Maaliskuun mussukat 2011 *Marraskuussa*

Huomenta

Piti tulla heti aamusta kurkkaileen, kun tuntuu ettei millään iltaisin ehdi. Kouluhommia hirmuinen kasa ja stressi sen mukainen. Nyt pitäis vielä pari päivää jaksaa töissä.

flower again: Mä olisin innokas ostamaan ne kestot Meille kun ei pakkausta tule ja ne vaipat on oikeastaan ainoat mitä mä siitä haluaisin....

Kausi-influenssarokotteet on täällä jo otettu. Esikoisen 2v neuvolassa pistettiin molemmille viime viikolla. Aattelin sen ottaa, kun ollaan tää syksy sairasteltu koko ajan, niin en halua influenssaa enää tähän päälle. Muutenkin on niin huono olo jatkuvasti.

Omaa kuvaa en tänne laita, enkä myöskään nimeäni halua. Suljetulle palstalle/kerhoon voisin kirjotella omalla nimellä. Mutta näin julkisesti en halua. Tosin mut kyllä tunnistaa juttujen perusteella, jos on valmiiksi tuttu

Mulla meinaa supistella vähän turhan paljon taas. Yölläkin heräsin siihen kun maha on kipeä Jotenkin alkaa olla sellanen olo, ettei tää taida mahassa ihan loppuun asti pysyä.

Nyt mun täytyy varmaan nousta tästä koneelta tai me myöhästytään neidin kanssa. Nää aamut on menny sellaseks, että ihan viimeseen asti venytän tytön herättämistä ja sit tulee kiire. Tänään pitää vaan viedä se hoitoon ajoissa, että saa aamupalan siellä. Ruoka näet maistuu siellä paljon paremmin ku kotona.

 

Huomenta! Tulin poksumaan =) 23+0 :heart:

 

tiinelli samaa mieltä sun kans, hyvin sanottu, ettei miestä pidä kaatopaikkana vai miten se oli kun ei se miehen vika ole jos on ite paksuna, ja mieli myllertää, saati ilman raskautta kiukkuamiset... ainahan sitä vois joku perustelu olla, mutta kuinka moni nainen ITSE jaksais toisen kiukkkuumista aiheetta??? ole siinä sitten likasanko ja vielä pitäis koittaa ymmärtää toista...
Entisessä elämässä olin tuo kaiken paskan niskaansa saava, eikä tosiaan ole mukavaa. Siksipä yritän tehdä kuten tänä aamuna et vaikka on ite kuinka väsyny, kävin ulkona koiran kanssa ennenku kukaan ehti nousta, ja näin ei tullu tiuskittua.. ja jos on väsyny, ei se tarkoita sitä että tarttis esittää ylipirtsakkaa
mä jotenkin puran tunteeni ulos enkä muihin... ja suosittelen kyllä muillekin

niin ja sitten tota koira-asiaa, en kans voi sietää ihmisiä ketä omii jotain aluetta vaan siks et se/ne omat ei tule toimeen muiden kans... missäs taas vika ...hmmmm ettei vaan ois niin et omistaja ite on tehny asian niin ettei ole sosiaalistanu omiaan... meillä kans uroksen voi viedä minne vaan ja millon vaan, ja jos rähinää tulee niin kyllähän koirien tarttis saada se nokkimisjärjestys hoitaa kuten laumassa konsanaan, sit jos menee liian rajuks ni ottaa sitte porukasta pois... eli ihmiset joitten kokemus eläimistä on jokseenkin tulitikkurasian kokoinen, ottaa elukan, eikä sit osaa sen kans olla kuitenkaan...hieno oravanpyörä on kyllä

ja vielä odotusajasta... voi sua... mä jotenkin ymmärrän sua, muakin turhauttaa usein tää ettei taivu, että ei jaksa, ja on iso, ja ei voi tehdä kaikkee mitä ennen....mutta: ei ole kauaa enää mietis kuinka pitkällä jo ollaan, reilusti yli puolen välin :flower: mä olen kans ollu sellanen touhaaja, lasten kanssa ja ilman, siivonnu kerta viikkoon matot ulos jne,,,, eikä päivisin ole ollu puhettakaan mistää päikkäreistä saati muutenkaan vaan oleillu... Ite koitan kääntää ajatukset positiivisiksi, kun tietää mikä on lopputulos :heart: tää on kuitenkin niin ainutkertaista kokea elämässään, vaikka kolmattakin kertaa, että kaiken sen touhun mitä haluais tehdä, ehtii synnytyksen jälkeenkin uskoisin ainakin ehkä suurin oppiminen onkin juuri omassa pääkopassa, että oppii ees kerran elämänsä aikana relaamaan siis minä ainakin.... mahdoton ikiliikkuja kun ei meinaa osata levätä sillon ku pitäis, mut kyllä se tästä ...tsemppiä tsemppiä, hyvin me tää klaarataan !!!

rentoutuskonsti ennenkin tän keksiny,mut nyt koittanu taas ja toimii
imuri pöydälle ja päälle , raahaa pöytä nojatuolin tai sohvan viereen,aivan itsesi lähelle.... sen takaosasta puhaltaa lämmintä ilmaa,ja rauhallinen hurina kuuluu .... taivaallinen olotila ja mieli rauhottuu hetken päästä.... sähköö menee joo mut menköön, on se sen väärti kokeilkaas kellä ohimot pullistelee samalla voi laittaa silmät kiinni ja kuvitella et se on lämmin kesäinen tuuli, ja ite vaikka loikoilee takapihan nurtsilla... tai vaikka etelän rannalla.... mielikuvitusta peliin ja mieli ja kroppa rennoksi, on varmaan vauvallakin hyvä olla :hug:

ja mä täs samalla teen imuri-rentoutusta, ja makaan laiskanlinnassa, läppäri sylissä.... ei kiirettä minnekkään, eikä hermot oo kireenä.... lepoa ja aikaa.... mukavia hetkiä tähän päivään kaikille

 

Onhan se totta, että ihminen on erehtyväinen. Mutta siis tunnen itseni kyllä niin hyvin, että ei pystyisi unohtamaan tuollaista tekoa (pettämistä ). Aina kun mies lähtisi johonkin, miettisin että mihinköhän se nyt oikeesti lähti, en usko että suhde ainakaan siitä parantuisi. Kysyin ihan mielenkiinnosta mieheltä mitä mieltä hän on tämmösestä, hän oli jotenkin ihmeissään, että miten voi kun toinen vielä raskaana, jotenkin heitti että vähän respectiä kehiin kumminkin. En mä tiedä onko se tää nykypäivä vaan, että aina ollaan etsimässä mukamas jotain parempaa ja mihinkään ei olla tyytyväisiä, pätee melkeen ihan mihin vaan, olkoot sitten naapurilla parempi talo ja autot.

Siis jos meitin fifi ei tuu toimeen muiden kanssa, niin kyllä mä yleensä sitten sen poistan joukosta, elikkä lähden itse menemään, kun kehottaisin toisia lähtemään. Hullua

Käväsin postissa hakemassa ton esikon ompelusetin, oli hieno mutta aika pieni laukku, jotenkin ihmetyin hintaa kun kuitenkin 50e maksoi. Samalla kaphallista käväsin hakemassa pari vaatetta muksuille, liityin sitten clubiinkin kun sai alennusta 25% yhdestä tuotteesta, pakkohan se oli hyödyntää

Lirolta piti kysellä, kun sullakin tuo vauva viihtynyt noin poikittain/perätilassa, että jos ei käänny, meinaatko synnyttää kumminkin alateitse? (En nyt muista oliko sun synnytyksen alakautta ennen ) . Eilen ihan saletisti, tuntui vauvan pää tuossa kylkiluiden alla, ahisti ja paljon + potkut tuonne alas, miettisin vaan että jos ei käänny (aikaa tosin on ) että onko sektio porissa yleisin tohon perätilaan ratkaisu (jotenkin haluisin välttää sektiota ihan viimeiseen asti kyllä ) ? Toivotaan silti että kääntyy

Jepjep, nyt hommiin!

Mindi83 23+3

 

mindi samaa mieltä kyllä mies-asiassa... ja fiksu mies on sullakin
niin kyllä ite muistan kun aina vaan piti ite olla kaikessa antamassa anteeksi, unohtaminen oli kiven takana... ja ehkä siks mun rakkaus eksän kans ei ikinä palannu, koska oli just niin paljon anteeksi annettavaa... tuskin se kenenkään kans on seksiä harrastanu, mut uskoisin et kaikkee muuta kyl kännispäite. omien vihjailuidensa perusteella ainakin. opettavainen oli tuo suhde kyllä. ja nykyisen kanssa meillä on reilu peli. ei pettämistä MISSÄÄN muodossa! ennen yhteen muuttoa jotenkin ajatteli että ei olla virallisesti yhdessä, ja ainakin mä aattelin et siinä vaiheessa voi vielä mennä poikki jos toinen tekeekin jotain tai löytää jonkun muun.
mut nyt kun ollaan sitouduttu, asutaan yhdessä ja tosiaan kihloissakin, on siten luvattu toiselle olla uskollisia jo nyt, ja kihlat merkitsee meille molemmille lupausta avioliitosta.
Jos nyt toinen jäis kiinni jostain lievästäkin, murtaisi sen luottamuksen kyllä ihan totaalisesti. Suhteet perustuu luottamukseen ja kyllä sellaisessa suhteessa on huoleton ollakin, kun toinen on sulle se kaikki ja sä olet sille :heart:

ja mindi, tää viikko menee taas ihan näkemättä sua.... ei mahda mitään, tänään makaan univelkaani tän aamupäivän, ja loppuviikko on sit kiinni asioiden hoitoa varten. ens viikolla on kyl sit PAKKO jo nähdä

 

Hei taas!
Jos joku ymmärsi väärin mun kommentin puoliensa pitämisestä niin tarkotin juurikin sitä, että ei kannata ottaa huonoa kohtelua vastaan puolin eikä toisin parisuhteessa. Ja tietysti on väärin purkaa pahaa mieltä toiseen mut samalla se on myös äärimmäisen inhimillistä. Jälkikäteen tietysti täytyy osata pyytää anteeksi. Ainakin meillä toimii, eikä ole liiemmin riitoja ollut vaikka koeteltu on jaksamista tässä odotuksessa.
Aikaisemmin, nuorempana olin itse ihan liian kiltti mutta sittemmin olen ottanut tavaksi sanoa asioista heti kun ne alkaa harmittaa. Miesten kanssa se on yleensä aika toimiva taktiikka, kun ovat suorapuheisempia "putkiaivoja" kuin me naiset noin yleensäkin. Eli jos vaikka ei halua että puoliso pelaa koko ajan niin pitäis sanoa ja erittäin jämäkästi ettei aio moista katsella. Jos vaan itkee tai murjottaa niin ukko voi tuntea pääsevänsä asiassa kuin koira veräjästä. Mun olis edellisessä suhteessa tosiaankin pitäny sanoa tai vaikka huutaa kurkku suorana asioista mut vaan itkin ja pyysin kauniisti ja ex muuttui entistä röyhkeämmäksi. No, en tiedä olisko se tilannetta lopulta muuttanu, mutta sen jälkeen lupasin itselleni etten enää huonoa suhdetta ota, olen mielummin yksin.
Ja yh-äitinä tosiaan olis kysyntää ollu oikein kiitettävästi. Monet miehet olivat vähän hämillään siitä, kun mulla ei ollut mitään tarvetta heti sitoutua tai perustaa uutta perhettä- olin itsenäiseen elämään aidosti oikein tyytyväinen monen vuoden parisuhdehelvetin jälkeen. Mutta nämä on mun ajatuksia, ihanteellistahan on jos ei ns. koskaan tarvitse pitää puoliaan mutta mun kokemus on myös se, että äärimmäisen harva mies hoksaa esim. oma-aloitteisesti antaa raskaana olevan (tai myöhemmin vauvan kanssa valvoneen) vaimon levätä. Kyllä niille täytyy sanoa, että nyt on väsy ja sun vuoro hoitaa lapsia ja kotia Ja sellainen tietynlainen yli-urheus on myös mun kohdalla ohi. En kertakaikkiaan koe, että mun pitäis yksin jaksaa myöhemmin hoitaa yhdessä hankittua ja haluttua vauvaa. Varsinkin ekan lapsen kanssa helposti alkaa äitiyslomalla tehdä kaikki kotihommat ja hoitaa vauvaa lähes yksin. Mies käy töissä ja saa siten illan levätä puhtaassa kodissa kun on ensin syöny valmiissa pöydässä. Ikävä kyllä asioilla on tapana jymähtää niin, että tosta tulee käytäntö ja sit myöhemmin kun äiti palaa töihin niin on ansiotyö ja päälle kaikki kotihommat. SE jos joku kiristää tunnelmaa :kieh:
No siinä tais tulla aika annos paasausta, mutta olenkin jo toisella kierroksella tässä hommassa ja saanu seurata myös ystävieni parisuhdekiemuroita vuosien varrelta...

 

urholiina samaa mieltä täysin toisella kierroksella minäkin...

 

Toinen asia mitä tuo äijänköriläs sanoi: että jos pettää kerran, pettää toisenkin... Tätä en kyllä tiedä allekirjotanko itse... Taitaa tolla olla aika jyrkät mielipiteet. Mut joskus sen suusta saa tosiaan jotain fiksuakin kuulla

flower: no ei tässä hevosen selässä olla, että keritään kyllä

mucholle: piti vielä kommentoida, että sun mies taitaa vetää ykköspokaalin tossa "nirsoudessa" kyllä.

 

Moikka!

Kerran pettää pettää aina... Mä allekirjoitan kyllä ton... Toisaalta... No en pystyis kyllä luottamaan enää ikinä ja samoin itse en ottaisi miestä kumppaniksi joka pettäis jotain toista mun kanssa. Aika mustavalkoista ehkä mutta mikä sitten estää uusimasta toimintaansa. Kyllä musta suhteet pitää pystyä lopettamaan ennen uusien aloittamista. Toisaalta taas ihastuminen tai rakastuminen toiseen tuntuu rankemmalta kuin vaikka seksi känni-illan jälkeen! Kumpaakaan en antaisi anteeksi mutta enemmän varmaan loukkaisi se jos oma mies olisi ihastunut/rakastunut toiseen, jakaisi omia asioitaan toisen kanssa jne.

Koirien sosiaalistaminen... Valitetavasti se ei ole aina kiinni omistajastakaan. Meillä uros sai olla pennusta saakka muiden kanssa ja koirapuistossa. Tiettyyn ikään tullessa kuitenkin muuttui agressiiviseksi muita uroksia kohtaan. Meillä uros oli niin hirveä hormonimöykky etten toista tiedä. Kiinni värkissään koko ajan, unissa tavara lensi ja kaikki nartut olisi raiskattu vastaantullessa. Ruoka ei maistunut ja höyrysi vaan . Niin ja ne FINNIT!!!!!! Omien narttujen kanssa ei auttanut vaikka ne olisi olleet ekasta tipapäivästä juoksun loppuun pois. Haistoi nekin kai ennen kun me edes huomattiin! Vasta kastraatio auttoi ja sen jälkeen itse asiassa ei se ole edes huomannut omankaan nartun juoksuja. Itsensä hoitelu on jäänyt ja ärinätkin helpottuneet. Tosin en kyllä vie muiden urosten kanssa (paitsi pentujen ja alistuvien urosten) mihinkään. Koirapuistosta lähdetään pois jos muita uroksia tulee, eikä mennä jos muita vahvoja uroksia on paikalla. Onneksi ikinä ei ole tappeluita tullut kun uroksella on aika hyvin perillä mitä tarkoittaa nurkka ja jäähy No kerran sai kunnolla selkäänsä isommalta ja vahvemmalta saman rodun edustajalta ja silloinkaan ei meinannut luovuttaa!

 

Koirista siis totta kai koirilla tulee välienselvitttelyitä ja eläimen laumakäyttäytymisen ymmärrän, onhan nää eläimet mulle työkin, mutta eilisen jätkän asenne pisti vituttamaan. Jos hänen koiransa eivät tule muiden kanssa toimeen, ei koirapuistot ole heidän paikkansa. Ne on yleisiä paikkoja jokaiselle koiralle. Siinä kun tehtiin lähtöä, tuli sinne joku muukin koiransa kanssa, sama homma.. Tää jätkä käännytti senkin pois. Jos vielä kerran tulee sama tilanne saman tyypin kanssa niin päästän raskaushormonit valloilleen . Minä vaan oon niin impulsiivinen ja paha suustani suuttuessani että yritän hillitä itseäni ainakin silloin kun lapset on paikalla.

flower again kiitos sulle ymmärryksestä :hug:.
Kyllä minä tämän raskauden "kestän" mutta en vaan tykkää tästä... Plaah.
Kun odotin poikia, olin niin onnellinen kun ne syntyi, täynnä rakkautta ja samalla onnellinen siitä että raskausaika on ohi :ashamed:...
Suht helpolla oon päässyt, ettei ole oikein vaivoja tms. mutta silti odotan että vauva syntyy ja saan olla normaali itseni ja vauvaa hoidella.

Nyt kun koirista ollaan puhuttu, olis kiva nähdä millaisia koiria teiltä löytyy, nää kuvat piristääkin kummasti.

 

Mindi83 Joo, kaksi aikaisempaa syntynyt alateitse ja samaa toivoisin tän kolmannen kohdalla kyllä. Ajatuskin sectiosta saa mut panikoimaan.
Eli mikäli nyt ei syystä tai toisesta suostuisi raivotilaan kääntymään niin perätilasynnytyksen haluaisin kyllä.... siis mikäli se vaan olisi mahdollista. Sitä en tiedä kuinka "helposti" porissa sitä antavat niin koittaa.

Pettämisestä Tuo kerran pettää niin pettää toistekin, uskon itse että kun on kerran pettänyt on kynnys uudelleen pettämiseen ainakin matalampi, vaikka ei se kai automaattisesti sitä kuitenkaan tarkoita että varmasti uudelleen pettäisi. Mutta itse ainakin ajattelen että suhteessa on oltava jotain muitakin ongelmia tms. jos pettämään ylipäätään pitää lähteä... Ja Nämä "En mä muuten, mutta kun olin niin kännissä..." selitykset saa mut ihan raivon partaalle.

Liro ja pimu papunen 23+3

 

Tervehdys taas pitkästä aikaa...koskahan mahdoin viimeksi taas tänne kirjoitella?!?

Uhmaikäinen poika vie multa ajan ja mehut tänne kirjoitella. Tällä hetkellä tuntuu hirveen raskaalta tämä jaksaminen, kun yötkin on niin rikkonaisia. Poikaa ei saa millään nukkumaan omassa sängyssään ja heräilee jatkuvasti jos siellä nukkuu... nyt ollaan vaan sitten otettukin meidän sänkyyn kun ei olla jaksettu sitä valvomista yökaudet. Nämä kovat pakkaset kyllä vaikuttaa siihen, kun ulkoilut on joinain päivinä jouduttu jättämään väliin (kun pojalla on heti posket ihan jäässä) ja sitten nukutaankin huonommin. Iselläni särkee lonkat ja selkää myös ja välillä vihlasee oikein kunnolla tuonne reiteen asti, niin että meinaa jalka mennä alta... :kieh: Tänä aamuna en meinannut päästä yläkerrasta rappusia alakertaan, kun oli niin kipeät nuo lonkat taas eilisen hyvin pienen siivouksen jälkeen...huhhuh! Yöllä en pääse kääntymään sängyssä ilman että sattuis, vaan tuntuu että lonkat repee ja menee sijoiltaan...terkkarille kun siitä jo edelliskerralla mainitsin ja näistä selkäkivuista myös, niin sanoi ettei tuolta apuvälinelainaamosta saa tukivöitäkään kun kysyin...näillä siis mennään. :kieh: :kieh: Viimeraskaudessa meni konttaamiseksi kun en enää sängystä päässyt aamuisin ylös enkä päässyt kävelemäänkään... Miksiköhän menee tässä seuraavien kuukausien aikana?!

Että sellaista valivalia tällä kertaa, mutta nyt muihin asioihin...

Uusille tervetuloa mukaan kirjoittelemaan! :flower:

Urholiinalle voimia! :hug:

Peppioliinalle voimia ja haleja. Toivottavasti saat miehesi lähtemään terapiaan ja saisitte asioita käsiteltyä. Munkin mielestä tuollainen henkinenkin pettäminen on jo pettämistä samoin kuin fyysinenkin, koska kyllä se luottamukseen toista ihmistä kohtaan aina vaikuttaa. Eikä ole helppoa unohtaa tuollaisia asioita ja luottaa uudestaan siihen toiseen ihmiseen, jää ikään kuin kalvamaan parisuhdetta tuollainen. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin ja itsehän se päätös jatkamisesta tehdään eikä kannata niitä sukulaisia niin vakavissaan kuunnella…eivät näe sitä jokapäiväistä elämää kuten sinä. :hug:
Mä olen tehnyt miehelle selväksi, että minkäänlaista pettämistä en siedä vaan se on sitten kerrasta poikki. Samoin ajattelee kyllä hänkin pettämisestä. Mulle luottamus on kaikista tärkeintä suhteessa, jos se menee niin mä en enää voi jatkaa suhteessa, vaikka olis kuinka monta lasta tms. Lasten takia en jatkaisi, koska itse avioerolapsena tiedän että siitä väkisin yhdessäolosta vaan kärsii kaikki…parempi on silloin se ero.

Lasten päiväunista. Meillä siis poika reilu 2,5 v. nukkuu edelleen päiväunet ja on myönnettävä, että itsekin ne tällä hetkellä tarvitsen koska olen sen verran väsynyt ollut alkuraskaudesta asti…muuten en edes jaksaisi tuon uhmaikäisen kanssa näitä pitkiä päiviä, kun iltaisinkin nukahtaminen menee aina 21-22 asti. Nyt olen tosin alkanut miettimään niiden pois jättämistä aina (välillä), koska yöunet ovat olleet niin risaisia tässä viimeaikoina kun useastikin yöllä herättelee…en tiedä mistä johtuu, kun ulkoillaan ja leikitään ja syökin ihan hyvin, mutta silti heräilee öisin. Tilanne tässä kotona ei ole miksikään muuttunut, nyt vain mieskin on kotona, ainakin toistaiseksi kun on työttömänä…

