Terveiset pitkästä aikaa ja hyvää uutta vuotta 2010! Miten ihmeessä en ole ehtinyt käydä kirjoittamassa, vaikka olenkin lukenut säännöllisesti viestejä..
No, esikko kiukuttelee sopivasti nyt tuossa lattialla, kun ei saa pölyimuria päälle. Pitäisi nimittäin itse sitä alkaa jossain välissä käyttämään. Tällä viikolla alkaa äitiysloma, mutta nyt saapa nähdä ehtiikö enää töihin, koska esikko on ollut sairas tässä pari päivää.
Raskaus on sujunut kohtalaisen hyvin, mutta täältä löytyy samat vaivat mitä muillakin. Närästys (Rennie onkin ollut paras ystäväni), liitoskivut ja pirullisin, ettei pääse liikeelle, kun istuu vähän aikaa paikallaan. Teen istumatyötä, joten ihan hirveetä kammeta itsensä tuolista ylös. Pitää ensin lämmitellä..
(Ja työkaverit ovat saaneet aihetta naurun)
Mutta sitten gallupeihin: (siis mitä muistan matkan varrelta).
Tarvikkeet: Ihan hävettää.. esikolle oli näinä viikkoina jo tarvikeet hankittu ja vaatteet pestynä ja silitettynä (hyvä ettei jopa kahteen kertaan) kaapissa. Nyt kaikki on yhä laatikoissa jossain varastossa. No, olen saanut hankittua uuden rintapumpun, käytettynä tuplavaunut ja pari uutta bodya..
Sitten äitiyslomalla loput, eipä tuo hankinta lista kovin pitkä edes ole.
Mitä odottaa vauvan syntymän jälkeen? Tottakai, minua kiinnostaa esikon suhtautuminen vauvaan, se, että nämä raskausvaivat poistuvat, saa juoda sen saunasiiderin, pääsee kunnolla ulos lenkille. Tosin suurinpana toiveena ja se mitä aion tehdä ensimmäiseksi, kun laitokselta kotiin pääsen on polttaa takassa tai jossain nuo ainoat "virallisen" näköiset äitiyshousuni, jotka vielä päälle mahtuvat. En ole viitsinyt enää panostaa kallisiin uusiin äitiyshousuihin, koska äikkäri alkaa kohtaa. Niinpä olen ähissyt joka työaamu, kun kiskon niitä jalkoihini. Inhoan koko housuja. Ei tule ikävä, kun pääsen niistä viimeinkin eroon. (Pienet ne on ihmisillä ilot tätä nykyä).
Osastolla olo. No, eihän kivaa ole, jos vielä joutuu johonkin neljän hengen huoneeseen ja ei saa nukuttua. Toisaalta jos käy tuuri ja pääsee pienempään huoneeseen, kiva on vähän aikaa levähtää vauvan kanssa, kun ei tarvi välittää ruoanlaitosta jne. Olen siitä kummallinen, että kannatan noita vierailukieltoja osastolla oloaikana. Tottakai puoliso ja vanhempi lapsi on tervetullut, mutta ei kiitos muita. Viimeksi hirveissä univeloissa, anemiassa ja sektio takana isovanhempien vierailut oli ihan liikaa. Istuin ihan tärähteenä muissa maailmoissa sängyn laidalla, kun yritti olla edes jotenkin vieraskorea. Muutenkin mietin, jos rauhottaisi kotonakin vierailijoiden määrää tuossa alkuviikkoina. Antaisi aikaa enemmän itselle tottua tähän tilanteeseen.
Tällaista tällä kertaa.