Maaliskuun mussukat 2011 *Marraskuussa*

pahkuratäti no kyllähän tuo vauvamasulta näyttää, nätti on :heart:!

Vielä tuosta omasta ajasta hevoset kun on minun työ ja harrastus niin olen hyvinkin pian synnytyksen jälkeen lähtenyt puuhaamaan tallille ja silloinkin jättänyt vauvan isänsä hoiviin. Nythän tämä vauva on ensimmäinen mun uudelle miehelle ja ainakin puheidensa mukaan haluaa hoitaa mahdollisimman paljon vauvaa, ettei se oma aika ole pelkkää baarissa olemista .
Känniin asti en juo juuri koskaan, enkä ainakaan kun lapset läsnä. Hauskaa voi pitää muutenkin.

peppioliina munkin mies on paljon töissä, ensin ihan viikkotytöt ja oman firman hommat iltaisin. Hänet vielä määrättiin just ison työmaan päämieheksi väliaikaisesti joten meillä tehään töitä joskus yötä myöten... Mua se ei ole haitannut kun omistaa sitten perheelle yhden kokonaisen päivän viikossa ja olin 4v. yh:na, se tehnyt tehtävänsä ja viihdyn omissa jutuissa lasteni kanssa. En enää osaisikaan sellaista jatkuvaa yhdessä oloa miehen kanssa tai en osaa vaatia kun jo tämäkin pieni aika perhe-elämää on luksusta yksin vietettyjen vuosien jälkeen.

Jos meidän tarjous hevostilasta menee läpi, alkaa mullakin taas oman tallin pyörittäminen omassa pihassa joten tekemistä riittää. Ollaan miehen kanssa molemmat menevää sorttia.

Meillä mies ei hirveästi halua miesten saunailtoihin jne. En ole koskaan rajoittanut niin hän ei sitten tahdokaan enää, lienee käänteispsykologiaa .

 

pahkuratäti Miltäs masulta tuo sitten näyttää? Ihanalta se joka tapauksessa näyttää.

 

Peppioliina: Mä päästäisin miehen sinne reissuun, mutta sitä ennen varattaisiin tai vietettäisiinkin kyllä se yhteinen kylpylävkl tai vastaava!
Ikävää se on jos on liikaa töitä mutta joskus sekin on vähän pakkotilanne. En tiedä miten teillä on! Ehkä se mies pitää saada miettimään myös mitä itse menettää, ilman painostusta ja tappeluita kuitenkaan... Toivottavasti saisit järjestettyä jonkun yhteisen loman ja saisit miehen tajuamaan noita juttuja nyt ennen vauvan syntymää .
Toi Tinellin mainitsema käänteispsykologia toimii :wave:
Meillä on niin et olen miehen työn takia yleensä noin 4-6 päivää lähes yksin eli mies on kotona hereillä ehkä kaksi tuntia päivässä. Sitten kotona ollessaan (yleensä 2-8 päivän putkia) onkin kaikessa mukana aika intensiivisesti, ellei ole harrastusreissuilla tai jossakin muualla. Nyt alkaa tekemään enemmän keikkaa muualla, joten olen sitten keväästä alkaen välillä 2-6 päivään kokonaan yksin. Ehkä noin kerran kaksi kuussa. Se vähän pelottaa mutta ehkä se menee, en tiedä. Eniten siinä ehkä mietityttää se koirien ulkoilutus jne. kahden pienen lapsen kanssa kolme kertaa päivässä... Tai kaksi koska iltapissan hoidan aina pojan ollessa jo nukkumassa.

Pitäis varmaan alkaa valmistautua kun lähdetään vähän joululahjaostoksille pojan jäädessä isovanhempien hoiviin... Tässä hyvä esimerkki siitä ettei tohdi jättää hoitoon... Jo viides päivä mummolassa ja nyt lähdetään KAKSIN joululahjaostoksille... Ehkä oikein rellestetään kunnolla ja käydään kahvillakin :wave:

 

Tiinelli Yksin oloon tosiaan tottuu. En minäkään rajoita poikiensaunailtoja ja niihinhän meidän isännällä löytyy aina aikaa Tää reissu olisikin kolme päivää kestävä viinanhaku matka Tallinnaan, johon jostain löytyykin aikaa. Jos olisin ehdottanut samalle viikonlopulle perhelomaa Levillä niin aikaa ei olisi löytynyt.

Pahkuratäti kyllä tuo hienolta vauvamahalta näyttää!

