Mä oon oikeesti niin kypsää kauraa...taas huono päivä :(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Turkilmas
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Turkilmas

Vieras
Mies taas soitti ja mä sille ruikutin taas oikein olan takaa. Kaikki paikat sattuu, väsyttää, ahistaa... Nyt taitaa olla se hetki josta eteenpäin mä en enää tahdo olla raskaana. Mä haluan että tää vauva syntyy ja mä pääsen näistä vaivoista ja kolotuksista. Mä haluan että mä voin nousta tuolilta ihan tavallisesti ja lähteä siitä kävelemään. Mä EN halua että tuolilta nouseminen on yhtä helvettiä ja sen jälkeen täytyy minuutti tsempata itseään että kestää sen kivun mitä käveleminen aiheuttaa.

Mä haluan että mä voin kääntää sängyssä kylkeä niin ettei meinaa itku tulla kivusta. Ja mä haluan kiivetä yläkertaan hengästymättä. MÄ HALUAN ETTÄ TÄÄ VAUVA SYNTYY JO!!!!!!
 
:hug: tää ei sua varmaa kauheesti lohduta mut voin luvata ni max. muutama viikko ni se laps on täällä puolen masua.. :D :hug:

Mä kovasti jo eilen mietin et lähiks synnyttää ku luin et sulla vissii lirahteli jotai?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Höbänä:
:hug: tää ei sua varmaa kauheesti lohduta mut voin luvata ni max. muutama viikko ni se laps on täällä puolen masua.. :D :hug:

Mä kovasti jo eilen mietin et lähiks synnyttää ku luin et sulla vissii lirahteli jotai?

Mä sanoin miehelle että max 4 viikkoa, mutta mies sanoi että pojan täytyy syntyä viimeistään 3.7, jotta hän pääsee viikkoa aiemmin lomalle :D .

Lirahtelee juu, edelleen, mutta eipä kai tuo lapsivettä sitten ole :headwall: . Huomenna on neuvola, täytyy siellä kysyä tuosta...
 
:hug: koitahan jaksaa... ei oo enään pitkästi.. ellei sitten mee yli ... .. mitä emme siis toivo. Nyt vaan harrastamaan seksiä, saunomaan, kiipeileen rappusia yms yms vanhankansan taikoja et synnytys käynnistyisi...
 
Alkuperäinen kirjoittaja voimia:
:hug: PArin vuoden päästä jo haikailet uudet raskauden perään koska "se oli niin ihanaa aikaa" :D Pian tuo vaihe on ohi ja se ihana palkinto sylissä :heart:

Tuo on niin totta. Ja mä olen yrittänyt ottaa kaiken ilon irti tästä raskaudesta kun tiedän että viimeistä viedään. Mutta nyt ei vaan (ainakaan tällä hetkellä) keksi enää mitään positiivista tästä :( .
 
Alkuperäinen kirjoittaja Mary-Ann:
:hug: koitahan jaksaa... ei oo enään pitkästi.. ellei sitten mee yli ... .. mitä emme siis toivo. Nyt vaan harrastamaan seksiä, saunomaan, kiipeileen rappusia yms yms vanhankansan taikoja et synnytys käynnistyisi...

Kaikki muut on jo kokeiltu paitsi tuo rappusissa juokseminen. Sillä muuten sai esikoinen alkunsa...taitaa tänään mamma lyllertää rappusissa... :D
 
Ja siis kaikkein ironisintahan tässä on se, että liikuttavan vähän on aikaa siitä kun itkin miehen kanssa sairaalassa että menetämme vauvan. Se valtava pelko että vauva syntyy liian ajoissa. Ja mieletön onni joka kerta kun viikkoja tuli 1 lisää. Tai no, päivissähän sitä yhdessä välissä mentiin ja jokaisesta päivästä iloittiin.

