mä oon niin huono äiti.

[niina22]

ja kiitos tsemppaajille. Jos aikoisin luovuttaa en tätäkään kirjoittaisi. Tajuan kyllä ettei näin voi jatkua. Yritän nyt tosiaan mennä nukkumaan, ei valvominen ainakaan auta. Eikä noiden ilkeiden tekstien lukeminen.

Voi hyvä ihminen, hae keskusteluapua ja LÄÄKKEITÄ , ihan ihme touhua tollanen mähän en ala lääkkeitä syömään, mikset muuten. Jos sun käsi käsi vaatis kipsauksen et varmaan siihenkään suostuisi.Vai kuin?

no en mäkään alkais lääkkeitä syömään ellei olis ihan PAKKO.
ap kuulostaa "vaan" tosi väsyneeltä.
eikös joissakin kaupungeissa saa yh:t lastenhoitoapua? kaveri sai aikoinaan oliko peräti 2 tuntia viikossa omaa aikaa jolloin sosiaalihuolto järjesti lapsille hoitajan!

 

[eetu]

en ikinä ala syödä lääkkeitä. Oon vain väsynyt, en masentunut. Ei ne lääkkeet tätä mun elämää miksikaan muuta. Mutta kiitos silti vastauksesta. Mun on ehkä paras nyt vaan yrittää nukkua.
Tuntuu vaan että en edes suo itselleni iloa enkä mitään hyvää kun koko ajan mielessä syytän itseäni niin huonoksi äidiksi kaiken huutamisen takia.

kokeileppas berocaa siitä saa pikkuisen virkeyttä ja 30 päivän kuuri on jotain 9e ja et mitään häviä kun kokeilet et onko apua mut on se unikin tarpeen.

 

[äiti]

en ikinä ala syödä lääkkeitä. Oon vain väsynyt, en masentunut. Ei ne lääkkeet tätä mun elämää miksikaan muuta. Mutta kiitos silti vastauksesta. Mun on ehkä paras nyt vaan yrittää nukkua.
Tuntuu vaan että en edes suo itselleni iloa enkä mitään hyvää kun koko ajan mielessä syytän itseäni niin huonoksi äidiksi kaiken huutamisen takia.

Oot väärässä ettei lääkkeet auta.Mulla sama tilanne pari vuotta sitten.Olin yksin lasteni kanssa ja syyllisyys oli niin hirveä, kun ei ollut lapsille kärsivällisyyttä.Tuli just rumaste huudettua ihan yhtäkkiä,kun hermot vaan meni ainaiseen kyselyyn ja vaatimuksiin.Ei sitä nyt kokoajan räyhännyt ,mutta oli niin kireä lapsiä kohtaan.Ja ei sitä nyt kokoajan räyhännyt,mutta jokseenkin ei yksinkertaisesti "osannut" kauniisti lapsille puhua ja vastata,se oli sellaista tiuskimista. Mutta noihin lääkkeisiin siis,Hyvä ystäväni niitä ehdotti ja raskain askelin ja pitkin hampain niitä sit lääkäriltä pyysin.Alussa meinasin lopettaakin kun ei tuntunut vaikuttavan mutta pienen ajan päästä,voi kun mä osasin todella nauttia lapsistani,väsytti hirveesti edelleen mutta en räyhännyt eikä pinnä kiristänyt sanoisinko lainkaan.Tottakai jokainen äiti nyt välillä suutahtaa lapseen ,mutta se oli sit jo sitä normaalia.Itse ne kyllä erottaa todella hyvin niinkuin sanoitkin.Tsemppiä sulle ap,mitä valitsetkaan mutta pyydän,kokeile ees jonkin aikaa(muista ettei ala vaikuttaa kun vasta kun on syönyt jonkin aikaa)

 

[kohtalotoveri]

mulla oli samanlainen tilanne, aloitin lääkkeet niin enää en oo niin kireä. Että suosittelisin kokeilemaan lääkitystä, et menetä yhtään mitään.

 

[sanon]

Et sä huono äiti ole, väsynyt vaan. Lapsi ei varmasti saa mitään traumoja jos äiti joskus kiehahtaa kunhan ei käytä väkivaltaa. Mun mielestä tunnekuohutkin kuuluu elämään. Tunnustan itsekkin että joskus kyllä karjasen kovaa. Väsymys pitemmän päälle on pahasta. Mulla oli raskasta aikaa kun vauva syntyi. Meillä esikko on ylivilkas lapsi, vauva ei ennen 1 vuotis päiväänsä ole nukkunut yhtään kokonaista yötä..alussa herättiin melkein 6 kk n. 15 krt yössä ja väsymys kyllä teki tepposensa ja hermo palo tosi helposti. Mutta kun nyt olen saanut suht hyviä yö unia niin elämä on ihan uusilla raiteilla =) Toivottavasti sinäkin saisit levättyä se tekisi hyvää.

