kesä mä oon painanu onnessani pihahommia aina vauvan nukkuessa, puolen tunnin pätkissä menny tuon kuuman kelin takia eilenki, mutta ei se menoa haittaa, toisaalta on ollu kivaa niinkin. yöt menee melkein kokonaan heräämättä. niin sitä ite jaksaa päivän riemusta kiljuen
Eilenkin oli ihanaa ajaa nurmikkoa, mies oli vauvan kanssa ja mä ajelin... on meinaa ajeltavaakin, mut kiloille kyytiä, se on mun motto.
Tarvii itekin vaan muistaa syödä ja juoda, vaikka kuuma onkin. Vissyä ja mehua ja vettä kaikkia vaan
mä oon lapsesta saakka tottunut olemaan helteellä hommissa, ei jaksa sen takia vali-vali-linjalle lähteä. ei se niin kauheeta ole. eikä kuumimpaan aikaan päivästä edes kannata tuolla olla. ite vältän ulkona olemista helteillä 12-15 välisen ajan. mut kaikki ei näistä keleistä tykkää, ymmärrän sen kyllä täysin, makuasioita on niin paljon. ei mullakaan autossa ilmastointia ole, ikkunat auki ajelen ku se ilmastointi on rikki. vauvalle lakki päähän ja ikkunat auki.
rokotukset ja vauva illalla oli tosi itkuinen, huusi suoraa huutoa moneen otteeseen, mikään ei kelvannut. nukahti sitten kymmenen pintaan, neljän aikaan söi 50ml. ja heräsi vasta klo 9 aamulla. oili tunnin hereillä ja nukahti taas. nukkunut tänään lähes koko päivän vaunuissa sisällä, toin tuulettimen lähelle ja vaippasilteen oli vaunuissa. no, mä olen itkuhälytin mukana touhunnut ulkona ja sisällä.
mykkäkoulusta oli puhetta mun mielestä se on aika lapsellinen tapa..... sori nyt vaan mutta mun äiti piti aina mykkäkoulua, ja se oli RAIVOSTUTTAVAA seurattavaa!!!! ite en siihen kans pysty koska sillä tavalla ei mitään ratkaisua saa. tai no, onhan se tavallaan ratkaisu saada toinen tekemään oman tahtonsa mukaisesti....... hiljaa täytyy jokaisen joskus olla, se on selvä, mutta jos ei toiselle puhu moneen päivään.... kertoo vaan isoista ongelmista, mitä tietysti väistämättä joskus tulee... toivon että oman puolison kanssa ei koskaan tällaista ongelmaa tule, yhdessä oltu kohta kaksi vuotta eikä ainuttakaan riitaa ole ollut. meillä ikävistäkin asioista jutellaan, huutamatta. lapset on jo entisen liittoni aikaan nähneet ja kuulleet kaikenlaisia asioita, joten tämä seesteinen suhde on kyllä oikeasti hyvä
joku kyseenalaisti taannoin sen ylipositiivisuuden, että ehkä kaikki ei olekaan hyvin jos kaikki on olevinaan hyvin, niin mun tuli ihan tämä mun oma elämä mieleen: entinen liitto varjostaa välillä, sen puoleen kaikki ei olekaan hyvin. eksän kettuilut ja uhkaukset ja lasten manipulointi on raskasta kestää. Mutta uusi suhde on oikeasti toimiva ja mies sellainen että vaikka katsoisi millaisten lasien läpi, voin rehellisesti sanoa että nyt mun mielipiteillä ON väliä, myös saan kehuja ja kiitosta silloin kun se on aiheellista. Molemmilla on tilaa, mutta molemmat haluaa myös olla lähellä. Asioista joita on kokenut, on tullut jo mennyttä, masennus paniikkihäiriö, sairastuminen, ero... kaikki ne tuli koettua ja yksinhuoltaja-aikana löytyi sitten tämä mies... ja itse kun jälkeen päin ajattelen, olen edennyt kaikessa lasten ehdoilla, niin että heillä on hyvä olla. Ei lupaa kysyen että saako äitillä olla uutta miestä, ei. Vaan reilusti mukana, ja yhteenkin muutettiin vuosi sitten, vasta siinä vaiheessa kun lapset sen sanoivat
siihen saakka oli hyvin aikaa tutustua toiseen niin lasten kanssa kuin ihan kaksinkin. Eksä meni nopeasti naimisiin uuden naisen kanssa, he eivät kyllä näytä onnellisilta... eivät kävele käsi kädessä, eivät hymyile toisilleen.... on todella kylmä näky kun heidät olen sattunut näkemään, ja kaverit ketkä ovat nähneet heitä kaksin, ovat kertoneet mulle samat havainnot... tässä oli taas tätä kerrontaa... mä ainakin voin oikeasti sanoa olevani onnellinen, ja oon kyllä sen ansainnutkin :heart: eikä meilläkään huoletonta elämä ole, rahat on loppu vähän väliä, autot rikki, lapsilla murheita, terveyshuolia, kaikkee sitä voi olla, mutta kaikesta pääsee eteenpäin. no, yritän ainakin....