Kivaa lauantaita kaikille! Ollaan vanhempieni luona käymässä toisessa kaupungissa ja käytiin äidin kanssa lastentarvikekirppiksellä. Löysin parillakympillä aika monta bodya, parit puolipotkarit ja yhdet ihanat velourpöksyt. Olisihan siellä ollut ihan törkeästi tosi nättejä vauvanvaatteita, mutta ajttelin, että ennätän niitä käydä katsomassa vielä moneen otteeseen ennen vauvan syntymää. Ostin aika neutraaleja sävyjä, jotenkin ne miellyttävät silmääni paremmin kuin tosi kirkkaan väriset. Nättiä oliivinvihreää tarttui myös mukaan ja vähän vaaleansinistä.
Kiva muuten, että otitte esille tuon vauvanvaatteiden koon, koska ihan samaa mietiskelin itse tänään! Kiva lukea kokeneempien käytännössä havaittuja kokemuksia. Äiti nyt osasi useamman lapsen kokemuksellaan vinkata samaa kuin tekin, ettei kamalasti kannata noita ihan pieniä vaatteita ostaa. Minusta vähän näyttikin siltä, että enemmän tuolla kirpparillakin oli sellaisesta 60-62 sentin vaatteista eteenpäin. Äiti tosin kertoi, että kun itse synnyin aikanaan pikkuruisena keskosena, olin aika koominen näky kun melkein hukuin kaikkiin vaatteisiin, kun keskosten vaatteita ei silloin vielä samalla lailla ollut kuin nykyään.
Jotenkin nyt tuon ultran myötä sain vähän lisää luottamusta siihen, etten koko ajan vain pelkäisi pahinta, vaan uskaltaisin jopa nauttia tästä odotuksesta. Meinaa tulla ihan sellainen tunne, että tämä raskaus ehtii kohta jo edetä maaliskuulle ja vasta sitten tulee sellainen tunne, että todella sisäistän sen, että meille on ihan oikeasti tulossa ihana pikkuinen poikavauva. Mutta luin juttua lehdestä entisestä tangokuningattaresta Johanna Pakosesta, joka nyt odottaa uutta vauvaa, mutta jonka kaksospojat menehtyivät ennenaikaisesti viime vuonna. Yritän olla ajattelematta tuollaisia, mutta varmaan vähän stressaan silti kunnes ollaan sellaisilla "turvallisilla" viikoilla.
Makean himo on muuten täälläkin. Olen ihan aina ollut enemmän makean kuin suolaisen perään. En oikein välitä ollenkaan hampurilaisista, sipseistä yms. (siis ikinä), mutta melkein mikään ei ole mulle liian makeaa. Tosin nyt raskausaikana on alkanut tehdä erityisesti suklaata mieli (Maraboun mintturkokantti on ihan taivas!). Arvatkaa vaan, mitä käy muutenkin jouluhullulle, kun näihin aikoihin kauppoihin alkaa ilmestyä joulusuklaita... on siinä itsekurissa pitelemistä.
Piti muuten sanomani, että siinä ultratessa se kätilö sanoi, että koska tuo istukka on mulla etuseinämässä, niin sikiön liikkeet tuntuvat siksi tavallista heikommin. Kun istukka toimii siinä edessä vähän kuin vaimentavana patjana. Nyt kun olen mietiskellyt asiaa, niin en kyllä tunne liikkeitä kuin aika vähän päivittäin, yleensä iltaisin. Dopplerilla niitä kyllä kuuluu, mutta en tunne niitä hirveän vahvasti. Tästäkin varmaan saan kehitettyä itselleni aikamoisen neuroosin vielä... oliko kenelläkään muulla samanlaista havaintoa tai jo tässä vaiheessa tietoa istukan sijainnista omalla kohdallaan?
Vaniljarinkeli ja hajuherne 19+6 :heart:
Kiva muuten, että otitte esille tuon vauvanvaatteiden koon, koska ihan samaa mietiskelin itse tänään! Kiva lukea kokeneempien käytännössä havaittuja kokemuksia. Äiti nyt osasi useamman lapsen kokemuksellaan vinkata samaa kuin tekin, ettei kamalasti kannata noita ihan pieniä vaatteita ostaa. Minusta vähän näyttikin siltä, että enemmän tuolla kirpparillakin oli sellaisesta 60-62 sentin vaatteista eteenpäin. Äiti tosin kertoi, että kun itse synnyin aikanaan pikkuruisena keskosena, olin aika koominen näky kun melkein hukuin kaikkiin vaatteisiin, kun keskosten vaatteita ei silloin vielä samalla lailla ollut kuin nykyään.
Jotenkin nyt tuon ultran myötä sain vähän lisää luottamusta siihen, etten koko ajan vain pelkäisi pahinta, vaan uskaltaisin jopa nauttia tästä odotuksesta. Meinaa tulla ihan sellainen tunne, että tämä raskaus ehtii kohta jo edetä maaliskuulle ja vasta sitten tulee sellainen tunne, että todella sisäistän sen, että meille on ihan oikeasti tulossa ihana pikkuinen poikavauva. Mutta luin juttua lehdestä entisestä tangokuningattaresta Johanna Pakosesta, joka nyt odottaa uutta vauvaa, mutta jonka kaksospojat menehtyivät ennenaikaisesti viime vuonna. Yritän olla ajattelematta tuollaisia, mutta varmaan vähän stressaan silti kunnes ollaan sellaisilla "turvallisilla" viikoilla.
Makean himo on muuten täälläkin. Olen ihan aina ollut enemmän makean kuin suolaisen perään. En oikein välitä ollenkaan hampurilaisista, sipseistä yms. (siis ikinä), mutta melkein mikään ei ole mulle liian makeaa. Tosin nyt raskausaikana on alkanut tehdä erityisesti suklaata mieli (Maraboun mintturkokantti on ihan taivas!). Arvatkaa vaan, mitä käy muutenkin jouluhullulle, kun näihin aikoihin kauppoihin alkaa ilmestyä joulusuklaita... on siinä itsekurissa pitelemistä.
Piti muuten sanomani, että siinä ultratessa se kätilö sanoi, että koska tuo istukka on mulla etuseinämässä, niin sikiön liikkeet tuntuvat siksi tavallista heikommin. Kun istukka toimii siinä edessä vähän kuin vaimentavana patjana. Nyt kun olen mietiskellyt asiaa, niin en kyllä tunne liikkeitä kuin aika vähän päivittäin, yleensä iltaisin. Dopplerilla niitä kyllä kuuluu, mutta en tunne niitä hirveän vahvasti. Tästäkin varmaan saan kehitettyä itselleni aikamoisen neuroosin vielä... oliko kenelläkään muulla samanlaista havaintoa tai jo tässä vaiheessa tietoa istukan sijainnista omalla kohdallaan?
Vaniljarinkeli ja hajuherne 19+6 :heart: