Heti aluksi omanapainen hehkutus: Ultrassa kävin, ja Möllykkähän tuolla massussa majaili ja näytti voivan hyvin. Pieni sydän sykki ja pikkuisen Möltsy myös liikahteli, eli hengissä on ainakin. Pienen koko oli 2 cm, eli vastasi viikkoja 8+6. La siirtyi päivällä, mutta pidetään tuo vanha, kun niin pieni heitto. Niiin onnellinen olo! :heart: Nyt jaksan töissäkin ihan uudella tavalla. Hymy ulottuu korvasta korvaan. =) Samantien varasin ajan np-ultraan, jonka sain maanantaille 29.8, viikkoja tuolloin 11+4.
Ilja ja
Pikkumökö Peukut pystyssä, että kaikki on kunnossa!! Kerrottehan heti, kun tiedätte tarkemmin??
Larella jälleen ihania kuvia! Tosiaan pieni on jo selkeästi oppinut tekemään olonsa mukavaksi! Itse en saanut yhden yhtä kuvaa!! Enkä tullut pyytäneeksikään... Ensi kerralla sitten.
Tuplamammalle onnea uuteen tupaan!! :flower:
Sipsunen tosi kurjaa, että voit niin pahoin! Mukavaa kuulla kuitenkin, että tänään on jo vähän parempi olo. Tsemppiä! :hug: Itselläni vointi on jo varsin kelvollinen.
Susanna ja
Jendde Itsekään en erityisen lämmöllä muistele vauva-aikaa. Voin rehellisesti sanoa, että se oli minulle rankkaa, eikä kovinkaan auvoista. Poika oli vaativa ja vähäuninen ja vain minä kelpasin vierelle. Vierellä olikin oltava 24/7. Poikaani rakastin (ja rakastan luonnollisesti edelleen) suunnattomasti, mutta kärsin univajeen lisäksi melkoisista hormoonimyllerryksistä ja jonkin verran ahdistuksesta ja pelkotiloista. Neuvolasta en saanut minkäänlaista tukea ja sukulaiset ja ystävät asuivat toisaalla, joten tunsin olevani tosi yksin. Olin tosi helpottunut, kun poika kasvoi ja elo hiljalleen normalisoitui pojan ollessa reilun vuoden ikäinen.. En ihan heti halunnut toista lasta. Onneksi tuo vauva-aika on kuitenkin melko lyhyt ja nyt on aikakin kullannut muistot. (Onhan pikkuiseni jo 3,5-vuotias). Odotan tätä uutta pientä enimmäkseen luottavaisin ja onnellisin mielin. Toivon, että selviän tällä kertaa hieman vähemmällä, tai että osaisin itse asennoitua toisin; ajatella tuota kaikkea lyhyenä, intensiivisena "symbioosikautena", jota jo kaipaa, kunhan se on ohi. Tsemppiä teille, viimeistään muutaman vuoden päästä muistelette varmasti vauva-aikaa lämmöllä, toivottavasti jo aiemmin. :heart:
Mies laittoi juuri viestiä, että on tilannut mulle yhden himoitsemani nojatuolin "imetystuoliksi".
:heart:
Muoks!
Hyvinkään sairaalasta mullakin vain kuulopuheita, mutta negatiivisia sellaisia. Työkaverin esikoinen syntyi siellä, ja jouduttiin ambulanssilla kiidättämään Hkiin aivoverenvuoden takia.. Huonosti meinasi käydä, mutta onneksi ehtivät ajoissa ja selvisivät säikähdyksellä. Seuraavan kerran anoi jo heti päästä synnyttämään Hkiin. Kättärin valitsisin sinuna.
Loretta ja Möllykkä 8+6