 

Mä kyllä tänään ostan uuden USB-kaapelin kun se entinen on hukassa, että sais itekin kuvia laitettua koneelle! Selkee vauvamahahan sulla on pahkuratäti! Mulla itellä tuo maha on jotenkin sivuista päin levennyt, ei niin paljoa eteenpäin Leveyttä oon varmasti kasvanut sivuille päin huimasti..

Mä aion ottaa lapsen hoidossa kaiken avun vastaan.. Ja juu kun lapsi on hoidossa niin toki minä teen muutakin kuin menen ryyppäämään! Sehän piristää eniten kun saa edes jotain omaa aikaa ja juhliminen vaan väsyttää loppupeleissä. Vaikka kyllä minä sitten joskus haluan mennä kavereiden kanssa illan viettoon enkä näe sitä mitenkään pahana jos lapsi on vaikka mun äidillä hoidossa. Mäkin rakastan sitä kun saa kavereiden kans saunoa, laittaa itteään ja lähteä tohon kuppilaan laulamaan karaokea. Jos sen joskus teen vaikka olenkin äiti, ei se musta niin kauheaa ole. Mutta sitä tärkeämpää on saada käydä edes joskus yksin uimassa, lenkillä, kaupassa tms. Minähän siis olen vauvan kanssa alusta asti yksin ja aion ottaa kyllä lastenhoitoavun vastaan jos sitä tarjotaan. Minähän en tietenkään voi vielä tietää millainen tilanne on sitten kun vauva on syntynyt. Jos en haluakaan jättää sitä koskaan minnekään kotiin ja viihdyn vaan kotona. Niinkuin viihdyn nytkin melko pitkälle. Mutta jos vauvalla on vaikka koliikki tai se on muuten tosi huutoinen enkä itse saa ollenkaan nukuttua, aion kyllä pyytää jos joku voisi olla vauvan kanssa vähän aikaa että saisin itse nukkua. Jaksaa sitten taas paremmin

Peppioliina: Kuulostaa kyllä tosi epäreilulta että kavereille onkin yhtäkkiä aikaa mutta ei perheelle En kyllä tiedä mitä tuossa tekis.. Ehkä "päästäisin" sen reissuun. Mutta toisaalta sitten jos se lähtisi perheen mukaan jonnekin matkalle, musta tuntuisi ehkä siltä ettei se oikeasti halua, vaan tekee sen velvollisuudesta koska lupas että pääsee kavereiden kans dokaamaan. Mut tosiaan, varmaan päästäisin, koska auttaako se mitään tuohon tilanteeseen jossei päästä.

Mut nyt vähän kauppoihin katteleen sitä kaapelia ja jos uuden täkin ostas

LD + Pikkunen 22+0 !!!!!

 

Olipas tänne tullut paljon tekstiä viikonlopun aikana. Puoliakaan en taidan kyllä enää muistaa lukemastani

Ehkäisystä ainakin oli. Mulla oli kolmosen syntymän jälkeen käytössä ehkäisylaastari ja totesin sen hyväksi. Sillä varmaan mennäänn sit tämänkin jälkeen. Jostakin syystä ajatus kierukasta ei tunnu hyvältä. Ja pillereissä on se jokapäiväinen muistaminen. Laastari vaihdetaan kerran viikossa, joten siitä mulla on aina ollut käynnyssä muistutus

Täällä on ollut näköjään myös puhetta iästä. Itse olin 23v, kun esikoinen syntyi, 24 tokan syntyessä ja 27 kolmannen tullessa. Omalla kohdallani oli juustiin passeli ikä perheen perustamiseen. Olin muuttanut kotoa pois jo 16-vuotiaana ja elänyt melkoisen rymyvaiheen sen jälkeen. Parikymppisenä olin jo rauhoittunut ja muutenkin se vain oli ajankohdallisesti mun elämään hyvä sauma perheen perustamiselle. Katunut en ole hetkeäkään, vaan nauttinut tästä elämästä. Nyt sitten kun itse odotan neljättä, moni ikätoverini odottaa ensimmäistään. Eiköhän usempi oli tyytyväinen juuri siihen omaan ratkaisuunsa, jokainen kun tuntee itsensä parhaiten

