Mä oon niin yksin taas, mies ja vauva nukkuu

["katri"]

Mä odotin koko päivän, että mies tulee töistä ja kun vauva käy illan päikkäreille, niin voidaan olla yhdessä ja jutella. Mulla on ollu järkyttävän huono päivä ja meillä on ollut viime aikoina paljon riitaakin niin latasin kaikki odotukset tähän iltaan. Se sitten nukahti vauvan kanssa mikä sinänsä on ihan kivaa ja söpöä mutta mä oon taas yksin niinku kaikki päivätkin täällä kotona. Ei se nää sitä, että mä kaipaisin seuraa. Käydään me vauvan kanssa kerhoissa jne. mutta mä haluaisin myös mieheltäni huomiota. Ja kun se herää, niin sen täytyy valmistautua huomiseen tenttiin, että se siitä yhteisestä ajasta

 

["katri"]

Vaikuttaa kauhealta valitusvirreltä, mutta ei se ihan sellainen ole, pikemminkin iso pettymys, kun täällä itken silmät päästäni kun toinen nukkuu...

 

["vieras"]

Nauti omasta ajastasi ja lähde vaikka kävelylle, anna miehenkin levätä ja viettää aikaa lapsen kanssa.

 

["vieras"]

Mikset vain lähde ulos tapaamaan vaikka ystäviä? Ei kai elämä pääty neljän seinän sisälle.

 

["katri"]

Ei oikein ole ketään ystäviä ketä tavata. Ja kävelylläkin sitä olisi yksin, niin sama kai se on olla kotona.

 

["vieras"]

Yritä pitää oma pää kasassa ja keksi itsellesi tekemistä, kuten jo ehdotettiin.

Lyhytkin kävely, piipahtaminen kahvilaan, kaverille tai kirjastoon, mikä tahansa mikä katkaisee vähän arkea, piristää.

 

["katri"]

Keksin vain kotitöitä enkä jaksa tehdä niitä nyt. Odotin tätä iltaa liikaa ja siksi vaan juutuin tähän koneelle Harmittaa niin pirusti.

 

["vieras"]

[QUOTE="katri";26151828]Ei oikein ole ketään ystäviä ketä tavata. Ja kävelylläkin sitä olisi yksin, niin sama kai se on olla kotona.[/QUOTE]

Kävelyllä liikut, saat raitista ilmaa ja olet osa kadun ihmisvirtaa, eli se poikkeaa niin radikaalisti sisällä nököttämisestä, että alahan mennä.

Ja elvytä vanhat harrastukset tai keksi uusia. Elääksesi onnellisena tarvitset vauvan ja miehen lisäksi muutakin sisältöä päiviisi.

 

["katri"]

Yleensä vauva nukkuu iltasin vain reilu puoli tuntia, joten en oikein enää ehdi mihinkään. Jos en olisi jäänyt harmittelemaan tapahtunutta ja itkemään, olisin ehtinyt käydä lenkillä. Mun toinen harrastus kuntosali vie kyllä pidemmän ajan. Kai sitä voisi taas lukea vähän kirjaa, unohtaisi oman elämän hetkeksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="katri";26151883]Yleensä vauva nukkuu iltasin vain reilu puoli tuntia, joten en oikein enää ehdi mihinkään. Jos en olisi jäänyt harmittelemaan tapahtunutta ja itkemään, olisin ehtinyt käydä lenkillä. Mun toinen harrastus kuntosali vie kyllä pidemmän ajan. Kai sitä voisi taas lukea vähän kirjaa, unohtaisi oman elämän hetkeksi.[/QUOTE]

Miksi sinun pitää olla kokoajan kotona, kun vauva on hereillä? Eikö miehesi pärjää hereillä olevan lapsen kanssa hetkeäkään ilman sinua? Ja jos ei, niin eikö olisi aika opetella?

 

["vieras"]

mä hyppisin riemusta, tanssisin voiton tanssin ja lukisin kirjaa...kerrankin...rauhassa...yksin vihdoinkin!

 

[Anatolia]

Jätä mies kotiin vauvan kanssa, ja lähde itse jonnekin...tapaamaan kaveria vaikka, tai lenkille, tai shoppailemaan

 

["katri"]

Siis ei tarvitsekaan mutta kun miehellä on se tentti huomenna... Hän pärjää hyvin, kävin esim. eilen kuntosalilla. Mutta tänään hänen täytyy saada lukea tenttiin. Tosin luulin, että olisi halunnut vähän rentoutua työpäivän päälle, johon arvelin meidän yhteisen ajan sattuvan, mutta halusikin nukkua. Mua harmittaa, kun meillä ei ole kunnollista kahdenkeskistä aikaa koskaan päivällä, kun vielä jaksaisi puhua. Illalla vauvan mentyä yöunille aikaa on, mutta silloin molemmat ovat niin väsyneitä, että jos täytyisi vakavista asioista puhua, tulee vain riitaa.

 

[Pesky Pixie]

[QUOTE="katri";26151932]Siis ei tarvitsekaan mutta kun miehellä on se tentti huomenna... Hän pärjää hyvin, kävin esim. eilen kuntosalilla. Mutta tänään hänen täytyy saada lukea tenttiin. Tosin luulin, että olisi halunnut vähän rentoutua työpäivän päälle, johon arvelin meidän yhteisen ajan sattuvan, mutta halusikin nukkua. Mua harmittaa, kun meillä ei ole kunnollista kahdenkeskistä aikaa koskaan päivällä, kun vielä jaksaisi puhua. Illalla vauvan mentyä yöunille aikaa on, mutta silloin molemmat ovat niin väsyneitä, että jos täytyisi vakavista asioista puhua, tulee vain riitaa.[/QUOTE]

Tervetuloa pikkulapsen perheen elämään. Sellaista se vaan on. Välillä. Pointti on nimenomaan siinä, että se on kuitenkin väliakaista, eikä lopullinen asioiden tila. Se menee ohi. Koittaa hetkiä, päiviä ja iltoja kun te ette ole väsyneitä ja jaksatte puhua. Koittaa aika, kun lapsi nukkuu enemmän ja teillä on enemmän aikaa toisillenne. Siihen asti kannattaa vaan olla kärsivällinen ja antaa puolisolle hiukan anteeksi. Se, että saa joskus nukkua vauvansa vieressä, on varmasti miehellekin sanomattoman tärkeää. Se ei tarkoita, etteikö han haluaisi puhua sinun kanssasi tai viettää aikaa yhdessä, vain sitä, että tänään häntä sattui väsyttämään.

 

["nanni"]

Voi tiedän tuon tunteen hyvin. Meilläkin on pieni vauva ja kaipaan niiiiiin paljon yhteisiä hetkiä. Mutta tämä on tätä elämää.. Minä/me koitetaan aatella. että kohta tulee taas viikonloppu ja sitten on mukava lähteä yhdessä kävelylle ja jutella siinä samalla. Ja vaikka tulee tuollaisia surkuhetkiä, niin sitten kun mies herää, niin hali häntä ja kerro, että kaipaat häntä. En tarkoita, että painostaen, jos hänellä on illalla tekemistä. mutta siitä tulee itsellekin parempi olo, kun kerrot kaivanneesi häntä ja hänkin saa tietää sen. Luultavasti hänellekin tulee parempi mieli...

 

[Almandiini]

Kärpäsestä ei kannata tehdä Härkästä - se kun yleensä tuppaa kostautumaan silloin kun sitä vähiten odottaa. Kokemusta on.

Jaksamista!

 

["katri"]

Kiitos, sain sanottua että tuli paha mieli ja sitten mies meni töihinsä. Minä aloin taas laittaa kotia paremmalla mielin vauvan kanssa. Kyllä tämä tästä.