Tännehän on tullut tekstiä hurjasti, hienoo!
Nyt kun vielä muistaisi kaiken, mitä piti kommentoida.
Pumpuista joku kyseli, suosittelen itse Ainun mini electriä
Ainu Medela Sähkö- ja paristokäyttöinen rintapumppu / Tuotteet / Etusivu - Ainu ja samalla suosittelen, että jos lähistöllä on kauppa, joissa pumppuja myydään, sellaisen hankkii vasta kun tietää että useamman kympin sijoitukselle on todella tarvetta. Jotenkin ensikertalaisilla ainakin tuntuu unohtuvan (myös itse tein vähän saman), että kaupat ovat auki vielä senkin jälkeen kun synnyttää, ihan kaikkea ei kannata eikä tarvii hamstrata etukäteen
Mieskin voi osallistua, kunhan kerää tarkat tiedot mitä tarvitsee ja mistä, kun tietää oikean tarpeen.
Taysin alueella
synnytystoiveet on pitänyt ilmoittaa jo etukäteen sähköisesti. Viimeksi rustasin aika yksityiskohtaisia toiveita, nyt melkein laitoin, että toiveena säilyä hengissä ja suuremmitta vammoitta. Synnytystä kun ei voi suunnitella tarkkaan, vaikkakin kannattaa miettiä, miten voisi reagoida ja toivoa, jos synnytys etenee tietyillä tavoilla. Se itseltä unohtui ekalla kerralla kokonaan, että tosiaan, synnytyksessä voi mennä joku ihan totaalisesti pieleen ja kannattaisi edes jotenkin henkisesti yrittää varautua siihen
kiireelliseen sektioon. Meillä meni kaikki hyvin, mutta kyllä se säikäytti pitkäksi aikaa, että hullusti olisi voinut käydä ja alakautta yrittäessä ja kotiin pitkäksi aikaa jäädessä tulos olisi voinut olla huono. Onneksi lähdin sairaalaan tunnin sisällä supistusten alusta, kun ne tulivat samantien päälle parin minuutin välein niinkuin napista painettuna. Sairaalassa todettiinkin heti sydänäänten lasku, eikä sektiopäätöstä odoteltu sen jälkeen kuin noin tunti. Enkä tietenkään halua pelotella ketään, näin vain kävi itselle, ja mietin mitä nyt teen, kun en uskalla jäädä sekunniksikaan kotiin supistusten alettua, varsinkin kun suvussa on taipumusta syöksysynnytyksiin. Sen toki toivoin, että kaiken hyvin mennessä, toivon nopeaa kotiutumista tai sitten pääsyä potilashotelliin pienen esikoisen takia. En vain pysty olemaan reilun vuoden ikäisestä esikoisesta pitkään erossa, kun olemme melkoisessa symbioosissa vieläkin.
Se, mihin en myöskään osannut yhtään varautua, eikä kukaan siitä minulle kertonut etukäteen, olivat
hormonien vaikutus tunteisiin. Olen molemmissa raskauksissani aika tasainen tunteissani, ei itketä eikä ketuta. Esikoisesta se pelko menettämisestä tai maidon nousun myötä oksitosiinin vaikutus sai aikaan sen, että itkin kuin niagara noin kahden viikon ajan. Ihan käsittämätöntä. Kaikki itketti; miten olisi voinut käydä huonosti, miten kauheasti omaa lasta rakastaa, lapsi kasvaa ja muuttaa kohta kotoa yms. ihan päätöntäkin (mitä jos sitä kiusataan koulussa, mitä jos me riidellään verisesti joskus, mitä jos se ei löydä omaa paikkaansa elämässä yms). Itkin onnesta ja helpotuksesta ja siitä mielettömästä uudenlaisen rakkauden tunteesta. Toinen asia, mitä kukaan ei kertonut, oli se, että
suolistoonkin voi sattua viikkoja synnytyksen jälkeen. Voi toki johtua sektiostakin. Ilmavaivat olivat järkkyjä, kun suolisto haki uutta paikkaansa mahan tyhjennyttyä! Itse en tuntenut jälkisupistuksia, mikä voi johtua siitä, että sektion puudutteet kestivät melkein vuorokauden ajan, ja sen jälkeen oli tarjolla kipupumpun ihanuudet.
Muuten täällä jatkuu elo normaalina,
liitoskivut ovat jatkuvana seuralaisena, uutena on tullut jo ne kuuluisat sukkapuikkovihlaisut alakerrassa. Onneksi pääsen taas vajaan kk:n päästä lääkärille, niin näkee ainakin sitten, ovatko ne vaikuttaneet mihinkään. Liikunnan suhteen nyt muutenkin joudun kipujen kanssa olemaan aikalailla hissukseen, mitään juoksulenkkejä en tosiaan voi tehdä
Niin,
sheivaamisessa on mies avustanut jo muutamaan otteeseen, kun oma tulos on semmoinen niinkuin sokea olisi ollut asialla. Ihan hyvin meni näin edelliselläkin kerralla. Eikö se oo tärkeääkin antaa miehen osallistua?
Nynaeve ja Nuppi 31+5