Mukavaa perjantaita kaikille ja terveisiä rakenneultrasta! Eilen en oikein ehtinytkään koneelle ollenkaan.
Ultrasta siis kotiuduttu äskettäin, ja kuulumiset tiivistetysti: pienellä on kaikki hyvin ja
pikkumieshän sieltä on tulossa.
Sen verran selvästi näkyi pienen jalkoväli, että aika lailla satapros. varma tuo sukupuoli on. Mutta sitäkin tärkeämpää oli kuulla, että sikiöllä on kaikki oppikirjan mukaan mallillaan, koska niin paljon olin kantanut huolta mm. sen kasvusta yms.
Synnärille on meiltä tosi lyhyt matka, linnuntietä varmaan kilometrin verran, teitse sitten vähän enemmän. Nytkin mentiin kävellen sinne, eli eipä tuonne kauaa kestä.
Jännitin ultraa ihan kamalasti, mies oli tapansa mukaan viilipyttynä. Ärsyttävää, kun hän pystyy aina olemaan niin tyyni kaikissa tilanteissa ja itse ravasin vessassa ja olin ihan hermona. Ultrannut kätilö oli tosi ihana ja rento, ja kertoi koko ajan mitä näkyy, tosin tuon sukupuolen paljasti sitten lopuksi vasta. Pikkuisen kaikki rakenteet olivat kunnossa, ainakin mitä nyt tuossa pystyy näkemään. Sydän jumpsutti vahvasti. Lopuksi kätilö sanoi, että yksi pieni "vika" löytyy, nimittäin sellainen ylimääräinen uloke, jota kaikilla vauvoilla ei ole.
Siinä vaiheessa tirautin pari onnenkyyneltä ja alettiin miehen kanssa vaan nauraa kamalasti, koska poikaa toivoinkin vähän. Mies sanoi pois päin kävellessä pettyneensä ihan vähän kun toivoi tyttöä hitusen enemmän, mutta alkoi saman tien suunnitella jalkapallopelejä pojan kanssa.
Istukka on etuseinässä kuulemma, mutta kohdunsuulle on matkaa reippaasti, eli ei huolta sen suhteen. Kysyin erityisesti sikiön kasvua ja vastasi viikkoja yhden päivän heitolla, eli aika lailla justiinsa. Kuulemma minulla on sen mallinen lantio, että pikkuinen mahtuu siellä köllöttelemään, eikä maha siksi ole niin iso. Ette usko, miten oli huojentavaa kuulla!
Tosi jännä olo nyt, menee varmaan tämä päivä vähän sulatellessa uutisia. Mennään kai illemmalla vähän juhlistamaan hyviä uutisia jotenkin, syömään tms. Ja ehkä uskaltaisin lähipäivinä vaikka ostaa jonkin ihan ensimmäisen vauvajutun, pienen vaatteen tai jotain.
Sukulaisista ja ristiäisistä: Meillä oli häissäkin ihan samanlainen rajanveto kuin Sipsusella. Kyllähän siitä jälkeenpäin jotain nurinaa kuului, kun pidettiin niin pienet kemut, mutta me ei miehen kanssa olla oikein sukurakkaita eikä meidän perheissä koskaan ole oltu kovin tiiviissä tekemisissä sukulaisten kanssa, ihan jo senkin takia kun ovat sirottautuneet aika lailla eri puolille Suomea, osa aika kauaskin omista synnyinseuduista. Risitäisiinkin aiotaan siis kutsua vain perheet, ja ehkä pari iäkästä omaa kummiamme.
Tässä kuulumisia tältä erää, palailen kenties myöhemmin.
Voikaa hyvin kaikki!
Vaniljarinkeli ja Hajuherne-pikkumies 19+5 :heart: