Maaliskuun muruset 2011 *syyskuussa*

Moikka!

Mun täytyy kanssa tunnustaa ettei munkaan tunteita täällä palstalla saa mikään oikeasti kuumenemaan... Päinvastoin saatan saada iltaviihdykettä jne. No joo joskus on kiva heittää vettä myllyyn, kuuluu luonteeseen... Mutta ketään dissaamatta niin ei tän palstan mielipiteillä ole pahemmin vaikutusta mun elämässä .
Muutenkin musta jos näillä pyörii pitää suodattaa ja varsinkin jos etsii apua tms. niin oltava tarkka. Monet tuntuu etsivän palstalta liikaa vastauksia (en tarkoita tässä ketjussa) ja sitten on niitä joilla se suodatus ei pelaa. Mä lähinnä kirjoittelen ja luen ajankuluksi. Muutenkin kyllä teen juuri niin kuin haluan muiden mielipiteistä viis!!!
Mutta kyllä palstalta saa hyviä vinkkejä, on kiva jakaa raskautta ja sen vaiheita, odotuksen iloa, niitä mielipiteitäkin sekä sitten sitä vauva-arkeakin... Eli ei se palstailu ihan hyödytöntäkään ole!!! On kyllä oikeastaan huvittavaa huomata kuinka kärkkäästi joihinkin asioihin/ajatuksiin/mielipiteisiin suhtaudutaan. Siksi ehkä mm. itse sensuroin paljonkin omaa tekstiäni sillä mikä olen ketään tuomitsemaan, arvostelemaan jne. omissa valinnoissa. Vaikka monesti niin omassa elämässä kuin palstaelämässä teksti voisi olla suorasukaisempaa ja sisältää kärkkäämpiäkin mielipiteitä. Sitten kuitenkin muistaa ettei kaikki ihmiset ole samanlaisia. Palstaa voi lukea myös joku herkempi tai sellainen jota enemmän "kiinnostaa" ne muidenkin mielipiteet. Siinä sitten saattaa äkkiä tahtomattaan loukata tai tuottaa pahaa fiilistä. En silti sano, etteikö mielipiteitään voisi antaa!!!!
Pieni paasaus päivään

 

Heipsan!

Mulla on tää elämä jotenki rajautunu työ-koti-uni linjaan, ettei oo kauheesti palstalua jaksanut=)
Tänään hieman lyhyempi päivä oli, niin paljon virkeempi oloki.

(.) Liikkeet tuntuu ja massu näkyy, väsymys vaivaa koko ajan. Ja ihan uus oire. Mahaan sattuu... siis ei niinkään minnekään sisälle, vaan tosta päältä, nahan alta... ihan ku lihaksiin tai johki sattus. syöminen, ilma, ja vauvan liikkeet tuntuu ilkeiltä. Liekö sitten vaan kun kasvu on lähteny hurjaan nousuun, niin vatsa ei venykkään tarpeeksi vaan laittaa vastaan... istukka on etuseinässä ja tila loppuu=)

Kaipa tää helpottaa jossain kohtaa (helmikuussa vimeistään =) )

Pojat otan molemmat kotiin pois päivähoidosta, kun jään äitiyslomalle. En pidä päivähoito kulttuurista, mutta eipä noita vaihtoehtojakaan ollu. Eli meillä pojat täyttää sit vauvan synnyttyä 2 ja 4. Isomman aion laittaa seurakunnan kerhoon ja yhdessä käydään sit perhekerhossa. Uskon keksiväni isommalle ihan tarpeeksi aktiviteettiä kotona, ettei virikkeiden takia tarvii päiväkotiin viedä. Kavereita ja samanikäsiä, kun näkee sit kerhossakin. Alkuun mietein, josko oisivat jatkaneet osapäiväsinä tai muutaman kerran viikossa, mutta täällä on kevääksi jo tunkua päiväkotiin ja perhepäivähoitoon(jossa pojat nyt on) niin annan ihan mieluusti meidän paikat niille, jotka niitä todella tarvitsee. Ja ajattelin, jos vaan rahat riittää, niin olla kotona siihen kun Nyytti täyttää kaksi. Pojat on kyl tykänny hoidosta, mut tommosen 1v4kk pitäsin mieluusti vielä kotona... mutta eipä sitä aina voi valita =)

Siiten... onko joku muu, joka harkitsee sterilisaatiota synnytyksen jälkeen (tai yhteydessä)? meille on tässä lapsiluvussa tarpeeksi ja ajattelin, että sterilisaatio on paras ratkasu, kun en todellakaan halua enää pillereitä, ja kierukka ei houkuttele.... ongelma vaan etten oo kolmee kymmentä, enkä tästä syystä saanu tk:sta vielä edes kierukkaa... joten mahtaneeko mennä tappeluksi tää sterilisaatio hommakin...

Iloista syksyä kaikille ja jaksamista kuravaatteiden kanssa tahimiseen!!!

Maariana83+ Nyytti 17+5

 

Mun ei pitänyt ostaa juurikaan mitään ennen joulua. Mutta s-marketissa oli poistossa tavaraa niin pakkohan se oli ostaa.
joten nyt on vavaa odottamassa: Rintakumi, niistäjä, maidonkerääjä, viilentäväpurulelu, ensilusikka (tosi tarpeellinen nyt alussa ) pesuainetta ja kertakäyttöisiä alustoja. Voi olla moni noista jää käyttämättä, mutta ei tarvii siskoa vaivata sitten kauppaan jos jotain noista tarviin, ensi viikkoina.

