Maaliskuiset 2018 *elokuussa*

@EveningStar* Tervetuloa! Olipas ilahduttavaa lukea sun esittelytekstiä, onneksi olkoon!

Kiitos!
Höh,tylsää kun tuossa ei näy hymiöt lainkaan :-o

 

@EveningStar* tervetuloa joukkoon ja onnea tulevasta iltatähdestä! Niin se elämä vaan osaa yllättää ihanastikin

Mää yllätin tänään miehen googlailemassa raskausjuttuja ja katselemassa raskausmahoja. Mies on kyllä mukana hommassa täysin, mutta vähän rauhallisemmalla tyylillä kuin minä. Saattaa mennä päiväkin, ettei hän välttämättä puhu edes raskaudesta sanallakaan. Sitten kysyin, että mitäs nuo googlailut oikeen oli, johon mies vaan tokaisi "no...ku mää vaan oon niin onnellinen tästä raskaudesta" Täytyy nyt minunkin tajuta, että odottaa voi täysin rinnoin vaikkei olisikaan samanlainen hössöttäjä kuin minä itse.

 

Voi @Pupiini73 kovasti jaksamista suruun!

Minä yritin tähän elokuun ketjuun jo pari päivää sitten kirjoitella, mutta tabletti väitti, että en ollut kirjautuneena, vaikka olin ja en tietenkään ollut tajunnut kopioida tekstiä talteen. Uusi yritys nyt siis!

Väsyttää, paleltaa, yököttää, itkettää, nälättää, ällöttää, pissattaa... Siinäpä tunnelmat . Toisina päivinä on vaan miedompaa kuvotusta ja toisina päivinä olo on suorastaan hirveä. Oksentanut en ole, niin kuin en aiemmissakaan raskauksissa, mutta on se aika lähellä ollut, ehkä menee tässä raskaudessa siihenkin asti.

Sukupuolesta, vähän toivoisin tyttöä, mutta luulen, että poika se on. Toivottavasti hän ultrassa ei istu jalat ristissä, niin saadaan tietää ennen synnytystä . Sinänsä ihan sama, esikoinen toivoisi pikkuveljeä, mutta ajattelisin, että ehkä vauvasta kuitenkin tulisi tuon pienemmän kanssa ikäeron takia läheisempi niin voisi sillä olla kiva, että olisi siskokset. Ja kun mulla on tallessa niitä ylisöpöjä pieniä mekkoja... Aika paljon kyllä vaikuttaa myös se, että tytöt on tilastollisesti pienempiä ja isot vauvat pitää leikata minusta ulos, mutta voi kai se synnytys hyvinkin mennä, vaikka oisi poika. Ihaniahan ne pienet pojanpalleroisetkin kyllä on . Tervettä vauvaa tietysti ensisijaisesti toivoisin, vaikka toki mukaan huolitaan, vaikkei niin terve olisikaan.

Niin kyllä odotan, että nämä öklöviikot olisi ohitse, vaikka sit onkin jo syksy. Vähän oon koittanut tiirailla, että olisiko jotain odottavien jumppaa tms alkamassa syksyllä täällä päin. En oo mikään himoliikkuja, mutta kun on vähän ylipainoa jo valmiiksi, niin haluaisin jotain ohjattua liikuntaa ylläpitämään kehon liikkuvuutta loppuraskauteen asti. Olin nimittäin esikoista odottaessa niin kipeä loppuraskaudesta, kun olin silloin tosi epäaktiivinen, niin haluaisin moisen tällä kertaa välttää.

Lloyd + otus 7+6

 

Jos kaikki menee hyvin, niin poikahan tämä on. Kun vain olisi terve, muulla ei väliä.

 

@EveningStar* tervetuloa joukkoon
Kyllä se aina vaan on jännää ja ihmeellistä, minulle tämä on kuudes raskaus, ja vanhin lapseni on jo 17vuotias

Pahoinvointi (uskallanko sanoa) on nyt tainnut hellittää!
Ihana kun voi taas kulkea ja puuhailla ilman vellotusällötystä..
Paino ei ole vielä noussut yhtään, ihme, koska mitenkään kevyesti tai järkevästi en ole syönyt..sitä mitä on voinut ja saanut alas..

