Tervehdys pitkästä aikaa!
On se kumma, miten arki yhtäkkiä imaisee mukanaan ja kun saa täältä jotain luettua pienissä pätkissä, niin ei puhettakaan, että ehtisi vastata kirjoituksiin.
Iloisia uutisia täällä on ainakin tullut paljon!
Onnea kaikille vauvan saaneille! :heart::flower:
Leolle ja
Nuskalle vauvoineen paljon voimia! Osastohoito ei ole mukavaa, mutta onpa hieno asia, että sitä on saatavissa! Itsellä oli vastaavaa esikoisen kohdalla.
Meillä poika syntyi siis
5.3. rv 39+5. En olisi uskonut edellisenä päivänä mitään tapahtuvan, kun mulla ei tosiaan ollut mitään oireita ollut että lähtisi tulemaan ja edellinen meni viikon yli. Tämä siis tsempiksi niille, joilla ei ole mitään oireita - ei niitä tartte välttämättä ollakaan!
Synnytyskertomusta pikaisesti:
Maanantain ja tiistain välisenä yönä esikoinen päätti valvottaa oikein urakalla - steppasi meidän sänkyyn klo 1.20 ja siitä seuraavat 2,5 tuntia sitten taisteltiinkin, että missä nukutaan. Lopulta vähän ennen neljää olin silittelemässä häntä uneen ja tuntuikin juuri nukahtaneen, kun tunsin silitysten lomassa että vauva mahassa painui monta senttiä alaspäin. Hymähdin itsekseni, että et kai nyt aio syntyä.
Hipsin omaan sänkyyn ja pistin silmät kiinni, kun selkää alkoi särkeä. Hain parempaa asentoa ja kipu helpotti. Vain palatakseen 7 minuutin päästä uudelleen. Perskuta, supistuksia. Kello oli vähän yli neljä. Supistukset jatkuivat tasaisin välein, joskin viideltä oli yksi 11 minuutin väli. Ramppasin vessassa ja mietiskelin, että mihin asti pitää odotella kotona. 6.20 soittelin mummua paikalle, mutta sanoin ettei ole mitään ihmeempää kiirettä.
Seitsemän jälkeen supistukset olivat tiheämpiä ja seisoessa tulivat ihan jatkuvasti, joten päätin soittaa mummulle, että on sittenkin kiire. Samassapa tuo kurvasikin jo pihaan, mutta meidän lähdöstä ei meinannut tulla mitään kun tosiaan seisoessa oli jatkuvaa supistusta. 7.30 maissa päästiin kuitenkin lähtemään sairaalalle ja matkalla supistuksia tuli n. 4 minuutin välein. Pienessä aamuruuhkassa tuli kyllä toivottua, että matka olisi hiukan lyhyempi.
Synnytysvastaanotossa oltiin klo 8.37, pääsin käyrille ja todettiin, että oon 4 cm auki. Samaan tahtiin naapurin kanssa ynistiin supistuksissa ja pian tulikin kätilö sanomaan mulle, että sori, nyt meni viimeinen sali tolle naapurille. Ehdotti, että menisin kävelemään tai suihkuun, mutta kieltäydyin kun jo kotona oli tuntunut siltä että vauva tippuu ulos ja kun kerran saliakaan ei ollut vapaana.
Puolen tunnin päästä aloin ilmeisesti vaikuttaa hieman kipeältä, kun kätilö sanoi, että tutkii vielä kohdunsuun ja kas kummaa, olikin auki jo 8 cm. Tuli aika kiire saliin, jota ei ollut ehditty vielä valmistella edellisen synnyttäjän jäljiltäkään.
Salissa uusi kätilö ja uusi sisätutkimus: täysin auki ja vedetkin meni siinä tutkiessa. Sen seurauksena tosin palautui kohdunsuu 8 cm:iin. Sain luvan ponnistaa ihan pikkuisen, ettei tekisi niin kipeää. Kätilö kysyi, haluaisinko jotakin puudutetta - spinaali tuskin ehtisi vaikuttaa, mutta kohdunkaulan ehkä saisi puudutettua. Pyysin jälkimmäistä ja ilokaasua, mutta ponnistutti jo ihan valtavasti joka supistuksella eikä lääkäriä tosiaan sitten enää tarvittu, kun hän viimein (muutaman minuutin päästä) paikalle ehti. Ilokaasustakin pyydettiin luopumaan. Ponnistusta reippaat kaksi minuuttia ja poika jo syntyikin klo 9.46 pistein 8-9. Napanuora oli niin lyhyt, ettei isä päässyt sitä leikkaamaan, kun jouduttiin niin hankalassa asennossa toimimaan.
Synnytyksen kesto siis alusta loppuun oli vähän alle 6 tuntia ja ainakin esikoisen synnytykseen verrattuna tuntui helpolta, vaikka mitään lievitystä ei ehtinyt saadakaan. Esikoisesta sain kyllä kaikki mahdolliset tropit...
Sellainen tarina meillä! Sairaalasta kotiuduttiin ekana päivänä synnytyksen jälkeen ja kotona tarina on jatkunut esikoisen pienen huomionkipeyden merkeissä, mutta tuntuu että siinäkin suhteessa alkaa jo arki koittaa. Tänään käytiin neuvolassakin, kun oma terkka oli sairastunut eikä päässyt kotikäynnille. Hienosti oli pikkuinen kasvanut, 280 g viidessä päivässä.
Tiipula ja poika 1 vko