Päätä taas särkee ja ei se huono olokaan ole helpottanut. Ehkä mä kuulun niihin jotka voivat pahoin koko ajan :x

Liikkeistä: En ole vielä tuntenut mitään. Välillä tulee olo että onkohan siellä kaikki ok kun mitään en tunne ja täällä jotkut ovat jo tunteneet. Viikonpäästä on neuvola ja toivottavasti sitten saadaan sydänäänet kuulumaan. En mä tolla mun omalla ole niitä vielä löytänyt.

Maha on kuulema kasvanut, sanoi mies eilen illalla ku antoi vaaville iltapusuja. Mulla on semmoinen olo että painoa olisi tullut lisää. Mutta oikeasti on mennyt 1kg alaspäin.
Kun alkaisi tuntemaan liikkeitä, niin ei olisi näin epävarma olo. Tosin sitten kuulema on taas epävarma olo kun vauva ei liiku ja sitten taas murehditaan :|

Silvia ja Vilianna 14+6

 

Kike vaikeita asioita nuo.. ja tottakai sitä tulee mietittyä etukäteen jo mitä tekis vaikkei varmaa tietoa vielä olekaan. Itsekään en tiedä mitä tekisin jos lapsi olisi vammainen. En osaa oikein edes kuvitella. Tsemppiä!

Onkohan nämä liitoskivut ja muut vihlaisut ja tuntemukset yleisempiä kun odottaa ensimmäistä lasta ja kohtu kasvaa ekaa kertaa? Mulla on koko raskausajan ollut näitä alavatsakipuja ja vihlaisuja ja repäisyjä enkä jaksa olla niistä enää niin huolissaan kuin aluksi. Jos nämä olis jotain keskenmenokipuja niin kai se olis jo ulos tullut!

Mun on jotenkin tosi vaikea ajatella että saan tämän lapsen vielä syliin asti. En pysty kuvittelemaan. Olen luonteeltani tosi pessimistinen ja varaudun yleensä kaikissa asioissa pahimpaan. Se on ikävää mutten toistaiseksi ole voinut sille mitään. Voisko mulla muka olla niin hyvä tuuri että saisin lapsen?? Oon rukoillut usein että kaikki menis hyvin ja kiitellyt tästä lahjasta.

Parina päivänä oon ajatellut jopa synnytystä. Vaikka se onkin niin kaukainen asia. Mutta tottakai se vähän on mielessä. Mutta mitäpä siitä turhaan stressaamaan kun en kumminkaan voi tietää mitä tuleman pitää. Asuntoasiat ja rahahuolet myös painaa. Kunpa nyt sais pian sen asunnon..

Mun maha on muuten kasvanut! Alamahasta se on jo selkeesti jotenkin pullahtanut esiin vaikka suurin osa mahasta onkin läskiä. Mutta se on ihan eri näköinen tuolta alhaalta kuin ennen.. vau, siistiä!

LD + Pikkunen 13+6 (huuuii ku tää aika rientää!)

 

Onkohan nämä liitoskivut ja muut vihlaisut ja tuntemukset yleisempiä kun odottaa ensimmäistä lasta ja kohtu kasvaa ekaa kertaa? Mulla on koko raskausajan ollut näitä alavatsakipuja ja vihlaisuja ja repäisyjä enkä jaksa olla niistä enää niin huolissaan kuin aluksi. Jos nämä olis jotain keskenmenokipuja niin kai se olis jo ulos tullut!

Mun on jotenkin tosi vaikea ajatella että saan tämän lapsen vielä syliin asti. En pysty kuvittelemaan. Olen luonteeltani tosi pessimistinen ja varaudun yleensä kaikissa asioissa pahimpaan. Se on ikävää mutten toistaiseksi ole voinut sille mitään. Voisko mulla muka olla niin hyvä tuuri että saisin lapsen?? Oon rukoillut usein että kaikki menis hyvin ja kiitellyt tästä lahjasta.

Parina päivänä oon ajatellut jopa synnytystä. Vaikka se onkin niin kaukainen asia. Mutta tottakai se vähän on mielessä. Mutta mitäpä siitä turhaan stressaamaan kun en kumminkaan voi tietää mitä tuleman pitää. Asuntoasiat ja rahahuolet myös painaa. Kunpa nyt sais pian sen asunnon..

Mun maha on muuten kasvanut! Alamahasta se on jo selkeesti jotenkin pullahtanut esiin vaikka suurin osa mahasta onkin läskiä. Mutta se on ihan eri näköinen tuolta alhaalta kuin ennen.. vau, siistiä!

LD + Pikkunen 13+6 (huuuii ku tää aika rientää!)

Vaikka mulla on ikää enemmän ku sulla, niin samanlaisia ajatuksia on. Varmaan on näitä ensikertalaisen ajatuksia. Mulla kans vihloo vähän väliä ja monesti olen miettinyt että onkohan se nyt ok.

Synnytystä olen pohtinut ja pitää sitten lähempänä miettiä noita kivunlievityksiä. Haluaisin liikkua, koska tiedän että se auttaa minulla usein kipuun. Tosin ekaa kertaa olen menossa sitten synnyttämään, niin en tiedä pystyykö edes liikkumaan.

Asunto ongelmaa meillä ei ihan vielä ole. Mahdumme vuoden ainakin tähän pieneen kaksioon.
Mutta pinnasängyn paikkaa olen jo pohtinut.
Onkohan se hankalaa jos se on poikittain meidän sänkyyn? Ihan viereen se ei mahdu koska muuten en pääse liikkumaan. Vaikka se varmaan olisi helpointa. Pinnasänky meillä jo on kellarissa.

 

Tänään oli neuvola ja kaikki oli ok. Sydänääniä kuunnellessa neuvolatäti sanoi pienten sähinöiden olevan vauvan potkuja tai liikkeitä. En ole kyllä vielä ite tuntenut liikkeitä mutta ei tässä varmaan hirveästi tarvi enää odotella niitäkään Sykkeet oli 153

Sasuma ja taapero 17+1

 

Heipsan!
onko joku muu, joka harkitsee sterilisaatiota synnytyksen jälkeen (tai yhteydessä)? meille on tässä lapsiluvussa tarpeeksi ja ajattelin, että sterilisaatio on paras ratkasu, kun en todellakaan halua enää pillereitä, ja kierukka ei houkuttele.... ongelma vaan etten oo kolmee kymmentä, enkä tästä syystä saanu tk:sta vielä edes kierukkaa... joten mahtaneeko mennä tappeluksi tää sterilisaatio hommakin...
Maariana83+ Nyytti 17+5

ÖÖÖÖ... miks et saanut kierukkaa tk:sta?! Mä olin 21 ja yhden lapsen synnyttänyt, kun sain tk:sta (jopa ihan ilmaiseksi) kierukan. Ei kierukkaan päde mitään lakia. Käytäntönä on yleensä, että se laitetaan synnyttäneille naisille, koska laitto on helpompi, kun paikat eivät ole niin kiinni, kuin synnyttämättömillä. Kuitenkin mun sisko sai hormonikierukan, vaikka ei edes synnytystä (saati raskautta) taustalla. Siihen ei ole sinänsä ikärajaa, ainoastaan hormonaalisen ehkäistyn vasta-aiheet: tupakointi, korkea verenpaine, ylipaino tms.

(.)
Oman navan seudulla rauhallista ja seesteistä - jos ei lasketa satunnaisia tunnemyrskyjä ja kiukunpuuskia. Potkuja ei tunnu. Paitsi joo, eilen luulin että nyt se Masukki siellä myllyttää (ja olin ihmetyksestä sekä onnesta sekaisin), kunnes tipahdin maanpinnalle päästämällä mojovan pierun. :ashamed:

GCS15 & Masukki rv 15+6

 

Kike79. Voimia huomiseen!

Karvoituksesta. Kyllä mä ajelen kainalo- ja säärikarvat. Sen verran laiska oon kuiteski sheivailuissa, et voi pituutta tulla jo melkeen senttikin. Jokunen vuosi sitten olin aktiivisempi ja oli toi alakertakin kynitty aina.. Nykyään vaan tarvittaessa siistin bikinirajat.

Mullakin on toi maha kasvanut jo kunnolla, ei jätä kyl mitään enää arvailun varaan Liikeitä ei tunnu. Ekasta tuntui rv 18, kai tääkin joskus niillä viikoilla.

Mäkin ottaisin sterilisaation heti tämän synnyttyä, mut ei ole ikää eikä lapsia tarpeeksi. Mainitsin ukolle asiasta niin se ei mua haluu uskoa, et tämä kakkonen jää viimeiseksi. Sillä on kolme mukulaa haaveissa, mut saa olla tyytyväinen, et edes tähän toiseen suostuin lopulta. Huomaan tosiaankin etten ole potenut nyt vauvakuumetta tai haaveillut toisesta. Ei ole innostusta tai sitä pursuavaa rakkautta kuin tuota hartaasti toivomaani ekaa kohtaan oli. Nooh, jos sitten ne hormoonit alkaisi vaikuttaa loppuraskaudessa ja alkaisin oleen ees joteski tyytyväinen tulevaan.

 

Heips!

Kylläpäs päivähoitokeskustelukin äityi kiivaaksi. Hyvähän se on, että mielipiteitä vaihdellaan. Oottakaapa kun päästään aiheisiin perhepeti, imetys ja kestovaipat Jos joku herättää ihmisissä tunteita, niin omat lapset ja niiden hoito. Ja sehän vaan kertoo siitä, että puhutaan tärkeistä asioista. Niistä maailman tärkeimmistä. Kunhan vaan muistetaan, että jokaisella on oikeus siihen omaan mielipiteeseen ja sen esittämiseen. Vaikka se olisikin päinvastaista mitä itse ajattelee.

Litlledeath: Mulla oli myös tuossa edellisessä raskaudessa koko ajan sellainen tunne, että voiko tämä nyt oikeasti päättyä hyvin ja saanko minä nyt oikeasti uuden lapsen. Menettämisen pelko oli kova. Nytkin on välillä samanlaisia tuntemuksia, mutta en jää enää niihin takkuamaan. Tuo toisen isomman onnettomuus aiheutti sen, että nyt koitan vaan nauttia jokaisesta päivästä, rakastaa ja arvostaa lapsiani joka hetki. Ei se etukäteen pahan pelkääminen helpota yhtään siinä tilanteessa, että jotain sattuisi. Se olisi sitten vain tuplasti murehdittu. Ja suruakaan ei voi surra etukäteen. Mä koitan siis vaan ajatella, että se tapahtuu mikä tapahtuu, ja jos en siihen voi vaikuttaa, niin turha sitä on surrakaan etukäteen.
Ja noista kivuista, kyllä mulla ainaki oli ekassa raskaudessa tosi kovia kipuja ja vihlontoja, kun paikat "venyi" ekaa kertaan. Nytkin oli alkuun, muttei lainkaan niin pahoja. Kuulunevat asiaan =)

Kike79 Voimia vaikeisiin hetkiin. Teidän täytyy tehdä sellainen ratkaisu, jonka kanssa tulette toimeen. Jos perheen voimavarat ei riitä vielä yhteen E-lapseen, täytynee ajatella jo niitä olemassa olevia lapsia etusijalle. Hirvittävän vaikeita asioita joudutte käymään läpi. Vielä kuitenkin voit lohduttautua sillä, että ISO osa noista hälyistä on turhia! Toivottavasti näin olisi teilläkin. Jaksamista!

GCS15: Mä en ole ihan varma, että kerrotaanko täällä sukupuolta rakenneultrassa =) Sen verta on tullut ultraa tuijoteltua, että pojan kyllä tunnistan itekin jos sopivassa asennossa on, mutta tyttö taitaa olla vaikeempi. Ehkä mä meen sitten yksityiselle.. tai sitten en

Synnytyksestä: Mulla ei ole mitään muuta toiveita synnytyksesn suhteen, kuin että ehtisin sairaalaan ja kaikki sujuisi turvallisesti. Kivunlievitykseksi riittää ilokaasu, jos etenee yhtä nopeasti kuin edellinen. Siinä mulle laitettiin epiduraalia kun mua jo ponnistutti... Nyt ois kiva vaan ehtiä perille =)

Oma napa paisuu ja paisuu. Multa kysyttiin tänään, että onko paljon laskettuun aikaan jäljellä, kun näyttää niin muhkealta No mitäs...ei nyt enää kuin puoli vuotta...
Pieniä liikkeita tuntuu silloin tällöin, ja välillä muksu tökkäisee tuonne sivuille. Kohtu tuntus olevan jossain hieman navan alapuolella, että aika korkeella jo. No, kun se kohtu on jo aiemmin paisunut ja antanut myöten, niin venyy taas nopeasti. Tänään oli taas pakko metsästää sydänäänet, ja löytyihän ne lopulta kun ensin kuuntelin lotinoita ja suhinoita ja poksahteluja. Kauheesti koittaa laps karkuun mennä, ja pääseekin vielä niin hyvin kun tilaa on. Tosi kuriton lapsukainen, kun ei pysy paikallaan
Taidan käydä laittaan masukuvan taas sinne pinoon, se on kyllä jo viikon vanha, ettei ihan tämän hetken tilanne... kun paisuu päivä päivältä.

Ihania yöunia kanssaodottajille!

T:Ipanapiina ja Ihmevaava 15+0

 

Joo tosiaan karvoituksesta oli puhetta Vaikkakin vertasin karvoitustani turkikseen, ei se pidän sinänsä paikkaansa ehkä hieman liioittelin, sillä sheivattua tulee 1-5 kertaa viikossa sääret, biksuraja ja kainalot. Tottakai talvella tulee hieman repsahdettua ja saattaa mennä parikin viikkoa, ennen kuin "ehtii" oikein ajatuksella ajaa esim. sääret. Kainalot nyt vetäisee tosta noin vaan joka suihkukerta

Mä en varmaan koskaan pystyis sterilisoimaan itteeni (no eihän sitä ite tehdäkkään heko heko). Vaikkakin ikää ja lapsia olis, niin kuitenkin pelkään, että joku päivä tekee mieli vielä iltatähteä.. Se kun on niin, että never say never ja ikinän päässä ei kukaan ole käynyt. Mun tuurilla sterilisaatio tehdän mulle kun oon 35 ja 5 lapsen äiti, sitten muutaman vuoden päästä rääyn kun haluan pikkunyytin

 

Karvotuksesta Pakko myöntää mut laiska oon senki suhteen. Kyllä mä siis pääasiassa ajelen jalat ja kainalot viikottain, kainalot useemmin mut jaloissa voi sit joskus venähtää. Mulla on vielä jaloissa ihan oikeesti mustat paksut karvat ja niitä ajellessa menee sit tovi jos toinenki jos laiskuuttani en jaksa säännöllisesti. Ootteko nähny tv-shopissa Derma seta nimistä värkkiä? Toimiskohan se oikeesti... Kyllä mä kateellisena vauvauinnissa vilkasen niitä ajeltuja mirrejä, itelläni semmonen pehko tuolla alhaalla että oksat pois. Saksilla vähä lyhentelen kun en ajella halua. Mulla on myös kone jolla oon ajellut mut se piru meni rikki ja odottaa et veisin takuuseen. Sit on liian pitkät kallunpirvat kun ne menee takkuun

Sterilisaatiosta Ollaan miehen kanssa sovittu jo tytön odotusaikana että kaks lasta on meille sopiva määrä. Mulla itsellä on kolme sisarusta lisäkseni miehellä vaan sisko. Meillä on ikäeroa kylläkin noiden nuorempien sisarusten kanssa niin, että broidilla ja mulla on 10v ja siskolla ja mulla on 13v. Ja sit mun isosisko on mua reilun 1½v vanhempi. Äiti ja iskä innostu tekee uudet kirput sit kun me oltiin jo isoja Voisin ehkä ajatella itelleni samaa, mut en kyllä ole niin nuori kun äiti oli alottaessaan joten.. Että kaks voi hyvinki olla se hyvä määrä.
Ja meillähän siis mies ehdotti, että menee pistää putket solmuun, siis vasektomiaan. Aion kuitenki sanoa hälle vielä ettei nyt hätäile ennen kevättä yhtään, haluun nähdä et saadaan vauva kotiin ensi.

Öitä vaan mahankasvattajille :heart:

Teppana ja masuvauva 17+4

 

Huomenta!

Sterilisaation otan ellei mies suostu vasektomiaan. Täällä sen saa musta synnytyskäynnin yhteyteen eli asiasta pitää päästä sopuun sitä ennen. Meidän piti olla ihan yhden lapsen perhe eli tää on nyt se meidän "iltatähti" =).
Mun kroppa on tän raskauden jälkeen jo "kärsinyt" kaksi raskautta ja synnytystä. Hänen vuoro siis hoitaa oma hommansa kun näissä raskauksissa ei paljoa ole hänelle sitä hommaa ollut. Ellei lasketa henkistä tukea ja nyrkkeilysäkkinä oloa. Niin jo joo tietty onhan hänelläkin osansa ollut mutta sitä ei varmaan voi sanoa "kärsimykseksi" . Ellei lasketa ekaa raskautta koska en usko, että mies pahemmin nautti lapsettomuuspolilla siitä tavaran "luovuttamisesta". Vaikeita päätöksiä!

Ipanapiina: Mä en edes osallistu noihin keskusteluihin sillä saisin taatusti noiden KAIKKIEN kannattajat barrikadeille!!! Nimim. rintapumppuni seuraa mukana jo synnärillekin . (Tää ei ollut keskustelun aloitus :attn

 

Huomenta!

Sterilisaatiosta ollaan täällä keskusteltu. Mun mielessä päällimmäisenä on, että mies menisi vasektomiaan. Minusta itsestä ainakin tuntuu, että lapsiluku on täynnä tämän kolmannen jälkeen nyt ihan varmasti. Mies ei jotenkaan haluisi luopua tuosta "miehisyydestään" Mutta siis mun mieli voi vielä lastenkin suhteen muuttua, kun onhan se tässä nyt esikoisen jälkeen muuttunut pari kertaa. Olin nimittäin esikoisen jälkeen aivan varma, että ei enempää lapsia... Mites muuten esim. vasektomian peruuttaminen?

kisak79: toi onkin hyvä pointti, että miehen vuoro hoitaa hommansa, kun ei synnyttämään ole joutunut

Ipanapiina: Näitä keskusteluja odottaen opcorn:

Karvoitus: sääret jää kyllä ajamatta aika useinkin. En tiedä välittääkö mies, ei se ainakaan ole kommentoinut. Lämmittäähän ne kivasti :ashamed: Kainalot tulee tosiaan jotenkin automaattisesti ajeltua.

Synnytyksestä: toiveena olisi, että perille kerkeisin ja ei mitään kohdunkaulanpuudutetta. Viimeksi kätilö meinasi, että ihan yht´äkkiä ilman sanomatta mitään synnyttäjälle voi vaan tökätä tuonne, ihmetys oli kova :stick: Kai siinä tuli vähän kiire, mäkin meinasin että epiduraalia kiitos, mutta eihän mitään semmosta sitten kerinnyt saamaan. Toivon ettei tämä kolmonen ole nyt niin nopea.

Hauskaa päivää kaikille!

Mindi83 13+2

 

sterilisaatiosta jaa no meillä on niin et kun mulla on ne kaks tenavaa ennestään, ja me haluttais sit viel kaks yhteistä, niin sitten ois lapsiluku täynnä mutta streilisaatio vaikuttaa niin lopulliselta, etten oikeesti tässä vaiheessa tiedäkään et mitä tekis... toisaalta en halua olla nelivitosena enää vauvan kanssa, uskoisin että piuhat poikki sit kun toista ollaan saamassa.. mutta sinne on aikaa kans niin kamalasti ettei tänä päivänä voi varmaks tollasia sanoa. Ja mitä sitä miestä pistämään toimenpiteeseen jos ite makaa synnärillä jo valmiina

synnytys juu siis ei kannata ressaa liikaa se menee kuten menee, ja ite ei pakoon pääse kivunlievityksestä epiduraalia en halua, mutta kohdunkaulan puudutteen voisin ottaa jos sen tällä kertaa ajoissa saisin... epiduraalia en halua jo pelkästään sen laiton vuoksi, esikoisesta laitettiin ja oli liian pitkällä jo, ja oli tosi tuskallista supistusten aikana olla sellasessa sikiöasennossa ja olla liikkumatta .. ei kiitos enää..
liikkua koitin mäkin, pallon päällä, ei hyvä... keinutuoli hetken hyvä, seisoin ja heiluin mutta kyllä se sänky oli loppuviimeks se paras paikka, pääpuoli kohotettuna.. Saa nähdä mihin asentoon sitä taipuu maaliskuussa

liikkeet mä luulin kans et tossa pari viikkoa sitten liikkeitä oli, mutta sit ne loppu.. mut nyt on sellasia muljahduksia ja tosi selkeitä sellasia sit kun rauhottuu sohvalle tai sänkyyn :heart:

mies on niin mahtava! uskomatonta kuinka tärkeä sitä voikaan toiselle olla... niin ihanaa olla toiselle se rakkain, ja kuinka me kaikki ollaan hänelle se, kenen kanssa haluaa aikaansa viettää... miten monta vuotta sitä pitikään kärsiä, että oikea todellinen onni löytyi :kiss:

yöunet jäi vähäisiksi joten tänään saa taas vetää kunnon päivänokoset

flower again ja rakkauspakkaus

 

17. viikko lähti käyntiin! Vähäkö aika menee nopeesti!
Nyt Tappi on 16 cm pitkä (siis kaiken kaikkiaan).

Aamupalalle ja palailen sitten myöhemmin tänne

GCS15 & Masukki rv 16 POKS POKS POKS

 

Sterilisaatiosta Me ollaan päätetty, että nyt kun tämä vauva syntyy, niin nämä kolme ovat riittävä määrä. Ei haluta vanhoilla päivillä mitään ylläreitä, kun on niin monelta kuullut ettei mikään ehkäisy olekaan niin luotettava. Tuttavaperheissä on pettäneet niin pillerit, kun kierukat yms... Vielä sitä kuitenkin ollaan mietitty, että kumpi piuhansa katkaisuttaa! Onko kellään muuten tietoa, kumpi olisi helpompi tapa? Miehelle vai naiselle?