Ja nyt sitten kiukuttelen täällä että vauva sais syntyä :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja voimia:
:hug: PArin vuoden päästä jo haikailet uudet raskauden perään koska "se oli niin ihanaa aikaa" :D Pian tuo vaihe on ohi ja se ihana palkinto sylissä :heart:

Palkinto on kyllä mitä parhain, mutta meillä on kuopus 1,5 v. ja pahempaa painajaista en osaa edes kuvitella kuin uusi raskaus. Siis hyi helvata, sitä en toivottavasti ikinä joudu enää kokemaan. Pelkkää kipua ja tuskaa ja viel elämän pahin unettomuus siihen päälle niin mun pää ei enää kestäis, kun pelkästä ajatuksestakin tulee hirveä ahdistus.

 
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Mä haluan että mä voin nousta tuolilta ihan tavallisesti ja lähteä siitä kävelemään. Mä EN halua että tuolilta nouseminen on yhtä helvettiä ja sen jälkeen täytyy minuutti tsempata itseään että kestää sen kivun mitä käveleminen aiheuttaa.

Mä haluan että mä voin kääntää sängyssä kylkeä niin ettei meinaa itku tulla kivusta. Ja mä haluan kiivetä yläkertaan hengästymättä. MÄ HALUAN ETTÄ TÄÄ VAUVA SYNTYY JO!!!!!!

Juuri valitin puhelimessa kaverille ettei minuun ole koskaan sattunut niin paljon kun molempina raskausaikoina eikä koskaan ole vituttanut yhtä paljon. Joka aamu alkaa sillä että huudan ääneen kivusta kun yritän nousta sängystä. Kävely on tuskaa, seisominen on tuskaa, istuminen on tuskaa. Ja kun minulla on kipuja olen kiukkuinen kuin ampiainen...Eli olen kiukkuinen koko ajan :headwall: :ashamed:

Olin taas kasvukontrollissa ja siellä kysyin lasketuista ajoista (joita minulla on ultrien mukaan useita). En olekaan välttämättä rv 38+1 vaan 37+1. Toki olen ollut asiasta tietoinen koko ajan, mutta ajatus siitä että laskettuun aikaan olisi vielä 3 viikkoa on todella ahdistava. Ja jos raskaus menee yli lasketun ajan kaksikin viikkoa niin olen huonolla tuurilla raskaana vielä seuraavat 5 viikkoa!! :headwall: |O
 
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Ja siis kaikkein ironisintahan tässä on se, että liikuttavan vähän on aikaa siitä kun itkin miehen kanssa sairaalassa että menetämme vauvan. Se valtava pelko että vauva syntyy liian ajoissa. Ja mieletön onni joka kerta kun viikkoja tuli 1 lisää. Tai no, päivissähän sitä yhdessä välissä mentiin ja jokaisesta päivästä iloittiin.

Ja nyt sitten kiukuttelen täällä että vauva sais syntyä :ashamed:

Niin mutta ne viimeiset viikot on vaan niin tuskaisia, että sulla on kyllä ihan täys oikeus täällä kiukutella :hug:

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Mä haluan että mä voin nousta tuolilta ihan tavallisesti ja lähteä siitä kävelemään. Mä EN halua että tuolilta nouseminen on yhtä helvettiä ja sen jälkeen täytyy minuutti tsempata itseään että kestää sen kivun mitä käveleminen aiheuttaa.

Mä haluan että mä voin kääntää sängyssä kylkeä niin ettei meinaa itku tulla kivusta. Ja mä haluan kiivetä yläkertaan hengästymättä. MÄ HALUAN ETTÄ TÄÄ VAUVA SYNTYY JO!!!!!!

