Toggle sidebar

MAALISMAMMAT 11

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja **vanilla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
Onnittelut Hilpalle ja Susannaaaalle tytöistä! Täällä vois olla se eka maaliskuun poika kun vaan viittis tulla pihalle!! Poikahan tuolla masussa kuppaa!

Ihmettelen kyllä miksei Vanillalle tehty sisätutkimusta lääkärikäynnillä, tuossa kohtaahan pitäis just katsoa mikä on kohdunsuun tilanne (vaikka ei sillä liene merkitystä) mutta myös arvioida lantion kokoa vähän tunnustelemalla ja sitten mahan päältä kunnolla kokeilla vielä vauvan asentoa. No, neuvolan täti saattaa tuossa mahan päältä koplailussa olla kyllä paljonkin lääkäriä kokeneempi. Sairaalassahan se viimein selviää miten päin vauva on, se pään lopullinen asento voi kuulemma muuttua ihan synnytyksen aikanakin eli että tuleeko sivuttain vai takaraivo vai naama edellä (sanoi kätilö valmennuksessa). Pääasia kai olis että tulee pää edellä! No, tulen kyllä heti kirjoittamaan kokemuksen TAYSista... mutta se päivähän voi olla vaikka maaliskuun puolivälin jälkeen...

Sitä vielä, että mä olen kanssa nukkunut taas aika hyvin. Yleensä menen vessaan klo 5, mutta joskus saatan sinnitellä seitsemään asti ... ja nukun ihan hyvin vaikka joka päivä otan 1-2 kertaa päiväunetkin ... 30 min - 2 tuntia kerrallaan ... eli minä olen kyllä nukkunut varastoon ;)

Tsemppiä kaikille!
 
Perhehuoneista oli joku kysellyt, me ollaan ajateltu että toivotaan sellaista, mutta koska maaliskuussa on monesti ruuhkaa, niin ei se maata kaada, jos niitä ei ole vapaana. Kiva jos semmoisen saisi kuitenkin, niin voisi tuore isäkin olla sitten yötä sairaalassa.
 
Hilpalle ja Susannaaalle (ja perheille) isot onnittelut tyttäristä!
Kyllä näitä maaliskuun lapsia nyt alkaa syntyä, koskakohan on oma vuoro ;)
Muutaman illan lupaavista supistuksista enää muisto vain, nukkusinkin kuin tukki viime yön. Tosin kyljen kääntö käynyt hankalammaksi kun vatsa tuntuu viihtyvän vain toisella kyljellä.
Tosiaan, aika outoa ettei Vanillalle tehty sisätutkimusta, eikös se ole vähän niinkuin lääkärikäynnin syy? Itse olin painoarvio-ultrassa, mutta samalla tehtiin sisätutkimus jossa kyllä ihan perusteellisesti tutkittiin, eipä ollut kovin miellytävää. Mutta ei kyllä synnytystäkään aiheuttanut, viikkoja oli silloin 36+.
Ja perhehuoneesta haaveillaan mekin, jos se vain olisi vapaana.
Ja loppukevennyksenä: naapuri kysyi eilen että odotanko vauvaa ;) Vähän pisti hymyilyttämään, kun NYT jo huomasi... Vähän meni kyllä hämilleen kun kerroin syntyvänkin tässä kuussa jo.

Iines 38+4
 
Huomenta ja lämpimät onnittelut Hilpalle ja Susannaalle!!

Kyllä minunkin mielestäni Vanilla sinulle olisi ilman muuta pitänyt tehdä sisätutkimus. sen tekemättä jättäminenhän ei varmasti sinänsä haittaa, koska vauvalla on vielä tilaa esim. käännellä päätään, mutta olisihan se mukava varmasti tietää missä mennään kohdunkaulan ym. suhteen. harmittavaa!Itselläni ei sisätutkimus ainakaan aiheuttanut mitään ylimääräisiä tuntemuksia.

Minulla taas takana hyvin nukuttu yö, onneksi. Vauva piti eilen illalla ihan mieletöntä mylläystä ja sama on jatkunut tänä aamuna. Kohta on pakko lähteä kävelemään, josko sitten vähän rauhoittuisi. neuvolakin on klo 11. neuvolan jälkeen ajattelin viimein vaappua ostamaan muutamat imetysliivit, että on sekin asia hoidettu. ajattelin ihan ensimmäisenä suunnata anttilaan, josko sieltä löytyisi kohtuuhinnalla.

Perhehuone-gallup: minusta olisi mukavaa päästä perhehuoneeseen, niin saisi tutustua vauvaan ihan rauhassa. Toisaalta, jos perhehuonetta ei ole vapaana niin yhteishuone käy sekin vallan mainiosti.

Hyvää viikonloppua!