 

Synnytyksestä tuli mieleeni näin ensimmäistä odottaessa... Onko kukaan synnyttänyt ns. luomusti ilman mitään lääkityksiä? Jotenkin se ajatus tuntuisi omalta mutta toisaalta minulla ei ole siis mitään käsitystä millainen tapahtuma se synnytys oikeasti on eli en osaa kuvitella millaisia kipuja siinä on. Mitään videoita en ole katsellut enkä haluakaan. Turha pelotella itseäni, kun muutenkin olen hermoheikkona kaikesta Jos tekee päätöksen synnyttää ilman lääkkeitä niin saako niitä enää "kesken kaiken", jos tuntuu ettei selviäkään? Olen todella kipuherkkä ja pienikin vihlaisu sattuu kamalasti eli synnytyskin varmaan tosi kamalaa mutta olen kuullut, että olo on parempi luonnollisen synnytyksen jälkeen ja toipuu nopeammin. Pitääköhän tämä paikkansa? Vielä enemmän minua kuitenkin pelottaa ajatus epiduraalista joka ilmeisesti on joku hillittömän iso piikki? Olen aina ollut tosi neula kammoinen. Eilen harjoittelin verensokerin ottamista ja sekin pelotti kamalasti vaikka pieni piikki tosin onkin Sairaala pelko minulla on myös ja etukäteen pelkään jo, että joudun olemaan siellä synnytyksen yhteydessä monta yötä yksin. Mieskään ei siellä taida saada olla mukana öitä? :ashamed:

Sain eilen neuvolasta kotiin verensokerimittaus laitteet, taulukot ja ohjeet miten syödä. Siis ihan mielettömän pitkä lista mitä kaikkea pitää oikeasti oppisesti syödä joka päivä. Kaikki on pakko syödä neuvolatädin mukaan, että tulokset on oikeita. Aamupalankin suhteen sai valita: 2,5dl puuroa tai 2 kuitupitoista leipää mutta jos olisin valinut puuron olisi se 2tl rasvaa pitänyt laittaa puuron sekaan ja syödä 2kpl leikkeleitä erikseen. Tuntuu hieman hassulta. Nytkin piti vielä aamupalan ja lounaan välillä syödä välipalaa ja päivällinenkin, jota en koskaan ole tottunut syömään. Tämä on varmasti yksi syy miksi painoni ollut nousussa, kun en ole osannut syödä oikein. "Kiireissään" sitä vaan pistää suuhun mitä ensimmäisenä kaapista löytyy. Stressi minulla varmasti myös suuri painon nostattaja (kevään eli lapsettomuushoitojen aikana paino nousi monia kiloja ). En kuitenkaan koskaan ole mielestäni syönyt niiiiin paljon mitä nyt pitäisi. Tuntuu jo nyt, että ruoka tulee korvista ulos. Aamun sokerit oli ainakin normaalit.

 

kivunlievitys ja marr no mulla on molemmissa käynyt niin et etenee niin nopeeta etten oo saanu oikeestaan muuta kun ilokaasun, josta mä en tykänny. ekassa sain sen epiduraalin mutta sit alkoi jo ponnistusvaihe, et olin sit kipuja kestäny jo aika kauan, eikä se niin myöhään oikeen tehonnu toivotulla tavalla. toisesta sain kohdunkaulan puudutteen mutta senkin liian myöhään, joten siitä ei ollu MITÄÄN hyötyä. Voin todeta synnyttäneeni siis ilman kivunlievitystä. Toimii kyllä, kipuja on mut jotenkin niihin menee niin mukaan ja haluaa vaan vauvan ulos, että ei osaa kun keskittyä kuuntelemaan kätilön ohjeita. mulla on myös kalvot jouduttu puhkaisemaan molemmista, ja sit se vasta äkkiä tapahtuukin mutta vaikka sattuu niin se on nopeesti sit ohitte, ja todellakin, nopeasti on toipunut.
jälkimmäisestä olin vaan yhden yön sairaalassa. ja ei sairaalaa tartte kyllä pelätä, mä pelkäsin kuollakseni kans sitä et jouduin ilman miestä olemaan.... perhehuoneitakin tietty on mut hän lähti ennemmin töihin... no tää nykyinen mies on sit mukana kaikessa missä vaan kykenee:heart: ja hoitajat pitää hyvää huolta osastolla, ainoo kenkku mikä sairaalassa on, se sänky kun on se lakanan alla se suoja joka rapisee ihan joka kerran kun kylkeä kääntää. mä käytin sairaalassa oloni nukkumiseen ja voimien keräämiseen ensimmäisestä. olinkin aika heikossa hapessa, mutta kyllä se siitä sairaalaan pääsee yleensä tutustumaan etukäteen mikä mun mielestä on tärkeetä, tietää sitte millanen sekin paikka on

kaikki me synnytyksestä selvitään eikös vaan mä jotenkin odotan taas nopeaa toimintaa, rajua touhua se on mut ei sitä lasta sieltä muuten ulos saa kun synnyttämällä

 

kivunlievityksestä.. siis juu, kalvojen puhkaisun jälkeen ei saanut kyllä sängystä nousta, enkä ois kyllä halunnutkaan, supistukset lähti vauhdilla voimistumaan ja siitä noin 20 min niin eka oli ulkona, kakkonen 4min. ja oli ulkona olisin halunnut kyllä enempi lievityksiä, mutta ei uskottu synnytyksen etenevän nopeammin, ja sit jäin periaatteessa ilman... jännityksellä odotan millainen on tämä kolmas synnytys, vuosia kun edellisestä on muutama

karvoituksesta no mä ainakin kyseenalaistin ne, ketkä ei VIITSI ajella... mun mielipide oli et se on kamalan näköistä ja miehekästä. ja en ite kyl ainakaan jätä itseäni pehkoontumaan
mikä uskonto kieltää karvojen ajamisen????? ihan tietämättömyyttäni kysyn... aukko sivistyksessä

 

marrr: Joo älä katsokaan niitä videoita! Mä erehdyin joskus katsomaan jotain vatsasta maailmaan jne. ja varsinkin ne kaikki jenkkiversiot on jotenkin liioiteltuja. Pahentaa vaan synnytyspelkoja... Ainakin mulla!!!
Mutta se miten haluaa synnyttää on jokaisen oma asia. Mä en halua tässäkään lääkityksiä, mutta en koe olevani sen enempää "synnyttänyt" kuin joku joka on pumpattu täyteen lääkkeitä. Mun valinta oli se ja se oli täydellinen valinta mun osalta. Jokainen kipu ja tunne oli siedettäviä ja kestettäviä koska niihin oli syy. Tän toisen toivon menevän samalla lailla, mutta kuka tietää. Jos synnytys kestäisi toista vuorokautta voisi tämäkin tyttö alkaa huudella pillereiden ja piikkien perään . Toivon kuitenkin ettei niin ole ja saan taas kokea sen kaiken ihan semmosenaan... Ja joo olen kyllä kuullut kommenteja siitä, että olen päästäni pipi kun sanon tämän mutta... Musta se synnytys oli ja on edelleen ihaninta raskaudessa =). Ehkä jos tulisi komplikaatioita tai pitkittynyt synnytys ajattelisin toisin. Mun synnytystä varjosti ehkä naapurihuoneesta kuulunut kamala huuto ja karjunta... Siis ennen omaa ponnistusvaihetta, joka oli tuolloin vielä ihan vieras asia. Se lisäsi vähän jännitysmomentteja sillä naapurissa kuulosti siltä, että maailmaan olisi tulossa jotain ihmisvauvaa isompaa

 

Hei

Haluaisin liittyä joukkoon. Olen 3:tta lasta odottava äiti Espoosta. Perheeseen kuuluu tyttö synt 04/05 ja poika synt 01/08. Olen eronnut lasten isästä ja uuden miehen kanssa tätä kolmatta odotamme. Laskettu aika on 25.3. ja Jorviin olisi tarkoitus mennä synnyttämään (leikattavaksi). Edellinen synnytys oli traumaattinen, enkä taida uskaltaa siihen leikkiin enää lähteä. Pelkopolille on aika varattuna joulukuun alussa.

Pahoinvoinnista oon kärsinyt ja kärsin edelleen melkein koko ajan Loppuis jo. Tytön raskausaikana taisi olla samantapaista ja kyllä se taisi joskus viikoilla 16-17 loppua. Väsymys ja päänsäryt ovat myös piinanneet. Nt-ultrassa käytiin pari viikkoa sitten ja kaikki oli hyvin

Täällä on keskusteltu monenlaisista asioista.. tuosta sterilisaatiosta : itse aion tuon toimenpiteen saada kohdalleni tehdyksi tulevan synnytyksen yhteydessä. Hormoniehkäisy ei ole mulle ikinä sopinut ja nyt on lapsiluku mun kohdallani täynnä.

Nyt kiire töissä, palataan,

Maalis ja masu 13 plus 4 tai jotain..

 

Helou!

Huhheijaa, tänään on verenpaine ollut varmaan katossa... Eskarista soitettiin että pojalla ollut mahdollisesti kontakti lapseen jolla on vesirokko, ja mein murulla on lääkitys, jonka aikana vesirokko voi olla vaarallinen. Rokotusta ei saatu kesällä laitettua kun suolisto oireili niin voimakkaasti. Oma lääkäri tietty poissa, ylilääkäri kumosi oman lääkäri ohjeet, ja kaikki sanoi eri neuvoja estolääkityksen aloituksesta. Taysin hoitajan kanssa (Taysiin on keskitetty kaikkien suolistosairaiden lasten asiat, meidän oma lääkärikin tänne pkks:ään on tullut sieltä) päädyttiin kuitenkin noudattamaan omalääkärin ohjeita, hän kun kuitenkin perehtynyt suolistosairauksiin+lääkkeisiin, joten estolääkitys aloitetaan heti. Kyllä taas kouraisi ja syvältä kun eskarista soitettiin, menettämisen pelko tytön kuoleman jälkeen ollut aivan järjetön :'(

Tänään oli neuvola, kaikki muuten hyvin mutta syy väsymykseen löytyi hempparista, oli vain 99 Rautalääkitys alkaa siis heti. Oli kätilöopiskelijalla hippasen haastetta löytää sydänääniä, pikkuinen karkuili minkä kerkesi... Ultrallakin kurkattiin, toinen hieroi siellä kasvojaan ja lopulta nukahti, ihana :heart: Miulla on kyllä maailman ihanin neuvolatäti, hänen luonaan on ihana käydä jutustelemassa, hän tekee kyllä sydämellään työnsä :heart:

Sokerirasituskin oli tänään, ihana kun oli vaihtunut se kokiksen makuinen litku parempaan (inhoan kokista...). Tänään soittaavat neuvolasta jos arvoissa häikkää.

