Mä oon ihan surkeena. Työ asiaa

["neuvoton"]

Nyt kaipaisin neuvoja. Mä olen 23 vuotias, ammattikoulun käynyt, ja nyt yhden lapsen äiti. Olen ollut kotona lapsen kanssa äitiysloman ja se loppuu nyt. Hain takaisin vanhaan työpaikkaani jossa työskentelin 2 vuotta ennen äitiyslomalle lähtöä ja viihdyin siellä hyvin. Minulle annettiin koko ajan lisää vasuuta ja tunsin tekeväni hyvää työtä. Merkityksellistä. Sain usein kiitosta esimiehiltäni, toimitusjohtajalta ja asiakkailta. Sain kuitenkin vastaukseksi työpaikalta että he eivät halua minua takaisin, sillä en ole kuulemma suoriutunut työtehtävistä hyvin, vaan olen ollut "laiska" jne. Useat tahot kertovat näin. Henkilö jolta kysyin töitä on uusi esimies, ja ei siis ole ikinä työskennellyt kanssani, mutta tiedän ketä hän on ja olemme tavanneet joitakin kertoja. Mukava mies.

Ongelmani on tämä: Tämä ei ei ole ensimmäinen kerta kun näin käy. Olen ollut työelämässä osittain 13 vuotiaasta asti, ja tehnyt koulun ohella niitä näitä hommia tienatakseni vähän rahaa. Olen ollut yli 10 eri työpaikassa, kesä työntekijä, kokoainasena, vakituisena, osa aikasena... Kaikki eri alat kokeiltu ja aina lopetan joko itse omasta tahdosta, tai työnantaja lopettaa työsuhteen koeajan puitteissa, tai työsopimuksen päätyttyä (vaikka sitä oltaisiin voitu jatkaa). Minussa täytyy olla jotain vikaa. Mielestä olen ihan mainio persoona, kova työntekijä ja kielitaitoinen ja kiinnostunut asioista. Ehkä ongelma on nuori ikäni ja se että olen joittenkin mielestä pikkuvanha? Ehkä persoonani on liian räikeä? Ehkä en ole pelkkä seinäkukka? Sanon yleensä suoraan asiat, kuitenkin ystävällisesti. Kerron yleensä mielipiteeni, mutta en kuitenkaan inhottavalla tavalla, vaan otan muut huomioon. Olen varmasti mielipiteiden jakaja.

Mua ärsyttää nyt tämä tilanne. Tahtoisin työn josta pidän, ja jossa minusta pidetään. Olen kyllästynyt hyppimään paikasta toiseen, ja varsinkin kun jää näin paha maku suuhun jostain työsuhteesta. Olen aidosti hämilläni palautteesta jonka sain tästä työpaikasta, sillä tein aina tehtäväni ja autoin muita, minulle annettiin rutkasti vastuuta ja pidin siitä. Tuurasin esimiehiä ja muita.

Olenko liian räikeä? Miten jatkossa? Olen opiskellut itselleni turhan ammatin. Olen miettinyt kouluun palaamista, mutta pienen lapsen kanssa tuntuu hankalalta opiskella ja käydä koulussa. Jos seuraisin oikeaa unelmaani lähtisin mukaan politiikkaan, jossa todella saa olla näkyvä ja mielipiteiden jakaja, mutta minulla on vain ammattikoulu todistus.

Olisiko jollain jotain neuvoja? Tunnen olevani umpikujassa. Pitääkö minun muuttaa persoonani? Onko minäkuvani ihan vääristynyt?

 

["vieras"]

Siis mitä että. Purettiinko sun työsoppari jäädessäsi äippälomalle vai mitä?
Kun eikös työpaikan pitäisi olla jemmassa äitiysloman ajan? Jos siis on vakkari.

 

["hmmm"]

ehkäpä voisit seuraavassa työpaikassa olla vähän näkymättömämpi ainakin alkuun, ja olla sanomatta mielipiteitäsi ihan jokaiseen asiaan? kuuntelisit toisia ja pitäisit mölyt mahassa?

 

["vieras"]

Eikö sinulla koskaan hälytyskellot soineet, jos työsopimus purettiin koeajalla? Ehkäpä tosiaan voisit mennä itseesi!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25586131]Siis mitä että. Purettiinko sun työsoppari jäädessäsi äippälomalle vai mitä?
Kun eikös työpaikan pitäisi olla jemmassa äitiysloman ajan? Jos siis on vakkari.[/QUOTE]

Mulla oli määräaikanen. EKa yhden vuoden, ja sit sitä jatkettiin vuodella, ja toisen vuoden aikana jäin äippärille.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25586163]Eikö sinulla koskaan hälytyskellot soineet, jos työsopimus purettiin koeajalla? Ehkäpä tosiaan voisit mennä itseesi![/QUOTE]

sitähän tässä juuri yritänkin, mennä itseeni ja etsiä itsestäni niitä vikoja.

