Moiks,
toivottavasti nyt tulee viesti perille, hämmästyksekseni huomasin, että parin päivän takainen kirjoitus ei olekaan täällä.
Mies tuli tänään kotiin viikon työmatkalta. Ihana asia :heart: Tosin, ehkä odotukset mulla oli liian korkeella, pitäis muistaa, että jos tulee kaukoidästä, niin toi aikaero painaa aika lailla... Yleensä osallistuu ihan hienosti vauvan hoitoon, välillä vaan pitää pyytää erikseen ja se ärsyttää minua. Mies tekee kyllä aina kun pyytää, mutta en toivo sellaista asetelmaa, että äiti hoitaa ja isä auttaa. Mies esim. syöttää ja osaa laittaa erilaiset kestovaipatkin (juhuu =) ) mutta just toi ulkovaatteiden pukeminen on usein mun puuhaa. Ja jälkien siivoaminen - jos mies syöttää, niin ihan turha olettaa, että astiat ja tuttipullo tiskautuisi siitä hänen toimestaan.
Isänpäivänä hän on kyllä ehdottomasti muistamisen arvoinen, ja saa lahjaksi lahjakortin hierontaan, jonka olen varannut heti maanantaiksi.
Vauvan nukkuminen... APUA!!! Elin siinä harhaluulossa, että kun yösyömisistä päästään, niin sittenhän ne yöt ovat kokonaisia. Eivät ole. Eivät todellakaan. Bear selviää loistavasti ilman ruokaa, hän käy nukkumaan klo 20 ja aamupuuro on vasta klo 9. Hämmennystä aiheuttavat uudet liikkumistaidot ja taidottomuudet. Hän heräsi tyypilliseen tapaansa esim. viime yönä 6 kertaa, niin että tarvitsi apua. Hän ei vieläkään osaa kääntyä mahalta takaisin selälleen, ja huutaa sitten, kun on "väärinpäin". Miten se voi olla niin vaikeeta, kun ryömitään kuitenkin hirmuvauhtia ja konttausta harjoitellaan kovasti ja moni muu asia sujuu, mut ei toi perhanan kääntyminen. Oon aika hajalla tästä :headwall: Nyt nukunkin sitten patjalla Bearin huoneen oven takana, että on lyhyt matka näille yöllisille kääntösessioille. En millään halua ottaa häntä enää meidän huoneeseen, kun omaan sänkyyn nukahtamisessa ei ole mitään vaikeaa ja hän selvisi siinä jo elokuussa (kun ei osannut liikkua) vain yhdellä heräämisellä. Onko muilla tällästä?
Päikkärit klo 11 ja klo 15.30. Meillä päivissä aika tarkka aikataulu, mikä on pelkästään ihanaa noiden kaaottisten öiden vastapainoksi. Ja tässä pitäisi muka mennä töihin ensi kuussa, voi apua!
Meillä ei lueta varsinaista
iltasatua, mutta iltaisin luetaan paljon. Tietyt kirjat ovat suosikkeja ja niitä duracel-pupumme jaksaa hienosti kuunnella ja katsella sylissä. Toisia kirjoja sitten keskitytään enemmän hakkaamaan ja puremaan... Me ollaan alettu käymään
kirjastossa, ja suosittelen lämpimästi!! Lastenkirjoihinkin saa pienen omaisuuden (mun mielestä ne on älykalliita, kun kävin kirjakaupassa) ja vaikka ipana tykkäis, niin mulla hajoo kuuppa, jos luen pelkkää En dag med Barbababa.
Että tällaista, kertokaa pliis, että nää yöt muuttuu tästä hetkessä paremmaksi