 

[mari]

mulla oli samanlainen tilanne, aloitin lääkkeet niin enää en oo niin kireä. Että suosittelisin kokeilemaan lääkitystä, et menetä yhtään mitään.

Mulla kanssa sama, hermot jatkuvasti todella kireällä. Alkuvuodesta alkoin syömään mielialalääkkeitä. Mies kun löysi lääkkeet heitti kaikki pillerit+reseptin vessanpytystä alas. Mulla ei vielä oikein ehtinyt auttaa, soin niitä vain kuukauden. Ukko sitä mieltä, että niitä syö vaan "hullut" ja jään niihin koukkuun.

 

[Honeoyne]

Hermostuminen pikkuasioista ja huutaminen (ja tyhmäksi haukkuminen) viittaavat ihan silkkaan univelkaan, ei niinkään masennukseen. Ap on ollut valveilla ainakin 01.40-02.35. Onko nukahtamisvaikeuksia vai miksi valvot tuohon aikaan? Valvotko joka yö, vai oliko tämä satunnaistapaus?

 

[kohtalotoveri]

mulla oli samanlainen tilanne, aloitin lääkkeet niin enää en oo niin kireä. Että suosittelisin kokeilemaan lääkitystä, et menetä yhtään mitään.

Mulla kanssa sama, hermot jatkuvasti todella kireällä. Alkuvuodesta alkoin syömään mielialalääkkeitä. Mies kun löysi lääkkeet heitti kaikki pillerit+reseptin vessanpytystä alas. Mulla ei vielä oikein ehtinyt auttaa, soin niitä vain kuukauden. Ukko sitä mieltä, että niitä syö vaan "hullut" ja jään niihin koukkuun.

Miehesi ei siis välitä yhtään sun hyvinvoinnistasi, kamalaa. Sen pitäisi auttaa ja tukea sua.

 

[kohtalotoveri]

Hermostuminen pikkuasioista ja huutaminen (ja tyhmäksi haukkuminen) viittaavat ihan silkkaan univelkaan, ei niinkään masennukseen. Ap on ollut valveilla ainakin 01.40-02.35. Onko nukahtamisvaikeuksia vai miksi valvot tuohon aikaan? Valvotko joka yö, vai oliko tämä satunnaistapaus?

Niin. Jos nukkuminen auttaa niin hyvä. Mulla vaan ei auttanut vaikka oisin nukkunut koko ajan. Silti olin aina kiukkunen ja kilahdin helposti. Vasta lääkkeet auttoi.

 

[Harhaanjohtaja]

Onko sulla lapset kokonaan kotihoidossa? Jos et oikeasti jaksa, niin miksi et laittaisi 4 vuotiasta edes virikehoitoon, tai osapäivähoitoon? Ei oo järkevää väkisin yrittää pärjätä, jos on noin vaikeaa olla.

Itse väsyin nyt, kun vuoden olen kotona hoitanut 4-ja 5 vuotiaita, ja hommattiin pojille virikepaikat. Kahtana päivänä viikossa kumpikin on 3 tuntia hoidossa, saa huokaista itse sen aikana. Laitettiin vielä eri päiville ja eri ryhmiin, niin ei ole kuin yksi iltapäivä viikossa että kumpikin on yhtä aikaa kotona.

Väsynyt ja raivoova äiti ei ole lapsen etu.

 

[up]

up

 

[ninni]

tapaus selvitetty! Ap:lla ei ollut mitään ongelmaa. Vaan minullahan se olikin.
Valtakunnassa kaikki hyvin ja voimme mennä nukkumaan, minä ainakin menen.
ps. ei kannata kitistä jaksamisestaan jos ei loppupeleissä myönnä mitään ongelmaa olevankaan.
pps. nimimerkkisi on" en tunne enää itseäni" ja huudat lapsellesi kun hänelle tulee vahinko. Oikeasti todella tarvitsette apua, mutta ette saa sitä jos et hae!
Hyvää yötä.

Mikä sun ongelma oikein on?

Tuut tähän ketjuun kiusaamaan ja haukkumaan ap:ta, joka purkaa jo ennestään pahaa oloaan. En minäkään ensisijaisesti mihinkään lääkkeisiin olisi tarttumassa heti kun elämä tuntuu rankalta.

Tsemppiä, ap! Ehkä kuitenkin kannattaisi jutella neuvolassa asiasta..? Mieti vielä.

 

[Jaa]

4veen pitäisi olla päiväkuiva. Itse ainakin huolestuisin jos ei olisi ollut.
Muutenkin tilanne vaikuttaa kartoittamisen arvoiselta, mutta kun ap ei "halua apua".
Niin annetaan olla.

Öh, lähes kaikille tuntemilleni neljävuotiaille sattuu toisinaan vahinko, kun ei malta mennä vessaan.

kenelle tilanne olisi kartoittamisen arvoinen?

itselleni apua, eli menisin lääkäriin ja mahdollisesti myös sos. huoltoon puhumaan jaksamisen ongelmista. Mutta ap tyytyy notkumaan ja valvomaan 2+ palstalla.
ps. en ole koskaan kuullut 4vuotiaiden kasteluista ja olen jo aika hiivatin vanha akka.

Kerta se on ensimmäinen. Eiks oo kiva, ku vielä vanhanakin oppii/kuulee uutta?

 

[Jaa]

mulla oli samanlainen tilanne, aloitin lääkkeet niin enää en oo niin kireä. Että suosittelisin kokeilemaan lääkitystä, et menetä yhtään mitään.

Mulla kanssa sama, hermot jatkuvasti todella kireällä. Alkuvuodesta alkoin syömään mielialalääkkeitä. Mies kun löysi lääkkeet heitti kaikki pillerit+reseptin vessanpytystä alas. Mulla ei vielä oikein ehtinyt auttaa, soin niitä vain kuukauden. Ukko sitä mieltä, että niitä syö vaan "hullut" ja jään niihin koukkuun.

Miehesi ei siis välitä yhtään sun hyvinvoinnistasi, kamalaa. Sen pitäisi auttaa ja tukea sua.

Kyllä se vaan niin on, et ei lääkkeitä kannata kovin helpolla alkaa syödä. Niihin jää helposti koukkuun ja kuiten pitkällä aikavälillä lääkkeiden syönti ei ole keholle terveellistä. Toisaalta ei mielellekkään, kun ei sit osaa olla ilman eli kestää niitä normi tunteita "selvänä".

 

[nnnn]

joku ehdottikin sulle tukiperhetoimintaa ja pakko nyt minunkin sitä teille suositella. tiedän toiminnasta jotain omien vanhempieni kautta, jotka toimivat vapaaehtoisena tukiperheenä muutamalle lapselle. nämä lapset viettävät vanhempieni luona säännöllisin väliajoin viikonloppuja ja ovat myös loma-aikoina. toiminta vaikuttaa olevan antoisaa niin lasten vanhemmille kuin minunkin vanhemmilleni. ainakin pelastakaa lapset ry siis järjestää tällaista. otappa yhteyttä joko oman kuntasi sos.toimistoon tai tuonne pelastakaa lapset ry:n.

 

[samassa jamassa]

Täällä sama ongelma. Väsyneenä olen ihan kauhea äiti ja tuntuu että olen koko ajan väsynyt. Olen myöskin yh. Kokeilin vuoden masennuslääkkeitä mutta en tiedä oliko niistä mitään suurempaa apua(Cipralex). En kyllä hirveesti raivonnut, mutta en tuntenut juuri mitään muutakaan. Olo oli aika Zombie.

Niiden piti auttaa myös korjaamaan vuorokausirytmiä, että väsymys helpottaisi. No, eipä auttanut. Lopetin sitten koko lääkkeet ja rahallisestikin ne oli yh:lle kaliita.
Enpä osaa suuremmin apuja antaa, kun itse samassa jamassa.
Aloitin E-etyyli Epan käytön ja ne sentään vähän piristi oloa. Auttavat kai masennukseenkin.

Lapsen sain viimeinkin "virikehoitoon" 10 pvä/kk. Edes jotain valonpilkahdusta elämään.
Jospa tämä tästä vielä iloksi muuttuis?

 

[vierailija]

jokainen varmaan tuntee itsensä joskus huonoksi äidiksi, kun väsyy liikaa arkeen ja sen pyörittämiseen. vahinkoja voi sattua nelivuotiaalle vielä ihan hyvin, sekään ei ole ihmeellistä.mutta jos toistuvasti menettää hermonsa milloin mistäkin pienestä asiasta ja on jatkuvasti väsynyt ja alakuloinen- apu ja tilanteen selvittely olisi tarpeen.kenenkään ei ole pakko alkaa syömään lääkkeitä ensimmäiseksi avuksi, mutta varmaan oman lääkärin avulla esim oman terveydentilanteen selvittely niin fyysisen kuin henkisen olisi tärkeää itsesi ja perheesi kannalta. Vertaistukea saa jos jaksaa lähteä esim joihinkin perhekerhoihin tai muihin äitilapsikerhoihin. siellä olevat ohjaajat voivat olla ainakin kuulevana korvana ja tukena ja neuvoa sinulle tahoja josta voit saada apua. t. voimia sinulle

 

[vieras]

Täällä myös yksi, joka äiti, joka on ollut väsynyt ja huutanu turhista lapselleen, mut mua auttoi se, että aloin mennä riittävän ajoissa nukkumaan, ettei kertynyt univelkaa. Mikä taas itsellä aiemmin lyhensi "pinnaa". Aloin syödä myös kalanmaksaöljy-kapseleita, mitkä kuulemma tutkitusti auttaa lievään masentuneisuuteen. En tiedä onko totta, mutta meidän perheessä asiat on nyt paremmin ja itse jaksan paremmin. En suosittele lääkkeitä, mut jos ne toisilla toimii, niin hyvä.