-Mermaid 38 tasan-
 
Eilen kehuin nukkuvani hyvin, niin empä sitten nukkunutkaan viime yönä!! Ensin vauva pyöri hirveesti ja sitten oli mahan kovettumisia koko ajan ja kankut puutui ja en tiedä tuntuiko alavatsassakin välillä (vai oliko se unta niiden mun vartin unien aikana) ... tuskaisa yö oli ... kerran heräsin ajatukseen, että "ei kai se nyt ala", mutta ei alkanut ... En siis odota synnytystä, mutta en haluaa montaa tuollaista yötä siihen allekaan, että jaksan sitten synnyttää kun aika vihdoin koittaa. Tämä on monimutkaista, en odota synnytystä, mutta vauva sais jo putkahtaa syliin ...

Ja perhehuonegalluppiin en voi osallistua, TAYSissa ei ole perhehuoneita :(

Viikot 40+2
 
Tässä kuulumisia ja mietteitä.

Eli kaikki alkoi viime perjantaina siitä kun heräsin aamulla ja ajattelin että vauva painaa omituisesti virtsarakkoa kun lorahtelee silloin tällöin. Myöskään alasuoja ei antanut viitteitä siitä että se olisi lapsivettä. Vuoto kuitenkin lisääntyi iltapvää kohden ja jossakin vaiheessa oli sitten aavistuksen vaaleanpunaista. Myös värittömän liman eritys oli lisääntynyt ja supistuksia tuli heti aamusta (ennen painottunut selkeästi alkuiltaan-iltaan). Mitään selkeää limatulppaa ei ollut havaittavissa. Soitin polille ja käskivät varmuudeksi näytille. Olimme polilla klo 17. Minulta ensin otettiin käyrää josta jo selkeästi näki että supistuksia tuli enemmän kuin aiemmin, säännöllisesti muttei kovin usein. Automatka Kotkaan teki tehtävänsä ja supistukset lisääntyivät. Lisäksi minulle tehtiin se tutkimus jossa katotaan onko neste lapsivettä vai ei (sisätutkimus en kuollakseni muista nimeä...) siis pumpulipuikoilla mutta se ei näyttänyt mitään selkeää mutta ei kuulemma aina näytäkään vaikka on käynnistynyt (tosi hyvä tutkimus hei :D). Kun otettiin pitkää sydänkäyrää (yli puoli tuntia tai jotain) niin mies innostui jostain syystä naurattamaan minua ja sain ihan käsittämättömän kamalan supistuksen (vihjeeksi muille välttäkää nauramista tuossa loppuvaiheessa! ihan käsittämätön kipu) - tämä ehkä edes autti tilannetta. Kätilö katsoi minua tuskissani ja totesi että on se varmaankin alkanut ja laittoi meidät synnytyssaliin odottelemaan, opasti ilokaasun, tarjosi kaurapussia, käski seurata tuleeko lisää vettä ja laskemaan kuinka usein suppareita menee. No pian olikin side täynnä vaaleanpunaista jolloin oltiin "varmoja" että nyt se hetki on käsillä. Lisäksi supparit muuttuivat pikkuhiljaa säännölliseksi ja ensin tulivat noin 10min välein ja siitä sitten aina useammin ja useammin. Tehtiin ehkä noin klo 19 pintaan sisätutkimus ja olin 2cm auki. No klo 21 tai vähän ennen olin jo 6-7cm auki ja sain epiduraalin. Ennen puudutusta olo oli kyllä aika KAMALA - nostan hattua kaikille jotka tekevät tuon pelkällä ilokaasulla :D - tosin synnytyksiäkin on NIIN erilaisia... No joka tapauksessa puudutus tehosi ihanasti :) ja supistukset tuntuivat tosi pieniltä seuraavat pari tuntia. Noin klo 23 aikaan lisättiin puudutusta kun teho alkoi mennä ja hieman ennen klo 24 olin sitten auki tarvittavat 10cm (aika nopeaa ensi synnyttäjälle). No siihen se sitten tyssäsi :D. Ponnistusvaihe nimittäin kesti runsaan tunnin. Puudutus oli tehonut vähän liiankin hyvin - en tuntenut supistuksia tarpeeksi, ei sattunut yhtään, alapää ihan tunnoton. Eli kyllä se kipu on hyvästäkin niin saa tsempin päälle ja ponnistaa kiukulla kaverin ulos :). Kätilö vaan totesi että nyt on mennyt puudutusteho tosi alas - ei yleensä mene vaan kyllä sen pitäis tuntua kun esim. pää tulee ulos :). No vihdoin ja viimein saimme kaverin ulos 01.01. Kätilö joutui leikkaamaan minua hieman ja näistä "ihanista" tikeistä olen sitten kärsinyt viimeisen vkon. Eli jos minulla itse synnytys oli melko simppeli niin nämä tikit ja niiden aiheuttama viiltävä kipu on kyllä pepusta.

