Synnytyskertomus miehen kirjoittamana eka:
8:30 Tultiin synnärin parkkipaikalle ja kiirehdittiin viidenteen kerrokseen (haikaranpesään). Mietittiin viidennessä kerroksessä mihin päitäis mennä ja sillä aikaa kun mä mietin, niin sara kävi kysymässä ja päästiin sitten synnytyshuoneeseen odottelemaan h-hetkeä.
8:45 Kätilö kyseli supistusväliä jne ja lähti pois.
9.49 Sara: Hyvä (ilokaasu)pössis! jaakko ratsaa just jääkaappia
10:02 Jääkaapilla käydessä tuli joku tuore faija vastaan ja neuvo miten keittiötä käytetään. Oli siellä vielä ku kävin toista kertaa hakemasa leipiä (saralle ei kelvannu pelkkä jugurtti) . Kätilö neuvo just miten moottorisänkyä käytetään. Sangen eliteä.
19:25 Törmäsin jääkaapilla naapurihuoneen (Huone 1) tulevaan faijaan, jonka muijan (nössö)supistuskäyrä näky myös meidän huoneeseen aiemmin. Sanovat että ei aio käyttää mitään puudutusta, mutta kiinnostui kun mainostin ilokaasua.
10:29 Saralle ollaan kohta laittamassa epiduraali. yritin lähestyä neitiä ja vastaus oli: "Mä kostan tän jotenkin." ... parempi ehkä pysyä välimatkan päässä
10:54 Epiduraali laitettu ja kaasunaamari kovassa käytössä. Nightwish raikaa taustalla. Toivottavasti alkaa puudutus kohta pelaamaan. Sara näyttäis tarvitsevan jo helpotusta.
10:59 Käskettiin kirjottaa, joten tässä jotain löpinää. Huomasin just että saralla on kädessä joku laite joka mittaa verenpainetta 5min välein.
11:02 Sara: "Pystyn taas elää ja hengittää". Ilmeisesti siis epiduraali alko pelittää
. Sara: "Ihan plussaa!"
11:32 Pistettiin oksitosiinitippa, eli hormonia joka nopeuttaa supistusten tuloa. Ei osannut kätilö kertoa onko eläinperäistä vai synteettistä.
12:20
- Ylläri: Oli jo täysin auki. Heti kun tekee mieli voi alkaa ponnistaa! Tosin mieluiten vasta kun puudutus lakkaa, niin on voimaa ponnistella.
- "Kutittaa" - johtuu ilmeisesti epiduraalista
- Ruoka oli aika peruskamaa. Nakkikastike ja perunoita. Jälkkäriks päärynä! - öäh ruokaöverit. Sara ei saanu syödä
12:51 Nyt kattoo kätilö taas onko vauva lasketunut. Ei vieläkään kokonaan. Kätilö muisti kans vihdoin käydä hakemassa synnytysjakkaran. On sitte mahdollisuus kokeilla sillä jos haluaa
13:00 Epiduraalin vaikutus vissiin alkaa loppua, kun kivut näyttää aika pahoilta. Sara tepastelee sängyn vieressä kaasumaskin kanssa ja tanssahteleekin välillä sentencedin tahtiin.
13:10 Nyt alkaa kivut olla niin kovia että sais jo kohta ponnistusvaihe alkaa. Sara kokeilee just helpottaisko poltot synnytysjakkaralla. Ilmeisesti auttaa vähäsen.
13:12 Kätilö tuli taas kokeilemaan onko vauva laskeutunut tarpeeksi alas. Kivut näyttää aika pahoilta.
13:43 Sara ponnisti Leevin ulos 18 minuutissa. Oli tarkotus tehdä vaan harjoitusponnistuksia, mutta siitä lähtikin sitten "täysi rähinä" päälle. Synnytys hoidettiin synnytysjakkaralla ammattilaisen elkein. Ja Nightwish soi taustalla koko ponnistusvaiheen ajan. Leevi taisi tulla ulos joko "Dead Boy's Poem", "Deep Silent Complete" tai "End of All Hope" biisin aikana. Todennäköisesti oli jompikumpi kahdesta ekasta biisistä. Onneks ei ollut enteitä
.
13:55 Pääsin katkaisemaan napanuoran, niinkuin kaikki modernit isät! Poika on terve ja ähisee samalla kun Saraa paikkaillaan. Ryppyinen kaveri tuo Leevi
Iho on kyllä sileä kuin "vauvan pylly".
14:05 Leevi yrittää mönkiä saran päätä kohti rinnan päältä. Ei suostu perääntymään vaikka kätilö yrittää asetella sitä alemmas että pysyis lämpimänä-
14:10 Hämmentynyt Leevi alkaa imailla rintaa, vaikka ei oo sellasta aiemmin koskaan nähnyt. Vähäsen joutuu kätilö korjailemaan pojan asentoa kun se hukkaa oikean spotin. Tässä sitä sitten kai odotellaan milloin alkaa maitoa tulemaan.
14:31 Sara alkaa olla tosi väsy ja nälkäinen äiti.
15:20 Sukulaiset ja kummisetä soitettu läpi. Ilmotettiin että saa tulla katsomaan sitten kun äiti, lapsi ja isä jaksaa ottaa vastaan. Odotellaan että kätilö tulee pesemään ja punnitsemaan kevytleevin. Varsin tyytyväiseltä herra vaikuttaa, koska ei ole syntymänsä jälkeen itkenyt kertaakaan. Heti synnyttyään siis kyllä rääkäisi merkkiäänen, mutta muuten vaan tuhissut.
16:00 Kylvetin ja puin Leeville sairaalavaatteet päälle. Leevi on mahdollisesti maailman tyytyväisin lapsi. Näytti nauttivan kylpemisestä, eikä itkenyt ollenkaan edes puettaessa vaippaa ja vaatteita päälle. Naamasta tosin näkee välillä pientä tyytymättömyyttä, mutta se katoaa yhtä nopeasti kun on tullutkin.
16:30 Odotellaan jo siirtymistä perhehuoneeseen. Siellä voisi rauhoittua ja "asettua taloksi", kun kuulemma ensisynnyttäjät joutuvat olemaan sairaalassa kolmisen päivää.
-----------------------------------------------------------
Sitte vähä mun versioo:
Eli heräsin ensimmäiseen kivuliaaseen supistukseen koko raskauden aikana klo:04.35. Arvasin heti et tulee lähtö ku ei ollu aiemmin ollut mitään joten siks rupesin kellottamaan. Väliä ei missään vaiheessa ollu oikein yli 10min, johonki seiskaan asti mä valitin irkissä ja annoin Jaakon nukkua. Yritin käydä suihkussa mut rupes jo sattumaan niin paljo etten mä oikein pystyny supistusten aikana pysymään seisaaltaan vaan piti röhnötellä jotain vasten.
Seiskan aikaan menin sit herättelemään jaakkoa joka ei suostunu heti nousemaan ylös. Takas irkkiin, se seura oliki paljo hauskempaa siinä tilanteessa ^_^ supistusten väli oli jotain 1-3min kun vihdoin soitin sairaalaan et tarttis varmaan lähteä sinnepäin. Sairaalakassin pakkaus oli aika hankalaa jo tässä vaiheessa, onneks oli lista mitä piti ottaa mukaan. Jaakko oli jo hereillä ja yritti siin mun oloa vähä helpottaa.
Automatka oli aika kauheeta kun joutu olee sidottuna vöissä, onneksi sairaalaan kesti vaan jotai 10min ajella. Tuntu kyllä paljo pidemmältä ajalta.. Sitte käyrille ja tosiaan puolentoista minuutin välein tuli supistuksia. 3cm auki ja kätilö sano että saattaapi mennä johonki kuuteen ja harmitteli ku hänen vuoronsa loppuu jo kolmelta. Ilokaasua nappailin kunnes tosiaan tuntu et nyt ei enää kestä yhtään isompaa kipua ja sitten sain epiduraalin. Silloin oli jotain edennyt 4-5cm auki. Se ilo ei kestäny ku jotai tunnin kun rupes taas sattumaan enenevässä määrin ja kätilö tarkisti että tilanne oliski jo ponnistusvalmis! Oltiin vähä ällikällä lyötyjä varsinkin kun mun ei tasan yhtään tuntunu siltä et pitäis ponnistella. "no mutta tuntuuko painontunnetta" no eipä tunnu. Sattuu vaan
sitte ooteltiin aikas kauan ja kätilö ehdotti jo että oltais pistetty lisää puudutetta kun kerta kipua vaan tuntuu mut mä ajattelin et jos se taas viivästyttää ni mieluummin ei. Sitten imailin sitä ilokaasua. Ja oksensin roskikseen
ja taas jatkettiin.
No jossain vaiheessa kätilö halus kokeilla "harjotusponnistuksia" josko sen vauvan sais laskeutuu ihan alas ja sit rupeis tuntumaan. Vittukun sattu!! must tuntu ettei se liikahda yhtään ja pitää vaa väkisin yrittää ponnistaa. No kyl se sit liikahti kun uloski tuli, niin vauhdikkaasti ettei kätilö ehtiny toista kumihanskaa pistää käteensä
18min tais kuitenki tulla ponnistusajaks ku siinä "harjoteltiin" eka. Jakkaralla synnyteltiin enkä mä koko synnytyksen aikana ollu makuuasennossa kun epiduraalin laiton. Sattu niin paljo enemmän yrittää maata. Jaakko oli kovasti avuksi, sil oli tuoli siin mun jakkaran takana ja se nosti ja piteli mua ku mä ähisin ja puhisin. Ja sitte se synty ja poikahan se oli niinku oli sanottukin
3458gr/49cm Leeviä syntyi klo:13.43. Tukkaa on ja nyt me täällä haikaranpesässä odotellaan kotiutumista