Parit juhlat olis tulevina viikonloppuina..jänskättää vähän huomaako tai epäileekö joku tarkkasilmäinen

@lloyd , mulla kanssa tarkoitus johonkin jumppaan , joogaan tms syksyksi pyrkiä.

Mekkuli ja papu 9+6

 

Pupiini, olen niin pahoillani puolestasi, sattuu sydämeen <3

Lloyd, Meillä poika painoi syntyessään rv 41+3 3,2 kiloa ja tyttö rv 36+3 3,3 kiloa

Tänä aamuna oli tosi huono olo, mutta oli vain kakomista eikä tullut oksennus.

Helmitoivo, 9+5

 

@Pupiini73 Ihan kamalaa, kovasti voimia sinne! Tosi raskas tilanne

Täällä tiputtelut jatkuu, mutta en jaksa stressata niistä enää. Raskausoireet tuntuu ainakin vahvistuvat, eilen iltapäivällä oli kauhea nälkä, mutta samalla ruoka ei maistunut yhtään. Huomenna ultra rv 7+0, mä niin toivoisin, että siellä näkyisi jo pikkuinen!!

Ja ai niin, tervetuloa joukkoon, @EveningStar*


Edit: No just kun pääsin sanomasta, että tiputellut ei stressaa, niin eikös sieltä taas hulahda reilummin punertavampaa tavaraa. Ärsyttää!!!

 

Lloyd, Meillä poika painoi syntyessään rv 41+3 3,2 kiloa ja tyttö rv 36+3 3,3 kiloa

Meillä oli poika rv 41+1 4,1kg ja tyttö rv 39+2 3,1kg. Että tilastoja tukivat nämä . Niin samat geenit ne varmaan tälläkin vauvalla on. Toki varmaan jos vaikuttaa isolta, niin voidaan tämäkin käynnistää ennen laskettua aikaa, mutta haaveilen kyllä sellaisesta synnytyksestä, jonka kulkuun ei tarvitsisi puuttua... Mutta ei oo tietty ihan tän hetken asioita nää vielä

 

Tämä aamu alkoikin sitten pöntön halailulla. Menihän sitä pari päivää jo ilman.

Tuntuu hassulta sanoa näin, mutta toivoisin jo että loma loppuisi ja pääsisi arkeen. Jotenkin aika kuluisi paljon helpommin ja tää salailu lomalla tuntuu haasteelliselta, kun monet on kyselleet miten en pitkään aikaan ole missään käynyt vaikka loma ja kaikkea.

 

Tervetuloa uusille !

Meillä vähän samanlainen tilanne @Suikku1 , mä olen se dramaattinen hössöttäjä ja mies on niiiin rauhallinen, että välillä tekis mieli hermostua etteikö sua kiinnosta, vaikka tiedän että se on aina kaikessa hyvin rauhallinen Yhtäkkiä olikin ottanut jostain asiasta selvää, niin oli mukava huomata että kyllä tässä yhdessä ollaan, vaikkei toinen koko ajan hölise asiasta.
Ja onhan tämä vielä kovin epärealistista, ehkä kaikki konkretisoituu kun päästään ekaan neuvolaan varmistamaan että siellä joku on

Mulle on tarttunut mieheltä poika-olo, kun se on siitä muka ihan varma omassa perheessä on vain tyttöjä, ja miehen perheessä vain poikia niin sillai ei osaa päätelläkään.

Apua kun puhutte noista koko-asioista, niin se on se asia mikä mua ensisynnyttäjänä pelottaa edes ajatella, kun koko mun elämä ollaan kauhisteltu kuinka iso minä olen ollut syntyessä semmonen vajaa 5 kiloa...
Mä halkean jos bebe tulee äitiinsä.......

 

@EveningStar* tervetuloa
@Pupiini73 voi, voimia suruun, kyllä se tulee sieltä varmasti uudelleen. Minä oo nkuullu että keskenmenon jälkeen nappaa nopeesti uudestaan

Mulla on täysin tyttöolo mutta saa nähä tuleeko toinen poika

Tänään oli eka neuvola, jee ja ensi viikon perjantaina lääkärineuvola jossa yleensä on ultrattu

Mua hieman mietityttää et pariin päivään ei oo juuri ollu mitään oireita Että ei kai vaa keske oo menny, mutta vuotoja tms oo ollut..

Teps+minime 7+6

 

Pupiini, olen niin pahoillani, että pieni ei jaksanut sinnitellä mukana.

Mulle on ehkä nyt hiljalleen alkanu tulla ihan tyttöolo. Mies on ollu kokoajan ihan varma tytöstä. Esikoinen on poika ja sillonki mies oli ihan varma pojasta. Katotaan onko nyt oikeassa.

Mulla ei mitään kovin kauheita oireita oo ollu. Väsyttää välillä ja pieni etova olo on 24/7. Esikoisesta se oli vaan iltasin. Kahvia ei tee yhtään mieli, mutta pakko kyläily paikoissa juoda, ku en halua raskaudesta kertoa ennen nt ultraa.

Jenspa + tiuhti 9+6

 

Poika/ tyttöolosta oon nyt kaks kertaa nähnyt unta pojasta. Merkkaiskohan se jotain? Kaveri veikkas tyttöä pahoinvoinnista päätellen. onpa jännää!! Pitäsköhän laittaa perhe ja kaveriporukassa vedonlyönti pystyyn

Paljon jaksamista ikäviä uutisia saaneille! Ei varmasti ole helppoa.

Meillä mies on ottanu sydämen asiakseen huolehtia että saan ruokaa jota haluan. Soittaa kaupasta joka kerta ja kysyy mitä tekis mieli. Joskus monta kertaa päivän aikana pari päivää sitten tuumi että miltä mahdan näyttää valtavan mahan kanssa ja välillä kysyy "joko se kuulee? Voinks mä sanoo sille jotain?" Eli ilmeisesti tää mun perinteinen suomalainen ukko osaa innostua joskus jostain muustakin kuin jääkiekon liigakaudesta (joka muuten alkaa ihan kohta...)

 

Nyt loppui meikäläiselläkin kahvinjuonti, eilen hiljakseen join puoli kupillista mutta sitten loppuilta tuli vellottua niin huonossa olossa että päätin kahvittelun loppuvan nyt tähän. Aamupahoinvointia oli eilen lievästi, tänään onneksi ei. En inhoa mitään niin paljon kuin oksettavaa oloa ja sitä kun saa pelätä, tuleeko yrjö vai ei. Oon huomannut että pakasteranskanperunat on ällötysruokien ykkönen, ei tarvi kuin ajatella niitä niin tulee huono olo. Onneksi se korjaantuu kun alan ajattelemaan porkkanoita ja vesimelonia, himojeni kohteita että tämmöistä mielikuvaharjoittelua täällä.

Meillä mies suhtautuu varsin neutraalisti, ihmettelee ruokarajoituksia ja sanoo ettei ole vielä kunnolla sisäistänyt asiaa, kuten en minäkään. Luulen että kunhan ultrassa käydään ja sydänäänet kuullaan, niin se konkretisoi asian meille molemmille. En itsekään osaa vielä ajatella tuota sisälläni kasvavaa olentoa vauvana, se on tosiaankin vasta alkio.

Onko kellään tiedossa hyvää raskausblogia? Olisi kiva päästä seuraamaan jos sellaisia löytyisi.

Niin ja minutkin voi lisätä listaan, eli Tuut1kk1 28v. 1. lapsi ja LA 27.3.18

 

Minä kans vihaan yli kaiken sitä oksettavaa oloa. Kammoan oksentamista ja se on musta ihan äärimmäisen vastenmielistä, joten väkisin sinnittelen niin kauan kun vaan voin oksentamatta. Yhh . Jollain muullakin taisi olla samaa kammoa? Lasten ja niiltä saatujen ykätautien myötä oon vähän siedättynyt, mutta karmivaa se edelleen on.