Tukiverkostostakin on ehditty keskustelemaan. Me olemme tällä hetkellä sitä onnellisessa asemassa, että isovanhemmat ja sisarukset asuvat kaikki lähistöllä. Aikaisemmin asuimme kauempana ja yksin sai silloin lasten kanssa pärjätä, kun mieskin tekee viikolla paljon reissuhommia. Onneksi on viikonloput kuitenkin aina kotona ja perheen kanssa. Nyt on sitten apua tarjolla aina kun tarvitsee, välillä vähän liiankin kanssa, kun mummot ja ukit haluavat ottaa "menetettyjä" vuosia lastenlasten kanssa takaisin. Ongelma kääntyy sit niiin päin, että joutuu välillä kieltämään isovanhempia, kun halutaan välistä olla (viikonloppuja) ihan perheenkin kesken. Täytyy myöntää, että helpompaa on ollut nyt, kun on apua lähistöllä. Itse ainakin huomaan nauttivani arjesta paljon enemmän, kun joskus pääsee viettämään aikaa harrastusten parissa tai ihan vaan kaksin miehen kanssa. Tosin vauvan syntymän jälkeen ei taas raatsi pitkään aikaan lähteä mihinkään

ON: Voinnissa ei mitään ihmeitä. Supisteluja on paljon ja närästys on uutena riesana saapunut paikalle. Jätin jo kahvin, ruisleivän ja tuoremehun pois, josko se helpottaisi oloa. Niin ja ummetustakin on jo nyt, joutunee hipsimään kauppaan luumupussin ostoon

Tänään pääsee jättämään kelalle äitiyspäiväraha ja -pakkaus laput, josko sitä parin kolmen viikon päästä saisi taas pakkauksen ihasteltavaksi!!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Lalli ja pikkuprinsessa rv 22+2

 

Pahkuratäti: Sulla on paljon isompi vauvamasu kuin mulla, vaiks on pikkuisen vähemmän viikkoja - ihana maha

Ja sori lukuisista kirjoitusvirheistä teksteissä, mä tässä opettelen rustaamaan miniläppärillä, eikä nakkisormet aina ihan oikein taivu

Lalli

 

kike79 mä oon käynyt neuvolassa nyt 4 kertaa ( rv 6, 15, 19 ja 23). Neuvolalääkärillä oon käyny yhen kerran rv 16. Seuraava neuvolalääkäri on rv 27. Mulla noita käyntejä taitaa olla vähän normaalia tiheempään, kun kyseessä on riskiraskaus. Lisäksi mua seurataan naistenklinikalla, jonne seuraava känti onkin jo viikon päästä.

Nuori äiti, vanha äiti mun puolesta kukin tyylillään ja miten itselle parhaiten sopii. Mä sain esikoiseni ollessa 18v. eli todella nuorena, mutta ihan kunnialla olen selvinnyt enkä päivääkään vaihtaisi pois! Musta on hienoa olla vasta 26 ja tokaluokkalaisen pojan äiti
Itse en varmaan pystyisi edes lapsia kovin vanhana hankkimaan (terveydentilani takia) ja voi olla että tämä kakkonen jää mun viimeiseksi, eli en en voi muuta kuin olla tyytyväinen, että olen ajoissa aloittanut.

Nimiä ollaan kovasti poitsulle mietitty ja meillä on nyt 4 tosi kivaa etunimi vaihtoehtoa:heart: Pitää vaan nähdä vauva ensin ennen kun pystyy tekemään lopullisen päätöksen nimen suhteen, että on sitten nimensä näköinen

Jospa sitä lähtis ruuan laittoon ja siivoomaan. Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille:wave:

~ miraci ja mini-mies rv 23+3 ~

 

Vihdoin se mullekkin koitti: 20+0!! :heart:

 

Peppioliina, tosi tylsä tilanne teillä. Toivottavasti miehelläsi ei tule mitään uupumusta noin suurten työmäärien takia. Voisiko perheneuvoja auttaa tilanteessa? Tai sitten MLL:n sivuilla on sellainen parisuhteen työkirja, joka auttaa arjen setvimisessä. Siitä työkirjasta on ollut meille paljon apua. Minunkin mieheni on erittäin paljon töissä, mutta jaksaa kuitenkin olla esikoisen kanssa. Yritän itse sitten pitää talouden pyörimässä, että toinen jaksaa. Ja kumpikin saa mitä toivoo, kun ollaan yhdessä sovittu asiat.

Onhan se niin, että kumpikin tarvitsee parisuhteessa omaa aikaa. Ehkä voisitte sopia, että vietätte yhdessä aikaa yhdessä tai mies viettää lapsen kanssa yhteistä aikaa ennen reissua? Vaikka kirjallinen sopimus? Toivottavasti saatte tilanteen ratkaistua yhdessä!

Nuori äiti ja vanha äiti on taas sellainen keskustelunaihe, jolla saadaan vain loukatuksi toisia ihmisiä. En viitsi toisia arvostella, kun en todellakaan ole täydellinen. Ja kuka on.

 

Hoitamisesta ja yökyläilyistä; Alussa asuttiin anopin naapurissa ja lapset kasvoi tosi läheisiksi mummonsa kanssa. Ja mummo pyytää tyttöjä usein yökyläänkin tai iltapäiväksi leikkimään. Ja en halua sitä kieltääkään varsinkaan kun itse olen kasvanut niin että asuimme mummin ja paapan naapurissa. Koulun jälkeen menin aina mummin huomaan syömään ja tein läksyt siellä kunnes äiti tuli kotiin töistä. Mun mummi on elossa viel ja on vaikeaa olematta käymättä siellä. Välimatkaa on niin paljon ettei nähdä kun pari kertaa vuodessa korkeintaan.

Jos mulla on ollut menoja ja anoppi tyttöjä ei voi ottaa, tai meno on sama kuin anopilla niin anopin sisko yleensä ottaa tytöt. Ja onhan ne olleet pari kertaa yötäkin siellä kun anopilla oli jotain menoa. Täytyy sanoa että jos tytöt jossain on niin meitä ei baarista löydetä kännissä. Mies on absolutisti ja minä voin pikkasen juoda hyvän ystävän kanssa mutta siis viimesen viiden vuoden aikana voi laskea yhdellä kädellä kun olen breezeriä tai kaakaota minttuliköörillä maistellut. Alkoholitonta siideriä join silloin tällöin kun sitä viel ikeasta sai.

Ultra kuulumiset: Rakenneultrassa tuli käytyä perjantaina ja sulateltavaa on ollut pikkasen kun tulokas onkin poika. Kuinka sitä osaa olla pojan kanssa? Jotenkin sitä vaan oletti että tämäkin olisi tyttö vaikka olikin niin vahvat poikafiilikset. Luvattiin poikaa pitkillä sormilla. Tyttöjen hommaksi annoimme kertoa uutiset, eikä kestänyt kauaa kun se levisi kaikille. Nimitulva oli iso mutta mikään ei natsaa. Ja pojan nimeä ei me keksitty kahdelle ekallekaan kun olivat tyttöjä. Mies haluais nimensä pojalle mutta mulle ei tuo käy.

Neuvolaan käy tie ja anoppi ottaa tytöt matkaansa ja menen sitten sinne neuvolan jälkeen. Mies pitää kuitenkin sieltä töistä hakea.

Mucho + "Pimmetje" 20+6

 

eipä ole mulla minkäänlaista tukiverkostoa ollut, kun tenavat olleet pieniä. lähisuku asunut kaukana aina. Ja ei siinä mitään et lapsi on isovanhemmilla viikolla, tai et äiti käy vaik jumpassa ni isä on lapsen kanssa kotona, mun pointti asiaan oli nää PAKKO PÄÄSTÄ sillon ja sillon...
Kyllä arjessa tosiaankin riittää aikaa kaksinoloon miehen kanssa, tietysti tilanne on nyt se, et mun lapset on tääl aina joka toinen viikko. mutta siltikin. sitä järjestää mies ja välillä minä. Ja tietysti osansa silläkin että on suht nuori suhdekin, että vielä ollaan siinä vaiheessa että toisen seuraa haluaa enemmän kun kavereiden.
Mä olen ite vaan sellanen et nautin enemmän kotona rentoutumisesta, eikä siihen mitään ihmeitä tarvita, laittaa yhdessä jälkikasvu nukkumaan ja olla vaan... ravintola-mekkala saati pubit ei vedä meitä kumpaakaan,joten saattaa olla et aikanaan kun vauva on sen ikänen että menee isovanhemmille yökylään, me käydään syömässä ja tullaan kotiin nauttimaan kiireettömyydestä.ja tämän lapsen isovanhemmat asuukin lähistöllä, valitettavasti omat vanhempani edelleen kaukana..
Luksusta on jo nyt, kun mies laittaa ruuan ja kattaa pöydän ja huolehtii että mun ei tarvii aina olla se joka häärii keitiössä :heart: mutta yksin oon pärjännyt vauva-arjen, ja koskaan ei tiedä mitä tuleva tuo....