Vaavin syke oli 200 syntymähetkellä johtuen jo tuosta ponnitusvaheen pituudestakin joten hänet vietiin lastenosastolle tarkkailuun samantein. Olisi kyllä mennyt muutenkin sydämen seurantaan vaikkei olisikaan lyönyt tuollaista. Ja tämähän oli tiedossa jo etukäteen niin ei se milläänlailla minua häirinnyt. Eli en saanut lastani rinnalle eikä esim. isä päässyt häntä kylvettämään. Synnytyksen jälkeen oli oli nälkäinen ja hieman heikko mutta edelleen olin siis hyvin puutunut (ja olin vielä pari tuntia sen jälkeenkin!) niin ihan ookoo meininki oli. Kävimme noin pari tuntia synnytyksen jälkeen katsomassa pientä lastenosastolla ja syke oli tasaantunut eli kaikki ookoo.

Vaavi vietti kolme yötä tarkkailussa lastenosastolla, ihan vain seurattiin sydämen toimintaa ja tänä aikana se toimi koko ajan moitteetta. Itse sain hyvin toivuttua (eli ei tuo lastenosastolle joutuminen pelkästään huono asia ole!) ja kävin päivittäin ruokkimassa vaavia siellä ja opettelemassa vaipanvaihtoa. Toiset kolme yötä vaavi oli vierihoidossa. Huono puoli lastenosastolle joutumisesta on se että maidon nousu rintoihin ehkä hieman viivästyi - on se hassua miten ihmiskeho toimii! Rinnat tosiaan turposivat kuin ilmapallot - sain onneksi nukkuttua vaikka sitä hieman pelkäsin. Tylsää on se että mulla on tosi matalat nännipihat joudun siis käyttämään rintakumeja ja tuo vähän hidastaa imetyksen aloittamista ja vaavi huutaa vieressä..... malttia vain teille kaikille jotka kohta imetystä aloitatte varsinkin ensimmäistä kertaa kuten minäkin :). Nyt ymmärrän miksi kaikki ovat ihmetelleet rauhallista ja kärsivällistä luonnettani ja sanoneet että se on tässä lapsenhoidossa VAIN hyvä asia.

Sitten vielä varoituksen sana sairaalassaolopäivistä. Kätilöitä ja lapsenhoitajia on monenlaisia varautukaa siihen. Jotkut ovat kuin enkeleitä mutta sitten on näitä jotka välillä möläyttelee oikeesti mitä sattuu ja siitä oikeesti pahoittaa mielensä. En sitten tiedä johtuiko se siitä että osastolla oli joinakin päivinä "pikkaisen" kiire - suomalaiset ovat tosiaan viime kesänä harrastaneet suojaamatonta seksiä runsaasti - ja tämä siis tietysti vetää työntekijät kireälle. Näin ei tietenkään saisi olla ja aionkin laittaa hieman palautetta asiasta eteenpäin.

Kyselkää jos on kysyttävää :).

Ja sitten varautukaa TOSI epäsäännölliseen vauvanmukaiseen imetykseen - toissa yönä neiti söi klo 24-01 sekä 06 aamulla. Viime yönä syötiin neljä kertaa seitsemän tunnin aikana, klo 24-01, 01-01.40, 04-05 ja 05.30-06! No tuon jälkeen sitten nukuttiinkin runsas viisi tuntia ja äsken syötiin kaikkinensa melkein kaksi tuntia (!). Ja äitinkin pitäisi nukkua jossakin välissä :). Kunpa se söisi noin tiheään päivällä ja nukkuisi yönsä :D - valitettavasti tää vaan on ihan normaalia että öiseen aikaan syödään ja sitten voidaan aamusta nukkua pitkään... no ainakin vielä mä olen ihan hengissä!

Ja melkeen sanoisin vielä että apteekista kannattaa käydä ostamassa nenätippoja. Vastasyntyneiden nenä menee kuulemma todella helposti tukkeeseen ja sitten niitä tippoja tarvitaan - tuo hengittäminen kun on hieman vaikeaa imemisen aikana ilman nenää :). Lisäksi kaappiin valmiiksi Buranaa tai Paracetamolia äidille sekä noita isoja yösuojia tai vastaavia!



 
Susannaa.. kiitos kertomuksestasi. Kuulosti ihan siltä että synnytyksestä voi selvitä hengissä... Kun kerran annoit luvan kysyä, niin saitko epiduraalin vai jonkun muun puudutuksen ja sattuiko tuo puudutuksen laitto? Se kai pelottaa mua eniten...
Vanilla 35+6
 
Hei kaikille!

Ja onnittelut Hilpalle ja Susannaalle vauvoista! Täälläkin kovasti odotellaan lähtöä. Tämä viikko on mennyt tavallaan vähän piloillekin odotellessa ja hermoillessa synnytyksen alkamista. Vaikka oikeastaan eihän tässä pitäisi mikään kiire vielä olla. Oireita on kaikenlaisia ja kovasti ne aina tuovat mieleen, jos kohta alkaisi.

