Maaliskuun muruset 2011- Alkutaivalta heinäkuu

Tänään tuli tilaamani kotidoppleri! Ihanaa Kokeilin sitä tietenkin heti malttamattomana ja pientä jumputusta kuului sieltä täältä mutta selkeästi myös oma sykkeeni. Viikkojahan on vasta 8 + 5. Tuo on tollainen parempi malli, jossa lukee numeroina syke. Verkkokaupassa luki: "ammattilaisten käyttämä". Onko kellään kokemuksia ko. laitteista? Tai siitä mikä sikiön syke on normaalisti? Luulen löytäneeni sykkeen. Oma syke vaihteli 50-80 välillä mutta muutamasta kohtaa löytyi yli 120 syke. Olisikohan se vauvan syke? Voisiko jo muka löytyä? Vai voiko oma syke heitellä muutamassa sekunnissa noin paljon? Selvästi ei siis kuulunut tuon 120 kohalla sykettä vaan sellaista "huitomista" ja suhinaa mutta numeroina luki. Kiva, jos joku ymmärsi sekavasta tekstistäni jotain

 

Eipä kuulunut ultrassa sydänääniä :'( Lääkäri vaan totesi ettei ole oikein tyytyväinen tilanteeseen. Maanantaina on tarkistus jossa sitten selviää miten homma jatkuu. :'( :'(

 

Eipä kuulunut ultrassa sydänääniä :'( Lääkäri vaan totesi ettei ole oikein tyytyväinen tilanteeseen. Maanantaina on tarkistus jossa sitten selviää miten homma jatkuu. :'( :'(

Ei ole todellista :'( :'( :'( :'( :'(
Toivotaan että lääkäri ei vaan löytänyt niitä...vielä on toivoa :hug:

 

Täällä on paljon silmiin osunut pääkaupunkiseutulaisia. Tai siis NKL / KÄTTÄRI oli usealla synnärinä. :flower:

katjahei mulla oli sama juttu ton ultran kanssa ja kävinkin äpolilla uässä rv 7+ silloin paljastui että viikkoja olikin melkein 9 no 2vkn heitto kun epäiltiin 1kk. Hyvä homma että pääsee saapi tarkan lasketun ajankin.

Hurjia sukulaisia on joillain. Minun mieheni äitin kanssa otamme jatkuvasti yhteen ja minut jo on arvostellut tämänkin raskauden suhteen. Täytyy rehellisesti sanoa että se osaa kyllä olla täys mulkero. Esikoisen odotusaikana tuli monet itkut itkettyä tämän naisen vuoksi ja synnärille se tuli arvostelemaan "onko lapsen kädet kylmät, kokeile etkö yhtään pidä huolta?" :kieh: Imetyksen lopetettuanikin haukkui minut vastuuttomaksi kun imetys ei vaan kertakaikkiaan onnistunut vaikka kovasti olisin imettää halunnutkin :ashamed: Nyt olen niin voimakkaasti asennoitunut tätä naista kohtaan että yksi sanakin viellä mikä ei ole sopivaa niin sitten täältä pesee.. Min en rupea kuuntelemaan aikuisiällä tuonlaista käytöstä. No eipä olla onneksi 2kk nähty :flower: Tsemppiä kaikille kusipäisten sukulaisten omistaville

Pahoinvoiva :x Dindei + pikkukärppänä 9+3

 

Maariana83 : Täällä kohtalon toveri ! :wave: Mun pitäis tosin valmistua keväällä 2011, ja nyt sit jäis ehkä pari kk kesken koulua, jonka jo ennestään olen kerran keskeyttänyt. Miehellä loppuu joulukuussa työt koska kyseinen paikka muuttaa ulkomaille.. Ja mies murehtii sit kuin pärjätään taloudellisesti, vaikka nyt on oikeasti asiat paremmin mitä esikoisen aikana.. Ja sen takia sit on sellanen epävarma fiilis, ajattelen lapset myös lahjoina. Enkä haluaisi mistään hinnasta keskeyttää raskautta, mutta niin.. Haluaisin vain nauttia tästä raskaudesta !

Painonhallinta ja liikunta: Keväällä kävin salilla, ja nyt ei oo enään salikorttia ja koko kesänä ei ole tultua tehtyä oikein mitään. Lenkillä pitäis varmaan alkaa käymään.. Mua suoraan sanottuna pelottaa miten paljo niitä kiloja ehtii tulla. Esikon aikan tuli +19 |O Ja nyt en haluais että niin paljoa tulee. Anopin puntarilla käyn välillä, ja nyt ei ainakaan vielä näytä tulleen listää painoa. Kaiken huipuks mua tekee mieli vaan rasvasta/suolasta ruokaa mieli tai sitten raikkaita hedelmiä, kunnon ruoka ja makeat ei kuitenkaan uppoa.. :headwall:

Gallup: Millaisia oireita sinulla oli aikaisemmissa raskauksissa ja kumpi tuli? Ihan mielenkiinnosta kyselen !

majj & 8+1

 

Eipä kuulunut ultrassa sydänääniä :'( Lääkäri vaan totesi ettei ole oikein tyytyväinen tilanteeseen. Maanantaina on tarkistus jossa sitten selviää miten homma jatkuu. :'( :'(

Ei ole todellista :'( :'( :'( :'( :'(
Toivotaan että lääkäri ei vaan löytänyt niitä...vielä on toivoa :hug:

Kiitos tsempistä. Lääkäri on kyllä alansa huippuja jotta luultavasti asia on vaan niin että sintti ei ole lähtenyt alkua pidemmälle kehittymään
Tiedän että pitäis aatella positiivisesti jne mutta on kuitenkin helpompi varautua pahinmaan niin ei pety sitten niin paljon. Pessimisti ei pety.

 

Tsempitykset kaikille tsemppiä tarvitseville :hug:

Tervetuloa uusille :wave:

Majj tuossa kyseli edellisen raskauden oireet ja tulokkaan sukupuolen. Mulla siis esikko poika ja oireita oli:
- Totaalinen väsymys!
- Rinnat erittäin arat
- Teki mieli suolaista ja hapanta
- ei pahoinvointia
- mielialan heittelyt (kiukuttelu, rääkyminen, v*tutus)
Muita oireita ei sitten ollutkaan, joten omasta mielestäni odotan tyttöä, kun etoo illasta tosi voimakkaasti ja naamakin kukkii Esikon aikana tuli kiloja 15,5 ja n. 13 niistä jäi synnärille. Olin silloin aivan megaturvonnut!

Eipä mulla kummempaa tänään. Taas paha olo, joten ei oo oikein fiilistäkään kirjoitella.

Ai niin POKS POKS 8+0 tuli tänään mittariin :heart:

GCS15 & masukki 8+0

 

Moikka!

Voisin kanssa jo varovaisesti liittyä tänne. Viikkoja nyt kasassa 7+1, LA 15.3 ja synnärinä Tyks.

Kaksi viikkoa saatiin tässä jännittää onko ketään oikeasti kyydissä. Edellinen ultra kertoi sikiön olevan viikolla 5 kun menkkojen mukaan olisi ollut jo 7+ eli aika siitä sitten tähän päivään tuntui kyllä piiitkältä. Meillä syy noin varhaiseen ultraan on mun veritulppariski johon pitää aloittaa mahdollisimman aikaisin klexane-piikitys.

Vauva on todellinen ihme ja yllätys! Esikkoa tehtiin yhteensä 2,5 vuotta ja raskaus saatiin alkuun 4:llä inseminaatiolla. Luomuraskauden mahdollisuus piti olla lähes olematon... No eipähän tuo ollutkaan .

Raskausoireina jatkuva pahoinvointi (24/7) ja järkyttävä hiusten sekä ihon rasvoittuminen.... Joka tuo mukanaan sitten kamalasti näppyä ja finnejä. Veikkaan, että tyttö tulee sillä esikoisesta iho oli loistavassa kunnossa eikä pahoinvointikaan ollut kummoista. Silloin söin mielin määrin makeaa ja nyt mieli tekee vain suolaista.

 

Pahoittelut kaikille huonoja uutisia saaneille :hug: Toivottavasti palaatte pian takaisin odotuspalstalle.

Tervetuloa kaikille uusille!

Maariana, johan oli appivanhemmilla asenne. Helppo sanoa, että älä välitä, mutta aivan varmasti asia kalvaa. Ei minunkaan appivanhempani mitenkään erityisen ilolla ottaneet uutista vastaan. Ollaan vasta muutettu uudelle paikkakunnalle eikä mulla ole töitä kuin nyt kesällä.

Niin pelottaa koko ajan, että tämä raskaus menee kesken. Ei oikein ole muita oireita kuin rintojen arkuus ja vähäinen pahoinvointi. Vuotoa ei ole enää tullut, että pitäisi kaiken varmaan olla kunnossa. Pitää vain kärvistellä np-ultraan. Onneksi siihen on enää reilu 2 viikkoa.

Liikuntaa ei oikein ole tullut harrastettua. Mies tekee niin pitkää päivää, että mihinkään en täältä kotoa pääse tällä hetkellä kuin tietty töihin. Taapero haluaa aina uimaan, et se on meidän harrastus. Saimaa kun on ihan tuossa nurkan takana. Syksyllä olisi kiva aloittaa joku harrastus.

Sasha ja sintti 9+1

 

Pahoittelut täältäkin teille, jotka olette saaneet huonoja uutisia.

Gallupiin: Esikoinen oli tyttö ja oireina väsymys, huimaus ja pieni pieni pieni kuvotus silloin tällöin. Iho oli loistavassa kunnossa ja hehkuin koko raskausajan, joten kaikki odottivat poikaa, minä itse myös. Yllätys oli suuren suuri, kun kätilö nosti pientä tyttöä nähtäväksi. Nyt ei ole oikeastaan mikään olo. Toivon vaan niin kovin että jaksaisi mukana loppuun asti.

Appivanhemmista: Meillä on välit mun miehen äitiin satunnaisesti poikki kokonaan, koska se ei osaa olla puuttumatta meidän asioihin. On sitä mieltä, että mä olen pahinta, mitä sen pojalle olis koskaan voinut sattua. Ja on sanonut mun miehelle ihan suoraan että toivois, ettei me oltais tota ensimmäistäkään lasta saatu. Että ei mitenkään odoteta mitään positiivisia kommentteja siltä suunnalta.

Mulla jää myös opinnot kesken. jouluna 2011 pitäis valmistua, joten minimirahoilla tullaan menemään. Mulla on suunnitelmissa palata kouluun ainakin jossain muodossa jo mahdollisimman pian ja tavoitteena olis myöhästyä valmistumisesta vaan puoli vuotta. Saa nähdä kuinka käy.

Esikoisesta mulla tuli 1,2 kiloa painoa ja jälkitarkastuksessa painoa oli 10,8 kg vähemmän kuin ennen raskautta. Olinkin melko ylipainoinen ja sitä kyllä lievästi edelleen, joten yritän kovasti syödä terveellisesti ja säännöllisesti. Mitään makeaa ei oikeastaan tee mieli (salmiakkia lukuunottamatta), mutta ruokaa sitäkin enemmän. Ja juustoa.. ja kyllä juustollakin lihoo!!

ON: Maanantaina pitäis neuvolaan soitella. Käsittämätöntä, että huomenna tulee 4 viikkoa siitä, kun tein testin. Aika menee tosi nopeasti. Onneksi, kun on huonoa oloa ja alavatsakipuja ja tissikipuja.. :/

Niin ja dopplerista, jos on oikein hyvä laite niin voihan ne kuulua ne sydänäänet. Ja ei kyllä pitäis normaalisti aikuisen sykkeen nousta 120 asti levossa. Ihania uutisia siis siellä. (tääkin haluaa...)

pihpuu & masukki 7+3

 

LIIKUNNAN vähäisyys alkaa ärsyttää mua tosissaan jo. On niin helkkarin kuuma, että ulkona ei taas jaksa tehdä yhtään mitään kuin istua vaan. Olen yrittänyt jatkaa juoksulenkillä käymistä nyt alkuraskaudessa, mutta ei siinä mitään järkeä ole näillä keleillä. Huono olo vaan tulee. Syskyllä on kyllä pakko alottaa joku jumppa tms., että pysyy vähän kunnossa ja kilot kurissa. Ekassa raskaudessa mulla ei tullutkaan kuin jotain 12-13 kiloa, mikä lähti aika helposti pois sitten. Mutta sillon pystyin jatkamaan liikuntaa melkein entiseen malliin raskauden puoliväliin asti, kun raskaus alkoi tammikuussa. Nyt on ihan eri juttu taistella tän kesäkelin ja huonojen olojen kanssa ihan jo pelkästään. No, eiköhän se tästä helpota, kun syksy tulee. Täytyy sitten vaikka kävellä, jos juoksu ei mahan kanssa enää tunnu kivalta. Oon tosi huono lähtemään esim. yksin kuntosalille viuhtomaan...

Novelle 7+1

 

Jännä päivä edessä, seurantaultra. Viime viikolla ei näkynyt vielä kuin ruskuaispussi ja heikkoja sikiökaikuja, mutta nyt pitäisi näkyä jo enemmän mikäli kaikki on kunnossa. Vuodot ovat loppuneet, ja etovaolo saapunut ilokseni, joten toivoa on.

Liikunnasta. Vaihdoin tupakoinnin urheiluun viitisen vuotta sitten, ja koukussa ollaan. Paha endorfiiniriippuvuus . Toivoisinkin voivani liikkua läpi tämänkin raskauden. Esikoista odottaessa jatkoin normaalitreeniä juoksua, bodypumppia ja rullaluistelua jonnekin jonnekin rv16 tietämille, siitä hiljalleen hölläillen suositusten mukaan. Pumpissa kävin laskettuun aikaan saakka, sekä pitkillä kävelylenkeillä. Painoa esikoisesta kertyi 10kg, jotka jäivät kaikki synnärille. Esikko painoikin syntyessään jo 4465g. Itselläni oli tosiaan raju raskausdiabetes, vaikka ruokavalio ja liikunta oli suositusten mukaista jo ennen raskautta, eikä ylipainoakaan ole. Kirotut geenit. Tämänkin vuoksi toivoisin voivani liikkua myös läpi tämän raskauden, saisi sokeriarvot pysymäänparemmin kurissa ja välttyisi insuliinihoidoilta.

Sukupuoligallupista. Olen ajatellut, että mitäpä jos jättäisi tällä kertaa selvittämättä etukäteen, mutta tokkopa uteliaisuudeltani kykenen . Kumpikin on tervetullut. Esikoinen on poika ja pienen pieni tunne on siitä että tämäkin olisi.

Kertomisesta. Odottelemme varmaan tälläkin kertaa ainakin np-ultraan ennen kuin kerromme raskaudesta muille, mikäli joku ei arvaa.

Voi herranjumala, millaisia sukulaisia toisilla voi olla . Naapurin navetan takana olisi vielä tilaa tarjolla .

Nyt ulkoiluttamaan esikoista ja hauvaa. Puolilta päivin suuntaan sitten sormet ja varpaat ristissä sinne ultraan. Ennätyshellepäivä edessä, eikä tämä etominen varmasti siitä helpotu yhtään.

 

Huomenta!

Paljon :hug: kaikille sitä tarvitseville :heart:

Kävin eilen ostamassa pahoinvointirannekkeen apteekista. Maksoi 22e,netissä näytti maksavan puolet vähemmän :kieh: Itselläni se ainakin tehosi aina nopeasti koko eilisen illan. Söin vaan siitä ilosta että ruoka maistuu eikä ällötä. Olkoon plasebo-vaikutus,kuhan toimii!! :wave: Ei se koko pahoinvointia poistanut mutta lievitti kummasti. Tänään on ollut kyllä aika huono olo mutta mielestäni aamulla ei ollut niin äklö fiilis mitä yleensä. Tiiä sitten...Ajattelin ostaa esikoisella samanlaisen kun hän kärsii matkapahoinvoinnista.

galluppiin Esikoisesta maistui kaikki makea ja painoa tulikin reilut 20kg jotka jäi kyllä melkein kaikki laitokselle.Maha kasvoi sivulle ja perse oli kun leivinuuni. Pahoinvointi oli lievää mutta väsymys kovaa. Tyttö tuli.
Kuopuksesta maistui suolainen,makea ällötti.Painoa ei tullut kuin 10kg muistaakseni. Maha kasvoi suoraan eteenpäin ja takaapäin ei kukaan tiennyt että olen raskaana.Pahoinvointi oli kohtalaista mutta väsymys ei juuri vaivannut. Olimme satavarmoja pojasta.Kun lääkäri sektion yhteydessä ilmoitti että ´Onnea tytöstä´niin meillä molemmilla miehen kanssa suut loksahti. Mies kuiskasi korvaani: Mun on kyllä nyt ihan pakko mennä ite kattomaan

Tässä raskaudessa pahoinvointi on mielestäni tosi voimakasta ja väsymys järkyttävää. Mikään ei maistu ja kaikki on peestä :kieh: Salaa ehkä toivon kuitenkin poikaa mutta tietenkään sillä ei juuri ole merkitystä.

appivanhemmista Kauheita juttuja anopeista ja apeista!!!! :kieh: Mä en tollasta kattelis varmaan sekunttiakaan :/ Itselläni on ihanat appivanhemmat,miehen äiti ja isä on eronnut. Anoppi sairastaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä mutta se ei ole lapselapsen tapaamista haitannut kun hänellä on oikea lääkitys. Hän itseasiassa hoisi kuopustamme melkein puoli vuotta kun menin ekaa kertaa töihin.Appiukko on myös erittäin mukava.

Kukahan se oli kun sanoi että oli seissyt kassajonossa hengittämättä?? Mua niin naurattaa kun se on kuin suoraan itseni suusta sanottu. Aamuisin kun menen töihin niin olen käytännössä koko bussimatkan hengittämättä kun ihmiset haisee niin pahalle :x Joka aamu eteeni istuu vanhempi rouva jolla on sata litraa jotain karsean hajusta hajuvettä ja joudun olemaan hengittämättä etten oksenna. sama jos joku tulee bussiin ja on juuri polttanut tupakan,se on kaikista kauheinta :x

Tsemppiä kaikille oloissaan oleville ja onneksi helle nyt väistyy edes hetkeksi :wave:

-Naurukohtaus ja Ylläri 7+6-

 

Eipä kuulunut ultrassa sydänääniä :'( Lääkäri vaan totesi ettei ole oikein tyytyväinen tilanteeseen. Maanantaina on tarkistus jossa sitten selviää miten homma jatkuu. :'( :'(

Ei ole todellista :'( :'( :'( :'( :'(
Toivotaan että lääkäri ei vaan löytänyt niitä...vielä on toivoa :hug:

Kiitos tsempistä. Lääkäri on kyllä alansa huippuja jotta luultavasti asia on vaan niin että sintti ei ole lähtenyt alkua pidemmälle kehittymään
Tiedän että pitäis aatella positiivisesti jne mutta on kuitenkin helpompi varautua pahinmaan niin ei pety sitten niin paljon. Pessimisti ei pety.

Toivottavasti kaikki on ollut hyvin ja lääkäri ei vain ole löytänyt sydänääniä.

:hug:

 

etovaa oloa ois vaikka antaa pois jos joku sitä kaipailis mun yöt on alkanu olla sellasia et herään vessaan, sitten kestää vaik kuinka kauan että saan unta... edellisissä odotuksissa ei vastaavaa ollut sitäkään... lienee ikä mikä tekee kaikki oireet ihan kamalan voimakkaiks.. :/
kamalista sukulaisista on mulla myös kokemusta... ensinnäkin olin naimisissa narsistisen miehen kanssa, hänen kotiväkensä samantapaisia.. en osannut siivota, valitin aina, kukaan ei kuunnellut jos sanoin että ensin lapsille ruoka, sitten vasta herkkuja.... meillä silloinen anoppikin kulki kengät jalassa pitkin taloa, vaikka olisin juuri sanonut että sainpa siivottua...kun ensimmäisen odotuksesta kerrottiin, olivat iloisia. Mutta kun ilmoitimme toisesta niin he pitivätkin muutaman päivän mykkäkoulua.... eivät vastanneet puheluihin eikä viesteihin... sitten kertoivat olleensa vaan niin JÄRKYTTYNEITÄ että toinen tulee näin pian :ashamed: ja ikäeroahan näille tuli vuosi ja kymmenen kuukautta.... ja tää on ehdottomasti paras: kun toinen oli syntynyt, he tarjosivat että osallistuvat tuplarattaiden ostoon, ja itse halusin peräkkäin istuttavat. kauppoja siinä sitten naisporukalla kierrettiin ja joka väliin "anoppi" totesi että kyllä ne tarttee vierekkäin olla... |O koitin selittää että peräkkäin istuttavat ovat enemmän mun mieleen ja kaupunki jossa asuin, ei ollut pahemmin leveille rattaille kassoja, joten niillä en olisi edes mahtunut kaupoissa kulkemaan... Tilanne päätyi siihen että olivat sanoneet miehelleni etteivät maksakaan, kun eivät saa ostaa sellaisia mitkä heidän mielestään olisi järkevät... tätä sukua seurasin aikani, kunnes päätin kaikkien ihmetykseksi jättää miehen. :kieh: nyt on aikaa kulunut, vierellä mies joka ON IHANA :heart: olemme vuoden olleet yhdessä, viime lauantaina hän yllätti ja kihlasi minut :'( hänen vanhempansa ovat yhtä sympaattisia ja huomaavaisia... minut on vastaanotettu loistavasti ja lämpimästi... takana skitsot sukulaiset ja skitso ukko... Edessä onnellinen arki rakkaan kanssa, ja kaiken kruunaa tämä maaliskuulle syntyväksi odotettu, YHTEINEN rakkauspakkaus =) Lapseni nauttivat myös näistä uusista aikuisista jotka heidän elämäänsä on tulleet, ja kovasti odottavat vauvan syntymää ja miettiivät nimiä, ja olisivat onnellisia kuulema jos tulis sekä poika että tyttö, niin olis molemmille oma hoidettava Elämä siis on raiteillaan, vihdoinkin,monen vuoden kitumisen ja ahdistuksen jälkeen...
Haluaisinkin vielä kysyä, onko kellään ollut paniikkihäiriötä joka olisi parantunut? Mun taustallani on, oireet katosivat lähes välittömästi erottuani eksästä.*Mutta nyt tämän odotusajan on lieviä oireita taas ollut... miettinyt olen että ei kai se tule takaisin, en halua alkaa taas syödä lääkkeitä kun vihdoin niistä olen yli puoli vuotta ollut ilman =)

 

Liikunnasta Sen verran :ashamed: Onko teillä tullut pelkoa siihen liikkumiseen jos on ollut jotain ongelmaa sen puitteissa. Itsellä jonkun verran kipuilee alamaha liikunnan aikana ja tosiaan se parinpäivän takainen vuoto on saanut varpailleen koko liikkumisen kanssa :|
Ennen raskautta liikuin paljon ja vielä viikko sittenkin liikuin, mutta nyt! Hyvä että uskallan ottaa muutaman juoksuaskeleen jos on kiire. Meneekö tämmönen pelko ohi missään vaiheessa? Juu ja tiedän että voi liikkua raskauden aikana samalla tavalla, kuin ennenkin =)
Edellesisessä raskaudessa poika oli niin tiukassa. Hyvä että sain synnytettyä Sai viettää koko raskauden ajan lähes normaalia elämää liikkumisen kannalta jos vain välillä kivuilta pysty.


Edellisen raskauden oireita ja sukupuoli

Esikoinen oli siis poika

- Väsymys, kas kas
- Aivan järkyttävä vadelmien himo
- Kauheat liitoskivut, välillä en päässyt liikkumaan senttiäkään
- Makean himo, jonka jälkeen heti perään suolaisen himo, josta seurasi happaman himo
- Keitetyt porkkanat ja lantut voin kera oli myös

Olihan noita vaikka kuinka, mutta ei niitä enää kaikkea muista, onhan siitä jo kuitenkin neljä vuotta :heart:


Tukivyöstä Onko kellään auttanut liitoskipuihin huomattavasti. Ajattelin jos täsä raskaudessa sellaisen hommaisi tarvittaessa.

 

Juu siis mä en uskalla kävelylenkillekkää kovin kauas lähteä, kun alkaa painamaan maha ikävästi.... ja vihloo tosi helposti, yölläkin kun koitin kylkee kääntää... oon miettiny sellasen tukiliivin hakemista, mutta odotan maanantain ekaa neuvolaa jossa kyl kysyn asiasta että onhan kaikki sitte kans hyvin...
Mä olen kans käyny varsin pitkillä lenkeillä, onhan mulla iso ja aktivinen koira joka tarttee lenkkiä ja vie mua samalla ulos uiminen tuntui hiukan helpommalta mut en jaksa nyt oikeen lähteekää mihinkään, väsymys on vallannu arjen ihan tyystin :| Mutta jospa se tästä, mies ainakin ymmärtää ja on tukena sata prosenttisesti :heart:

 

mun maha tuntuu painavalta ja roikkuvalta, en tykkää. toivon että tää vähän laskee muutaman viikon päästä kun turvotus poistuu, ainakin viimeksi kävi niin :saint:

 

Juu siis mä en uskalla kävelylenkillekkää kovin kauas lähteä, kun alkaa painamaan maha ikävästi.... ja vihloo tosi helposti, yölläkin kun koitin kylkee kääntää... oon miettiny sellasen tukiliivin hakemista, mutta odotan maanantain ekaa neuvolaa jossa kyl kysyn asiasta että onhan kaikki sitte kans hyvin...
Mä olen kans käyny varsin pitkillä lenkeillä, onhan mulla iso ja aktivinen koira joka tarttee lenkkiä ja vie mua samalla ulos uiminen tuntui hiukan helpommalta mut en jaksa nyt oikeen lähteekää mihinkään, väsymys on vallannu arjen ihan tyystin :| Mutta jospa se tästä, mies ainakin ymmärtää ja on tukena sata prosenttisesti :heart:

Mulla kans koira, joka ei lenkille halutessa odottele! Onneksi mies on ollut nyt auttamassa, lähti juuri aamulla metsään päiväksi koiran kanssa, lomalla kun on.. Onneksi on tukea ja apua arjessa, saa olla aika tyytyväinen, eikä turhaan kiukutella

 

Kommentoin tohon liikuntaan ja jatkan sitten lukemista, kun jäänyt pari päivää väliin.
Kannatan että kaikki mammat ostaa kahvakuulan Siinä ei tarvii kun tehdä yhtä heilautusliikettä, ja se vaikuttaa selkään vatsaan,jalkoihin, käsiin ja mihihin kaikkialle. Aion itse sellaisen ostaa.. ja siinä nousee ihan peruskuntokin =) ja netistä siitä löytyy varmasti videoo yms tietoa. On vaan niin helppo ja yksinkertainen.

 

flower again: Mulla ei varsinaista paniikkihäiriötä ole, mutta jonkinasteinen vastaava vaiva kuitenkin, ajoittain. Eli mulla siis ahdistushäiriö saattaa välillä nostaa päätään, jos en muista rentoutua ja relata ja olla stressaamatta ja siitä seuraa parin viikon mittainen paniikkihäiriökohtaus, jossa ei juuri mitään sitten tehdäkään. Ihanaa, kun olet päässyt huonosta parisuhteesta pois, oma mieheni on aivan ihana (edellinen oli narsisti ja alkoholisti) vanhemmistaan huolimatta. Onneksi mieheni valitsee minut, olemme sielunkumppaneita. :heart:

Fiviann: Kyllä mua vähän huolestuttaa liikkuessa myös kivut, mutta olen päättänyt, etten välitä. Tulevan ammattini puolesta tiedän aivan riittävästi kaikista riskeistä, joita raskauteen kuuluu ja toisaalta tiedän myös, että jos raskaus on mennäkseen kesken, se myös menee eikä sitä voi alkuraskaudessa estellä. Olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja elää mahdollisimman normaalia elämää. Toki pyrin välttelemään varsinaista kipua, mutta jos lopetan liikunnan kokonaan, minulle kertyy välittömästi ainakin 20 kiloa lisää painoa.

Kyljen kääntäminen on yksi pahimmista asioista. En usko, että muita asioita onkaan, jotka aiheuttavat niin pahoja repimiskipuja. En siis käännä kylkeä.

