Vaavimasu! Mullakin on ihan järkky opiskeluinto! Sain paikan hierojakouluun. En ole varma, menenkö sinne vielä, koitan jos saisin paikan pidettyä, mutta siirrettyä kahdella vuodella.
Sonsku! Kiva idea laittaa tupakkarahat vaunuihin!
Tsemppiä muillekin tupakkamieliteoissa kärvistelijöille! Niin ja Sonskulle vielä: Kunnioitettavaa, kuudes lapsi! :heart: Tsemppiä lankojen kanssa ja lepäilyn, kun sen aika koittaa!
Vointi raskauden aikana oli ensimmäisestä lapsesta suorastaan sanottuna huippu. Mulla ei ollut pahoinvointia, ei mitään kipuja, ei supistuksia. Viimeisenä kuukautena vasta alkoi selkä vähän puuduttaa kävellessä. Ja loppumetreillä turvotusta. Jokusen suonenvedon sain ja muutaman kerran närästi. Mulla oli töistä vapaata, koska työskentelen maalien parissa ja hödynsin ajan käymällä kursseja. Puksuttelin junalla toiselle paikkakunnalle ja vielä ihan loppuraskaudenkin aikana. Kannoin matkalaukkuni ja sain ne nostettua jopa itse hattuhyllylle, ellei joku matkustaja ollut salamana huomannut mitä touhuan ja alkanut auttaan.
Yksi ystäväni, joka oli erittäin pahoinvoiva, tokaisi, että olisin mä nyt edes kerran saanut oksentaa! Hänellä oli silloin kolme lasta, enkä viitsinyt sanoa, että meillä sen ensimmäisen ja ainoan tekemiseen meni 3,5 vuotta, että josko se tasoittaisi tilannetta.
Kestoilu kiinnostaisi kovasti! Ensimmäisen kohdalla tyrin koko homman ja se jäi vain kokeiluksi. Pelästyin kun koko vauva oli litimärkä ja unohdin kestoilun hetkeksi, kunnes ne pikku vaipat ei enää mahtuneetkaan. Muutamaa isoa vaippaa käytin silloin tällöin, hyvin harvakseltaan. En löytänyt mieleistä mallia ja mies ei innostunut asiasta ollenkaan, joten se oli sitten siinä. Nyt jos kävisi vähän paremmin!
Lapsilukuhaaveeni on 5! Saas nähdä... Miehelle varmaan riittäisi kaksi.
Kun näin myöhään on aloitettu... Toisaalta, mä en pelkää ikää. Kyllä mun vähintään kolme lasta on pyöräytettävä tähän maailmaan. Olen aivan lapsihöpsö ollut aina ja toivon suurta perhettä. Tykkään kun lapsia on lähellä ja siskoni lasten kanssa olen aina touhunnut, jopa niin paljon, että sanovat mua välillä vahingossa äidiksi.
Pikkuviikingin sanoin: Minäkin rakastan elämää ympärilläni!
Lasten ikäeroksi tulee tasan kolme vuotta.
Maalismasuissa olin silloinkin!
Äitiyspakkausta en ota, niinkuin en viimeksikään. Tosin se on kyllä ihan mun makuuni: uusretrohkoa, vihreää, ruskeaa, turkoosia. Nätti! Mutta mä olen kova ostamaan kirppiksiltä ja huutonetistä.:heart: Viimeksi laitoin rahan rattaisiin. Ehkä nytkin.
Haluan uudet rattaat, tai siis meille uudet, käytetyt kyllä käyvät. Haluan vihreät. Pistän kierrätykseen nykyiset oranssit ja turkoosit matkarattaat. Kyllästyttää katsella samoja, hih...
Jaksamista kaikille väsyneille!:heart: Mulla se ei ole vielä iskenyt. Herään töihin viideltä ja koska olen suvulta perinyt ilta- ja yökukkummisen, niin unta on tullut nyt töissä käydessä 4-6 tuntia yöhön. Täytyisi ihan ottaa itseä niskasta kiinni ja kallistaa pää tyynyyn viimeistään kymmeneltä. Mutta kun tahtoisi tehdä kaikkea! Päivät loppuu liian lyhyeen! Mutta onneksi pääsen kohta töistä pois.
Sunni mainitsi erityisäitiysloman. Olin sillä kolme vuotta sitten ja haen sitä nytkin. Meillä on töissä liuotinmaaleja ja lupasin sinnitellä nyt työkaverin kesäloman ajan ja jään pois kun hän palaa. En koske kuitenkaan niihin liuottimiin ja niillä tehtävät työt seisoo nyt tämän ajan sitten.
Paino nousi ensimmäisessä raskaudessa 12kg. Oon normaalisti syöppö, mutta sain raskauden aikana pidettyä syömiset kurissa. Söin tarkoituksella terveellisesti ja jätin kaikki mun herkkumässäilyt pois. Toiset kun pystyy lopettaan tupakoinnin, mä aattelin että teen stopin herkuille. Mä oon aina ollut jojo. Raskauden jälkeenkin paino tippui imetyksen aikana kivasti alle lähtöpainon. Mutta kun imetys loppui, taivas aukesi ja söin kaiken mahdollisen, kunnes huomasin olevani taas paljon paljon painavampi ja vähän enemmänkin. Sitten otin puolen vuoden kuntokuurin personal trainerin johdolla ja pudotin 15kg tätä raskautta ajatellen. Nyt toivon, että osaan pitää syömiset kohtuudessa ja painon suht hallinnassa. Ihan kahden edestähän kun ei tarvitse syödä, vaikka se kivaa oliskin!
Nimeksi! Voi kauhistus, mies on kuulemma päättänyt tytön nimen. Kolme nimeä lateli ja mä olin ihan kauhuissani. En tuu kyllä hyväksymään niitä... Mitenkähän tästä selvitään, heh, jos tyttö tulee! No, ensimmäisen lapsen nimessä on kaksi mun sanelemaa ja yksi miehen. Ehkä johonkin sopuun päästään, mutta ei sillä yhdistelmällä, minkä haluaa, kääk. Ihan normaaleja nimiä, mutta ei iskenyt. "Alahuuli vähän lörpällään-hymiö"
Harrastukset: Kuntosali ja jumppa fiiliksen mukaan, täytyisi enemmän säännöllistää. Vaatteiden ompelu, kun vain olisi aikaa. Fiiliksen mukaan sekin.
Ja
Vaavimasu: Olen harrastanut vuosien ajan aina silloin tällöin itämaista tanssia. Nyt en vähään aikaan. Edellisessä raskaudessa harrastin ja se oli mukavaa. Olen joskus nähnyt näytöksen, missä pitkällä raskaana oleva rullasi isoa vatsaansa hauskasti ja ajattelin, että voi kumpa joskus minäkin!
Vitamiinit: Syön D-vitamiinia, omegaa, ternimaitoa ja monivitskun sijaan spirulinaa, maailman ravintorikkainta kasvia. Jatkan niitä raskaana ollessakin. Maitohappoja voisin ottaa kuureina ja sitä rautayrttilitkua. Mistäs sitä foolihappoa saikaan? Vihreistä kasviksistako?
Kertomisesta: Haluaisin kuuluttaa koko maailmalle! Muutamalle läheiselle ystävälle ja sukulaiselle on kerrottu.
Raskausviikot. Vähän hakusessa vielä laskeminen, kun tehtiin pakastealkion siirto. Mutta veikkaisin 5+4, jos kuitenkin menkoista lasketaan. Ilmoittelen, jos tulee muutoksia.
:heart::
Soraya 5+4