Tuo työpaikka jossa mut irtisanottiin koeajalla oli way over my head, se oli lakiasiaintoimisto ja ne palkkas ihan väärän ihmisen siihen. Mun olis pitäny osata kääntää tanskasta suomeks joku yrityslaki juttu... Nii ja he kyllä tiesivät mikä koulutus mulla on...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="hmmm";25586152]ehkäpä voisit seuraavassa työpaikassa olla vähän näkymättömämpi ainakin alkuun, ja olla sanomatta mielipiteitäsi ihan jokaiseen asiaan? kuuntelisit toisia ja pitäisit mölyt mahassa?[/QUOTE]

Olen miettinyt samaa, ja aijon seuraavassa paikassa ehdottomasti ryhdistäytyä tässä asiassa. Ehkä äitiys on myös muokanut minua?

Mä niin haluisin vaan "löytää paikkani"...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="aloittaja";25586186]sitähän tässä juuri yritänkin, mennä itseeni ja etsiä itsestäni niitä vikoja.

Tuo työpaikka jossa mut irtisanottiin koeajalla oli way over my head, se oli lakiasiaintoimisto ja ne palkkas ihan väärän ihmisen siihen. Mun olis pitäny osata kääntää tanskasta suomeks joku yrityslaki juttu... Nii ja he kyllä tiesivät mikä koulutus mulla on...[/QUOTE]

niin siis sitä yritin sanoa että se työpaikka oli ihan liian haastava minulle. Nyt loppuu muiden syyttely

 

["vieras"]

Kannattaa tarkistaa liiton lakimieheltä, onko tässä mahdollisesti ketjutettu laittomasti määräaikaisia työsopimuksia.

 

["eee"]

Voihan olla, etteivät he tuossa viimeisessä työpaikassasi pitäneet siitä, että palkkasivat sinut määräajaksi ja sitten hankkiuduitkin raskaaksi työsuhteen aikana. He joutuivat taas etsimään uuden tilallesi. Ehkä siksi ovat näreissään.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="eee";25586353]Voihan olla, etteivät he tuossa viimeisessä työpaikassasi pitäneet siitä, että palkkasivat sinut määräajaksi ja sitten hankkiuduitkin raskaaksi työsuhteen aikana. He joutuivat taas etsimään uuden tilallesi. Ehkä siksi ovat näreissään.[/QUOTE]

Niin mutta en ymmärrä että miksi sitten sanoa että olin laiska? Olisivat keksineet vaikka paremman syyn vaikka...

 

["elina"]

Ymmärrän että ihmissuhdesotkut vie voimia! Minusta tuntuu pahalta että he antoivat noin huonoa palautetta. Onkohan kyseessä jotain muuta, joku väärinymmärrys. Moni aikuiseksi tullessaan joutuu pettymään ihmisiin, vaikutat vilpittömälle joten toivottavasi et katkeroidu siitä että on olemssa myös todella kierosti käyttäytyviä ihmisiä! Katse uuteen suutaan! Sinulla on joku lahjakkuus jota sinun täytyy nyt etsiä! Turhaa ammattikoulusta en usko olevan, mutta sen voi yhdistää johonkin erityiseen, jollon olet aivan korvaamaton tyyppi työmarkkinoilla. Mieti mikä on aidosti juuri sinun juttusi! Ja älä lannistu, kannattaa jutella jonkun kanssa tosta tilanteesta, johon luotat ja joka on oikeasti rohkaiseva. Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia ja olet vielä tosi nuori!

 

[Tsemppiä :)]

Ihan hyvä tietenkin tutkiskella itseään ja omaa käytöstään ja mahdollisesti pyrkiä kehittämään tiettyjä ominaisuuksia parempaan suuntaan. Vaikutat kuitenkin ihan fiksulta tyypiltä, kun pystyt analysoimaan mahdollisia syitä ja pyrit kehittämään itseäsi tietyissä asioissa.

Varmasti löydät vielä sen oman paikkasi, vaikka et kokonaan perusluonnettasi "hukkaisikaan", ehkä niitä terävimpiä särmiä kannattaa vähän hioa

 

["vieras"]

No oletko sä kenties hieman loivaliikkeinen ja delegoit hommia toisille? Oletko laiska? Oletko työpaikan besserwisser, joka tulee neuvomaan silloinkin, kun sitä ei kaivata? Joka on suuna päänä toitottamassa omaa mielipidettään esille asiassa kun asiassa?

Mulla on pari tuollaista yllämainittua työkaveria ja jestas, ne on rasittavia!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25586402]No oletko sä kenties hieman loivaliikkeinen ja delegoit hommia toisille? Oletko laiska? Oletko työpaikan besserwisser, joka tulee neuvomaan silloinkin, kun sitä ei kaivata? Joka on suuna päänä toitottamassa omaa mielipidettään esille asiassa kun asiassa?

