V
"vieras"
Vieras
Ja mä taas uskon, että sä ajattelet niin, koska sun on pakko. Kohta kahden pojan äitinä. Pakkohan kaikkien vaan poikien äitien sanoa, että aina halusi vaan poikia.. ja valehdella siten myös itselleen.
Ja mä taas uskon, että sä ajattelet niin, koska sun on pakko. Kohta kahden pojan äitinä. Pakkohan kaikkien vaan poikien äitien sanoa, että aina halusi vaan poikia.. ja valehdella siten myös itselleen.
P
pojat on pop
Vieras
[QUOTE="vieras";23388869]Ja mä taas uskon, että sä ajattelet niin, koska sun on pakko. Kohta kahden pojan äitinä. Pakkohan kaikkien vaan poikien äitien sanoa, että aina halusi vaan poikia.. ja valehdella siten myös itselleen.[/QUOTE]
No sä saat selitellä ja psykoloida ihan vapaasti mun puolesta, mutta asiat on näin. Ei oo koskaan innostanut mitkään rinsessahörhelöt ja viihtynyt aina paremmin itsekin poikien kanssa. Lapsena ei yhtään tyttöpuolista kaveria ollu, vasta koulussa. Musta pojat on aina olleet vaan tyttöjä mukavampi: rehtejä, mutkattomia ja mukavia. Ja niin söpöjäkin.
No sä saat selitellä ja psykoloida ihan vapaasti mun puolesta, mutta asiat on näin. Ei oo koskaan innostanut mitkään rinsessahörhelöt ja viihtynyt aina paremmin itsekin poikien kanssa. Lapsena ei yhtään tyttöpuolista kaveria ollu, vasta koulussa. Musta pojat on aina olleet vaan tyttöjä mukavampi: rehtejä, mutkattomia ja mukavia. Ja niin söpöjäkin.
P
pojat rules
Vieras
ja miehetkin tykkää, on onnellisia, ei miehet haluu eikä välitä pikkupimperoista, paitsi silleen 
V
"Violet"
Vieras
Minä toivoin saavani kummatkin. Sain ensin tytön, sitten muutaman vuoden päästä tuli poika. Olen ikinonnellinen näistä lapsista, toiveeni on kuultu ja toteutettu. Täytyy myöntää, ettei parempaa flaksia olisi kohdalleni voinutkaan käydä. 
Ei mun mielestä ole tervettä tuntea noin kovaa pettymystä. Itsekin joskus haaveilin tytön saamisesta.. Mutta olen saanut kaksi poikaa, ja ihastunut ja rakastunut niihin totaalisesti. En vaihtaisi niitä mihinkään. Pojat ovat aivan ihania lapsia! Tottakai joskus käy mielessä, että tytöt ovat kivoja, ja olisi kivaa ollut saada tyttö meidänkin perheeseen, mutta se on inhimillinen tunne. Meillä on kaksi kummityttöä, jotka riittävät lievittämään sen kaipuun tehdä tyttömäisiä juttuja ja hypistellä mekkoja jne. En silti ikipäivänä vaihtaisi ihania pojanviikareitani tyttöihin.
V
vierasw
Vieras
Enpä tiedä...
Mulla on useampi poika ennen kuin tytön sain. Kaikki kuitenkin yhtä rakkaita ovat. Petyin kyllä vähän, kun luulin ekaa odottaessani saavani tytön. Kaikki pojat ovat kyllä tosi rakkaita.
Tunteitahan ne vain ovat. Lapsi kuin lapsi. Oma on aina rakkain! Oli se tyttö tahi poika. Tää viimeinen lapsi meillä on nyt tyttö, niin yhtä rakas on kuin pojatkin. Alkuhäkellyksen jälkeen samalta tuntuu - rakkaalta! Mulla on monta rakasta poikaa ja yksi rakas tyttö. Samanarvoisia ovat - ihania lapsosia! =)
Yritä päästä yli pettymyksen tunteestasi. Oma lapsi - oli se tyttö tai poika - niin rakas on!! Usko pois! Oma on oma!
Mulla on useampi poika ennen kuin tytön sain. Kaikki kuitenkin yhtä rakkaita ovat. Petyin kyllä vähän, kun luulin ekaa odottaessani saavani tytön. Kaikki pojat ovat kyllä tosi rakkaita.
Tunteitahan ne vain ovat. Lapsi kuin lapsi. Oma on aina rakkain! Oli se tyttö tahi poika. Tää viimeinen lapsi meillä on nyt tyttö, niin yhtä rakas on kuin pojatkin. Alkuhäkellyksen jälkeen samalta tuntuu - rakkaalta! Mulla on monta rakasta poikaa ja yksi rakas tyttö. Samanarvoisia ovat - ihania lapsosia! =)
Yritä päästä yli pettymyksen tunteestasi. Oma lapsi - oli se tyttö tai poika - niin rakas on!! Usko pois! Oma on oma!
[QUOTE="vieras";23388869]Ja mä taas uskon, että sä ajattelet niin, koska sun on pakko. Kohta kahden pojan äitinä. Pakkohan kaikkien vaan poikien äitien sanoa, että aina halusi vaan poikia.. ja valehdella siten myös itselleen.[/QUOTE]
Siis etkö sä koe oikeaa äidinrakkautta ollenkaan?? Eli oli lapsi kumpi tahansa, rakastat sitä täysillä. Silloin ei todellakaan mietitä, että voi kun se olisi ollut tyttö/poika. Jokainen ihminen joka tähän maailmaan tulee, on juuri se persoona, jonka on tarkoitus. Jotenkin tuntuu pinnalliselta ajattelulta se, että joku tuntee, että olisin halunnut valita sukupuolen ja pukea sen pinkkiin/siniseen..
Siis etkö sä koe oikeaa äidinrakkautta ollenkaan?? Eli oli lapsi kumpi tahansa, rakastat sitä täysillä. Silloin ei todellakaan mietitä, että voi kun se olisi ollut tyttö/poika. Jokainen ihminen joka tähän maailmaan tulee, on juuri se persoona, jonka on tarkoitus. Jotenkin tuntuu pinnalliselta ajattelulta se, että joku tuntee, että olisin halunnut valita sukupuolen ja pukea sen pinkkiin/siniseen..
Viimeksi muokattu:
V
"vieras"
Vieras
Tarviiko sitä vauvan sukupuolta välttämättä etukäteen tietää ja eiköhän sil oo tärkeempi osa että se vauva oli mitä sukupuolta tahansa ole terve??
V
"vieras"
Vieras
Mullakin on kolme poikaa, mutten koskaan ole noin ajatellut, että vaihaisin... =(
Juuri tummoisten ajattelujen vuoksi ihmiset ajattelevat, että hyi kuinka hirveää, kun puhuu tommoisia! Vaihtamisista! Eri asia, jos synnytyshetkellä kokee ohimenevän pettymyksen tai että raskausaikana toivoo toista sukupuolta.
Minulla on kolme rakasta poikaa. Olen heistä jokaisesta niin kiitollinen. Heidän syntyessään koin lievän pettymyksen, mutta pääsin siitä yli ja rakastan heitä yli kaiken. He ovat jokainen oma ainutlaatuinen yksilönsä.
On minulla tyttönenkin. Sain tämän kultakimpaleen viimeisenä. Yhtä rakas on kuin pojatkin. Toki synnytyshetkellä koin pienen yllätyshetken. Sain tytönkin! Mutta yhtä rakkaita ovat jokainen. Ihania kultamussukoita. Eivät eroa toisistaan mitenkään. Jokainen on oma ihana persoonansa!
T
Tabsa
Vieras
Olisin varmasti aika onneton ja surullinen lapsi jos saisin tietää, että äitini ei ole halunnut minua ja ei rakasta koska olen poika. Hän ei siis rakasta ihmistä, ajattelevaa yksilöä, ainutlaatuista henkilöä vaan hän pitää toista sukupuolta parempana ihmisenä pelkän sukupuolen takia.
H
huhhuhuh
Vieras
Ihan sairasta. Tulee ihan paha olo kun lukee näitä joitakin viestejä.
