Moikka. Täällä yksi hiljaiseloa pidellyt joutuu nyt liitymään teitin porukkaan, kun en pysty olla hiljaa. Pakko vaan päästä purkamaan ajatuksia johonkin, ettei miehellä mene hermo
Olen lukenut kaikki teidän jutut ja tiivistetysti toivotan onnea ja tarrasukkia edelleen kaikille, sekä pahoittelut niille joiden taival on jo päättynyt
Riipivä tunne lukea huonoista uutisista
Itselleni tämä on viides raskaus, joista tähän mennessä on syntyneitä vain 1 (tällä hetkellä 6v neiti), joten huonot uutiset on koettuja ja pelättyjä myös täällä.
Nuo pelkotilat tulivat mulla uniin asti ja nukuin monta yötä huonosti nähden panajaisia, että alan vuotamaan kuin seula. Heräsin hiestämärkänä ensimmäisenä tarkistaen miltä sänky näyttää. Silti samalla oli tunne että kyllä tuolla jotain on ja kasvaa. Jostain myös kumpusi tunne että kaksi. Nämä tuntemukset olivat jo ennen plussaa. Avaan vielä sen verran, että ovulaation jälkeen alkoi nippailut kahdessa kohtaa, eripuolella kohtua. Ne nipailut on jatkuneet tähän päivään asti, siitä moiset ajatukset, jotka yritän pitää kurissa.
Joku mielenvikainen tunne sai minut tekemään testin jo 3-4pv ennen menkkoja, kun olo oli aivan hullu ja hormoonien sekoittama. Vahva plussa lävähti heti EI HERKKÄÄN testiin. Tämä hormooniryöppy löi vettä myllyyn kaksosista, jonka ajatuksella alettiin leikkittelemään, onhan sisareni ja molemmat vanhempani, sekä toiset tätini ja setäni kaksosia.
Koska kaikki tuntui niin epätodellisen todelliselta, niin joutuin kärsimättömänä varaamaan ultran Lahden Perhe-Arteen päivälle 6+2 (joka oli eilen), myös sillä varauksella että menen liian aikaisin, mutta siellä se pieni sydän sykki tuhatta ja sataa
Päivät otti pariaskelta taakse päin ja tänään mennäänkin 6+0. Tätsykkä siinä sen jälkeen aloitti lauseen "tota, mulla olis teille vielä jotain näytettävää.." Sen lauseen jälkeen oon tärissy kun mikäkin vibraattori. Epäselväksi jäi, oliko se "mun tuntema" salamatkustaja siellä myös, koska heijastava ontelo oli niin kovin piilossa. Nyt tässä pitäis hullua pitää jännityksessä sinne vk 12 asti. Miten mie kestän
Joka tapauksessa, käynti oli huojentava!
Täällä myös kahvin suurkulutus on tippunut max pariin kuppiin. Kokoajan nälkä, mutta mitään ei tee mieli, kun etoo. Huono olo on ottanu yliotteen, mutta pönttöä ei oo silti tarvinut halailla. Väsymys ylitsepääsemätön ja maailman on täys hajuja (useimmiten huonoja
).
Tekstiä tulisi romaanin verran, mutta koitan rauhottua tältä erää ja tarjota virtuaalikaljat niille jotka jaksoi tän lukea
Ainii, mut ettehän te voi niitä ottaa <3
Sekoamis terkuin
[Siruliina] 28v, KOKS, 2.lapsi, LA 29.3