Mulla on pari tuollaista yllämainittua työkaveria ja jestas, ne on rasittavia![/QUOTE]

En mielestäni ole laiska, teen aina työni ja mielestäni melko ripesti. Pidin työstä kovasti ja siksi teinkin sitä niin kovalla innolla. Saatan olla hieman tämmöinen Besserwisser Olen kova neuvomaan, mutta tiedän ehdottomasti missä kulkee raja. En siis lähde ketään neuvomaan ellei semmoista ole pyydetty.
Pidän kouluttamisesta ja perehdyttämisestä.
Minulla on myös vahvat mielipiteet, ja jos niitä kysytään niin kerron ehdottomasti mikä on kantani. Mutta ei, en kokouksissa lähde puheenjohtajaksi kertoakseni omaa ideologiaani, ellei sitä sitten erikseen pyydetä...

Nämä ovat mielestäni sekä huonoja että hyviä puoliani. En pysty olemaan pelkkä taustalla olija... Se ei ole minulle "luonnollista".

 

["aloittaja"]

[QUOTE="elina";25586377]Ymmärrän että ihmissuhdesotkut vie voimia! Minusta tuntuu pahalta että he antoivat noin huonoa palautetta. Onkohan kyseessä jotain muuta, joku väärinymmärrys. Moni aikuiseksi tullessaan joutuu pettymään ihmisiin, vaikutat vilpittömälle joten toivottavasi et katkeroidu siitä että on olemssa myös todella kierosti käyttäytyviä ihmisiä! Katse uuteen suutaan! Sinulla on joku lahjakkuus jota sinun täytyy nyt etsiä! Turhaa ammattikoulusta en usko olevan, mutta sen voi yhdistää johonkin erityiseen, jollon olet aivan korvaamaton tyyppi työmarkkinoilla. Mieti mikä on aidosti juuri sinun juttusi! Ja älä lannistu, kannattaa jutella jonkun kanssa tosta tilanteesta, johon luotat ja joka on oikeasti rohkaiseva. Jokaisella ihmisellä on vahvuuksia ja olet vielä tosi nuori![/QUOTE]

Kiitos näistä sanoista. Vaikka et minua tunnekkaan niin kiteytit, ja nämä sanat helpottivat oloani hieman . En ole huolissani tulevaisuudestani, olen selviytyjä ja aktiivinen. Minussa on varmasti paljon vikoja joita tulisi hieman hioa, ja siksi tulinkin tänne palstalle, jotta ulkopuoliset voisivat antaa vinkkejä. Olen päässyt mielestäni melko pitkälle, sillä tunnistan virheitäni, ja siitä on helppo jatkaa parempaan suuntaan.

Jos saisin valita ihan minkä tahansa ammatin, katsomatta koulutukseen tai muuhun sanoisin että poliitiikka kiinnostaa kovasti. Olen ihminen jolla löytyy mielipiteitä ja intohimoa, kiinnostusta ja aktiivisuutta. Olen aina ollut kiinnostunut politiikasta. En vain tiedä miten sille alalle päästään, ellei ole yhteyksiä eikä yliopistoa käytynä. En ole edes ylioppilas! Mutta sen minkä koulutuksen puolella jään vajaaksi, voin korvata muilla ominaisuuksillani!

 

[äm]

Minä ite ainakin soittasin työpaikkaan mistä sanoivat etteivät halua sinua sinne ottaa. Selvittäisin MIKÄ TAI MITKÄ olivat ne syyt miksi ei otettu töihin? Kyllähän nyt ne sieltä osaa suoraan kertoa mikä mättää ja jos vielä itse sanot että olet ihmeissäsi kun sinua ei enää töihin haluttu ja haluat saada tietää syyn mikä siihen on johtanut jotta voit tehdä toiste eritavalla?

 

["muhku"]

Se laiskuus kuulostaa kertomasi perusteella ihan silkalle tekosyylle. Olisiko ollut sitten se raskaus syynä siihen ettei sinua haluttu takaisin..sitähän ei voi virallisena syynä antaa. Tietysti tuo suorasanaisuus voi olla tietyille ihmisille myös ongelma, mutta jos aiemmin sait kiitostakin esimiehiltä niin ehkäpä se ei ollut se kompastuskivi tässä sittenkään..

 

["aloittaja"]

Minä ite ainakin soittasin työpaikkaan mistä sanoivat etteivät halua sinua sinne ottaa. Selvittäisin MIKÄ TAI MITKÄ olivat ne syyt miksi ei otettu töihin? Kyllähän nyt ne sieltä osaa suoraan kertoa mikä mättää ja jos vielä itse sanot että olet ihmeissäsi kun sinua ei enää töihin haluttu ja haluat saada tietää syyn mikä siihen on johtanut jotta voit tehdä toiste eritavalla?

Hei, ja kyllä soitinkin. Sain siis syyksi että en ole tehnyt työtehtäviä toivottavalla tavalla, ja että vanhat esimiehet olisivat näin sanoneet, ymmärtääkseni nopeudessa oli . Itse en siis voi mitenkään olla samaa mieltä näiden kommenttejen kanssa, vaan luulen että jos vika jostain pitää löytyä niin se on luonteessani, tai siis tarkoitan että henkilökemiat ei kohtaa kaikkien kanssa välttämättä.

 

["leena"]

taustalla voi heillä olla myös pelko että jäisit pian uudestaan pois töistä. äitiyslomalle uudelleen!
meillä naisilla kun on tämäkin riesa työmarkkinoilla.