Mä sitten tein ne säännöt

[Elämänlähde]

Olit sitten rinnastanut miehesi ja lapsesi samalle tasolle, kun itseksesi nämä säännöt laadit..

no mä ainakin aina puhun että mulla on kahen pojan sijaan kolme!!!

tää tietää eroa, varaudu vaan. Kaikki mun tuntemat jotka puhuu että on kahden sijasta kolme lasta ovat eronneet.

ei ukko siitä suutu, osaa ottaa sen huumorilla... elämä ei piä olla niin vakavaa.

 

[mii]

Olit sitten rinnastanut miehesi ja lapsesi samalle tasolle, kun itseksesi nämä säännöt laadit..

no mä ainakin aina puhun että mulla on kahen pojan sijaan kolme!!!

tää tietää eroa, varaudu vaan. Kaikki mun tuntemat jotka puhuu että on kahden sijasta kolme lasta ovat eronneet.

ei ukko siitä suutu, osaa ottaa sen huumorilla... elämä ei piä olla niin vakavaa.

Ei se siitä ole kiinni suuttuuko sun ukko vai ei !!! Sä vaan rinnastat sen ukkos mielummin lapseen kuin aikuiseen, usko pois. Ja todellakin se joka viimeksi kuulin sanovan noin on nyt eronnut.

 

[Vierasmä]

Sillon kun muutettiin uusperheeseen, mä tein kans keittiön seinälle säännöt. Leikkimieliset ja todella huumorilla, mutta täyttä asiaa kuites. Ruokapöydässä ei röyhtäillä, kiitos sanotaan jne. Nämä siis hauskassa runomuodossa. Perusjuttuja, mutta jotka toisilla ei ollut tiedossa, kun heidän kotonaan ei ollut niin käyttäydytty.

Ei mun mies ollut niistä ollenkaan myrtsi.

 

[nöppönen]

:hug: mä ymmärrän sua täysin.. pirun ärsyttäväähän se on jos yksi elää kuin pellossa vaikka yhteistä kotia pyöritetään. ei se niin vaan toimi, ei.

 

[Keittiönoita]

Mä en ole koskaan mitääbn varsinaisia sääntöjä tehnyt. Mä luulen, että mun muksuni ovat jo varhaislapsuudessaan sisäistäneet ne meidän perheen säännöt. Mutta aikoinaan, kun noi molemmat oli teinejä...toinen pikkuteini ja toinen isoteini, laitoin aamulla töihin lähteissäni jääkaapin oveen kutakuinkin näillä sanoilla lapun:

"Perheen XX Yt-neuvottelut alkavat tänään pp.kk.vvvv.

Tuotannollisista ja taloudellisista syistä olemme karsimassa perheen eteen tuottamattomia yksilöitä. Annamme 50 euron arvoisen kultaisen kädenpuristuksen niille, jotka lähtevät vapaaehtoisesti. Muiden osalta neuvotellaan ulkoruokinnasta tai johonkin muuhun kotiin siirtymisestä."

Kumma juttu, mutta kun tulin töistä, täällä oli siivottu, tiskit tiskattu jne

 

[nöppönen]

Mä en ole koskaan mitääbn varsinaisia sääntöjä tehnyt. Mä luulen, että mun muksuni ovat jo varhaislapsuudessaan sisäistäneet ne meidän perheen säännöt. Mutta aikoinaan, kun noi molemmat oli teinejä...toinen pikkuteini ja toinen isoteini, laitoin aamulla töihin lähteissäni jääkaapin oveen kutakuinkin näillä sanoilla lapun:

"Perheen XX Yt-neuvottelut alkavat tänään pp.kk.vvvv.

Tuotannollisista ja taloudellisista syistä olemme karsimassa perheen eteen tuottamattomia yksilöitä. Annamme 50 euron arvoisen kultaisen kädenpuristuksen niille, jotka lähtevät vapaaehtoisesti. Muiden osalta neuvotellaan ulkoruokinnasta tai johonkin muuhun kotiin siirtymisestä."

Kumma juttu, mutta kun tulin töistä, täällä oli siivottu, tiskit tiskattu jne

sä oot nero

 

[Se edellinen]

Siis säännöt meidän perheelle. Tulostin ja laitoin keittiön kaapin oveen. Ja ihan perussääntöjä, joiden noudattaminen ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa. Esikoiselle luin ne aamulla ja se ymmärsi heti ne. Ei ole tänään ollut riehumista eikä huutamista meillä. =) Mutta, mies kun tuli kotiin ja näki ne säännöt, se tuhahti, istui sohvalle ja oli kiukkuisen näköinen. Ei puhunut mulle kun vasta iltapalalla seuraavan kerran. Mä kyllä sanoin suoraan, että sä et voi suuttua siitä, että joku tässä perheessä edes yrittää saada arkea sujuvammaksi. Ainakin viim. kaksi kuukautta on mun mielestä ollut pelkkää huutamista ja turhaa riehumista ja se loppui nyt. En tiedä suuttuiko mies siitä, että olin laittanut siihen, että ruokaillessa ei lueta (se kyllä tiesi tämän jo ennestään) vai siitä kun siinä luki, että lehti laitetaan lukemisen jälkeen omalle paikalle, eikä jätetä pöydälle auki. (eilen korjasin 5 kertaa lehden pois pöydältä miehen jäljiltä). Meinasin jo sanoa, että jos on niin vaikeeta noudattaa noin alkeellisia sääntöjä, niin voi muuttaa äitinsä luo takaisin. Siellä saa sitten elää taas ilman mitään sääntöjä ja tapoja. :headwall:

ziisus.. ei hyvin mee!

 

[Elämänlähde]

Siis säännöt meidän perheelle. Tulostin ja laitoin keittiön kaapin oveen. Ja ihan perussääntöjä, joiden noudattaminen ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikeaa. Esikoiselle luin ne aamulla ja se ymmärsi heti ne. Ei ole tänään ollut riehumista eikä huutamista meillä. =) Mutta, mies kun tuli kotiin ja näki ne säännöt, se tuhahti, istui sohvalle ja oli kiukkuisen näköinen. Ei puhunut mulle kun vasta iltapalalla seuraavan kerran. Mä kyllä sanoin suoraan, että sä et voi suuttua siitä, että joku tässä perheessä edes yrittää saada arkea sujuvammaksi. Ainakin viim. kaksi kuukautta on mun mielestä ollut pelkkää huutamista ja turhaa riehumista ja se loppui nyt. En tiedä suuttuiko mies siitä, että olin laittanut siihen, että ruokaillessa ei lueta (se kyllä tiesi tämän jo ennestään) vai siitä kun siinä luki, että lehti laitetaan lukemisen jälkeen omalle paikalle, eikä jätetä pöydälle auki. (eilen korjasin 5 kertaa lehden pois pöydältä miehen jäljiltä). Meinasin jo sanoa, että jos on niin vaikeeta noudattaa noin alkeellisia sääntöjä, niin voi muuttaa äitinsä luo takaisin. Siellä saa sitten elää taas ilman mitään sääntöjä ja tapoja. :headwall:

ziisus.. ei hyvin mee!

miksei? perustele?

 

[Kowalski]

Lapsille säännöt on oikein hyvä juttu.

Mutta kyllä me miehen kanssa istuttaisiin yhdessä pöydän ääreen väsäämään sääntölistaa, jos oltaisiin koko perheen sääntöjä laatimassa. Miehestä en tiedä, mutta mä vetäisin palkokasvit nenukkaani, jos jonain päivänä kotiin tullessani mua odottaisi miehen yksin laatimat säännöt :snotty:

 

[Elämänlähde]

Lapsille säännöt on oikein hyvä juttu.

Mutta kyllä me miehen kanssa istuttaisiin yhdessä pöydän ääreen väsäämään sääntölistaa, jos oltaisiin koko perheen sääntöjä laatimassa. Miehestä en tiedä, mutta mä vetäisin palkokasvit nenukkaani, jos jonain päivänä kotiin tullessani mua odottaisi miehen yksin laatimat säännöt :snotty:

miks? mitä varten jos ne kuitenkin ois niitä samoja juttuja joita olette jo noudattaneet tai yrittäneet noudattaa ja opettaa lapsille?? ne on vaan paperiversiossa... =)

 

[Peppari]

Musta tuntuu että tässä muita häiritsee sana säännöt. Jos olisi puhuttu esim ohjeista niin ei olisi ihmiset niin karvat pystyssä. Luitteko ollenkaan mitä niissä säännöissä oli?
Että käyttäydytään hyvin eikä huudeta, sisällä ei juosta. Ja mä ymmärrän sen ettei haluta että ruokapöydässä isä lukee lehtiä.
Säännöthän oli lähinnä lapsia varten.
Mutta nyttenhän on Vepastolla hyvä tilaisuus keskustella miehen kanssa siitä mikä miestä niissä säännöissä riepoo, ja onko siinä turhia tai mitä voisi laittaa lisää. Vaikka sitten niitä äitiäkin koskevia sääntöjä.
Tsemiä, kyllä se siitä :hug:

 

[Vepasto]

Lapsille säännöt on oikein hyvä juttu.

Mutta kyllä me miehen kanssa istuttaisiin yhdessä pöydän ääreen väsäämään sääntölistaa, jos oltaisiin koko perheen sääntöjä laatimassa. Miehestä en tiedä, mutta mä vetäisin palkokasvit nenukkaani, jos jonain päivänä kotiin tullessani mua odottaisi miehen yksin laatimat säännöt :snotty:

Niin kuin sanoin, tein ne säännöt pääasiassa esikoista varten. Sen kanssa on välillä niin vaikeaa, että olen monta kertaa meinannut jo soittaa jollekin psykologille. Kunnes eräänä päivänä tajusin katsoa peiliin; esikoinen ottaa edelleen mallia myös meiltä vanhemmilta. Mä olen yrittänyt muuttaa itseäni, mies ei. Ja tiedättekö miltä tuntuu, kun poika tulee itkemään mulle ja kysyy, miksi isi aina vaan huutaa? :'(

 

[Kowalski]

miks? mitä varten jos ne kuitenkin ois niitä samoja juttuja joita olette jo noudattaneet tai yrittäneet noudattaa ja opettaa lapsille?? ne on vaan paperiversiossa... =)

Koska kumpikaan meistä ei ole toisen "pomo", eikä tässä avioliitossa sanella sääntöjä toiselle, vaan luotetaan toisen terveeseen harkintakykyyn, tarvittaessa keskustellaan ja neuvotellaan.

Eikös ollukin hieno vastaus?

 

[RouvaRajatapaus]

Lapsille säännöt on oikein hyvä juttu.

Mutta kyllä me miehen kanssa istuttaisiin yhdessä pöydän ääreen väsäämään sääntölistaa, jos oltaisiin koko perheen sääntöjä laatimassa. Miehestä en tiedä, mutta mä vetäisin palkokasvit nenukkaani, jos jonain päivänä kotiin tullessani mua odottaisi miehen yksin laatimat säännöt :snotty:

miks? mitä varten jos ne kuitenkin ois niitä samoja juttuja joita olette jo noudattaneet tai yrittäneet noudattaa ja opettaa lapsille?? ne on vaan paperiversiossa... =)

Mä ainakin tasan tarkkaan tiedän "säännöt", ei niirtä tarvitse paperille printata. Ja jos eletään tasa-arvoisessa suhteessa, säännöt pitäisi laatia yhdessä, jos niille tarvetta on. Mä loukkaantuisin jos mulle nakattaisiin säännöt naaman eteen. :xmas:

 

[RouvaRajatapaus]

Lapsille säännöt on oikein hyvä juttu.

Mutta kyllä me miehen kanssa istuttaisiin yhdessä pöydän ääreen väsäämään sääntölistaa, jos oltaisiin koko perheen sääntöjä laatimassa. Miehestä en tiedä, mutta mä vetäisin palkokasvit nenukkaani, jos jonain päivänä kotiin tullessani mua odottaisi miehen yksin laatimat säännöt :snotty:

Niin kuin sanoin, tein ne säännöt pääasiassa esikoista varten. Sen kanssa on välillä niin vaikeaa, että olen monta kertaa meinannut jo soittaa jollekin psykologille. Kunnes eräänä päivänä tajusin katsoa peiliin; esikoinen ottaa edelleen mallia myös meiltä vanhemmilta. Mä olen yrittänyt muuttaa itseäni, mies ei. Ja tiedättekö miltä tuntuu, kun poika tulee itkemään mulle ja kysyy, miksi isi aina vaan huutaa? :'(

:hug: Voi että. Sun miehesi kyllä tarvisi katsoa itseään peiliin. :hug:

 

[Elämänlähde]

Vepasto hyvä ymmärrän sua täysin ja annan ison :hug: :hug: meillä kuopuksen kaa samansuuntaisia ongelmia, jo vähän rauhoittunut tilanne kun tein noita sääntöjä, meillä on jopa erikseen keittiön säännöt ja hyvin on muu perhe ottanut asian...
:hug:

 

[hyvä]

että teit niin. Koska jos tuntuu että arki mennyt mahdottomaksi niin jotain on silloin koetettava tehdä. Meilläkään ei mies lue ruokapöydässä. Ja sen olen karjunut päin naamaa monet kerrat. Mutta hyvä on keskustella ja vanhempien pitäisi keskenään puhua miten oma käytös vaikuttaa lapsiin.

 

[Elämänlähde]

miks? mitä varten jos ne kuitenkin ois niitä samoja juttuja joita olette jo noudattaneet tai yrittäneet noudattaa ja opettaa lapsille?? ne on vaan paperiversiossa... =)

Koska kumpikaan meistä ei ole toisen "pomo", eikä tässä avioliitossa sanella sääntöjä toiselle, vaan luotetaan toisen terveeseen harkintakykyyn, tarvittaessa keskustellaan ja neuvotellaan.

Eikös ollukin hieno vastaus?

mutta entäs jos ei neuvottelut ja keskustelut tuota tulosta? joskus on oikeesti pakko noita ukkojaki muistuttaa tietyistä pelisäännöistä vaikka sitten paperilla... =)

 

[joo]

Miksi aikuisia koskee samat säännöt kuin lapsia? Kyllä meillä lapsetkin tietää että saavat syödä olkkarissa sitten kun heillä on oma sellainen :saint:

 

[vieras]

Esikko osaa siis jo lukea?

Nuoremmalle noista ei ole hyötyä kun ei osaa lukea, oletan.

 

[Elämänlähde]

Miksi aikuisia koskee samat säännöt kuin lapsia? Kyllä meillä lapsetkin tietää että saavat syödä olkkarissa sitten kun heillä on oma sellainen :saint:

no siinähän se just on!!! jos aikuinen saa elää kuin pellossa niin ei silloin voi olettaa lapsen noudattavan mitään sääntöjä.... meillä ainakin koko perhe elää samalla tapaa... olkkarissa ei yleensä syödä, vain poikkeusluvalla, edes aikuinenkaan... vanhemmista ja aikuisistahan ne lapset mallin ottaa.... =)

 

[Kowalski]

mutta entäs jos ei neuvottelut ja keskustelut tuota tulosta? joskus on oikeesti pakko noita ukkojaki muistuttaa tietyistä pelisäännöistä vaikka sitten paperilla... =)

Jos neuvottelemalla ja keskustelemalla ei päästä mihinkään, niin ehkä me lähdettäisiin eri teille. En koe, että olisin sellaisessa asemassa että voisin määrätä mitä mieheni saa omassa kodissaan & omien lastensa kanssa tehdä ja mitä ei. Kyllä mun pitää vaan luottaa siihen keskustelun ja asioista yhdessä sopimisen voimaan + miehen omaan järjenkäyttöön. Ja sama päinvastoin.

Sitäpaitsi, jos ei aikuisen ihmisen oma järki sano mitään, niin tuskin siihen mitkään A4-arkit jääkaapin ovessa auttaa.

 

[Vepasto]

Jospa mä sitten kirjoitan ne säännöt tähän...

- Kukaan ei huuda
- Sisällä ei juosta
- Toisille puhutaan kauniisti
- Tavaroita ei oteta kädestä
- Pyydetään kauniisti, jos haluaa jotain
- ketään ei kiusata
- Tavarat viedään omille paikoilleen heti käytön jälkeen
- Lelut siivotaan ennen iltapalaa (aikuinen auttaa tarvittaessa)
- keittiön pöytä pidetään tyhjänä
---> lehti laitetaan lukemisen jälkeen omalle paikalle
RUOKAILU
- Kaikki syövät yhtäaikaa mahdollisuuksien mukaan
- Ruokailemaan tullaan samaan aikaan (eli ei niin että yksi tulee 10 min. muiden jälkeen)
- Ruokaillessa ei lueta
- Ruokaillessa ei temppuilla
---> kaksi varoitusta, kolmannella lautanen pois
- Ruoasta kiitetään
- Astiat viedään itse tiskipöydälle/koneeseen

Voitte itse miettiä, mitkä noista säännöistä koskevat enemmän lapsia ja mitkä meitä kaikkia. Ja tuossa on yksi sääntö, joka tuottaa varmaan mulle eniten vaikeuksia, ja silti sen siihen laitoin.

 

[Vepasto]

Esikko osaa siis jo lukea?

Nuoremmalle noista ei ole hyötyä kun ei osaa lukea, oletan.

Ei osaa, luin ne tänään hänelle ja pari kertaa piti muistuttaa. Aika hyvin kyllä muisti itsekin.

 

[vieras]

Ja joo, miksi lapsen pitää käyttäytyä tietyllä lailla ja kun aikuistuu saa käyttäytyä toisin? Ja hei, puhun nyt näistä pöydän ääressä syömisistä / lukemisista, en oikeasti lapsilta kielletyistä asioista Siis miksi lapsi ei saa lukea ruuan ääressä, mutta kun asuu omillaan, voi sen tehdä?