@rubikinkuutio ei äidit yleensä kasvata isompia vauvoja kuin mitä ulos mahtuu, ellei ole raskausdiabetesta tai rakennepoikkeavuutta. Ite oon telonut häntäluuni aikoinaan ja se oli kaiketi luutunut vähän vinksalleen, minkä takia lantioni arvioitiin ahtaaksi esikoista odottaessa ja meni sit sektiohommiksi. Mutta toikin selvisi, kun neuvolassa seurattiin mahan kokoa ja osattiin sit pistää kokoarvioultraan. Pelkopolin kautta voi kans päästä ylimääräiseen kokoarvioon ja tarvittaessa synnytys voidaan käynnistää hyvissä ajoin, vaikka toki käynnistykseen liittyy sit omat riskinsä.

Mulla on nyt jotenkin ihan älyttömän lyhyt pinna. Mies tuntuu olevan vähän pulassa, kun saatan aika herkästi hermostua vähän mistä tahansa...

 

@Tuut1kk1 täällä sama juttu kahvin kans, ei mene enää alas. Kyläpaikoissa väkisin juon pienen kupin. Hauskaa, kun oon ennen ollut kahvin suurkuluttaja ja raskauden alussa hermoilin miten pysyn kahvirajoitusten sisällä... Noh, ei tarvi enää murehtia.

Tuli muuten kesken autolla ajon pahoinvointikohtaus.. Ei kun auto tien varteen ja oksennukset pusikkoon.

Pharaoh kirjoitteli jääkiekon liigakaudesta.. Siitä tuli mieleen että kauhulla odotan kun miehen jääkiekkohommat taas alkaa (ei siis Liigassa pelaa vaan ihan alempia juttuja). Meinasin pökrätä varastoa siivotessa kun ne jääkiekkokamat haisi jotenki tosi kamalalle. Ennen ei oo niin haitannu. Ja kun jääkiekko taas syksyllä alkaa, niin ne kamat on pesuhuoneessa kuivumassa n. 3x viikossa. Mitenköhän mun nenä raskausällötyksineen kestää.

 

Ultrassa käyty
Siellä hän oli ja kovin reipas sydän ♡ Kaikki hyvin ♡

 

En oo kyllä aiemmissa raskauksissa tiennyt pahoinvoinnista mitään.. Mutta nyt tiedän. 8-}
Onko tämä ikä vai mikä tekee näin huonon olon? Miten teillä muilla uudelleensynnyttäjillä on ikä vaikuttanut oireisiin tms.? Toisaalta mulle on tullu myös vahva tyttötunne... Ja niitä mulla ei vielä olekaan.. ;-)

EveningStar* 9+1​

 

Täälläkin etomiset rantautuneet eilisen ja tämän päivän aikana kunnolla. Miten pitkään ootte tässä tai aiemmissa raskauksissa kärsineet oloista töissä ja ootteko joutuneet pahoinvoinnin takia sairaslomalle? Jotenkin mietityttää, että miten olojen kanssa pystyy töitä tekemään, kun tämä kai vasta alkusoittoa. Esikoisen kanssa pääsin aika vähillä pahoinvoinneilla, eikä tarvinnut miettiä. Toisaalta toiset taitaa tehdä töitä ja vaan käydä oksentaan välillä, ja taas jatkaa..

Kuinkas moni teistä on fb-ryhmässä? Montako siellä tällä hetkellä on ja montako otetaan. Koitin aiemmin ehdottaa, että määrän voisi nostaa sataan. Ja perusteluna, että sitten useammalla olisi mahdollisuus siihen, että löytyy lähiseudulta maalismammoja live-tapaamisiinkin. Mun kokemuksen perusteella 100 toimii vielä erinomaisesti Mitä mieltä?