Viikonlopusta alkaen oli todella huono olo keskiviikkoon asti. Sellainen vähän pahoinvoiva olo, päätä särki ja oli aivan vetämätön olo. Nämäkin ovat kuulemma lähestyvän synnytyksen oireita, mutta tässä odotellaan edelleen. Tällä viikolla on supistellut aika paljon ja välillä hyvinkin kipeästi, mutta kovin epäsäännöllisesti. Limatulppaa on tullut lauantaista alkaen ihan selkeästi eli jotain ainakin tapahtuu. Lisäksi tulee sellaisia kuumia aaltoja, jolloin hikoilen aivan älyttömästi parin tunnin ajan, kunnes helpottaa. Viime päivinä on myös alkanut tuntua alavatsalla menkkamaisia kipuja ja selkääkin jomottaa jatkuvasti enemmän. Vauva on ollut kovin hiljakseen koko viikon, mutta kyllä siellä jotain liikettä sentään tuntuu välillä. Onneksi yleinen olotila sentään on kohentunut huomattavasti alkuviikosta, muuten olisin vieläkin hermorauniompi. Olen kuitenkin saanut nukuttua todella hyvin. Kerran pari käyn yöllä vessassa ja välillä herään kyljen kääntämiseen/supistukseen/hirveään hikoiluun, mutta aamuisin on virkeä ja levännyt olo. Jospa se synnytys kuitenkin käynnistyisi hiljalleen, tämä odotus on niin hermoja raastavaa! Enkä osaa olla lyhyitä hetkiä lukuunottamatta ajattelematta asiaa. Lisäksi meidän on järjestettävä lapsenvahti esikoiselle synnyttämään lähtiessä ja tällä viikolla se asia olisi ollut helposti järjestyksessä pidemmäksikin aikaa. Pitää sitten katsoa mitä tekee, kun aika vihdoin tulee.

Paino on noussut raskauden aikana jo 15 kg, josta 5 kg viimeisen reilun kuukauden aikana! Turvotusta siis ainakin enimmäkseen ja sen alkaa jo nähdäkin. Neuvolassa ei ollut kuitenkaan huolissaan, vaikka ihmettelikin asiaa. Viimeisimmillä kerroilla jokaisella tullut n. 1 kg viikossa. Onneksi turvotus lähtee nopeasti synnytyksen jälkeen pois, mutta vähän kyllä jo tällainen määrä mietityttää. Esikoisesta kun ei niin paljon tullut, vaikka syntyi pitkän hellejakson jälkeen keskellä kesää.

Me emme ole menossa perhehuoneeseen, täällä ei sellaisia ole. On kuulemma tulossa lähivuosina remontin jälkeen. Emme kyllä olisi menneet, vaikka huoneita olisi ollutkin. Mieheni on yrittäjä ja aina töissä. Ei kyllä osaisikaan olla aloillaan paria päivää sairaalahuoneessa. Olen kyllä oikein mielelläni muutaman päivän rauhassa toipumassa sairaalassa ennen kotiinpaluuta. Ainakin esikoisen kohdalla sairaala-aika oli todella rauhallista ja suorastaan tylsää. Vauva nukkui lähes taukoamatta, ainoastaan söi välissä. Itse yritin saada levättyä ja toivuttua synnytyksestä enkä kaivannut lainkaan seuraa. Oli kyllä sitten aivan ihanaa päästä kotiin.

Vanilla: minä aion aivan ehdottomasti ottaa epiduraalin tälläkin kertaa ellei jostain syystä ole estettä. Laittaminen ei edellisellä kerralla sattunut, enintään nipisti hieman. Oli kyllä kuin taivaanlahja, kivut ennen epiduraalia olivat aika sietämättömät (supistuksia vauhditettiin oksitosiinitipalla, joka oli vähän turhan suurella kuulemma). Nopeutti minulla myös avautumisvaihetta todella paljon.

minni rv 38+5
 
Se on menoa nyt sitten... Yöllä lorahti veren värjäämää lapsivettä pöksyihin ja olin jo aamulla pari tuntia sairaalassa. Pääsin vielä kotiin päiväksi, kun kivuliaita supistuksia ei ole ja kaikki on ok. Menen illalla takaisin ja luultavasti jään sinne. Kätilöt olis käskeneet vaan tulla huomenna uudelleen, mutta päivystävän lääkärin mielestä olisin voinut jo jäädä sinne nyt päiväksikin ja hän halusi, että illalla otetaan kuitenkin verikoe (tulehdusarvo) ja sydän/supistuskäyrää. Sisätutkimus taas sattui (eniten mitä tähän asti) ja kyllä taas synnytys pelottaa, se taitaa nyt olla pian käsillä halusi sitä tai ei!! Kuulemma huomenissa laittavat emättimeen sitten jotain pillerin palasia, että alkaisi kohdunkaula pehmenemään ja lyhenemään... Siinä ei siis ole tapahtunut mitään muutosksia muutamaan viikkoon. Vauva sitten syntyy siis huomenna, maanantaina tai tiistaina näillä näkymin. Joo, ja painoarvioo ei lääkärin ajanpuutteen vuoksi tehty, kaikki kuitenkin (mitä lääkäri ehti äkkiä vilkaista) oli ultrassa ok.

Piti vielä tulla koneelle maksamaan ensi viikolla erääntyvät laskut ja tsekkaamaan sähköpostit + tietenkin teitä muita informoimaan!! Tsemppiä kaikille!

Viikot 40+3 ja sairaalaan
 
Hei,
Johan nyt tapahtuu! Hyvä niin, on ne viimeiset päivät aika puuduttavia ja ihana saada se kauan odotettu vaavi vihdoin syliin.
Laitan hieman miten synnytykseni meni, ei ihan nappiin kaikilta osin joten älä lue jos siltä tuntuu... Heräsin su-ma yönä klo 1 suppareihin ja tiesin että nyt on menoa. Lääkäri kehoitti tulemaan suht nopeasti sairaalaan, sillä edellinen kesti 6 tuntia ja nyt veikattiin että ainakin puolet nopeammin syntyy. Kello kuusi aamulla saavuttiin sairaalaan ja olo autossa oli jo aikamoinen. Pistettiin käyrään ja supistuksia säännöllisesti 3-5 min välein, mutta kohdunsuu auki vain pari senttiä. Siitä alkoi pitkä päivä. Oli välillä lääkäri, välillä lilluin ammeessa ja iltapäivällä piti alkaa ilokaasulinjalle. Kuudelta illalla paikat auki hurjat 4 senttiä ja koska kivut jo kovat, menin synnytyssaliin ja sain kohdunkaulanpuudutteen ja pian epiduraalin. Epiduraali ei onnistunut vaan puudutti vain toisen puolen eikä sitä saatu korjattua. Supistukset olivat...no, aika hurjia, jos ei voimasanoja käytetä, mutta aukeneminen pysyähtyi pariksi tunniksi ja oltiin jo harkitsemassa sektiota. Lähti kuitenkin taas aukenemaan, se oli hidasta tuntien kulkua ja välillä laattasin kivusta. Kymmenen jälkeen iski ponnistamisen tarve ja onneksi ponnistusvaihe oli lyhyt, puoli tuntia ja ennen yhtätoista syntyi ihana tyttövauveli! Kätilö oli todella ammattitaitoinen, eikä välilihaa tarvinnut leikata, vaan alaosastoa öljyttiin ja lämmitettiin ja vauvan pään annettiin venyttää paikkoja. Neljällä tikillä selvittiin ja olo heti synnytyksen jälkeen todella hyvä verrattuna siihen, kun ekassa tikkejä tuli reilummin. On se kumma miten kaikki jää taakse ja tuntuu pieneltä kun vauvan saa rinnoille ja jotenkin koko hommassa olin koko ajan hirmu luottavainen siihen, että kaikki menee hyvin ja lohduttauduin ajatuksella, että JOSKUS tämä loppuu. Nyt jälkikäteen ajateltuna kaikki meni loistavasti, saimmehan terveen, upean tenavan! Ja hassun ihanaa on tämä elämä vauvan kanssa, isosiskokin ottanut asian loistavasti ja neuvoo minua vauvan hoidossa. (=
Epiduraalin laitto ei satu yhtään, puuduttavat sitä ennen. Jos laitto epäonnistuu, se voidaan laittaa uudestaankin, joten ei kannata pelätä sitä. Minulla sitä koitettiin korjata ja sitten katsottiin, ettei uutta kannata laittaa koska voi haitata ponnistusvaihetta ja puudutettiin kohdunkaulaa, millä ei mielestäni ollut juurikaan vaikutusta. Nähtiin neljä eri kätilövuoroa ja täytyy sanoa, että jos jossain täytyy synnyttää, niin Suomessa.
Nyt tulokas heräilee, maitobaari auki. Kysykää jos kysyttävää!
 
Vanilla: Juu epiduraalin sain ja sitä myös lisättiin. Kuten jo muut ovat todenneet sen laittaminen ei satu yhtään ja mulla siis meni se paremmin kuin hyvin että älkää panikoiko vaikka Hilpalla ei valitettavasti mennyt ihan ookoo. Siinä epiduraalin laitto vaiheessa on supistukset (ainakin mulla) jo NIIN kivuliaita että se on "aivan sama" nipistääkö se hieman vai ei (mä en tuntenut mitään) - pääasia että oloa saa jotenkin helpotettua. Tsemppiä kaikille - meikä parantelee täällä nänninpäitä ja samalla kiroaa kun ne on niin matalat....
 
Huomenta.
Täällä ei ole nukuttu enää puoleentoista tuntiin. Voipi olla että seuraavan kerran tulen kirjoittelemaan kun meitä on jo enemmän :)
Tuossa viideltä kuului/tuntui mahassa 'poks' ja vähän sen jälkeen lirahti jotain. Menin vessaan ja lirahti enemmän. Soitin sairaalaan ja sieltä sanoivat, ettei mitään kiirettä jos ei tule kunnolla. Sen jälkeen on tullut kipeitä supistuksia pidemmällä ja lyhyemmällä välillä. Eli täällä seurailen tilannetta ja sitten kai mennään kun oikeesti alkaa tuntua siltä :)

Nillenalle 39+2 :D
 
Maanantaita!
Täällähän alkaa oikein tapahtumaan! Vielä onnittelut vauvaantuneille, eiköhän Planktonkin ole jo nyyttinsä saanut. Ja tsemppiä Nillenallelle vauvanhakureissuun! Onkohan Minnikin jo samalla tiellä?
Ja todella kiva lukea synnytyskertomuksia, mua ei ainakaan ala sen enempää jännittämään, päinvastoin, tahtoo tositoimiin kanssa!
Mutta täällä ei tapahdu mitään, tai jos tapahtuu hyvin pientä. Viime yönä taas muutama supistus ja lopputuloksena meni vatsa sekaisin. Siinä meni yö sitten kivasti vessassa :(
Nyt täytyy mennä hetkeksi lepäämään, että jaksaa päivän menot hoitaa kunnialla.

Iines 39 tasan
 
Päiviä kaikille
Täällä sitä vaan ollaan kokonaisena, tänään ois se erä päivä, mut eipä vaan vielä tunnu tulevan.Pari viikkoa sitten kävin tyrkyllä osastolla kipeiden supistusten vuoksi, mut ku paikat eivät olleet auenneet riittävästi, ni en joutunut jäämään sinne.
Supisteluja tulee joka päivä ihan kiitettävästi, mut ne eivät ole liian kivuliaita, ni lähtö ei ole vielä lähellä.Istuminen tekee jo vaikeeta ja nukkuminen myöskin.Miehellä on tämä viikko lomaa, ni nyt ois hyvä syntyäkin.Esikoinen on syntynyt 16.3, et saa nähdä kuin lähelle mennään.
Täällä laitettiin synnytysosasto kiinni kahdeksi viikoksi, et jos lähtö tulee joudumme lähtemään 215km päähän Ouluun synnyttää, et sekin arveluttaa kovasti et ehditäänkö sinne ajoissa ja vielä et millä mennään.
Tälläistä kuuluu tänne. Onnittelut niille jo ketkä ovat nyyttinsä saaneet syliinsä :)

Heta 40 tasan
 
Susannaaa: Mulla myös matalat ja laajat rinnanpäät ja esikoista imettäessäni käytin alussa rintakumia ja jos ilman koitti, niin heti nännit rikkoontuivat. Mutta rintakumia ei tarvinnut kauaa käyttää sillä vaavin kasvaessa imuote parani ja homma alkoi sujumaan. Nyt on sujunut hyvin, varmaan siitäkin syystä että tulokas yli kilon isompi kuin siskonsa syntyessään ja toisaalta itsellä myös kokemusta imettämisestä.

Tänään kävi neuvolan täti kotonamme ja saimme luvan ulkoilla! Jee, jee! Vauva-lehden sivuilla on muuten hauska ketju synnytystä ennakoivista tuntemuksista, itselläni edelliset kaksi vuorokautta olivat todella erilaisia aikaisempaan verrattuna: nukuin kuin tukkipökkelö sekä yöllä että päivällä, ruokahalu väheni ja tunsin voivani todella hyvin, edellisenä päivänä mm. ulkoilin pitkään. Puhuin ystävälleni "unitaudistani" ja myöhemmin vauvan jo synnyttyä hän kertoi ajatelleensa että tulee pitkä synnytys kun täytyy voimia kerätä!

Kärsivällisyyttä odottajille!
 
Maanantaita! Tsemppiä Planktonille ja Nillenallelle! Minä vielä odottelen lähtöä. Pari kertaa on jo tullut olo, että taitaa tänään tulla lähtö, mutta lopulta supistukset kuitenkin laantuvat, vaikka ovat olleet todella kipeitä ja säännöllisiä. Samaa oli esikoisen kohdalla päiväkaupalla, jolloin lopulta puhkaistiin kalvot ja laitettiin oksitosiinitippa, jotta supistukset vielä voimistuivat ja saivat synnytyksen kunnolla käyntiin. Toivottavasti siihen ei tällä kertaa jouduta! Olotila on kyllä muuten ollut yllättävän hyvä ja mielikin rauhallinen. Kohdunsuu on avautunut reilusti kahdelle sormelle ja kohdunkaulaa enää vajaa sentti jäljellä. Ovat supistukset siis saaneet jotain aikaankin. Toivottavasti synnytys nopeutuu ja helpottuu tämän pitkän alkukypsyttelyn seurauksena..

Tällä hetkellä toivon kovasti, että vauva ei vielä syntyisikään! Meillä on nimittäin vähän ongelmia saada lapsenvahtia nyt alkuviikosta esikoiselle. Suunnittelinkin jo, että keskiviikko, torstai tai perjantai olisi hyvä päivä synnyttää! Ja mielellään päiväsaikaan.. No, saa nähdä toteutuuko toiveeni. Keskiviikkona olen varmaan jälleen ihan hermona odotellessani synnytyksen käynnistymistä. Jos ainakin siihen asti osaisi nauttia näistä varsinaisista lomapäivistä ja pitkistä yöunista. Tosin minäkin olen viime aikoina kärsinyt katkonaisista unista, tulee heräiltyä parin tunnin välein vessaan tai supistukseen ja hikoiltua ihan hirveästi. Mies kertoi minun myös kuorsaavan nykyään öisin, mitä en ennen ole tehnyt.

Vauvakin on ollut ihmeen rauhallisesti jo viikon. Välillä tuntuu pientä liikettä, mutta todella harvoin. Alkaa vähän jo huolestuttamaan, vaikka tiedänkin olevan normaalia, että vauva rauhoittuu ennen synnytystä. Torstaina olisi taas neuvola, silloin onneksi kuulee sydänäänet.

Edellisellä neuvolakerralla kuulin myös, että täällä annetaan suoraan aika käynnistykseen rv 42+0, jos menee yliaikaiseksi. Välissä ei ole mitään kontrollia tai lääkärintarkastusta. Tuntuu aika kummalliselta minusta. Minkäänlaista painoarviota vauvasta ei tässä raskaudessa ole tehty, joten luulisi olevan järkevää hieman seurata ettei vauva ehdi tuossa ajassa kasvaa jo liian isoksi. Ja miten sitten istukka yms. asiat, jotka vaikuttavat vauvan hyvinvointiin? Kuulemani mukaan useimmilla paikkakunnilla käydään lääkärintarkastuksessa rv 41 paikkeilla, jossa tarkastetaan juuri vauvan hyvinvointi ja koko sekä kohdunsuun tilanne sekä suunnitellaan milloin käynnistetään. Kai se sitten on vain säästölinja täällä. Eräs tuttavani synnyttikin vähän aikaa sitten yli viisikiloisen vauvan rv 42, kun painoarviota ei ennen käynnistystä oltu tehty. Hän oli hyvin pettynyt joutuessaan sektioon, kun olisi halunnut alateitse synnyttää. Tuo vauvan koko itseänikin hieman arveluttaa, kun SF-mittakin on jatkuvasti mennyt yläkäyrän yli. Toivottavasti ei kuitenkaan mene ainakaan yliaikaiseksi tämä raskaus...

minni rv 39+1
 
Ihanaa kun täällä alkaa selkeesti porukalla tapahtumaan! :)
Minäkin odotan jo tulevaa innolla. Synnytys ei niinkään jännitä tällä hetkellä. Ennemminkin se että meneekö kaikki hyvin ja onko vauva terve. Sekin jännittää tuleeko vauvasta iso, kun suvussa on isoja vauvoja ja itse olin syntyessä 4020g ja kun mulla oli sillon sokeriarvot hiukkasen kohollaan kun kävin testeissä. Neuvolassa lääkäri ei ottanut pelkoani ollenkaan todesta. Taidan mainita siitä neuvolantädille kuitenkin vielä erikseen perjantaina...

Tsemppiä kaikille koitokseen ja jaksamista näihin viimehetkien odotteluihin!

Mitä tarkoittaa että on matalat tai laajat rinnanpäät? Anteeksi tyhmä kysymys, mutta kun ei tiiä niin ei tiiä.. Hassua kyllä mutta nyt jo mulla tihkuu vähän maitoa rinnoista ja toisesta tulee selkeesti enemmän kun toisesta...

Vanilla 36+2
 
Kiva lueskella kuulumisia kun on tosiaan alkanut ketjussa tapahtua!Toivotaan että Iines ja Hetakin ovat jo päässeet tositoimiin!

Me käytiin eilen synnärillä tutustumassa ja vaikutti kaikin puolin mukavalta paikalta, tai siis niin mukavalta kun sairaalaoloissa nyt voi olla :) nyt on vähemmän hermostunut olo kun tietää minne on menossa ja tämä koskee erityisesti miestä, joka on hieman sairaalakammoinen...

Minulla on vähän samanlainen tilanne kuin Hilpalla ennen synnytystä, vaikka en uskokaan että oma on vielä niin lähellä: viimeiset pari yötä olen nukkunut ihan älyttömän hyvin ja lisäksi päiväunet päälle. eilen menin nukkumaan klo 23, heräsin klo 7. aamupalan jälkeen takaisin nukkumaan ja nousin ylös äsken! Lisäksi ulkoillessa tuntuu kuin olisin elämäni kunnossa, sen takia eilen sanoinkin miehelle, että tuskin ihan heti syntyy kun jaksan niin hyvin! eilen pumpattiin varastossa ollut fitball, jonka päällä onkin kiva keikutella. olen kuullut, että siitä on iloa sitten kun synnytys alkaa käynnistyä > saa hyvän heijaavan liikkeen lantioon. Tuntemuksista sen verran, että "menkkajomotuksia" on ollut nyt joka päivä, mutta sellaisina ovat toistaiseksi pysyneet. Eiköhän sen sitten huomaa, kun alkavat siitä vahvistua :)

nyt pitää alkaa vähän siistimään tätä kotia...