asuntolainasta
niin, siis miehen talohan tämä on...osti sen ennen ku mä oon kuviois ollu talo maksoi reilusti alle sata tuhatta, joten halpa, mutta kyllä sitä remonttiakin on tehty,alakerta lattiasta kattoon laitettu, että velkarahalla sitä sitten tehdään, ja rahaa menee remonttiinkin. Mutta ei puhettakaan että ite oisin mitään 200 000 lainaa edes halunnu!!! näin on hyvä, ei ole liikaa ressiä et millä sais lyhennykset hoidettua jos vaikka työtilanne sattuis muuttumaan.. ja kyllä vuokralla olokin maksaa,että järkevämpää se on näin omaansa maksella..

peppioliina toi on niin mun entisestä elämästä... tosin kyllä me perheenkin kesken käytiin esim kylpylässä... mutta siinä itsellä oli se ongelma että mies sai kyllä painella kaveriporukassa millon minnekki,ja mä hyvä jos kaupassa sain kaverin kanssa käydä...
Varsinaista tuo onkin.... mä ajattelin aina ennen, kuten nytkin, että toista ei voi kahlita. Täytyy antaa toiselle tilaa ja antaa mennä. Vaikka oma sydän sanoisi muuta, on sullakin oikeus päästä sit johonkin... tai olis... mulla tämä uusi mies on kyllä sellanen et melkeen kehottaakin aina menemään mua kavereiden kanssa, no, nythän ei mistään laivareissuista ees haaveilla,mutta on sitä omaa vapautta, eikä tartte pelätä riitaa siitä jos ite ois menossa jonnekkin.
Että anna toki mennä jos on mennäkseen. Se on hyvä just kyl tuoda ilmi, et miten ihmeellä kavereille riittää aikaa tollaseen reissuun,mutta perheelle ei?????
Paha mieli tollasesta tulee,se on väistämätöntä,mutta toista ei voi muuttaa, jos ei se siitä itsestään lähde ensin......

ja vielä nuori äiti-keskusteluun niin et liian nuori äidiksi on ehkä alle 18-vuotias, 16-17.... sillon on ehkä usein elämä ihan hakusessa vielä. 20 vee ja siitä yli, on kyllä nuori IHMINEN,mutta ei liian nuori äidiksi. Itse kans sitä mieltä et nuorena jaksaa helpommin yövalvomiset ym ym... Mulla kun eka syntyi, en aiemmin olisi edes uskaltanut hankkia lapsia... jotenkin tuntui etten ole valmis. toiset taas on valmiimpia, ja toiset vaikka ois sen 35, niin ei aikuistumisesta oo tietoakaan eikä vauva ja lapsi-arki ole jonkin asian menettämistä, paitsi tietynlaisen vapauden... lapset tuovat vastuuta,mutta jos sitä ei lapsen syntymään mennessä ole osannut ottaa, niin lapsi kouluttaa vastuun ottamiseen tehokkaasti. toisille edes tuo ei havahduta miten kuuluis elää,toiset taas ihan silmissä aikuistuvat

niinpä niin, keskustelua ihmiset,keskustelua

 

dindei eikä se ollu mitenkään suoraan sulle tarkoitettu kun kommentoin lasten yökylään säännöllisesti laittamisesta. puhuin sellaisista keitä oikeasti tunnen, ja tiedän kuinka he asian tekee. ja se on mun mielestä ei-aikuismaista käytöstä... miksi hankkia lapsia, jos niiden kanssa ei jaksa olla...

jos täällä kommentoi jotain niin tarttis vissiin aina erikseen sanoa että ei tarkoita mitään henkilökohtaista..... oi voi.... sitä varten tää palsta on , että keskustellaan... ei mun kirjoitus vissiin ollu että DINDEI, SULLE....
mut jos kolahtaa itseensä ni sille mä en sitte mahda mitään...

 

Minä oon niin paljon nähnyt kaikenlaisia elämäntilanteita tiiviissä ystäväpiirissäni, lapsen kuolemaa, miehen kuolemaa, masennusta, päihde- ja mielenterveysongelmaa jne. Että en jaksa enkä kyllä koe oikeudekseni edes kommentoida toisten ihmisten päätöksiä saati ainakaan paheksua, milloin ja minkä ikäisenä ja kuinka lapsia tehään. Oon ihmisenä sellainen että kaikki sopii mun sydämeen ja ystäväksi, vältän viimeiseen asti toisen ihmisen loukkaamista ja äitiys on meille äideille se arin paikka jos sitä arvostellaan. Kukin tyylillään, eikös me parhaamme yritetä kaikki :hug:

 

Nyt on kasa nimikirjoja haettu kirjastosta . 12nimeä listalla jo,saa nähdä kuinka monta tulee lisää kun nuo nimikirjat käyn läpi.."Laura-Jenna-Ellinoora-aleksandra-camilla" tulee varmaan meidänkin tytöstä kun on nimivaihtoehtoja liikaa mutta mikään ei tunnu sopivalta.. Oli aika tuskainen reissu, alkoi myös pyörryttämään ihan järkysti kesken reissun . Paineethan oli sut alhaiset viime to ja hb 110 joten saattaa ihan niistäkin johtua tällainen pyörrytys ja sykkeen kohoaminen. Yritin katsella kaupasta rautatuotteita, mutta ei oikein löytynyt, täytyy siis raahautua apteekkiin vielä tänään. Mitä rautavalmistetta suosittelette?? Retafere ja obsidan eivät viime raskaudessa käyneet, meinasin nyt kokeilla jotain nestemäistä, saa suositella!!!

 

Huolestuttava neuvola käynti tänään: :| Kaikki oli muuten ok, mutta sf-mitta oli kuukaudessa kasvanut vain 0,5cm joka oli neuvolatädin mukaan liian vähän. No joo, okei, mulla on ylipainoa joo, sekin kuulemma vaikuttaa tuohon mitan ottamiseen jonkin verran, mutta silti neuvolatäti oli hyvin huolestunut. Alkoi sitten soittelemaan ja kyselemään että olisko saanu ultraus aikaa mutta loppujen lopuksi hän päätyikin siihen että menen 2 vko:n päästä uudestaan, kuunnellaan sydänäänet ja otetaan uudestaan tuo sf- mitta. Ekalla kertaa tuo mitta oli siis 20,5cm (viikoja tuolloin oli 21+1) ja nyt siis 21cm ja viikkoja tänään 25+1. Onko muilla ollut samanmoista tilannetta, kannattaako mun nyt huolestua? ..liikkeitä kuitenkin olen tuntenut päivittäin..

Sasuma ja taapero joka huolestuttaa nyt kovasti 25+1

 

sasuma Kaivoin vanhat neuvolakortit esille ja kummankin pojan kohdalla ollut niin ettei yhdessä neuvolavälissä ole tullut sentiäkään lisää. Toki ne mitat menneet aina yläkäyrän yläpuolella.
Mutta siis vauvahan voi olla ihan eri asennoissa niillä kerroilla, eka kerralla pystyssä ja toka kerralla poikittain. Toivotaan ettei mitään aihetta huoleen olisi sulla :hug:

 

Uuuh, onpas kuumottavaa keskustelua täällä taas. Hienoa

Hei joo, ei kannata ottaa näitä palstanjuttuja niin vakavasti! Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Meilläkin on kotona tää palstalla paljon kehuttu "pikku fifi" ja fleksikin eteisestä löytyy... En oo kumminkaan laittanut vielä kumpaakaan vaihtoon

Sasuma: en usko, että tarttee kovasti huolestua. Mulla ainakin ollut myös noita viikkoja jolloin ei oo kasvua sf mitassa havaittu edellisisssä odotuksissa.

Rautajuoma Kräuterblutsaft, eikös sitä täällä pinossa joku mainostanut erittäin vatsaystävällisenä. Jos itsellä ainakin tippuu rauta, niin tuota kokeilen kun ei tosiaan toi obsidan ainakaan sovi vatsalle ollenkaan.

Mindi83 21+1

 

ostin sen uuden piuhan niin sain kuviakin koneelle, tässä siis tänään otettu 22+0 Kuten huomaa niin mulla napa edelleen on sellainen ettei se ole noussut ja navan kohdalta "kuopalla" koko maha. Kyllä tuo näköjään onkin kasvanut

Tässä vielä ultrasta kuva viime tiistailta, kun tuo on aika hassu kuva nii aattelin laittaa. Vauva siis on melko kaksinkerroin, ylhäällä näkyy selkeesti jalkaterä.. sitten oikealla siinä jossain on pää ja oikealla alhaalla käsi jossa näkyy jopa sormetkin <3

 

Terveisiä neuvolasta! :wave:

Pissa puhdas
RR 132/76
Hemoglobiini 133
Sf-mitta 16 (himppasen keskikäyrän alapuolella)
Syke + (ekaa kertaa =) )
Liikkeet +
Paino -525g viikossa, yhteensä nyt -4kg lähtöpainosta. Neuvola tätin kanssa puhuttiin jo ekalla käynnillä, että ei haittaa jos painoa lähtee (kun on vähän tuota liikaakin), kunhan syö kunnolla. Eli siis sillä lailla, että jättääpi herkkuja poies ja liikkuu enemmän. Ja niin oon tehnyt. Paitsi en hirveesti liikkunut enempää kun kolottaa tuonne nivuseen ja häpyluuhun niin herkästi, mutta herkkuja pois ja syönyt terveellisemmin. Normaali ruokaa vaan syönyt kunnolla.
Nyt olin kyllä ihan varma, että olisi tullut painoa lisää kun maha niin pullahtanut, mutta ei kun 2kg lähtenyt viime kerrasta.

Nuori äiti keskusteluun kannan minäkin korteni. Olin 3 päivää vaille 19v, kun esikoiseni syntyi. Enkä koe olleeni LIIAN nuori äidiksi tai vauvan jotenkin (huonolla tavalla) rajoittaneen elämääni. Toki se oli kasvun paikka, mutta se olisi varmasti tullut joka tapauksessa ensimmäisen lapsen saadessa, oli sitten ikä mikä tahansa. Tarkoitan siis äitiyteen kasvua, ja se kasvuhan jatkuu koko ajan. Toisen lapsen sain 24-vuotiaana ja kun kolmas syntyy, olen 26.
Olen siis minäkin sitä mieltä, että ikä ei määritä sitä, onko hyvä äiti vai ei.

Lasten hoidosta Meillä on lapset todella harvoin hoidossa. Meillä ei täällä lähellä ole hirveästi paikkoja, missä lapset voisi olla. Jos jommalla kummalla ollut joku meno, niin toinen sitten ollut lasten kanssa. Useimmiten minä, kun en täältä hirveästi tunne ketään. Miehen kanssa kahdestaan ollaan viimeksi oltu MISSÄÄN (edes kotona), noh... en edes muista. Eli varmaan viime talvena tai keväänä. Olisi se mukava päästä miehen kanssa vaikka leffaan ja syömään ihan kahestaan. Kyllä se mun mielestä on tärkeetä saada myös sitä omaa aikaa ja myös kahdenkeskistä aikaa puolison kanssa.

Ammuska ja Touhu 20+6 (huomenna pääsee poksumaan )

 

mindi se on kuule just noin ei muuta ku mäyris veke ja iso tappajarotu vierelle, ja puhumattakaan siitä fleksistä järkky mitä edesvastuutonta käytöstä onneks mä tiedän et voin näin sanoo

sitähän varten nää palstat on et kelaillaan juttuja,ei kukaan tarkota syyllistää toista ... en ainakaa mä ole tarkottanu...

sasuma voi en mäkään kannusta huolestumaan.... kyllä ne tilannetta seuraa ja keskity vaan hyviin seikkoihin :hug:

rautaaaaaaa se on juuri tuo KRÄUTERBLUFTSAFT, kyllä lähtee nopeesti nousuun, ei rautatabletit samaan pysty samassa ajassa, ja toi on viel niiiiiiin hyvääkin, nami nami

nimistä alkaapa olla molemmalle valmiina,olipa tyttö tai poika... on maisteltu eri vaihtoehtoja, ja suunnilleen varmaa on jo jipiiiiii, tai ehkä sit käy niin et mieli muuttuu vielä

 

Kiitos kaikille kommenteista. Soitinkin jo päivällä miehelle että menee sinne viikonlopun reissulle jos kerran se on hänelle niin tärkeää. Mies ei aikonut lähteä, koska tietää minun pahoittavan mieleni... huoh, kyllä tää parisuhteessa eläminen on välillä vaikeaa Rakkautta meidän liitossa kuitenkin riittää ja paljon, kumpa aikaa olisi vaan enemmän.

Sasuma en minäkään vielä huolestuisi.

Nimi löytyy tytölle, muttei pojalle...

 

Samaa rautavalmistetta suosittelen kuin muutkin, eli juuri tuota KRÄUTERBLUFTSAFTia (nykyiseltä nimeltään kylläkin Floradix). ei kyllä oo mun mielestä mitään namia mutta kyllä sitä sen 20-30 ml pystyy ottamaan.

Meillä on kyllä tosi hyvä tukiverkosta ja ollaan siitä kyllä hyvin onnellisia! Meillä on suunnilleen ensimmäiset vauvanhoito-vuorot jo varattu Ensimmäisten kuukausien aikana ei varmaan raaskita laittaa vauvaa minnekään hoitoon, mutta sitten kun tarve on ja halutaan vaikka miehen kanssa viettää laatuaikaa kahdestaan, niin miksei!

Mä oon kovasti pohtinut nyt turvakaukalo- ja matkaratas asioita. Mulla on esikoisen vanha turvakaukalo tallessa ja se on hyvässä kunnossa ja siisti. Toisaalta taas himottais sellainen matkaratas-kaukalo systeemi tai aiemmin mietin myös, että kaukalo olisi kiva saada siihen vaunujen runkoon kiinni, mutta sen ajatuksen olen nyt hylännyt. Tai ehkä ostamme vaan pelkät matkarattaat. Esikoisella oli kovassa käytössä cragon matkarattaat. No, onneksi tässä on aikaa vielä miettiä!

 

Flower ihan asiallisesti vastasin kun tekstissäsi oli suoria lainauksia minun aiemmastani. Perustelin miksi meillä asia on näin mutta ilmeisesti se oletkin vain sinä joka saa niitä omia mielipiteitään kertoa? En mielestäni missään vaiheessa ole alkanut kähisemään koska niinkuin sanoin jokainen hoitaa asiansa tyylillään. Tässä asiassa ei mielestäni voi olla oikeeta tai väärää mutta ilmeisesti olen jotenkin sinut ärsyttänyt kun jokaiseen asiaan pitää niin kiivaasti tarttua. Ei minunkaan mielestä ole järkevää tehdä ensin lapsia ja sitten laittaa niitä jatkuvasti hoitoon mutta meillä ei siitä todella ole kysymys. ETTÄ EI KOLAHTANUT! PAHOITTELEN..

Miksihän muuten nuoria äitejä aina yhdistetään baareihin ja alkoholiin? Yhtähyvin vanhemmatkin osaa sitä mukia kumota että ihmettelen tätä suuresti. Aikasemmin joku muukin oli siitä sanonut että mitähän tekemistä on juurikin nuorella äidillä ja juomisella? Ollaanko me niin ääliöitä ettei meillä ole mitään muuta tekemistä vapaa aikana kuin tarttua pulloon. Todella pahoittelut teille jos teidän elämänne on ollu vain ja sitä nuorena mutta näin ei ainakaan meillä ole.
Me nautimme samanlailla toistemme seurasta mieheni kanssa kuin tekin jos on vapaata. KOTONA!

sasuma Toivotaan että kaikki on kumminkin hyvin. Tuo sf- mitttahan ilmeisesti kertoo vain epäsuorasti itse vauvan kasvusta ja jos edelliskerralla on mitattu hiukka ylimäärästä. Minulle ainakin kävi niin muutamaankin kertaan esikoista odotellessa että hupsista kun olikin sama mitta tai pienempi kuin viimetteeksi.. Riippuu myös monesti mittaajasta.


Aivan ihania masukuvia oli laitettu :heart: Ja sinä joka olit epäröinyt vauvamahaa niin en minä ainakaan epäröisi tulla onnittelemaan. Aivan ihanaa lisää vaan kuvia niitä on aina niin kivaa kattella :flower:

Rautavalmisteesta minä olen käyttänyt niitä monivitamiinivalmistetta lady vita mama jossa on myös rautaa se on minulle riittänyt. Kaikkia 3kpl tabletteja mitä päivässä pitää ottaa ei voi kyllä peräkanaa ottaa tulee muuten ehkä maailman kurjin olo. Suosittelen, käytin noita vitamiineja esikoistakin odottaessakin vaikka huono olen muuten mitään syömään mutta kyllä sitä pienen eteen jaksaa popsia.

Meillä on seuraava neuvola vasta 2vkn päästä.. Sitä ennen jännittelen paljon paino taas noussut. Kuulun näemmä niihin joille "muutama hassu" kilo ei pelkästään takerru mukaan vaan viimeksi oli jo +8kg eli jännitän joko on menny kymppi rikki :$

 

peppioliina piti sinulle viellä kommentoida että meillä lähes sama mies tekee todella paljon töitä ja yhteinen aika todella kortilla. Ja itseasiassa juuri sain hepulin itse kun mies meinasi lähteä 2pv kestävälle pikkujouluristeilylle työporukan kanssa. JOTEN YMMÄRRÄN TODELLA HYVIN REAKTIOSI No tämä reissu peruuntui mutta ei siis minun tahdosta. Minusta on täysin ymmärrettävää että herättää närkästystä jos perheelle ei tunnu liikenevän aikaa mutta muille retkille sekä reissuille kyllä. Samoista asioista väännetään kättä täälläkin Tsemppiä sinne..