Hemmetti, miten tyhmiä, kana-aivoisia luusereita tuleekin äideiksi. Tahdotte lapsen, jotta voitte toteuttaa jotain pikkusieviä mekkounelmia? MEKKOJEN ja "prinsessajutskien" takia oma terve lapsenne on pettymys?
Mitä jos miehet sanoisi jossain miesten palstalla kuorossa "en oikein tykännyt kun löytyi piirakka jalkojen välistä, kyllä on kova pala, kukapa nyt tyttöä haluaisi"? Mitä tällaisista isukeista ajateltaisiin? Taputeltaisiin olalle, että ei se mitään, ihan normifiiliksiä?
Poikalapset riehuu? Kyllä se on paljon kasvatuksesta kiinni. Ihan yhtä väärin olisi väittää, että kaikki tytöt ovat ärsyttäviä vinkujia, kieroilevia pikkuprinsessoja. Oikeasti, niin sairasta, niin sairasta.
Olen pahoillanne poikienne puolesta, ettei heillä ole rakastavaa äitiä. Luuletteko tosiaan, että teidän asenne ei paista läpi?
Hemmetti, miten tyhmiä, kana-aivoisia luusereita tuleekin äideiksi. Tahdotte lapsen, jotta voitte toteuttaa jotain pikkusieviä mekkounelmia? MEKKOJEN ja "prinsessajutskien" takia oma terve lapsenne on pettymys?
Mitä jos miehet sanoisi jossain miesten palstalla kuorossa "en oikein tykännyt kun löytyi piirakka jalkojen välistä, kyllä on kova pala, kukapa nyt tyttöä haluaisi"? Mitä tällaisista isukeista ajateltaisiin? Taputeltaisiin olalle, että ei se mitään, ihan normifiiliksiä?
Poikalapset riehuu? Kyllä se on paljon kasvatuksesta kiinni. Ihan yhtä väärin olisi väittää, että kaikki tytöt ovat ärsyttäviä vinkujia, kieroilevia pikkuprinsessoja. Oikeasti, niin sairasta, niin sairasta.
Olen pahoillanne poikienne puolesta, ettei heillä ole rakastavaa äitiä. Luuletteko tosiaan, että teidän asenne ei paista läpi?
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="nimetön";23388601]Kyllä se nyt vaan niin on, että poikalapset riehuu. Ja on villejä. Ja kiinnostuneita kaikesta, mikä ei kiinnosta naisihmisiä. Katso minkä tahansa päiväkodin tai koulun pihalle. Ongelmalapset on 99% poikia. Koulukiusaajat, häiriköt.. jne. Joo,on olemassa poikkeuksia, mutta valtaosin näin.
Ja poikia on vaikeampi kasvattaa. Pelkään, että pojasta tulisi rikollinen. Joku kouluampuja.. Eihän nekään koskaan tyttöjä ole. Kyllä, tytöillä on sitten taas omat ongelmansa, mutta harvemmin kuin pojilla.[/QUOTE]
Tämä on niin kaukana nykytodellisuudesta kuin olla ja voi. Esim. tyttöjen väkivaltaisuus ja häiriköinti on kasvanut huimasti, paljon kovempaa vauhtia kuin poikien. Jos menet Helsingissä julkisilla lauantai-iltana, todellisuus valkenee hyvin nopeasti
Poikien paha olo näkyy tavallisemmin ulospäin, tyttöjen kääntyy useammin sisäänpäin. Se mitä näet koulun pihalla, on vain jäävuoren huippu.
Pojasta on kaikkein suurin mahdollisuus kasvattaa häirikkö kun on vankat stereotypiat päässä jo valmiiksi sukupuolista. Jos häiriköistä on 99% poikiea niin tokihan se omakin heihin sitten kuuluu. Siinä tapauksessa iso osa miehistäkin on täysin kieroonkasvaneita vätyksiä joten miksi tehdä lapsia ollenkaan?