-Mermaid 38+4-
 
Onnea teille jotka olette jo pienokaisenne syliin saaneet. Täällä myös yksi joka kantaa vielä nyyttiä mahassa. Mutta jos yhtään uskallan ennustaa, sanoisin että 24h sisään, oon lähteny sairaalaan :) Eilen oli neuvola ja neuvolatätini vannoi että vauva syntyy vkon sisään. Ensikertalaiseksi on kuulemma ihme, että kohdunkaula lyhentynyt ennen synnytystä niin paljon kuin melkeen 2cm (koko pituus 3cm). Aamulla oli voimakkaita supistuksia mutta loppuivat muutaman tunnin kuluttua. Heräsin siis viideltä yöllä ja nyt ajattelin ottaa päiväunet (jos vaikka joutuu illalla tai yöllä lähtemään). Tällaista tänne tänään :) Hauska kun ihmiset ympärillä jännittävät enemmän kuin minä itse. Meinaan tällä tulevaa mummoa ja pappaa ja sisaruksia :) Mutta tuun kertomaan jos lähtö koittaa....Jännittävää aikaa, pakko myöntää :) Onnea kaikille synnytyksiin ja viimeisiin koitoksiin :)
 
Niin, vkoja tosiaan 38 tasan tänään. Niin ja mieheni on tällä hetkellä "koulussa" etelässä joten siskoni (joka juuri valmistunut lääkäriksi) on lupautunut tulemaan mukaan kunnes lähtö koittaa. Mies tietenki lähtee heti myös tulemaan kohti pohjoista kunnes käsky käy. Toivottavasti kerkeää edes loppumetreille :)
 
Tasan kaksi viikkoa laskettuun enää, hurjaa! Nelisen viikkoa siis maksimissaan, kun pieni on maailmassa. Olen katsellut vauvalla kotiutumisvaatteita kasaan, ja sairaalakassin sisältöä keräillyt tänään.. Tässä alkaa pikkuhiljaa havahtua siihen ajatukseen että lähtö vauvanhakuun lähestyy. :D
 
Vihdoin pääsin koneelle minäkin! Nyt me ollaan siis päästy muuttamaan ja kamoja järjestellessä on vierähtänyt aikaa. En vaan olevinaan ole kerinnyt koneelle ollenkaan. On ollut pieni paniikki saada kaikki kamat edes jotenkin järjestykseen, niin saisi vauvakin luvan alkaa syntymään.

Ensin suuren suuret onnittelut jo vauvansa saaneille :) ONNEA !!!!!

Meillä oli jo käynnistämisen uhka ihan todellinen, kun sokerit eivät enää pysyneet aisoissa. Jouduin siis insuliineille loppuajaksi ja sain ne suht kuosiin, joten ei sitten tarvinnut käynnistää. Lääkärin mielestä vauva olisi ihan ok kokoinen, 3700g,rv. 38+2. Takarajan kuitenkin asettivat, siis jos synnytys ei itekseen lähde käyntiin enne 16.3, niin sitten käynnistetään. Eräpäivä olisi siis 13:sta päivä, enempää ei yli päästetä. Jännää, miten ämmän käy. Jotenkin se käynnistäminen hirvittää.

Meillä on ollut esikoisen kanssa vähän hankalaa, kun koti on vaihtunut. Raukka ikävöi "kotiin". On aika paljon muutosta pojalla, kun tämä pikku-kaveri syntyy. Varaudun katastrofiin!!! No, aika näyttää.

Nyt on pakko mennä saunomaan. Tsemppiä kaikille!!!

Lentiäinen, olisiko 39 tasan?

 
Alkuperäinen kirjoittaja päivitystä:
Listat

28.2 Plankton 33v. esikoinen , TAYS

5.3 Supi 27v. esikoinen, Seinäjoen keskussairaala
5.3 Heta 34v. toinen lapsi, Kmo/Oys
7.3 Tuutikki81 25v. esikoinen
10.3 Nillenalle 29v. esikoinen, Espoo; Jorvi
11.3 Np 23v. esikoinen
11.3 Minni 28v. toinen lapsi
12.3 Mie 32v. esikoinen
12.3 Iines 27v. esikoinen, TYKS
13.3 Kipsunäippä 24v. toinen lapsi
14.3 Moppi 29v. esikoinen
16.3.Mermaid 27 v., esikoinen, Kätilöopisto
20.3 Cloud 20v. esikoinen
20.3 DiuDiu 27v. esikoinen, Kätilöopisto
31.3 Vanilla 21v. esikoinen, TAYS

SYNTYNEET

3.2 Elli73 33v. toinen lapsi, NKL: tyttö 2,3kg 46cm
24.2 Susannaaaa 29v. esikoinen, KOKS: tyttö 3,315kg 49cm
26.2 Hilppa 30v. toinen lapsi, Keski-Suomi : tyttö 4,036kg 52 cm
Click to expand...
2.3 Riitukka 40v. toinen lapsi, Jorvi: tyttö 4050g 53cm
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa