Nyt saatiin netti, jippijajee!!
Onnea kaikille vauvan saaneille!!!!
Synnytyskertomusta olisi tässä hiukan:
To iltana n.klo 22 aloin kellottamaan säännöllisiä supistuksia, jotka yöhön mentäessä vahvistuivat kokoajan. N. klo 2 aikaan ne olivat jo melko kivuliaita, lisäksi rinnat olivat alkaneet pulputtamaan maitoa. Veskissä sain ravata varmaan neljästi, suoli tyhjeni hetkessä. Siitä jo oikeastaan tiesin et se on menoa nyt.. (vyöhyketerapeuttini kertoi, että useilla naisilla tyhjenee suoli itsestään synnytyksen käynnistyessä).
Aamuyöstä sitten ajeltiin sairaalalle, ennätin vielä pakkailla kassiakin kotona ennen lähtöä. Sairaalalla jouduin suoraan synnytyssaliin ja vauvasta otettiin käyrää. Yövuoron kätilö oli omituinen, kokeili tosi ronkkimalla ja hutiloiden kohdunsuuta, ei edes yltänyt itse sinne asti, mutta tajusi sentään pyytää lääkärin katsomaan. Siellä sitten odoteltiin ja n.8.30 lääkäri tuli ja totesi että olen kahdelle sormelle auki. Supistukset olivat jo kovia, mutta siinä sitä vaan aikaa tapettiin..
Seuraavan kerran kohdunsuun katsoi iltavuoron kätilö, joka oli myöskin AIVAN kamala!! Sellainen epämääräinen köhisijä, joka oli lisäksi todella tyly. Alapäätä ronkkiessa totesin ettei ole ikinä sattunut niin paljoa, oli meinaan hiukan kovakourainen tätyli! Hän totesi tylysti ettei yllä kohdunsuulle ja synnytys ei ole käynnissä, miehelleni oli tokaissut että kotiinhan me joudetaan ja minulle sanoi että olen kenties vain supistus herkkä (just joo, en itkenyt kipujani, en kironnut, kerroin vain että supistukset OVAT kivuliaita). Purin hammasta ja taisin itkutkin tirauttaa kun päässä kiehui..
Lääkäri tuli sitten 20.30 katsomaan tilanteen, ja totesi että olen 4sormelle auki ja synnytys on hienosti käynnissä! Kalvotvoitaisiin puhkaista heti kun niin toivon. Odottelimme mieheni paikalle, hän oli pika lenkittämässä koiraa. Kun mieheni n. klo 21.30 saapui, kalvot puhkaistiin ja tilattiin anestesia lääkäri. Epiduraalin sain muistaakseni n.klo22.00 ja jäimme mieheni kanssa n.22.30 lepäämään ja odottelemaan avautumisen loppuvaihetta.
Puoliltaöin kipupumppu otettiin pois, olin kokonaan auki ja odottelimme että vauva laskeutuu riittävästi ponnistusta varten. Hieman ennen klo 1.00 aloin tuntemaan ponnistamisen tarvetta ja sain hissukseen aloitella. Kokeilimme kylkiasentoa ja puoli-istuvaa takareisistä kiinni-asentoa. Jälkimmäinen osottautui paremmaksi. Ponnistusvaihe eteni hitaasti. Lopulta huoneessa oli lääkäri ja kaksi kätilöä ja sain vauhtia ponnistamiseen. Oikea työntösuunta löytyi pian ja pinnistelin aivokalvot pullollaan muksua ulos. Eppari tehtiin ja lääkäri tuuppasi mahanpäältä vauvaa, saatiin pää ulos ja melkein samassa hujauksessa vauva olikin syntynyt.
Isi pääsi leikkaamaan napanuoran. Mikä ihana fiilis, kun sain oman pienen tyttöni rinnalle. :heart: :heart: :heart: Pisteitä itiömme sai ysit.
Repeämiä ei tullut kuin ihan pintaan kahden tikin verran + eppari. Nyt alkaa HIEMAN jo helpottaan kävely,mut vaikeeta se silti on. Ei jaksa silti paljon haitata, kun ajattelee mistä sitä on jo selvinnyt ja mikä tärkeintä, sain oman pikku kullan kotiin. :heart:
Tyttö voi hyvin ja mulla maitoa riittäis vaikka koko kylälle. Pumppaamaankin olen joutunut, välillä pääsee niin ikävästi kovettumaan tissit. Laitan tähän pari kuvaa prinsessasta.
Nyt ei enempää ehdi, täytyy lähteä syöttämään pikkuruista.
Onnellisesti kotona
Sairaalasta kotiin lähdössä
Niinu & itiö 5vrk