Mie muuten ryhdyin pari vuotta sitten perhepäivähoitajaksi siksi kun en raaskinut laittaa lapsia hoitoon. Tämä on ollut ihana ratkaisu, tykkään tosi paljon touhuta lasten kanssa ja samalla on saanut omat olla kotona, ja saaneet vieläpä leikkikaverit tänne Mutta ei tietenkään sovi kaikille tällainen, joku äiti on paljon parempi äiti lapsilleen, kun saa tehdä muutakin kun olla äiti, eli on oma työ ja niinpoispäin. Kukin tyylillään, hyvä että asiat herättää keskustelua!

Nyt sitä estolääkettä metsästämään kaupungista, mein pikkukylästä ei edes löytynyt...

Teto ja Vekaraväkkärä rv 15+3 :heart:

 

Voi kauhea kun särkee päätä ja hammasta. Hammaslääkärin mukaan hampaassa ei oikein ole mitään. Kai mä sit kuvittelen!??

Tänään töissä ekaa kertaa yökkäytti potilaan paska. Ihan hullua, ei mua ennen oo eritteet hetkauttanut mitenkään. Nyt piti yökkiä ja vedet vaan valu silmistä. Melkeen yökkäyttää nytkin kun muistelee sitä hajua. Ja selkäkin tuli kipeeksi, tai silleen alaselän, toisen pakaran alueelta. Kipeetä käy kävely. Olin siis pitkästä aikaa (pari kk) kunnon hoitotöissä kun nyt oon ollut vaan kotihoidossa harjottelussa eikä se ole niin fyysistä.

Mut voi äääh tätä päänsärkyä. Piti ottaa jo Panadol eikä auta mitään. Kahviakin oon tänään juonut joten ei se siitäkään voi johtua. Yleensä mulla päänsärky tulee pikkuhiljaa ja on tietynlaista, mut tää pamahti yhtäkkiä päälle tosi kovana. Kuuluuko päänsärky raskausoireisiin? Ihankun olisin lukenut jostakin..

Tervetuloa palstailemaan maalis!

Hihii tänään POKSUU, 14!!

 

Tervetuloa maalis.

Mä en haluu edes ajatella koko synnytystä. Jo siinä ekassa neuvolakäynnillä sanottiin, et mut lähetetään pelkopolille. Musta synnytys on infernaalista kärsimystä ja sopii vain masokisteille. Sorry, jos joku on eri mieltä. Mä haluan ehdottomasti kaikki mahdolliset puudutukset mitä vain irti saa, mieluiten synnytän täysin horroksessa (tai siis mieluiten en synnyttäisi ollenkaan ). Viimeksi sain vain epiduraalin vaikka vaikutuksen loputtua anelin kätilöltä mitä vain, mutta sen ämmän mielestä en tarvinnut mitään, koska hänkään saanut synnytyksessä mitään :headwall:
Mulla epiduraali toimi ihan hyvin, tuntui vain paineen tunne. Vaikutus kesti n. 2h. Itekin vähän piikkikammonen olen, mut se laitto ei ollut kauheeta. Toki sen laittamisen tunsi, mut eipä tarvinnut sitä katsoa. Enemmän mua ällötti se tippa kädessä. En voinut sitä katsoa, kun ällötti niin lujaa se.
Sairaalassa oltiin pitkään. Vauva syntyi tiistaipäivänä ja kotiin päästiin vasta seuraavan viikon maanantaina. Syynä oli mun veriset tissit ja epparin parantumisen seuraaminen. Ei oltaisi päästy silloinkaan kotiin, mut purskahdin epätoivoiseen itkuun lopulta, et päästäkää jo pois täältä :ashamed:

 

Mie muuten ryhdyin pari vuotta sitten perhepäivähoitajaksi siksi kun en raaskinut laittaa lapsia hoitoon. Tämä on ollut ihana ratkaisu, tykkään tosi paljon touhuta lasten kanssa ja samalla on saanut omat olla kotona, ja saaneet vieläpä leikkikaverit tänne Mutta ei tietenkään sovi kaikille tällainen, joku äiti on paljon parempi äiti lapsilleen, kun saa tehdä muutakin kun olla äiti, eli on oma työ ja niinpoispäin. Kukin tyylillään, hyvä että asiat herättää keskustelua!

Mä olen tuota myös ajatellut että alan pph:ksi. Tiedän kyllä mitä pph:n työ on, mutta en haluaisi omia viedä päiväkotiin. Mielummin olisin kotona vaikka pph:n palkka on paljon pienempi ku lastenhoitajan. Töitä täällä meillä varmasti riittää. Pitää vaan saada sitten isompi asunto, mutta kun alkaa pph:ksi niin kaupunki auttaa isomman löytymisessä, kuulema. No jos meitä vuoden päässä tässä asuu 3, niin tämä on laskennallisesti pieni 3:lle. Ja sekin painaa asunnon haussa.

Voi kauhea kun särkee päätä ja hammasta. Hammaslääkärin mukaan hampaassa ei oikein ole mitään. Kai mä sit kuvittelen!??

Sitä hammasta ei kuvattu? Mä menin kerran hammaslääkäriin särkevän hampaan kanssa ja lääkäri totes että ei mitään vikaa. Lopulta päätti että kuvataan ja kappas paikan alla oli reikä : /


Päätä särkee, niin että piti lähteä töistä pois th:n kautta. Huomenna haluaisin olla töissä, kun on vanhempain ilta. Kerrankin olisi aikaa jutella vanhempien kanssa.

kertokaas mulle tosta perhepedistä?
(ei riidellä)

Ens maanantaina on onneksi neuvola, joten saan kysellä th:ltä päänsärystä... Tämä sairaanhoitaja jolla tänään kävin ei oikein osannut auttaa

Silvia ja Vilianna POKS 15+0