Olisin maanantaina liittymässä, jos syke löytyy, niin mietin, että vieläkö mahtuu vai perustetaanko suoraan uusi. Kiva kyllä olisi, että mahduttaisiin kaikki samaan

 

Ihanan reipas päivä ollut

Mies on meillä samanlailla suhtautunu raskauteen ku aiemmilla kerroillakin, eli ihan rauhassa, välillä jotain höpsötyäen/söpöstäen Mää oon se draamakuningatar

Mulla pahoinvoinnit on tullu jokaisessa raskaudessa, ihan sama oonko ollu 18 vai 30 vuotias..ja kaikki tyttöjä.
Tässä ei vieläkään tunnetta sukupuolesta..

Nyt on ollut niin toiminnantäyteinen päivä, että pötköttelemään lomps!'

Mekkuli ja papu 9+6

 

Moikka. Täällä yksi hiljaiseloa pidellyt joutuu nyt liitymään teitin porukkaan, kun en pysty olla hiljaa. Pakko vaan päästä purkamaan ajatuksia johonkin, ettei miehellä mene hermo

Olen lukenut kaikki teidän jutut ja tiivistetysti toivotan onnea ja tarrasukkia edelleen kaikille, sekä pahoittelut niille joiden taival on jo päättynyt Riipivä tunne lukea huonoista uutisista Itselleni tämä on viides raskaus, joista tähän mennessä on syntyneitä vain 1 (tällä hetkellä 6v neiti), joten huonot uutiset on koettuja ja pelättyjä myös täällä.

Nuo pelkotilat tulivat mulla uniin asti ja nukuin monta yötä huonosti nähden panajaisia, että alan vuotamaan kuin seula. Heräsin hiestämärkänä ensimmäisenä tarkistaen miltä sänky näyttää. Silti samalla oli tunne että kyllä tuolla jotain on ja kasvaa. Jostain myös kumpusi tunne että kaksi. Nämä tuntemukset olivat jo ennen plussaa. Avaan vielä sen verran, että ovulaation jälkeen alkoi nippailut kahdessa kohtaa, eripuolella kohtua. Ne nipailut on jatkuneet tähän päivään asti, siitä moiset ajatukset, jotka yritän pitää kurissa.

Joku mielenvikainen tunne sai minut tekemään testin jo 3-4pv ennen menkkoja, kun olo oli aivan hullu ja hormoonien sekoittama. Vahva plussa lävähti heti EI HERKKÄÄN testiin. Tämä hormooniryöppy löi vettä myllyyn kaksosista, jonka ajatuksella alettiin leikkittelemään, onhan sisareni ja molemmat vanhempani, sekä toiset tätini ja setäni kaksosia.

Koska kaikki tuntui niin epätodellisen todelliselta, niin joutuin kärsimättömänä varaamaan ultran Lahden Perhe-Arteen päivälle 6+2 (joka oli eilen), myös sillä varauksella että menen liian aikaisin, mutta siellä se pieni sydän sykki tuhatta ja sataa Päivät otti pariaskelta taakse päin ja tänään mennäänkin 6+0. Tätsykkä siinä sen jälkeen aloitti lauseen "tota, mulla olis teille vielä jotain näytettävää.." Sen lauseen jälkeen oon tärissy kun mikäkin vibraattori. Epäselväksi jäi, oliko se "mun tuntema" salamatkustaja siellä myös, koska heijastava ontelo oli niin kovin piilossa. Nyt tässä pitäis hullua pitää jännityksessä sinne vk 12 asti. Miten mie kestän Joka tapauksessa, käynti oli huojentava!

Täällä myös kahvin suurkulutus on tippunut max pariin kuppiin. Kokoajan nälkä, mutta mitään ei tee mieli, kun etoo. Huono olo on ottanu yliotteen, mutta pönttöä ei oo silti tarvinut halailla. Väsymys ylitsepääsemätön ja maailman on täys hajuja (useimmiten huonoja).

Tekstiä tulisi romaanin verran, mutta koitan rauhottua tältä erää ja tarjota virtuaalikaljat niille jotka jaksoi tän lukea Ainii, mut ettehän te voi niitä ottaa <3


Sekoamis terkuin
[Siruliina] 28v, KOKS, 2.lapsi, LA 29.3

 

Tervetuloa uudet ja suuri suru menetettyjen puolesta. <3

Missä mun virtuaalikalja, luin tekstit? Alkoholiton kiitos..

