Moikka! Mäkin varovaisesti uskaltelen nyt ekaa kertaa kirjoittamaan. Oon seurannut vuoden alusta eri keskusteluja, ja nyt kävi niin että keskiviikkona plussasin! Ahdistaa, että jos menee kesken, mutta pitäisi yrittää rauhoittua, kun ei sille sitten mitään voi. Mutta kuitenkin oon ihan hermona.
Jätettiin vuoden alussa cerazette pois, mutta vasta parissa viime kierrossa oon ovuloinut, ja ilmeisesti ihan normaalia että kropalla kestää puolisen vuotta palautua pillereiden jälkeen.
Mulla on lyhyt kierto, tein keskiviikkona rfsu:n liuskatestin kp 26/23-25, josta tuli ihan selkeä viiva, ei tosin kontrolliviivan vahvuinen, mutta ihan selkeä viiva, ei mikään haamu. Torstaina tein toisen samanlaisen, ja vastaava viiva pärähti siihenkin. Ja perjantaina illalla oli pakko tehdä digi, joka sanoi raskaana 1-2. Eli kolmen positiivisen testin jälkeen kai pakko uskoa, että tässä nyt oltaisiin raskaana, ainakin toistaiseksi.
Tänään siis viidennen viikon alussa, rv 4+2. Oireita on ollut alkuviikosta jo kohonnut leposyke (normaalisti 56-60 välissä, nyt 68-71), ruokahaluttomuus (joka ke-to johti siihen että oli tosi huono olo, kun mikään ei maistunut, joten verensokeri liian matalalla) joka tosin saattaa johtua ihan vaan tästä epätietoisuuden aiheuttamasta stressistä, koska oon kauhee stressipetteri. Pientä vihlovaa jomotusta kohdunseudulla, ja tissit ehkä vähän kasvaneet ja illasta nännit semiherkät. Pissalla pitää ravata normaalia useammin.
Mies on ollut koko viikon reissussa, ja palaa tänään illalla, ja en tiiä yhtään miten kertoisin sille. On varmaan ihan positiivinen yllätys, mutta tää oli mullekin yllätys, koska en todellakaan odottanut että plussaisin. Kaveripiirissä on lapsettomuutta, ja oon ollut siinä käsityksessä, että kestää yleensä vähintään vuosi, ennenkuin nappaa. Todennäköisesti heti kun se saa kengät pois jalasta, huudan, että oon raskaana.
Tänään ollu enemmän kuvotusta, ja vähän närästystäkin, ja valkovuotoo tulee, ja rinnatkin alkanu kipeytyyn, joten on ollu toiveikkaampi olo että siellä pikkuinen edelleen kasvaa 