Eihän silloin anna mitään mahdollisuutta lapselle eikä näe hänessä muuta kuin negatiivista. Lapsella itsellään ei ole mitään arvoa kun vanhempi arvottaa hänet sukupuolen mukaan. Vähän kuin Kiinassa. Tällaisessa ympäristössä on varmasti mukava kasvaa?
Stereotypiat toteuttavat itsensä. Samalla kaavalla aikaansaadaan ylikilttejä tyttöjä, joille ei ole sallittua kiivetä puuhun ettei vaan satu mitään eikä remuta eikä etenkään näyttä negatiivisia tunteita äänekkäästi.
Poikien kasvattaminen on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa. Itse arvostan suoraan puhumista ja asioiden suorilta käsiltä ratkaisemista. Tyttöjen kasvattaminen voi tietyissä ikävaiheissa olla paljon monimutkaisempaa. Ratkaisevaa on kuitenkin lapsen persoona, se miten hänet nähdään ja se miten hänet kasvatetaan. Ei se mitä haarovälistä löytyy. Kun näkee vain negatiivista, saa aikaan vain negatiivista.
Ja poikia on vaikeampi kasvattaa. Pelkään, että pojasta tulisi rikollinen. Joku kouluampuja.. Eihän nekään koskaan tyttöjä ole. Kyllä, tytöillä on sitten taas omat ongelmansa, mutta harvemmin kuin pojilla.[/QUOTE]
Tämä on niin kaukana nykytodellisuudesta kuin olla ja voi. Esim. tyttöjen väkivaltaisuus ja häiriköinti on kasvanut huimasti, paljon kovempaa vauhtia kuin poikien. Jos menet Helsingissä julkisilla lauantai-iltana, todellisuus valkenee hyvin nopeasti
Poikien paha olo näkyy tavallisemmin ulospäin, tyttöjen kääntyy useammin sisäänpäin. Se mitä näet koulun pihalla, on vain jäävuoren huippu.
Pojasta on kaikkein suurin mahdollisuus kasvattaa häirikkö kun on vankat stereotypiat päässä jo valmiiksi sukupuolista. Jos häiriköistä on 99% poikiea niin tokihan se omakin heihin sitten kuuluu. Siinä tapauksessa iso osa miehistäkin on täysin kieroonkasvaneita vätyksiä joten miksi tehdä lapsia ollenkaan?
Eihän silloin anna mitään mahdollisuutta lapselle eikä näe hänessä muuta kuin negatiivista. Lapsella itsellään ei ole mitään arvoa kun vanhempi arvottaa hänet sukupuolen mukaan. Vähän kuin Kiinassa. Tällaisessa ympäristössä on varmasti mukava kasvaa?
Stereotypiat toteuttavat itsensä. Samalla kaavalla aikaansaadaan ylikilttejä tyttöjä, joille ei ole sallittua kiivetä puuhun ettei vaan satu mitään eikä remuta eikä etenkään näyttä negatiivisia tunteita äänekkäästi.
Poikien kasvattaminen on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa. Itse arvostan suoraan puhumista ja asioiden suorilta käsiltä ratkaisemista. Tyttöjen kasvattaminen voi tietyissä ikävaiheissa olla paljon monimutkaisempaa. Ratkaisevaa on kuitenkin lapsen persoona, se miten hänet nähdään ja se miten hänet kasvatetaan. Ei se mitä haarovälistä löytyy. Kun näkee vain negatiivista, saa aikaan vain negatiivista.
I
Iso Peesi
Vieras
[QUOTE="vieras";23392007]Tämä on niin kaukana nykytodellisuudesta kuin olla ja voi. Esim. tyttöjen väkivaltaisuus ja häiriköinti on kasvanut huimasti, paljon kovempaa vauhtia kuin poikien. Jos menet Helsingissä julkisilla lauantai-iltana, todellisuus valkenee hyvin nopeasti
Poikien paha olo näkyy tavallisemmin ulospäin, tyttöjen kääntyy useammin sisäänpäin. Se mitä näet koulun pihalla, on vain jäävuoren huippu.
Pojasta on kaikkein suurin mahdollisuus kasvattaa häirikkö kun on vankat stereotypiat päässä jo valmiiksi sukupuolista. Jos häiriköistä on 99% poikiea niin tokihan se omakin heihin sitten kuuluu. Siinä tapauksessa iso osa miehistäkin on täysin kieroonkasvaneita vätyksiä joten miksi tehdä lapsia ollenkaan?
Eihän silloin anna mitään mahdollisuutta lapselle eikä näe hänessä muuta kuin negatiivista. Lapsella itsellään ei ole mitään arvoa kun vanhempi arvottaa hänet sukupuolen mukaan. Vähän kuin Kiinassa. Tällaisessa ympäristössä on varmasti mukava kasvaa?
Stereotypiat toteuttavat itsensä. Samalla kaavalla aikaansaadaan ylikilttejä tyttöjä, joille ei ole sallittua kiivetä puuhun ettei vaan satu mitään eikä remuta eikä etenkään näyttä negatiivisia tunteita äänekkäästi.
Poikien kasvattaminen on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa. Itse arvostan suoraan puhumista ja asioiden suorilta käsiltä ratkaisemista. Tyttöjen kasvattaminen voi tietyissä ikävaiheissa olla paljon monimutkaisempaa. Ratkaisevaa on kuitenkin lapsen persoona, se miten hänet nähdään ja se miten hänet kasvatetaan. Ei se mitä haarovälistä löytyy. Kun näkee vain negatiivista, saa aikaan vain negatiivista.[/QUOTE]
Peesi!
Poikien paha olo näkyy tavallisemmin ulospäin, tyttöjen kääntyy useammin sisäänpäin. Se mitä näet koulun pihalla, on vain jäävuoren huippu.
Pojasta on kaikkein suurin mahdollisuus kasvattaa häirikkö kun on vankat stereotypiat päässä jo valmiiksi sukupuolista. Jos häiriköistä on 99% poikiea niin tokihan se omakin heihin sitten kuuluu. Siinä tapauksessa iso osa miehistäkin on täysin kieroonkasvaneita vätyksiä joten miksi tehdä lapsia ollenkaan?
Eihän silloin anna mitään mahdollisuutta lapselle eikä näe hänessä muuta kuin negatiivista. Lapsella itsellään ei ole mitään arvoa kun vanhempi arvottaa hänet sukupuolen mukaan. Vähän kuin Kiinassa. Tällaisessa ympäristössä on varmasti mukava kasvaa?
Stereotypiat toteuttavat itsensä. Samalla kaavalla aikaansaadaan ylikilttejä tyttöjä, joille ei ole sallittua kiivetä puuhun ettei vaan satu mitään eikä remuta eikä etenkään näyttä negatiivisia tunteita äänekkäästi.
Poikien kasvattaminen on vaikeaa jos siitä tekee vaikeaa. Itse arvostan suoraan puhumista ja asioiden suorilta käsiltä ratkaisemista. Tyttöjen kasvattaminen voi tietyissä ikävaiheissa olla paljon monimutkaisempaa. Ratkaisevaa on kuitenkin lapsen persoona, se miten hänet nähdään ja se miten hänet kasvatetaan. Ei se mitä haarovälistä löytyy. Kun näkee vain negatiivista, saa aikaan vain negatiivista.[/QUOTE]
Peesi!
L
"lumihiutale"
Vieras
Kyllä noista tunteista kannattaa käydä keskustelemassa ihan ammattilaisen kanssa...surullista, ettet omaa lastasi voi rakastaa koko sydämellä vain sukupuolen takia.. 
Itse esikoista odottaessani en asettanut odotuksia sukupuoleen, ja ihana tyttö syntyi. Nyt odotan toista lasta, ja salaa toivoin, että saataisiin poika (olisi kunnon stereotyyppinen perhe koossa "äiti, isä, tyttö ja poika sekä koira). Ultrassa selvisi, että tyttö on tulossa. No, ei se mitään. Miehelle lupasin, että hankitaan uroskoira akkalauman keskelle tasapainottamaan tilannetta Siis meidän olemassa oleva koira on narttu, eli meillä vallitsee kunnon akkalauma
Tämä ei tietenkään helpota tilannettasi, mutta toivon, että saisit keskusteltua asiasta ja pääsisit sen yli.
Itse esikoista odottaessani en asettanut odotuksia sukupuoleen, ja ihana tyttö syntyi. Nyt odotan toista lasta, ja salaa toivoin, että saataisiin poika (olisi kunnon stereotyyppinen perhe koossa "äiti, isä, tyttö ja poika sekä koira). Ultrassa selvisi, että tyttö on tulossa. No, ei se mitään. Miehelle lupasin, että hankitaan uroskoira akkalauman keskelle tasapainottamaan tilannetta
Siis meidän olemassa oleva koira on narttu, eli meillä vallitsee kunnon akkalauma Tämä ei tietenkään helpota tilannettasi, mutta toivon, että saisit keskusteltua asiasta ja pääsisit sen yli.
S
"saimi"
Vieras
Minun mielestä pettymyksen tunteet lapsen sukupuolta kohtaan on tietyssä määrin ihan normaaleja tunteita,jotka on vaan käytävä läpi. Mikäli lapsen sukupuolella on suuri merkitys,kehottaisin ottamaan sen selville raskausaikana,jotta ehtii käsitellä asian ennen lapsen syntymää. Lapsen syntyessä harvemmin varmaan päällimmäisenä tunteena on pettymys sukupuolesta,ja jos on, pitäisi ehdottamasti hankkia ammattiapua asiaan. Terapeutit eivät taatusti hätkähdä tätä asiaa,taikka tuomitse,joten sitä ei tarvitse pelätä.
Paljon pahemmin ei lasta pystykään psyykkisesti vaurioittamaan,kun antaa hänen kokea olevan pettymys vanhemmilleen. Ja sanoja ei tarvita,lapsi kyllä vaistoaa käsittämättömän herkästi tällaiset asiat. Hae ap siis apua mahdollisimman pian! Voisit ehkä ammattiauttajan avulla ymmärtää omia tunteitasi paremmin,ja siten olosi myös helpottaa.
Paljon pahemmin ei lasta pystykään psyykkisesti vaurioittamaan,kun antaa hänen kokea olevan pettymys vanhemmilleen. Ja sanoja ei tarvita,lapsi kyllä vaistoaa käsittämättömän herkästi tällaiset asiat. Hae ap siis apua mahdollisimman pian! Voisit ehkä ammattiauttajan avulla ymmärtää omia tunteitasi paremmin,ja siten olosi myös helpottaa.
?
...
Vieras
Musta tuntuu että petyn jos tämä kolmaskin lapsi on samaa sukupuolta kun edelliset. Tottakai rakastan varmasti häntä samalla tavalla kuin edellisiäkin,kunhan ensin totun ajatukseen että meille ei sitä toista sukupuolta ikinä tule. Tämä kun on meidän viimeinen lapsi,oli sitten tyttö tai poika
En koe tunteissani mitään väärää,saanhan mä pettyä ja saan myöntääkkin sen,mun rakkauteen se ei kuitenkaan vaikuta.
En koe tunteissani mitään väärää,saanhan mä pettyä ja saan myöntääkkin sen,mun rakkauteen se ei kuitenkaan vaikuta.
J
"JjJjJ"
Vieras
Minä en tee toista lasta koska en halua poikaa. Esikoinen on siis tyttö, hänen kohdallaan en kuitenkaan esittänyt erityisiä toiveita koska pitkälle olis epävarmaa onko hän terve.
Oikestaan en kai sitten halua toista lasta ollenkaan. Jos todella tahtoisin lapsen niin ei sukupuolella varmaankaan olisi väliä.
Ja minä en edes välitä prinsessa-unelmista. Mieluumin haluan tyttäreni kasvavan hieman "poikatytöksi" kuin "prinsessaksi".
Oikestaan en kai sitten halua toista lasta ollenkaan. Jos todella tahtoisin lapsen niin ei sukupuolella varmaankaan olisi väliä.
Ja minä en edes välitä prinsessa-unelmista. Mieluumin haluan tyttäreni kasvavan hieman "poikatytöksi" kuin "prinsessaksi".