauhtia sairaalasängyssä kohti salia miehen juostessa vierellä, kaikkia sairaalavaatteitakaan ei ehditty vaihtaa. Niukin naukin ehdittiin saliin, kätilö joutui pitämään pienen päästä vastaan, ettei "olisi tullut kuin tykin suusta". Eli puoli tuntia saapumisen jälkeen likka oli sylissä. Vasta kun toinen oli rinnalla, niin kysyttiin nimi ja henkilötunnus.
Ihan kuin elokuvista. Täpärälle meni ja mä kun aattelin, että me mennään ihan turhaan. Olin päättänyt olla kotona niin pitkään kuin mahdollista (esikoinen käynnistettiin osastolla), enkä paljon pidempään olisi voinut kotona ollakaan. Siinä on tytölle tarinaa kerrottavaksi sitten aikanaan.
Heh, tuli pieni synnytyskertomus näin nostalgisen päivän kunniaksi. En ollut tässä ketjussa vielä siihen aikaan, joten siksi pieni kurkkaus menneeseen.
nannah: tsemppiä teille ja kaikille muillekin unikoulun/yövierotuksen jo tehneille! Uskoisin, että menee pari kolmekin viikkoa helpostikin ennen kuin tulokset alkavat näkyä.
Meillä likka on alkanut nyt syömään
isoja määriä kiinteää ruokaa, samaan aikaan kun imetys on vähentynyt. Imetän edelleen neljästi päivässä, mutta maito on selkeästi vähentynyt. Kuten esikoisenkin kohdalla, tytön vatsa toimii paremmin, yöllisiä ilmavaivoja ei ole ollenkaan ja välillä on hyviäkin öitä. Tyttö oppi nukahtamaan itse omaan sänkyynsä ja välillä öisinkin osaa rauhoittaa itsensä uudelleen uneen. Tänään noustiin 6.30., joten toivoa aikaisten aamujenkin osalta näkyvissä. Kyllä kai se ottaa aikansa, että paitsi tissittömiin öihin sopeutuminen, myös pienen unirytmi korjaantuu, kun toinen on tottunut heräämään syömään useamman kerran yössä. Edistystä siis ollut ihan parina viime päivänä.
Me käytiin tosiaan lauantaina tytön kanssa 1v-kuvauksessa. Alkuihmettelyn jälkeen hän nautti täysillä olostaan. Kuvaajan lisäksi siellä oli erikseen tyyppi, joka toimi naurattajana.
Loppua kohden tyttö kirkui riemusta, etenkin kun siirryttiin raisumpiin leikkeihin. Ihan mahtavat koevedokset (100kpl) tulivat jo samana päivänä meiliin ja nyt niitä on pähkäilty urakalla. Tilataan ainakin samantyylinen suurempi kuva kuin esikoisesta, kun ne on ainoat, joita pidetään kehystettynä näytillä. Sitten tilataan joitakin kuvia albumiin sekä isovanhemmille ja kummeille omat. Vuoden päästä meinasin, että mentäisiin perhe- ja sisaruskuvaukseen.
Huomenna esikoisen 3v-neuvola ja maanantaina pienen 1v-neuvola. Halusin ottaa erikseen, että voi keskittyä kumpaankin sitten kunnolla. Eipä muuta tällä kertaa!