Omaa kuvaa tai nimeä en viitsi tänne myöskään laittaa. Mulle on tärkeetä yksityisyys ja tiedän että moni tunnistaisi ja vaikka ei, niin jonkinlainen yksityisyys on mullekin tärkeetä. Sitten tulisi tarkemmin katsottua, että mitä tänne uskaltaa edes kirjoitella omasta yksityiselämästään…

Rokotteista. En ottanut itselleni enkä pojallekaan. Viime vuonna poika sai kausi-influenssa rokotteen ja sikainfluenssa rokotteesta tuli sitten kuumetta ja flunssan oireita ja sen jälkeen sairasteli flunssia kevääseen asti ihan tasaiseen… en tiedä onko näillä ollut vaikutusta, mutta edelliseen talveen verrattuna sairasteli paaaljon enemmän. Tällä kertaa päätettiin, että kun kotona ollaan niin eipä oteta ollenkaan, koska sairastumisriskikin on aika pieni.

Tulipa pitkä tarina, kivaa jos joku jaksoi lukea kokonaan =)

dogitar ja masuasukki 24+2 :heart:

 

Heippa tytöt!

Te keillä istukka on edessä onko potkujen tuntuminen kuitenkin vähäisempää vieläkin? Itsellä välillä myllertää ja sitten on useita päiviä kun ei juurikaan tunnu kuin pienen pieniä liikkeitä. Viikkoja kuitenkin jo 25. En muista kuinka pojan kans meni näillä viikoilla. Dopplerilla kuitenkin huonoina liikepäivinä kuuntelen että kaikki kunnossa. Hyvin on jumputellut sydän ja potkuja tulee dopplerin kautta.

POKS POKS POKS 25+0

A 25+0

 

Tiinelli: Mä olisn varmaan karjunut sen miehen pois sieltä! Nimenomaan se on kirjoittamaton sääntö et se lähtee kenen koira ei tule toimeen toisten kanssa, tai jos on juoksu niin sinne ei edes mennä! Sitä en ymmärrä et vie juoksuisen koiran puistoon... Se saa aika kivaa sattumaa aikaan toimeentulevienkin urosten välille kun siellä haisee nartun juoksut!
Mä olen kyllä niin kärkäs etten vaan lähtisi paikalta... Täällä on kanssa yhtä sun toista jengiä nähnyt. Mm. meidän koiran ylitse rynni useaan kertaan hänen ollessa pentu yks koira ja omistaja ei sanonut mitään. Se siis vyöryi pentua kumoon. Mä sit totesin sille et jos se ei kiellä koiraansa (eikä kyseessä ollut musta mikään kiva leikki) mun pitää sitten katsoa et törmää seuravaksi mun kenkään eikä pentuun. No oliko asiallista multa... Ehkä ei mutta v*tutti!

Rokotteita en ota raskaana.

Istukka on edessä ja liikkeet huomattavasti vähäisempiä kuin esikkoa odottaessa.

Adalaine: Milloin sulla on esikko syntynyt? Mietin et oletkohan ollut joskus ennenkin samassa ketjussa...

 

koirista niin kyl kastraatio helpottaa urosten rähinöinteihin, mut sit on just sellasia tapauksia mitä ei oo myöskään kasvatettu oikein... ja ne ketä rähisee ennen leikkuuta, rauhottuu nopsaan. ja mikä raivostuttavinta, on eräskin pikku-pikku-räksy, joka saa tulla syliin kun porukka on ruokapöydässä, sille annetaan omalta lautaselta ihmisten ruokaa (en kestä!!!) se nukkuu vieressä, kulkee kaupoissa sylissä, tulee jopa kesällä terassille... mut on myös purrut ihmistä joka on läheinen joten ongelmat johtuu aikaste usein kuinka sitä elukkaa pidetään..

en laita edes koirastani kuvaa... liikaa yksityisyyden jakoa jo ehkä tähänkin mennessä..

istukka edessä oikealla ei mulla mitään vaikutusta liikkeiden tuntumiseen, hienosti tuntuneet alusta saakka, jo viikolta 15-17 saakka

 

Rokotteita en minäkään ota raskausaikana. Enkä ota lapsellekkaan, jotenkin tuntuu noita rokotteita olevan jo liikaa tarjolla. Possupiikki otettiin lapsen kanssa työpaikan painostuksesta.

Kiitos kaikille tsempeistä! Eroon tässä olen kallistumassa, jos mies ei suostu terapiaan. Helppoa ei tule olemaan, koska rakastan kuitenkin miestäni. Tulemme hyvin toimeen kotona tällä hetkellä joten en hoppuile pois muuttamisen kanssa. Yritän olla tässä kevääseen, jotta lapsi ehtisi syntyä. Jos alkaa ahdistamaan niin äkkiähän sitä asunnon saa järjestettyä. Mua harmittaa vain ton meidän esikoisen puolesta kun on tottunut elämään isovanhempien lähellä. Eron tullessa muuttaisin erille paikkakunnalle, eikä näkisi niitä enää päivittäin, ovat kuitenkin kovin tärkeitä :'( Huolettaa tietysti oma pärjääminen taloudellisesti ja henkisesti. Olin ajatellut olla kahden lapsen kanssa pidempään kotona, yksinhuoltajana se ei taida olla mahdollista. Plääh... kyllä on pitkä tie kuljettavana.

Peppioliina rv 27+5

 

meijän "minisika"



jos joku tunnistaa,nii siinäpähän tunnistaa : /
ei mulla muutenkaa paljoo tuttuja oo tääl...

 

peppioliina kyllä jos saat molemmat lapset itsellesi kirjoille, saa tukea yllättävän hyvin, lapsilisäänkin tulee yh-korotus. sossusta saa kaikkea apua, niin kodin tavaroiden hankintaa varten, kuin myös toimeentulotukeakin, riippuen sun tuloista. mut mäkin olin työtön ja vuokra ois ollu 550 mut tuen jälkeen jäi maksettavaa n.200 e. ja tuon lisäksi saat elatusmaksut isältä, tai joka tapauksessa kelalta joka on kahdesta lapsesta 270 e kuussa. joten mä elin ihan hyvin kahden kanssa. lisäksi on paikkakunta-kohtaisia ns. ruoka-apuja joita voi kysyy kans sossusta et millon niitä jaetaan. ite en noitakaan tienny, ja ovat iso apu kaikkeen.
Ehkä onkin viisasta odottaa vauvan syntymä ensin. ja mieti vielä haluatko muuttaa eri paikkakunnalle? onko lapset tulevaisuudessa vain joka toisen viikonlopun isänsä luona vai esim useammin? jos välimatka on pitkä, tapaamiset voi olla hankala järkätä.. edessä on myös elatusmaksujen määräytyminen... mutta ne kuuluu sun saada lapsien elättämiseen... jos olette naimisissa tai muuten on yhteistä omaisuutta, ota eron tapahduttua kiireesti yhteyttä paikalliseen oikeusaputoimistoon, saat lakimiehen palvelut täysin maksutta. jos sinä ehdit heidän asiakkaakseen ensin, ei miehesi pääse asiakkaaksi sinne ollenkaan vaan joutuu maksamaan lakimiehestään. en toivo riitaisaa eroa,mut itsellä se on takana ja kaiken tämän tiedon sain ihanalta ihmiseltä joka mua osasi neuvoa tekemään..

 

Mullahan on istukka edessä ja nyt on alkanut liikkeet tuntua melkolailla säännöllisesti. Pitkin päivää tuntuu

Tuli paha mieli tänään töissä erään työkaverin puolesta.. Hän purskahti kahvipöydässä itkuun ja kertoi että siskonsa oli saanut kohtukuoleman. Rv 35. Tuntui tosi pahalta. En osaa kuvitellakaan miten kauheaa se olisi.

Osastolle tuli eräs äiti sen takia että saa nukkua. Hänellä on pienet lapset eikä hän ole saanut nukuttua aikapäiviin. Toivottavasti itelle ei käy noin että joutuis väsymyksen vuoksi sairaalaan. :O

Mulla itellä ei ole mitään ihmeempää. Eilen oli raskas päivä töissä ja mahan seudulla tuntui repäisevää kipua kun joutui sellaista tosi painavaa potilasta siirtelemään joka ei yhtään ottanut jaloilleen. Tästä lähtien en mielelläni ala nostelemaan tuollaisia.

Vielä viimeiset koulutehtävät odottaa tekijäänsä..

LD + Pikkunen 24+2

 

Heipsis pitkästä aikaa!

Oon taas käyny juttuja lukemassa, mutta enpä ole itse ennättänyt mitään kirjottamaan. Vuorotyö ja muuten vaan aikaan saamattomuus on syitä miks mitään en oo vaan saanu aikaseks tänne kirjottaa.
Mutta nyttenpä jos muutaman rivin tähän pinoon kirjottais ennen kun vaihtuu joulukuun pino.

Aleksin perheelle paljon jaksamista! Ihana on lukea teidän kuulumisia, koska olette olleet paljon mielessä. Paljon voimia pienelle Aleksille kasvaa isoksi mieheksi. :hug:

Kike79 nauroin sun hampurilais kertomukselle! Mulle itselle kävi samallalailla kun oltiin miehen kanssa menossa Irinaa katsomaan ja pikaisesti ajateltiin jotain syödä.. Noh hampurilaisia sai Hesessä odottaa 20 min ja niitä ei ois vieläkään tullu jos en ois menny vaatiin rahoja takasin ja melskannu siinä kassalla "mikä hemmetin pikaruokala tää kuvittelee olevansa jos yhtä juusto ja yhtä kerros hampurilaista saa odottaa 20 min!! ja ei ole edes asiakkaista jolla kiirettä selittäis!" Hormoonit sai kyllä vallan ku siinä kaikkien kuulleen myyjälle annatin. Mun miestä hävetti, muita asiakkaita nauratti ja mua kiehutti! Joten osaan täysin kuvitella sun fiilikset sen hemmetin hampurilaisen suhteen!

Istukka edessä ei ole ollut minkäänlaista vaikutusta potkujen tuntemiseen. Mulla tosin on istukka ylhäällä edessä ja vauva potki alussa alas joten sekin saatta tuon selittää miksi niin hyvin olen tuntenut liikkeet jo pitkään.

Rokotteita en ota raskaana ollessa enkä imettäessä. Heti kun lopetan imettämisen käyn ottamassa a ja b- hepatiitti rokotteet kun ne työn puolesta tarjotaan. Sika tai mitään muitakaan influenssarokotteita en ole ikinä ottanut.

Minäkään en omaa nimeäni tai kuvaa aio laittaa näkyviin. Masukuvan kyllä laitan joku päivä kun saan kuvat koneelle. Harmillisen vähälle tosin jääny noi masukuvien otot..

Äidiksi tulosta ja iästä oli ollut puhetta aikoja sitten. Itse olen tullut äidiksi 18v. Toisen lapsen sain n. 26v ja tän kolmannen 30v. Jokainen ikä on ollut mulle just hyvä ikä tulla äidiksi. Enkä osaa sanoo mikä näistä ois ollu paras ikä. Millään tavalla mua ei ole harmittanut että olin 17v kun raskaaks tulin ja noin nuori kun esikoinen synty. Mulla kun ei ole mitään "menojalkaa" alkanu vipattaa missään vaiheessa vaan viihdyn paremmin kotona perheen kanssa niin tää lapsiperhe elämä on sopinu mulle paremmin ku hyvin.
Nyt kun ikää alkaa tulemaan enempi niin ajattelen että itselle on ehdoton raja se 35 v millon enää lapsia yrittäisin saada. Kyllä sitä vaan nuorempana jaksoi paremmin touhuta ja raskauskin meni siinä sivussa, kun alku pahoinvoinnista selvisi. Olin muutamaa päivää ennen synnytystäkin vielä töissä grillillä ja nyt vaan toivon että selviäisin siihen tammikuun loppuun kunnialla työstäni.
Mutta eiköhän se ole ihan ihmisestä kiinni koska on valmis vanhemmaksi. Toiset on jo hyvin nuorena ja toisista ei ole koskaan kantamaan vastuuta edes itsestään. Ikä on vain numeroita!

Urholiinalle jaksamista
Kirjoitit tonne edelliselle sivulle niin hyvin asiaa, että ei voi kun peesata! Uusinta kierros täälläkin menossa ja on ihan samat mietteet. Nykyisin sanon suoraan mitä ajattelen ja en enää ikinä suostus samaa patskaa kestämään mitä edellisessä suhteessa kestin kyyneleitä nielen.

Peppioliinalle paljon jaksamista vaikeessa tilanteessa! :hug: Kyllä nuo miehet voi sitten olla ajattelemattomia!
Itse en pystyis tuota "kaverisuhdetta" anteeksi antamaan, mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa.
Vaadin niin ehdotonta uskollisuutta, että siinä ei edes tuollasta suhdetta sallita ja mulla kans, niin kuin joku jo kirjoitti se olisi syy pistää välit poikki ja ihan yksi kerta töppäystä riittäisi.
Luottamus ja uskollisuus on ne tärkeimmät arvot parisuhteessa ja jos ne menee niin silloin on pohja menny kaikelta. Itse tulisin hulluks kun tarkkailisin toisen puhelimia ja menoja miettien uutta pettämis kertaa...
Ymmärrän toki, jos joku muu haluaa vielä tuossa vaiheessa yrittää. Varsinkin jos on pitkä historia takana ja rakkautta löytyy roppakaupalla, eihän sitä kaikkea poiskaan haluaisi heittää.
Hienoa jos menette parisuhdeneuvojalle ja apua tilanteeseen saatte! Toivon, että mitä ikinä päätätkin niin se on sitten oikea ratkaisu ja sinun parhaaksi. :hug:

Naurukohtaukselle kanssa paljon tsemppiä! Ei ole helppoa sullakaan. :hug: Olen kanssa sitä mieltä, että paljon helpompaa yksin kuin vaikeassa suhteessa! Se mieletön stressaus mitä tekee kun asuu "kuspään" kanssa jää yksin asuessa pois kokonaan eikä oletakkaan toisen tekevän mitään kun sitä toista ei ole joka mitään tekisi. Itse ainakin aina ajattelin että jospa ex tekis tuon ja tuon, mutta kun ei tehnykkään vaan jouduin itse kaiken tekemään ni johan kiehahti! Kun muutin lasten kanssa exän luota pois niin johan helpotti mieletön stressaus ja paine. Ihan uskomattoman hienoa oli olla yh- äiti! Nautin joka hetkestä täysin rinnoin!
Omasta puolesta voin ainakin todeta, että miehiä ois riittäny ihan tarpeeks jos vain ois kiinnostanu... Vieläpä ihan hyviä miehiä, insinöörejä, maistereita jne. Lapset ei ainakaan näille miehille ois ollu esteenä. Mutta mua ei vaan kiinnostanu millään mallilla minkäänlaiset miehet. Oli vaan niin kiva olla lasten kanssa kolmistaa.
Kunnes sitten tapasin tämän aviomieheni ja se vaan kolahti niin lujaa, että sinkkuna olo sai jäädä ja vaihtua parisuhteeseen. Nyt mulla on oma unelma mies! :heart: Vielä kun sen aina muistais ja osais tarpeeks hyvin sen toisellekkin näyttää...

Neuvola mulla oli n. viikko sitten. Hemppa on edelleen vaan 110 ja painoa oli tullu viikossa n. 400g. Pikkuisen sydän jumputti 150 nopeudella. Sf mitta oli 24, vähän tulossa alaspäin yläkäyriltä. Liikkeet oli ++.

Hormoonihirmu oon kyllä taas ollu. Ärsyttävää! Itkua, stressailua ja raivoamista... Olin niin tasainen kahdelta ekalta ja nyt sitten oon jotain ihan muuta. En oo kyllä yhtään tottunu tälläseen ja suututtaa ku mieliala niin vaihtelee.

Rytmihäiriötä taitaa kans olla. Onko kellään muulla? Yhtä äkkiä alkaa sydän jumputtaa tuhatta ja sataa, pyöryttää, heikottaa ja tulee huono-olo.

Supistelee normaaliin tahtiin, mutta eihän se mukavalle tunnu. Kävellessä yhtään reippaamin joutuu välillä pysähtyy kun supistaa tai sit alkaa pistämään alamahaan. Mites muilta vielä liikunta sujuu?

Tänään ois taas edessä yövuoro. Alkaa olemaan hieman tuskaa no yövuorot. Ei muuten mutta aamulla olo ei ole hyvä niitten jälkeen. Täytyy varmaan alkaa oikeesti vähentää noita, vaikken millään malttais.
Riidan aiheena miehen kanssa nyt on ollukkin mun yövuorojen tekeminen kun se huomaa mihin kuntoon niistä meen ja sen mielestä on hölmöä niitä tässä vaiheessa tehä. Onhan se oikeessa.. nuo rytmihäiriötkin alko yövuorojen jälkeen. Mutta olen niin itepäinen etten usko sitä. Tunteja kun tulee niin hyvin noista yövuoroista (12h) ni en jaksais millään niitä samoja tehä vaikka iltavuoroilla takas.
Onko muita jotka tekee vielä yövuoroja?

Syömään ja valmistautuun valvomiseen! :wave:

Vielä tähän piiitkään sepustuksen loppuun: Tervetuloa uusille mukaan! En muista nikkiä enää, mutta jollain oli kunnon yllätysvauva tulossa! Onnea ylläristä.

Tiitulipiituli ja töppönen 26+2

 

Littledeath Meillä kans töissä on yksi potilas joka ei varaa yhtönö jaloilleen ja nosturia ei ole käytettävissä. Hänet siis joutuu täysin nostamaan tuoliin ja sänkyyn. Todella painava ihminen vielä kyseessä. Häntä on nostettu nyt kolmen hoitajan voimin. Nostin häntä tässä muutama päivä sitten ja se koski niin paljon selkään ja mahaan tuli tuo repäisy kipu, että ilomitin sen jälkeen tuon olleen viiminen kerta kun häntä suostun nostamaan! Onneksi kaikki muut hoitajat sen ymmärsi ja niin kauan kun meille ei tule nosturia niin se saa olla vaikka sängyssä mun puolesta jos ei ole hoitajia jotka sen voi nostaa.
Ilkeetä sitä ihmistä ja työkavereita kohtaan, mutta tuossa kohtaa ajattelen täysin vain vauvaa ja itseäni.
Hoitajallehan ei muutenkaan kuulu nostamiset vaan siirtämiset jotka pitää tapahtua turvallisesti. Suosittelen tosiaan, ettet sinäkään enää nostele... Meillä kun on vain yksi selkä ja hetken aikaahan tässä vaan raskaana ollaaan!

(Jännää, tässä kohti tajuan höllätä, mutta rytmihäiriöiden takia en tajua... Typerä minä! )

 

Tiitulipiituli, ihan totta tuo mitä kirjoitat noista siirroista. Ja juu nimenomaan siirtojahan niiden pitäisi olla eikä nostoja. Tuollakaan ei todellakaan ole nostureita kaikille. Seisoma- ja sitä "perusnosturia" (mikä sen oikee nimi nyt onkaan) ei ole olemassakaan vaan on sellaset kattonosturit kahdessa huoneessa ja niitähän ei siis muualle saa. Tuokin kys. potilas on sellainen mitä joskus on kolme nostamassa, anteeks siirtämässä D) mutta aina vaan ei ole kolmea hoitajaa vapaana.. Yövuoroista mä en osaa sanoa mitään kun oon vaan harjottelussa ja kaks yötä oon vaan tehnyt enkä teekään enempää kun niitähän ei harjoittelussa niin suosita kun ei muka opi mitään.

Ärsyttävä tunne mahalla. Ei nyt oikeastaan kipeä, mutta sellanen painava :/ Ja kireä. Mutta ei supistukselta tunnu kumminkaan..

 

Täällä on kans istukka edessä. Esikoista kun odottelen niin en tiedä kuinka kovaa potkujen pitäisi tuntua, mutta luulen, että istukka ainakin vähän vaimentaa potkuja. Ainakaan en heräile yöllä potkuihin ja parhaiten liikkeet tuntuu kun istuu rauhassa. Monta kertaa päivässä liikkeet kylläkin tuntuvat ja ensimmäiset potkut tuntuivat rv18+1, joten en tosiaan aivan varma ole istukan paikan vaikutuksesta.

En nyt sano tätä mitenkään pahalla, mutta pitäiskö jonkun muun avata uusi pino joulukuulle? Tätä marraskuun pinoa ei ole taidettu päivittää koko kuukautena, ja täällä on kuitenkin porukkaa, jotka kirjoittelevat aktiivisesti päivittäin. Joku jossain vaiheessa tarjoutuikin pinon päivittelijäksi. Itsehän en täällä ole kauheasti jutellut vaan enemmän lueskelen taustalla, joten voin olla väärä ihminen ehdottamaan tätä kun itse en päivittelyvastuuta viitsi ottaa, mutta kunhan ajattelin...

Ihanaa odotuksen jatkoa kaikille!

Heipa ja vauva 26+1

 

yh-äitien markkinat niin kyl ei viennistä ois ollu pulaa sinkkuaikana, vaikkakin lyhyenä sellaisena.. muistan kun kolme miestä piti yhteyttä, ja itse halusin tämän miehen kenet sainkin... toppuuttelin muita pyrkyreitä et ollaan kavereita, ja he vähän väliä kyseli et voisinko olla vapaa ja sitten oli vielä yksi joka saattoi keskellä yötäkin soitella mulle, että haluais mut viereensä.. siinä sitten nukuin jo tämän miehen kanssa, ja kahden aikaan yöllä kerron toiselle puhelimessa et hei, mä olen jo varattu et jos neljä miestä pommittaa samaan aikaan ni jos ei se ole vientiä ni mikä sitte
Toisaalta olin oikein otetu, että minä tosiaan kelpaisin kaikille noille... mut tällä kertaa kuuntelin sydäntäni.... joskus vuosia sitten sydän sanoi toista, ja pää toista... valitsin väärin mutta tätä valintaa nykyisen kanssa ei kyllä koskaan tartte katua

 

Hihii, saapa nähdä miten mulle sitten käy kun oon yh-äiti xD

Mua on alkanut pelottaa se kohtukuolema. Ei, mä en nyt halua alkaa pelätä mitään. Nauttis vaan hetkestä ja ajattelis että tulee mitä on tullakseen.

Päivityksistä, KatsuAmsku tai se joka nyt sit tekeekin uuden pinon, niin mulle saa sinisen sydämen tilalle laittaa v.punasen Jospa se ei enää muuttuis