Aurinkoista (vihdoinkin!!) perjantaita!
Päivittäin olen seuraillut teidän juttuja ja ilahtunut monista hyvistä ultrakuulumisista, mutta vasta nyt saan aikaiseksi kirjoittaa.
Oireista Mulla ei niitä hirveemmin oo. Väsyttää, mut niinhän mua muutenkin usein väsyttää. Välillä pieniä tuntemuksia alavatsassa ja iltaisin oon ilmapallo, mut muuten ei oikein mitään. Aamukuvotusta oli viime vkolla mut nyt ei sitäkään. Vähän on semmonen olo hetkittäin, et onkohan tuolla masussa mitään, mut se selvinnee ultrassa 7.8. Pääsin neuvolan kautta ultraan, kun mulla on menkat ollu viimeksi syksyllä
Niin varmistellaan, et missä vaiheessa tää on menossa. Itsellä aika varma käsitys ajankohdasta, mut kivahan se on käydä varmistaa, et mitä kuuluu vai kuuluuko mitään.
Esikoisen synnytys oli kaikkea muuta mitä kuvittelin. Supistukset alkoi kotona noi vuorokausi ennen syntymähetkeä, mut pärjäsin niiden kanssa kotona (ja kaupoilla....)noin 20 tuntia. Sairaalaassa ehdittiin olla 2 tuntia ja sitten olikin tyttö jo rinnalla.Ponnistus kesti n.10 min. Oman voinnin puolesta oisin voinut kotiutua vaikka saman tien. Jotain mutkia meilläkin oli matkassa: oksensin joka supistuksella ja lisäksi napanuora oli murun kaulan ympärillä, mistä johtuen sydänäänet heikkeni aina supistuksen tullessa. Niin ja epiduraali ei mennyt ensimmäisellä ihan nappiin, minkä vuoksi kärsin selän "jäykkyydestä" noin vuoden ajan synnytyksen jälkeen. Kipuja selässä ei kuitenkaan ollut joten tääkin aika pientä. Kaikin puolin synnytys oli kuitenkin aivan huikea kokemus ja kipu ei ollut niin hurjaa kuin olin ajatellut (kiitos epiduraalin?). Seuraava synnytys jännittää, koska en vaan voi uskoa, että saman ihmisen kohdalle voisi sattua kaksi helppoa ja nopeaa synnytystä... Toivottavasti oon väärässä.
Hankinnoista Meillä on oikeestaan kaikki jo valmiina esikoisen jäljiltä. Ehkä hoitotason voisi sitten joskus hamassa tulevaisuudessa hankkia jos sinne asti päästään...Ai mutta hei, vauvakirjan hairahduin ostamaan! Tatun ja Patun meidän vauva sopi niin hyvin meikäläisen huonolle huumorintajulle, ettei sitä yksinkertaisesti voinut ohittaa!
Fiiliksiä Mulla on ollut rento ja luottavainen olo, eiliseen saakka. Läheisen ystävän keskenmeno kuitenkin pysäytti ja nyt huomaan liikaa kuuntelevani itseä ja oloani ja epäileväni koko raskautta: / Pitää varmaan vaan yrittää olla liikaa ajattelematta ja asennoitua niin, et tulee mitä on tullakseen.
Triida + Milli 5+5?