Mua pelottaa välillä ihan saaaaanasti ettei mun mahassa ole ketään. Vielä kaks viikkoa ekaan neuvolaan (täällä onneksi ultraan joka käyntikerta).

Oon jo joutunut kertoon "vaikka kelle" vaikka tarkoitus oli odottaa. Oon siis esikon, kohta 2v kans vielä kotona, ja entinen pomo soitti ma ja tarjos vuodeksi töitä (alkaen ens ma). Menin ihan puihin ja soitin sitten ti perään ja selitin tilanteen, pahin mahdollinen ajankohta kun ei voi olla varma raskaudesta mut jos, niin.. sovittiin sit et yrittää löytää jonkun pysyvämmän. Helpotus mutta ahdistus, entä jos tää ei olekaan ja alkaa rahatilanne ahdistaa ja tuo meni sivu suun.. toisaalta nautin ihan kympillä ton kiukkuperseen kans kotona olosta.

Maanantaina kerroin sitten myös mun äidille ja siskoille. Ja yhdelle kaverille. Nyt odotan oikeesti malttaa sinne pirun ultraan, vaikka toissa ompa nyt sit ihmisiä joiden kanssa puhua jos hullusti käy..

Että ei oo tyttö- eikä poikaoloa, ei vauvaoloa ollenkaan. Oon superläski ja nyt myös turvonnut, et näytän kyllä raskaana olevalta, toivotaan parasta

 

@Pupiini73 isosti voimia

Täällä käyty neuvolassa tällä viikolla ja nyt odotellaan sitten vaan NT ultraa 4.9. kuulemma ultran ja labrojen vastaukset tulee kirjallisena ja jos jotain hälyttävää niin soittavat ! Siis kamalaa ettei saa muka paikan päällä tietää onko turvotusta vai ei !!! Voiko olla niin vai käsitinkö väärin?

Kokoa normaalista isommat farkut ei enää sovi jalkaan, niin kamala turvotus ja syön vielä koko ajan ettei olis niin paha olo...

Katja ja pieni 8+1

 

Kyllä ne yleensä sen näkee, onko turvotusta merkittävän paljon. Se on vaan se niskapoimun koon ja verikokeiden riskiluku, mikä joissain paikoissa ilmoitetaan jälkikäteen. Täällä lasketaan koneella heti ultran jälkeen.

Yyhh, meinasin oksentaa, kun pesin hampaita ja sen jälkeen oli lasten nukkumaan laittaminen ihan tuskaa, kun oli niin huono ja vellova olo. Ja nyt kun alkaa vähän helpottaa, alkaakin olla nälkä . Tää alkuraskaus ei kyllä tosiaan ole mitään elämän parasta aikaa!

Mulle ei meinaa mahtua mitkään housut ja tuntuu, että raskauden voi arvata jo kilometrin päähän .

 

Heippa vaan kaikille! Mä jo tuolla ihan ekassa keskustelussa kesäkuun lopulla kirjottelin jotain pientä, mutta näin lomalla ollessa aika on mennyt niin haipakkaa, ettei ole paljoa kerennyt täällä käydä

Meillä nyt menossa 10+0 ja toissapäivänä sain ekaa kertaa dopplerilla vauvan sykkeen kuulumaan. Tosin sillon myös ensimmäistä kertaa yritettiinkin, kun sain kaverilta laitteen lainaan. Selkeä kopina kävi 160 minuuttivauhdilla

Nyt yritän ihan tosissaan aktivoitua täällä ja FB-ryhmäänkin jo kohta voisin liittyä, siellä mulle helpompi kirjotella kun tulee toisinaan siellä enemmän roikuttua. Vieläkö täällä mahtuu johonkin ryhmään ja jos, niin kuinka liittyä?

1.3. celest, 25, TAYS, 2. lapsi