Zoe, juu höyrytin sen bataatin Nyt lounasaikaan Ilu oli nälästä pyörryksissä ja annoin poikkeukselllisesti ekaksi maitoa. Eikä röyhtyä kuulunut. No, sitten saatiin pari murua bataattia menemään päälle (veti yhen kerran vääräänkin henkeen...) ja sit ne murutkin tuli puklun kanssa pellolle. Eli meillä siis harjoitellaan, mutta eikös harjoitus teekin mestarin
Ilarin ilmeet muuten vaihtelee järkyttyneestä hölmistyneeseen ja vihaiseen, kun pyörittelee niitä murusia suussaan..... Olisi kiva tietää mitä sen mielessä liikkuu :heart:
Minea: Muakin jännitti eilen ja olin ihan innoissani kun aloitin sosekokeilut. Jotenkin se on eräänlainen rajapyykki. Tekisi mieli antaa pojalle jo kaikki hedelmäsoseet aina punaposkesta aurinkoiseen, mut pakko on nyt hillitä itsensä.
Onko muilla ilmennyt seuraavaa: Kun lasta alkaa nukuttamaan, niin mikään muu kuin syli ei kelpaa. Siinä on sitten kiva "jollottaa" (eli siis huudella/laulaa, ei itkea), kunnes uni tulee. Tämä on erityisen ongelmallista vaunuilla, sillä niissähän alkaa väsy painamaan. Sitten esim. kaupan jonossa pidän jollottavaa poikaa toisessa kädessä ja maksan toisella kädellä. Jo kotio on tultu monta kertaa niin, et ostokset on vaunuissa ja poika joikaa sylissä. Viikko sitten oli huipentuma, kun oli 5km matkaa kaupalta kotiin, helle, pururata jolle oli ajettu pehmeää hiekkaa ja sandaalit. Luulin et läkähdyn, sandaalit oli lintallaan hiekassa ja puskin vaunuja ostoskasseilla ylämäkeen pojan lauleskellessa sylissä. Huu... huimaa vieläkin ajatuskin tuostaa...
Ai juu, ja kerran olin onnessani, kun kassatilanne oli päällä, ja eräs todella komea nuori mies pakkasi mun ostokset ja toivotteli oikein hyvää viikonloppua. Sitä tunti itsensä taas pitkästä aikaa nuoreksi, teki itsetunnolle ihan hyvää vissiin
Ai niin ja kaikille kääntyilijöille oikein paljon onnea!!
T.Marais ja Ilari
Ilarin ilmeet muuten vaihtelee järkyttyneestä hölmistyneeseen ja vihaiseen, kun pyörittelee niitä murusia suussaan..... Olisi kiva tietää mitä sen mielessä liikkuu :heart:
Minea: Muakin jännitti eilen ja olin ihan innoissani kun aloitin sosekokeilut. Jotenkin se on eräänlainen rajapyykki. Tekisi mieli antaa pojalle jo kaikki hedelmäsoseet aina punaposkesta aurinkoiseen, mut pakko on nyt hillitä itsensä.
Onko muilla ilmennyt seuraavaa: Kun lasta alkaa nukuttamaan, niin mikään muu kuin syli ei kelpaa. Siinä on sitten kiva "jollottaa" (eli siis huudella/laulaa, ei itkea), kunnes uni tulee. Tämä on erityisen ongelmallista vaunuilla, sillä niissähän alkaa väsy painamaan. Sitten esim. kaupan jonossa pidän jollottavaa poikaa toisessa kädessä ja maksan toisella kädellä. Jo kotio on tultu monta kertaa niin, et ostokset on vaunuissa ja poika joikaa sylissä. Viikko sitten oli huipentuma, kun oli 5km matkaa kaupalta kotiin, helle, pururata jolle oli ajettu pehmeää hiekkaa ja sandaalit. Luulin et läkähdyn, sandaalit oli lintallaan hiekassa ja puskin vaunuja ostoskasseilla ylämäkeen pojan lauleskellessa sylissä. Huu... huimaa vieläkin ajatuskin tuostaa...
Ai juu, ja kerran olin onnessani, kun kassatilanne oli päällä, ja eräs todella komea nuori mies pakkasi mun ostokset ja toivotteli oikein hyvää viikonloppua. Sitä tunti itsensä taas pitkästä aikaa nuoreksi, teki itsetunnolle ihan hyvää vissiin
Ai niin ja kaikille kääntyilijöille oikein paljon onnea!!
T.Marais ja Ilari