M
mä
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ap:Alkuperäinen kirjoittaja mä:ja niin vielä noihin muihin kirjoituksiin viitaten, olen hyvin onnellinen terveistä lapsistani, vaikka ovatkin poikia. Mutta silti kaipaan ja saan kaivata tyttöä!
Mulla se lapsien saaminen ei ollut mikään yksinkertainen, helpo ja nopea juttu. Ja olen kärsinyt myös lukuisista keskenmenoista... Eli osaan kyllä arvostaa sitä että yleensä olen saanut lapsen. Eihän kukaan varmaan esim vammasta lastakaan toivo, mutta sen synnyttyä ei sitä pois antaisi ja rakastaisi kaikesta sydämestään. Äidin vaistot ovat vahvoja ja pikkuistaan rakastaa olipa se millainen tahaansa.
Yleensähän se meneekin niin, että vaikka toivoisi nyt jompaa kumpaa sukupuolta eikä sitä saa, niin lasta rakastaa. Myös vammaista lasta.
Siksi ihmettelenkin, miten tuo ystäväni viitsii/jaksaa puhua aina samasta asiasta. Tulee sellainen olo, että pitää oma tyttö työntää sohvan taakse piiloon.
pitäähän se saada purkaa jollekin se tuska ja pettymys. Kun tuo tuska on noinkin tuore. Jos vauva on nyt 1kk niin tuskin te kovin montaa kertaa olette edes ehtineet nähdä tämän lapsen syntymän jälkeen, eli ei se sitä seuraavat 10vuotta varmasti enää toitota...