Kertomisesta: Muutamille ihmisille olemme kertoneet. Olen ajatellut, että jos menee kesken niin on sitten edes muutama ihminen, joiden kanssa puhua siitä.. Lopuille kerromme, kun arvaavat tai sitä mukaa kun tuntuu hyvältä. Esikoisesta olin erittäin taikauskoinen, emme kertoneet kenellekään ennen nt-ultraa. En myöskään ostanut yhtäkään vaatetta tms koko raskausaikana. Olin vakuuttunut, että raskaus menee kesken, jos ostan jotain tai kerron kenellekään ennen ultraa. Nyt en ole ollut yhtä hysteerinen ja hyvä niin. Miehellekin helpompaa.

ON: Siis mä vihaan näitä finnejä. Mulla on koko naama täynnä niitä ja loppua ei näy. Mä en meikkaa yleensä koskaan, mutta miten mä kehtaan mennä mihinkään ihmisten ilmoille tän näköisenä. Ja tää helle ei yhtään paranna asiaa.

pihpuu & masukki 7+4

 

Niin joo, ja jos joku tietää Helsingissä jonkun hyvän äitiysjoogapaikan (mielellään astangaa ja saisi olla muutakin kuin istumaliikkeitä eli siis kaipaisin aerobista äitiysastangaa) niin kertokaa ihmeessä!

 

Kiitos kauniista sanoista :hug: elämäni todellakin ON paremmin nyt kuin osasin ikinä kuvitellakkaan :heart: me kerrottin kans jo melkeen heti, viikolla viis,kaikille ei vaan PYSTYNYT olemaan hiljaa... siks toiseks, oon ihan samaa mieltä, että jos menee kesken niin lähellä olleet osaavat lohtuna olla paremmin... Kaikki on mahdollista,myös sureminen on sallittua joten en aikonut stressata asialla. enkä stressaa rikkaruohot kukoistaa kasvimaalla, mutta helle teki tehtävänsä ja niin ällö olo ettei voi kuvitellakaan kykkivänsä paahteessa jotain rehuja nyppimässä .... noup... ja lenkillä käyn varovaisesti ettei käpy kärähdä, nääs kun on tottunu liikkumaan niin jos jään neljän seinän sisälle, se ei TAATUSTI ole kivaa enää kellekään :kieh: :kieh: Ja mitä tohon ahdistukseen tulee, luulen et itselläni henkisen väkivallan haavat vaan kummittelee...eli jään henkiin voimia ja kiitos tuesta :hug:

 

[/quote]

Toivottavasti kaikki on ollut hyvin ja lääkäri ei vain ole löytänyt sydänääniä.

:hug: [/quote]

Näin toivotaan!! Huomasin muuten juuri että uä-kuvassa on laitettu vkot 6+3 ja pituudeksi 6mm ja kun neuvolaan soitin niin täti laski että pitäis tällä viikolla olla jo vko 7+3. Mitäs mitäs.... kumpaa nyt sitten uskoa??
Ultran tehnyt lääkäri totesi että jos maanantaina hän ei sydänääniä löydä niin sitten voi jo aikas varmasti sanoa että peli on menetetty Muuten kaikki näytti ihan ok, kohtu oli siisti jne. mutta sintiltä vaan ei ääniä kuulunut.

 

On aika tylyä lääkäriltä että tyrmää jo noin alussa jos ei sydänäänet kuulu... VOIMIA :hug: Toista odottaessani sydänääniä kuunneltiin neuvolassa ekan kerran viikolla 8, ei kuuluneet, johtuen taaksepäin kallistuneesta kohdustani.. :| Piti odottaa viikolle 10, jolloin oli ensimmäinen ultra, ja silloin olikin kaikki erittäin hyvin..Sinuna en vielä menettäisi toivoa viikkoja on vielä kovin vähän... :flower: Iselläni viikkoja tasan 8 nyt, ja ensimmäinen neuvola on maanantaina, ensimmäinen ultra vasta 11 plus viis... eikä täällä paikkakunnalla missä asun, edes näillä viikoilla sydänääniä kuulema yritetä edes etsiä... Olen toiveikas että kaikki on oltava kunnossa Toivon sitä myös sinulle :wave: