V
vierailija
Vieras
Onko tää normaalia? Onko muilla tällästä?
Mua pelottaa olla onnellinen. Aina jos elämässä menee jokin kivasti pelkään et kohta tulee jokin asia mikä pilaa arjen. En siis ollenkaan kestä vastoin käymisiä.
Pelkään etten ole osannut hoitaa raha-asioitani oikein. Tällä hetkell useampi sijoitus asunto ja se ahdistaa . Niitä on yritetty myydä pilkka hintaan , mutta taloyhtiössä ongelmia ja kukaan ei osta. Eikä oo varmaa pitää pitkiä aikoja tyhjillään joten laitettu vuokralle. En edes tiedä onko tämä minun murheeni.
Mä vaan vihaan itseäni ja sitä miten en oo saavuttanu elämässä oikeen mitään ihmeellistä. Oon ruma ja lihava eikä mulla ole edes yhtään kaveria, se on mun täysin oma syy mun persoona ei vaan oo sellanen et kukaan haluis olla mun kaveri.
Kaikki projektit mitä alotan jätän kesken. Oks tälläses elämäs ees mitää järkee jos musta vaa ei oo mihinkää?
Mua pelottaa olla onnellinen. Aina jos elämässä menee jokin kivasti pelkään et kohta tulee jokin asia mikä pilaa arjen. En siis ollenkaan kestä vastoin käymisiä.
Pelkään etten ole osannut hoitaa raha-asioitani oikein. Tällä hetkell useampi sijoitus asunto ja se ahdistaa . Niitä on yritetty myydä pilkka hintaan , mutta taloyhtiössä ongelmia ja kukaan ei osta. Eikä oo varmaa pitää pitkiä aikoja tyhjillään joten laitettu vuokralle. En edes tiedä onko tämä minun murheeni.
Mä vaan vihaan itseäni ja sitä miten en oo saavuttanu elämässä oikeen mitään ihmeellistä. Oon ruma ja lihava eikä mulla ole edes yhtään kaveria, se on mun täysin oma syy mun persoona ei vaan oo sellanen et kukaan haluis olla mun kaveri.
Kaikki projektit mitä alotan jätän kesken. Oks tälläses elämäs ees mitää järkee jos musta vaa ei oo mihinkää?