Juuri valitin puhelimessa kaverille ettei minuun ole koskaan sattunut niin paljon kun molempina raskausaikoina eikä koskaan ole vituttanut yhtä paljon. Joka aamu alkaa sillä että huudan ääneen kivusta kun yritän nousta sängystä. Kävely on tuskaa, seisominen on tuskaa, istuminen on tuskaa. Ja kun minulla on kipuja olen kiukkuinen kuin ampiainen...Eli olen kiukkuinen koko ajan :headwall: :ashamed:

Olin taas kasvukontrollissa ja siellä kysyin lasketuista ajoista (joita minulla on ultrien mukaan useita). En olekaan välttämättä rv 38+1 vaan 37+1. Toki olen ollut asiasta tietoinen koko ajan, mutta ajatus siitä että laskettuun aikaan olisi vielä 3 viikkoa on todella ahdistava. Ja jos raskaus menee yli lasketun ajan kaksikin viikkoa niin olen huonolla tuurilla raskaana vielä seuraavat 5 viikkoa!! :headwall: |O

Auts :( . Toivotaan että vauva päättää tulla kuitenkin ajoissa maailmaan...

Tuo muakin kyrsii. Siis kun päivät järjestään alkaa huonosti. Eipä oikein muuta voi kun tosiaan sattuu niin JULMETUSTI pelkkä sängystä nouseminen. Hittojako tää on tämmöiseksi tarvittu tehdä??? Eikös olis paljon järkevämpää että raskaana oleva voisi vallan mainiosti koko raskauden ajan, jotta sitten jaksaa vauva-ajan hyvin. Täytyykö sitä nyt piru vie valmistella vielä ennakkoonkin |O :headwall: .

Mä olen oikeesti jo alkanut murehtimaan että miten hitossa mä pystyn synnyttämään kun pitäis jalkoja nostaa ja taittaa. Kun kerran nivuset huutaa hoosiannaa jo pienemmästäkin vääntelystä :headwall: :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja umbrella78:
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Ja siis kaikkein ironisintahan tässä on se, että liikuttavan vähän on aikaa siitä kun itkin miehen kanssa sairaalassa että menetämme vauvan. Se valtava pelko että vauva syntyy liian ajoissa. Ja mieletön onni joka kerta kun viikkoja tuli 1 lisää. Tai no, päivissähän sitä yhdessä välissä mentiin ja jokaisesta päivästä iloittiin.

Ja nyt sitten kiukuttelen täällä että vauva sais syntyä :ashamed:

Niin mutta ne viimeiset viikot on vaan niin tuskaisia, että sulla on kyllä ihan täys oikeus täällä kiukutella :hug:

Tänks honey :D :hug: . Jos siis joku saa tarpeekseen mun valittamisesta, niin mä voin aina vedota siihen että mulla on sun lupa...ja vieläpä ihan kirjallisena :saint:
 
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Hittojako tää on tämmöiseksi tarvittu tehdä??? Eikös olis paljon järkevämpää että raskaana oleva voisi vallan mainiosti koko raskauden ajan, jotta sitten jaksaa vauva-ajan hyvin. Täytyykö sitä nyt piru vie valmistella vielä ennakkoonkin |O :headwall: .

Mä olen oikeesti jo alkanut murehtimaan että miten hitossa mä pystyn synnyttämään kun pitäis jalkoja nostaa ja taittaa. Kun kerran nivuset huutaa hoosiannaa jo pienemmästäkin vääntelystä :headwall: :headwall:

Se just harmittaa että tekisi mieli laittaa kotia valmiiksi vauvalle mutta ei pysty. En ymmärrä että jotkut pystyvät viimeisillään siivoamaan ja pesemään ikkunoita ym. On se niin väärin. :(

 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Hittojako tää on tämmöiseksi tarvittu tehdä??? Eikös olis paljon järkevämpää että raskaana oleva voisi vallan mainiosti koko raskauden ajan, jotta sitten jaksaa vauva-ajan hyvin. Täytyykö sitä nyt piru vie valmistella vielä ennakkoonkin |O :headwall: .

Mä olen oikeesti jo alkanut murehtimaan että miten hitossa mä pystyn synnyttämään kun pitäis jalkoja nostaa ja taittaa. Kun kerran nivuset huutaa hoosiannaa jo pienemmästäkin vääntelystä :headwall: :headwall:

Se just harmittaa että tekisi mieli laittaa kotia valmiiksi vauvalle mutta ei pysty. En ymmärrä että jotkut pystyvät viimeisillään siivoamaan ja pesemään ikkunoita ym. On se niin väärin. :(

No nyt mun täytyy kyllä tunnustaa että mä olen ihan hitosti siivonnut ja touhunnut. Ja sitten saanut itseni vieläkin kipeämmäksi. Eli saattaisin voida huomattavasti paremmin jos malttaisin pysyä aloillani. Vaan ei... joka hiton päivä keksin jotain. Eilenkin väänsin sämpylöitä, ruisleipää, ruokaa, omenapiirakkaa ja pitsaa ja samalla siivosin koko huushollin. Illalla olin sitten niin kipeä etten pystynyt nostamaan jalkojani rahin päälle nojatuolilla istuessani :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras harmaana:
Alkuperäinen kirjoittaja turkilmas:
Mä haluan että mä voin nousta tuolilta ihan tavallisesti ja lähteä siitä kävelemään. Mä EN halua että tuolilta nouseminen on yhtä helvettiä ja sen jälkeen täytyy minuutti tsempata itseään että kestää sen kivun mitä käveleminen aiheuttaa.

Mä haluan että mä voin kääntää sängyssä kylkeä niin ettei meinaa itku tulla kivusta. Ja mä haluan kiivetä yläkertaan hengästymättä. MÄ HALUAN ETTÄ TÄÄ VAUVA SYNTYY JO!!!!!!

Juuri valitin puhelimessa kaverille ettei minuun ole koskaan sattunut niin paljon kun molempina raskausaikoina eikä koskaan ole vituttanut yhtä paljon. Joka aamu alkaa sillä että huudan ääneen kivusta kun yritän nousta sängystä. Kävely on tuskaa, seisominen on tuskaa, istuminen on tuskaa. Ja kun minulla on kipuja olen kiukkuinen kuin ampiainen...Eli olen kiukkuinen koko ajan :headwall: :ashamed:

Olin taas kasvukontrollissa ja siellä kysyin lasketuista ajoista (joita minulla on ultrien mukaan useita). En olekaan välttämättä rv 38+1 vaan 37+1. Toki olen ollut asiasta tietoinen koko ajan, mutta ajatus siitä että laskettuun aikaan olisi vielä 3 viikkoa on todella ahdistava. Ja jos raskaus menee yli lasketun ajan kaksikin viikkoa niin olen huonolla tuurilla raskaana vielä seuraavat 5 viikkoa!! :headwall: |O

Auts :( . Toivotaan että vauva päättää tulla kuitenkin ajoissa maailmaan...

Tuo muakin kyrsii. Siis kun päivät järjestään alkaa huonosti. Eipä oikein muuta voi kun tosiaan sattuu niin JULMETUSTI pelkkä sängystä nouseminen. Hittojako tää on tämmöiseksi tarvittu tehdä??? Eikös olis paljon järkevämpää että raskaana oleva voisi vallan mainiosti koko raskauden ajan, jotta sitten jaksaa vauva-ajan hyvin. Täytyykö sitä nyt piru vie valmistella vielä ennakkoonkin |O :headwall: .

Mä olen oikeesti jo alkanut murehtimaan että miten hitossa mä pystyn synnyttämään kun pitäis jalkoja nostaa ja taittaa. Kun kerran nivuset huutaa hoosiannaa jo pienemmästäkin vääntelystä :headwall: :headwall:

täällä kolmas samoilla viikoilla ja yhtä vittuuntuneena.........
otan osaa. kyllähän tää tästä iloks muuttuu, mutta mitä vielä ennen sitä......!
 

Yhteistyössä