Maaliskuun Muruset 2012 *MAALISKUUSSA*

Esikoispoikamme Joakimin syntymä

Rv 41+4, minulla oli aika ä-polille yliaikaiskontrolliin klo. 8.30, se jäi sitten väliin.

Torstain ja perjantain välisenä yönä 30.3 herään yöllä n. klo 03.15 siihen että housuun lorahtaa jotain nestettä. Ajattelen ensin, että se on vain todella vetistä valkovuotoa, nousen kuitenkin ylös käydäkseni vessassa. Silloin housuun lorahtaa lisää, herätän miehen ja sanon että "no nyt ne lapsivedet sitten meni"...Kävelen nopeasti vessaan ja juuri kun pääsen pöntön luo lorahtaa kunnolla ja vesi vaan valuu reisiäni pitkin. Mies nousee sängystä ja tulee vessan luo, hymyilee. Pyydän miestä tuomaan puhtaat alushousut ja siteen.
Supistukset alkavat n. 03.35 tuntuvina mutta epäsäännöllisinä (5-8min), päätämme keittää rauhassa "aamukahvit". Vatsani myllää ja suoli tyhjenee kolme kertaa ennen lähtöä. Ajattelen että hyvä, ei tarvi paskoa synnytyksessä. Neljän jälkeen, lähes puoli viideltä sanon miehelle että eiköhän aleta lähteä sairaalaan päin, mies on samaa mieltä.

Pääsemme TYKSiin sisälle n. klo 05.00, kätilö ja kätilöharjoittelija ottavat meidät ystävällisesti vastaan, laittavat käyrille 30 minuutiksi. Käyrille piirtyy supistuksia epäsäännöllisinä. Kätilö ja kätilöharjoittelija tulevat takaisin, käyrä näyttää hyvältä. Ottavat näytteen että onko lapsivettä, emätin näytteen streptokokkia varten? ja kokeilevat kuinka paljon kohdun suu on auki, no joo sen samat 1cm kun viimeksi ä-polilla. Kätilö kysyy "olenko tietoinen että kun lapsivedet on menneet ei kotiin enää päästetä, vastaan että olen tietoinen..."

Siirtävät minut osastolle odottamaan synnytyksen alkamista koska ei ollut aktiivisesti käynnissä, pääsen osastolle n. 07.00. Mies joutuu lähtemään kotiin ja tulee takaisin klo 10.00. Yritän nukkua tässä välissä mutta en pysty supistuksilta, odotan aamupalaa joka tarjoillaan n. 07.30. Kahvi on pahaa, onneksi join kotona.

Mies tulee klo. 10.00. Siitä se odottelu vasta alkaakin. Menen käyrille, viljapussi on kaverini...Kätilö on mukava ja kätilöharjoittelija tuttu. Supistuksia piirtyy, mutta epäsäännöllisesti...
Klo 12.00 tulee lounas, syön. Alan olla kipeä, viljapussi on kaverini. Naurattaa, hymyilyttää.
Klo 13-13.30 yritän pallotella jumppapallolla, se helpottaa hetken. Vieläkin naurattaa.
Klo 14 menen suihkuun, mies tulee seuraksi ja viihdyn siellä. Suihku auttaa jonkun aikaa.
Ennen klo 15, katsotaan kohdunsuun tilanne, auki n. 3,5-4cm. Supistaa n. 3min välein. Kätilö sanoo että nyt pääset synnyttämään, ja vie meidät synnytyssaliin.

Klo 15. pääsemme synnytyssaliin, meidät ottaa vastaan aivan ihana kätilö Ritva, olen kipeä eikä juuri naurata...Ritva opettaa ilokaasun käytön, en opi sitä heti...Kun opin, oi sitä naurua ja sekoilua. Puhun ihan pölhöjä, mies ikuistaa tämän ja ottaa videokuvaa. Istun kiikkustuolissa ja vedän ilokaasua, suuta kuivaa...juon hulluna. Ilokaasu auttaa kestämään, miestä ja itseä naurattaa.

Klo 18-18.30 Pyydän epiduraalin, anestesia lääkäri tulee nopeasti. Epiduraalin laitto ei onnistu heti, koska menee ensin verisuoneen. Mies näkee kun anestesialääkäri pyörittelee silmiään ihmeissään, vetää piikin ulos ja yrittää uudelleen, toinen kerta todensanoo...Ekat supistukset tämän jälkeen on yhtä helvettiä, ei auta mitään. Noin 20min päästä, oi sitä helpotusta. Tässä vaiheessa kädessäni on kanyyli josta menee antibioottia ja suolaliuosta...

Klo 20 jälkeen tai jotain... Vauva laitetaan STAN-seurantaan. Avautumisvaiheeni junnaa, joudutaan laittamaan oksitosiinitippa.
Tämän jälkeen oikeastaan kaikki ihan hämärää eikä mitään tietoa kellonajoista...Sattuu, huudan, kiroilen ja haluan lisää epiduraalia...Jossain vaiheessa minulle laitetaan kipupumppu josta laskee koko ajan 6ml...

Vauvan sydänäänet heittelee STAN-laitteessa, kätilö väläyttää sanan SEKTIO jossain vaiheessa...Ei ei ei sektiota, haluan alatiesynnytyksen. Minua käsketään vaihdella asentoa kyljelleen, seisomaan, tyynylle ja säkille nojailemaan... STAN-tikku asennetaan uudelleen, toimii jo paremmin.

Nousen ylös nojailemaan "mersuun", se auttaa vähän...huudan ja kiroilen niin että käytävät kaikuu. Menee ehkä tunti niin sanon että on ihan kauhea PASKAhätä-tunne...Kätilö käskee sängylle ja tarkistaa tilanteen... Hyviä uutisia, sanoisin että olet auki sellasen 10-, nyt aletaan ponnistamaan...Ei minä haluan synnytysjakkaraan, kätilö kieltäytyy...Ymmärrän kyllä miksi. Ei siis auta kun laittaa jalat tukiin ja aloittaa hommat.

Ekat ponnistukset harjoittelen, huudan niinkuin varmaan muutkin ensisynnyttäjät, en osaa, en pysty, ei se tule sieltä ikinä... Jossain kohtaa ponnistan ja huudan että MITÄ SIELTÄ TULEE!! Johon mies lisäsi naureskellen taivas varjele...kätilö ja harjoittelija naurahtavat itseni lisäksi ja vauvan pää tulee ulos. Nyt selviää syy miksi vauvan sydänäänet laskivat, napanuora on kaulan ymäpärillä, kahteen kertaan...Olen ihan shokissa, tuntuu että vehje repeää...Saan ponnistella ihan pienesti ja vauva on ulkona 38minuutin ponnistuksen jälkeen. Voi sitä riemua ja itkua!! En ole ikinä kokenut mitään sellaista, itkusta ei tule loppua. Vauvaa stimuloidaan vähän koska oli hieman säikähtänyt, tokenee hyvin.

Mies leikkaa napanuoran kun vauva on rinnallani, se on tosi sitkeä. Minulle näytetään myös istukka, hyi miten ruma ja iso.
Minut ommellaan ja ei satu enää mihinkään.

Terve poika syntyi 31.3.2012 klo. 5.28 mitoin 3315g/50cm
Pisteet 8/9/9
Aika osastolla/synnyttämässä n.26 h
1.vaiheen kesto: 13:50
2. vaiheen kesto: 00:38
3. vaiheen kesto: 00:12
Koko synnytyksen kesto 14 h 40 min
Napanuora: Kaulan ympärillä 2 kertaa, löysätty.
Minulle tuli 2.asteen repeämiä emättimeen ja välilihaan, yhteensä 4 tikkiä. Verta menetin 1 litran.

Rankka siis oli mutta sen arvoinen! Ja kyllä, aion synnyttää uudelleen jos niin suodaan. Paljon tapahtui ja paljon varmaan jää kertomattakin mutta eiköhän tässä ollut jo luettavaa.

 

Meille syntyi 22.3 tyttö, 3078g ja 49 cm. Viikkoja oli 41+0 Ja ihan lyhyesti sanottuna, minulle jäi hyvä mieli synnytyksestä. Kipu ei ollut sietämätöntä epiduraalin takia, ja ponnistaminen oli äärimmäisen palkitsevaa Repeämiä ei tullut, joten se nopeutti oleellisesti synnytyksestä palautumista.

Minä teen näitä vielä monta.....

 

Heippa kaikille!
Suuret onnittelut kaikille vauvansa saaneille :heart:

Meille syntyi tyttö 12.3 klo 12.03 3844g 51 cm
Edellisenä päivänä olimme sukulaisissa syömässä jonka jälkeen nukuin normaalista poiketen kahdet päiväunet. Illalla nukkumaan mennessä keljuilin miehelle joka jäi vielä katsomaan myöhäis elokuvaa että kannattaakohan tuo jos et saakkaan nukkua Kuitenkaan tässä vaiheessa ei varsinaisesti vielä ollut mitään tuntemuksia paitsi että ravasin pissalla vähän väliä ( myöhemmin ajateltuna taisi jo olla supistuksia). Klo 01.20 Heräsin supistukseen sitä ennen olin tunnin aikana välillä havahtunut mutta tämä oli jo selvästi kivuliaampi eikä nukkuminen onnistunut. Tästä eteenpäin alkoivat supistukset olemaan ensimmäisen tunnin aikana 8-10min ja siitä eteenpäin 3-8 min välein. noin Klo 4 soitin sairaalaan jossa sanoivat että voin huoletta olla kotona niin kauan kuin vain pystyn ja että ei ehkä kannata yön selkään lähteä. tämän jälkeen menin suihkuun. Klo 5.20 Herätin miehen aamukahville jotta ehtii juoda ennen lähtöä. vastaus sängyn pohjalta oli että ei kello ole vielä soinut ja hetken päästä että ai nytkö pitää lähteä. Minä siihen että ei just nyt mutta kohta puoliin Klo 6.00 pärjäsin mutta sit alko tuntumaan et jos nyt ei lähdetä niin en enää pysty lähtemään. Klo 7 saavuimme sairaalaan jossa ensin käyrät ja sitten sisätutkimus. Kätilö tokaisi sisätutkimuksen tehtyään että hyvin olet kotona pärjännyt olet 6cm auki. Ja minä kun luulin että ehkä tuurilla 5cm jos sitäkään ja mies oli aivan varma että pistävät vielä kotiin (en kyllä olisi lähtenyt ja kyllä minä tiesin että ei tässä enää kotiin lähdetä). Kätilö sitten kyseli mitä toiveita minulla on ja tulin siihen tulokseen että haluan epiduraalin, mutta voisin ensin kokeilla auttaako amme. Amme kuitenkin oli likainen ja sinne ei päässyt. noin 15min myöhemmin ilokaasu naamalla epiduraalia odottaessa totesin että onneksi ammeeseen ei päässyt ? .
Epiduraalin laiton jälkeen olo helpottui todella paljon ja pärjäsin jonkin aikaa jopa ilman ilokaasua. reilu tuntia myöhemmin tarvitsin kuitenkin vielä uuden annoksen epiduraalia ja lisäksi sai ennen ponnistus vaihetta pundeaalipuudutteen( sen laittaminen muuten sattui). Ponnistus vaihe kesti 20min ja klo 12.03 tyttö syntyi ja napanuoran leikkaamisen jälkeen nostettiin rinnalle jossa huusi noin tunnin putkeen tulipa selväksi kuka määrää! Synnytyksestä minulle jäi hyvä kuva eikä mitään kammoja.

Viikkoja tuolloin oli 39+5
Tytön pisteet 9/10


Nyt tytöllä ikää kuukausi ja arkeen totutteluahan tämä edelleen on. Unirytmiä ei löydy ja pienellä on paljon vatsavaivoja. Mutta kaikesta huolimatta tämä on sen arvoista

 

Isot onnittelut kaikille piskuisista! :heart: Kiitokset myöskin synnytys-kertomuksista; miten jokainen raskaus ja synnytys onkaan niin erilainen! Suuri kiitos myöskin vertaistuesta, on ollut ilo höpötellä näin mahtavan porukan kanssa!! :hug:

Arki rullaa loistavasti, täysimetyksellä mennään ja Jadessa on mitä kiltein pikkurinsessa! Hää vaan syö, nukkuu, seurustelee, syö lisää, kakkaa.. Isoveikka koettelee rajojaan ja keksii vaikka mitä älytöntä, mutta siskoa kohtaan hää on ihana; suukottaa, silittelee ja ihastelee kovasti Kyllä mie oon tyytyväinen tähän puolentoista vuoden ikäeroon

Kaikkea parasta toivottaa; Cherrrye ja 6,5viikkoinen Jatessa :heart: