Alkuperäinen kirjoittaja virtahepo:
Hoh hoijaa, jopas olette taas keskustelun saaneet täällä aikaiseksi. Minä EN ole missään vaiheessa sanonut, ettei korvikeruokitun lapsen kiintymyssuhde äitiinsä voi olla normaali. Voisiko joku lukihäiriöinen minulle näyttää kohdan, jossa hän ymmärsi minun väittäneen niin.. Mistä te tuonkin olette keksineet, vähän luetunymmärtämistä kiitos! Olen kärkkäästi kommentoinut sitä, että kun äiti vie pienen lapsen/vauvan hoitoon, niin siinä voi kiintymyssuhde kärsiä. Olen myös perustellut sitä, että kun Sörhipöykerö kertoi vieneensä alta vuoden ikäisen lapsensa hoitoon, joka ei kuulemma edes perään itkenyt ym. Minusta tämä kertoo siitä, ettei kiintymysuhde ole syntynyt, kerta lapsi jää ventovieraalle noin vain hoitoon, vierastusta ja eroahdistusta vauvalla ei sitten mitä ilmeisesmmin ole ollut, ehkäpä Sörhipöykerö ei ole osannut luoda lapseensa tervettä kiintymysshudetta. Ehkäpä vauva ei edes oikein osaa erottaa, että kuka hänelle onkaan se läheisin ihmissuhde(yleensä äiti) ja on jo heti tottunut olemaan vaikka kenellä hoidettavana, niin tällöin voisin sanoa kiintymyssuhteen olevan vajaa.
Tämä keskustelun haara sai varmaankin alkunsa siitä, kun huomautin sinulle taannoisessa kiintymyssuhdekeskustelussa esittämästäsi kommentista, jonka mukaan en ole imettänyt lastani siksi, että hänet olisi helpompi jättää vieraille hoitoon. Jos olet YHTÄÄN lukenut tekstejäni, niin tiedät, että imettämättömyyteni ei johtunut siitä, vaan yksinkertaisesti maitoa ei tullut tarpeeksi.
Jos ja kun tunnet näitä kiintymyssuhdeteorioita, niin onko mieleesi tullut kertaakaan sellainen, että lapsella nimenomaan perusturvallisuus on kunnossa silloin, kun hän voi ja "uskaltaa" luottaa siihen, että tapaa äidin taas hoitopäivän jälkeen. Mielikuva äidistä on tällaisella lapsella niin vahva ja turvallinen, että se kestää hoitopäivän ajan. Tietysti sellainenkin on mahdollista, että kiintymyssuhdetta ei synny esim. ensisijaisen hoivaajan puuttuessa tai ollessa tunne-elämältään häiriintynyt, mutta sellaisestahan meillä ei missään tapauksessa ole kyse - tiedän sen, koska olen nähnyt livenä kiinalaisesta lastenkodista adoptoidun pukkutytön, joka oli oikeasti valmis "antautumaan" kenen tahansa häntä huomioineen aikuisen lapseksi.
Sitä paitsi meillä poika oli vanhempainvapaani aikana vieraalla hoidossa yhteensä alle parikymmentä tuntia - silloinkin hän yleensä nukkui. Luulenpa, että tuona aikana kiintymyssuhde välillämme kehittyi puolin ja toisin täysin normaaliksi. Ainakin poika aivan takuulla tietää ja tunnistaa minut ja isänsä tärkeimmiksi ihmisikseen. Nuo esittämäsi johtopäätökset ja oletukset ovat sen verran rankkoja, että itse en ainakaan uskaltaisi kuunaan tuntemattomalle ihmiselle noin sanoa.
. Ja nyt illalla on oltu ihan sovussa - ei toi sälli enää muistanut aamullista ollenkaan.
