Mä niin kiehun! mies+nukkumajärjestykset..
- Viestiketjun aloittaja MarieHos
- Ensimmäinen viesti
Huimasti on mielipiteitä ihmisillä ja erilaisia kasvatustapoja.
Muistuttelen kuitenkin, että minulla ei ole aikomusta alkaa nyt lasta väkipakko opettaa nukkumaan.
Todellakin kun lapsi on vasta nyt alkanut edes nukkumaan öitänsä. Uskon siihen, että jonain päivänä se aika kyllä koittaa, kunhan lapsi on hiukan vanhempi ja öitä on nukuttu enemmän kuin kuukauden verran. Meillä on ollut todellista taistoa öiden suhteen, josta olenkin aiemminkin jo kirjoittanut.
Ja lapseni tunnen sen verran, että nyt ei ole se oikea hetki siihen huudatukseen.
Kannattaa muistaa myös se, että mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi samoin toisella.
Tämän hetkisessä tilanteessamme kun ei ole edes varsinaista ongelmaa, muuta kuin että mies ei halua lapsen nukkuvan makuuhuoneessa. Ongelmaksi se todellakin koituu vasta sitten, kun lapsi joutuu yksin nukkumaan, sillä hän ei ole siihen valmis. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta tunnen edelleen lapseni ja tämän meidän historian läpikäyneenä voin sanoa näin.
Eikä kyse ole siitäkään, että minä tahtoisin lapsen pitää huoneessa. Sillä ei ole minulle merkitystä missä lapsi nukkuu - kunhan vain nukkuu. Minun puolestani lapsi voi nukkua vaikka keittiössä, jos se vaan takaa kaikille ne hyvät unet.
En todellakaan jaksaisi enää siihen tunnin välein ramppaamiseen jota se on joskus ollut.
Ja tuo lapsen toinen sänky on tullut makuuhuoneeseemme noin kuukausi sitten. Eikä lasta ole ennen tarvinnut nukuttaa sänkyyn (8kk ikäisenä kun kävimme tassutus unikoulutuksen nukahtamista varten), ennenkuin vasta nyt. Tämä siis voi hyvin olla jonkinasteista eroahdistus vaihettakin.
Muistuttelen kuitenkin, että minulla ei ole aikomusta alkaa nyt lasta väkipakko opettaa nukkumaan.
Todellakin kun lapsi on vasta nyt alkanut edes nukkumaan öitänsä. Uskon siihen, että jonain päivänä se aika kyllä koittaa, kunhan lapsi on hiukan vanhempi ja öitä on nukuttu enemmän kuin kuukauden verran. Meillä on ollut todellista taistoa öiden suhteen, josta olenkin aiemminkin jo kirjoittanut.
Ja lapseni tunnen sen verran, että nyt ei ole se oikea hetki siihen huudatukseen.
Kannattaa muistaa myös se, että mikä toimii toisella, ei välttämättä toimi samoin toisella.
Tämän hetkisessä tilanteessamme kun ei ole edes varsinaista ongelmaa, muuta kuin että mies ei halua lapsen nukkuvan makuuhuoneessa. Ongelmaksi se todellakin koituu vasta sitten, kun lapsi joutuu yksin nukkumaan, sillä hän ei ole siihen valmis. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta tunnen edelleen lapseni ja tämän meidän historian läpikäyneenä voin sanoa näin.
Eikä kyse ole siitäkään, että minä tahtoisin lapsen pitää huoneessa. Sillä ei ole minulle merkitystä missä lapsi nukkuu - kunhan vain nukkuu. Minun puolestani lapsi voi nukkua vaikka keittiössä, jos se vaan takaa kaikille ne hyvät unet.
En todellakaan jaksaisi enää siihen tunnin välein ramppaamiseen jota se on joskus ollut.
Ja tuo lapsen toinen sänky on tullut makuuhuoneeseemme noin kuukausi sitten. Eikä lasta ole ennen tarvinnut nukuttaa sänkyyn (8kk ikäisenä kun kävimme tassutus unikoulutuksen nukahtamista varten), ennenkuin vasta nyt. Tämä siis voi hyvin olla jonkinasteista eroahdistus vaihettakin.
?
"..."
Vieras
[QUOTE="mielipide";25175510]minusta kuullostaa siltä että miestäs kaivelee nyt ihan joku muu kuin lasten kanssa nukkuminen, kerran hän kuitenkin saa nukuttua eikä yöunet kärsi siitä että samassa huoneessa ovat.[/QUOTE]
Mulle tuli sama mieleen.. etsiikö mies lapsen kautta syytä lähteä? Jos hällä on toinen nainen...??
Mulle tuli sama mieleen.. etsiikö mies lapsen kautta syytä lähteä? Jos hällä on toinen nainen...??
V
"vieras"
Vieras
Varo vauvakouluttajia
Oletko kuullut nämä neuvot?
"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"
Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.
Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.
Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.
Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.
Toimiiko vauvakoulutus todella?
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.
Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.
Sulkeutumisoireyhtymä
Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.
Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.
Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.
Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.
***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.
Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.
*******************
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)
William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.
Oletko kuullut nämä neuvot?
"anna vauvan itkeä itkunsa"
"vauva pitäisi kyllä opettaa aikatauluun"
"et ikinä saa häntä pois sängystäsi"
"mitä, imetätkö yhä?"
Nämä erheelliset hoitovinkit ovat peräisin arkielämän "asiantuntijoilta", jollaisia on kaikkialla. Heistä tuntuu olevan kiinnostavampaa kertoa sinulle, miten vauvan voisi sopeuttaa mukavasti sinun elämääsi, kuin näyttää, miten vauvasta voisi kasvattaa terveen, onnellisen ja tasapainoisen.
Mikä vauvakoulutuksessa on vikana?
Vauvakoulutus ei ole sopusoinnussa äidin biologian kanssa. Vauvakoulutus tuhoaa herkkyyttä. Kun signaalit jättää tarpeeksi kauan huomiotta, kyky niiden tulkintaan menetetään. Sitten on luotettava aikatauluihin ja ulkopuolisiin neuvojiin, jotka kertovat mitä vauvan kanssa tulee tehdä.
Vauvakouluttajat käskevät äitiä luottamaan kirjaan tai vauvakouluttajan sanaan. Se ohittaa kokonaan mutkikkaan järjestelmän, jota vanhemmat voivat käyttää oppiakseen todella tuntemaan lastaan ja ymmärtämään tätä.
Jos kiintymysvanhemmuutta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi herkkyys. Herkkyys tarkoittaa sitä, että tunnet vauvasi (aistit hänen tarpeensa) ja luotat näihin tuntemuksiisi. Jos vauvakoulutusta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi epäherkkyys. Vauvakoulutuksessa äiti ja vauva pidetään kaukana toisistaan, minkä tuloksena on, että äiti menettää herkkyytensä - herkän vaiston, jolla hän lukee vauvansa tarpeita. Herkkyyden puute johtaa molemminpuoliseen eäluottamukseen. Vauva ei luota siihen, että hoivanantajat täyttäisivät hänen tarpeensa. Äiti ei luota enää itseensä, siihen että ymmärtäisi ja osaisi tyydyttää vauvan tarpeet.
Perinteisissä kulttuureissa, joita ei ole siunattu vauvakalusteilla tai lastenhoito-oppailla, kielessä ei ole edes olemassa hemmottelu-sanaa.Kun näille äideille kerrotaan pilalle hemmottelusta ja siitä, että vauvalle ei pitäisi antaa periksi, he torjuvat nämä ajatukset mielettöminä. Kaikki ovat tyytyväisempiä, kun äiti ja vauva voivat rentoutua ja nauttia toisistaan.
Toimiiko vauvakoulutus todella?
"Mutta se toimii", väittää vauvakouluttaja. Niinkö tosiaan? Riippuu siitä, mitä toimimisella tarkoitetaan. Vauva lakkaa kyllä lopulta itkemästä, jos sen itkuihin ei vastata. Lakkaa kuuntelemasta vauvan viestejä, niin hän lakkaa viestittämästä. Tämä on itsestäänselvää. Mitä tämä etäisyyttä painottava neuvonta todella opettaa vauvalle? Hän oppii, että hänen viestinsä eivät vaikuta hänen vanhempiinsa. Niillä ei ole arvoa ja tästä seuraa ettei hänellä itselläänkään ole arvoa. Kukaanhan ei loppujen lopuksi kuuntele häntä. Koulutus on opettanut vauvalle ainoastaan, että hän ei pysty viestimään vanhempiensa kanssa.
Riippuu vauvan persoonallisuudesta, miten hän käsittelee tätä oivallusta. Sinnikäs vauva jatkaa itkemistä ja kitinää entistä lujemmin. Vauvasta tulee takertunut ja ahdistunut ja hän käyttää paljon energiaa yrittäessään pysyä lähellä vanhempiaan ja hallita heitä. Hän on kaikkea muuta kuin itsenäinen. Hieman rennompi vauva taas yksinkertaisesti antaa periksi ja muuttuu apaattiseksi. Hänestä tulee "kiltti vauva", sellainen joka sopeutuu mukavasti hänelle saneltuun aikatauluun, nukkuu yön yli ja yleisesti ottaen on vähemmän vaivaksi. Tämä on se vauva, jonka vuoksi vauvakouluttaja sanoo, että "se toimii". Mutta vanhemmat maksavat tästä hinnan. Tämä vauva ei luota eikä tunne mitään. Hän sulkeutuu.
Sulkeutumisoireyhtymä
Lindan ja Normin vauva oli viettänyt tuntikausia kantoliinassa, hänen itkuihinsa oli vastattu heti ja hyvin, häntä imetettiin kun hän sitä tarvitsi. Koko perhe kukoisti. Sitten kuvaan astuivat vauvakouluttajat. Hyvää tarkoittavat ystävät olivat saaneet vanhemmat vakuuttuneiksi siitä, että he hemmottelivat vauvaansa, että vauva manipuloi heitä ja että vauvasta kasvaisi takertuva, epäitsenäinen lapsi. Norm ja Linda antoivat periksi ulkopuolisille paineille. He antoivat vauvan itkeä itsensä uneen, syöttivät aikataulussa ja kantoivat häntä vähemmän. 2 kk:ssa vauvan paino lakkasi nousemasta ja hänestä tuli syrjäänvetäytyvä. Lääkäri diagnosoi kasvupysähdyksen ja oli aikeissa aloittaa laajan lääketieteellisen hoitokuurin. Minä diagnosoin sulkeutuneisuusoireyhtymän. Vanhemmat olivat tietämättään riistäneet vauvan kiintymysturvan. Tuloksena oli eräänlainen vauvan masennustila. Neuvoin vanhempia kantamaan vauvaa paljon, imettämään vauvantahtiin ja reagoimaan herkästi itkuun. Kuukauden sisällä vauva alkoi voida hyvin.
Uskomme, että vauvat pystyvät opettamaan vanhemmilleen, minkä tasoista vanhemmuutta he tarvitsevat. Vanhempien osana on kuunnella ja ammattilaisten osana on tukea vanhempien itseluottamusta eikä nakertaa sitä suosittelemalla liian etäisiä toimintamalleja kuten "sinun olisi annettava hänen olla enemmän omassa sängyssään". Vain vauva tietää oman tarvetasonsa ja vanhemmat ovat parhaalla paikalla ymmärtääkseen vauvan kielen.
Vauvat, jotka on koulutettu olemaan ilmaisematta tarpeitaan, saattavat näyttää tyyniltä, mukautuvaisilta ja kilteiltä. Nämä vauvat saattavat tosiasiassa olla masentuneita ja sulkemassa ilmaisukanaviaan ja heistä saattaa kehittyä lapsia, jotka eivät ikinä pyydä mitään mitä tarvitsevat ja lopulta erittäin haasteellisia aikuisia.
Eivät kaikki vauvat reagoi vauvakoulutukseen yhtä dramaattisesti. He eivät ehkä varsinaisesti lakkaa kasvamasta. Mutta he saattavat lakata kasvamasta toisessa mielessä. Vauvakoulutustekniikoita käyttävät vanhemmat ehkä voivat itsekin huonosti.
***************
Vauvakoulutus perustuu vanhemman ja lapsen välisen suhteen väärintulkintaan. Siinä oletetaan, että vastasyntyneet putkahtavat maailmaan hallitsemaan vanhempiaan ja että jollet ehdi ensimmäisenä hallitsemaan vauvaa, hän ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa johtaa. Vauvakoulutuksessa hahmotetaan lapsen ja vanhemman välille vihollisuussuhde. Tämä ei ole tervettä. Perhe-elämä ei ole kilpailua, jossa jonkun on voitettava ja jonkun hävittävä. Perheessä päämääränä on, että kaikki voittavat.
Vauvakouluttajissa on maallikkoja, mutta jotkut ovat psykologeja tai lastenlääkäreitä. He ovat etääntyneet kauas vauvojen ja äitien todellisuudesta, ja se näkyy heidän neuvoistaan. Usein he jättävät huomiotta tosiasioita joita ei voi mitata, kuten äidin intuition tai herkkävaistoisuuden. Heidän ajatustavassaan vauvanhoito on pikemminkin tiedettä kuin taidetta ja vauva on pikemminkin projekti kuin persoona. Vauvakouluttajilla ei ole lainkaan sietokykyä persoonallisuuseroille, eivätkä he anna arvoa äidin herkkyystason tai vauvan tarvetason vaihteluille.
*******************
Kiintymysvanhemmuuden kirja Onnellisen vauvan hoito-opas (William Sears & Martha Sears)
William ja Martha Sears ovat avio- ja työpari, jonka puoleen amerikkalaisvanhemmat yhä usemmin kääntyvät. Searsit ovat kirjoittaneet useita kirjoja ja ovat tulleet amerikkalaiskatsojille tutuiksi televisiosta. Searseilla on 8 lasta. William Sears on opiskellut Harvardissa ja harjoitellut maailman suurimmassa lastensairaalassa. Hän on toiminut lastenlääkärinä melkein 30 vuotta.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="Delilah";25185296]Pakko myöntää, että tämä ketju sai minut ymmärtämään pettäjämiehiä ihan uudella tasolla. En ole ikinä ajatellut, että esim. seksin puute voisi oikeuttaa pettämiseen, mutta tämähän on jotain aivan muuta. En tarkoita pelkästään aloittajaa, vaan monia MONIA kommentoijia, jotka häätävät miehen muualle nukkumaan tai tunkevat koko sängyn täyteen lapsia.
Ajatelkaa nyt, rakastava/rakastunut mies haaveilee hekumallisista öistä naisensa kanssa, kiihkeistä illoista ja raukeista aamuista. Siitä että voi herätä keskellä yötä ja kietoutua alastoman vaimonsa vartaloon. Tai herätä jäykkänä ja painautua nälkäisestii häneen kiinni.Ja todellisuus on se, että yhteinen aika on klo 20 - 23, ja ikinä ei voi rentoutua ja olla vain toiseen liimautuneena ilman pelkoa siitä että lapset tulevat häiritsemään. Eikä kyse ole pelkästä seksistä. Enkä sano että yhteiset yöt olisivat kaikille miehille tärkeitä. On varmasti sellaisiakin, jotka ihan mielellään nukkuu perhepedissä, tms. Mutta ei minusta parisuhteessa voi olla niin itsekäs, että veisi toiselta osapuolelta noinkin tärkeän asian pois.
Voi miesparkoja.
[/QUOTE]
Toisinaan perhepetiä arvostellaan sillä, että sen sanotaan olevan pahaksi vanhempien seksielämälle. Lasta huonosta seksielämästä tuskin kannattaa syyttää ja nukkumajärjestelytkin ovat sivuseikka jos vain mielikuvitusta riittää. Elämä on täynnä valintoja ja vaihtoehtoja riittää. Seksiä voi harrastaa myös nukkuvan lapsen ollessa samassa huoneessa, jopa samassa sängyssä, kunhan muistaa huumankin keskellä ottaa sen huomioon. Toisia lapsen läsnäolo saattaa häiritä ja silloin voi siirtyä rakastelemaan vaikkapa olohuoneeseen tai kenties kokeilla kerrankin sitä kuuluisaa keittiönpöytää...
Tässäkin kohden saattaa olla paikallaan tehdä kompromisseja ja rukata sitä tärkeysjärjestystä.
Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.
Ajatelkaa nyt, rakastava/rakastunut mies haaveilee hekumallisista öistä naisensa kanssa, kiihkeistä illoista ja raukeista aamuista. Siitä että voi herätä keskellä yötä ja kietoutua alastoman vaimonsa vartaloon. Tai herätä jäykkänä ja painautua nälkäisestii häneen kiinni.Ja todellisuus on se, että yhteinen aika on klo 20 - 23, ja ikinä ei voi rentoutua ja olla vain toiseen liimautuneena ilman pelkoa siitä että lapset tulevat häiritsemään. Eikä kyse ole pelkästä seksistä. Enkä sano että yhteiset yöt olisivat kaikille miehille tärkeitä. On varmasti sellaisiakin, jotka ihan mielellään nukkuu perhepedissä, tms. Mutta ei minusta parisuhteessa voi olla niin itsekäs, että veisi toiselta osapuolelta noinkin tärkeän asian pois.
Voi miesparkoja.
[/QUOTE]Toisinaan perhepetiä arvostellaan sillä, että sen sanotaan olevan pahaksi vanhempien seksielämälle. Lasta huonosta seksielämästä tuskin kannattaa syyttää ja nukkumajärjestelytkin ovat sivuseikka jos vain mielikuvitusta riittää. Elämä on täynnä valintoja ja vaihtoehtoja riittää. Seksiä voi harrastaa myös nukkuvan lapsen ollessa samassa huoneessa, jopa samassa sängyssä, kunhan muistaa huumankin keskellä ottaa sen huomioon. Toisia lapsen läsnäolo saattaa häiritä ja silloin voi siirtyä rakastelemaan vaikkapa olohuoneeseen tai kenties kokeilla kerrankin sitä kuuluisaa keittiönpöytää...
Tässäkin kohden saattaa olla paikallaan tehdä kompromisseja ja rukata sitä tärkeysjärjestystä.
Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.
V
"vieras"
Vieras
Usein perhepetiä myös kavahdetaan, koska kulttuurissamme avioparin yhteisellä vuoteella on vahva merkitys ja se yhdistetään olennaisena osana parisuhteen seksielämään. Miten tuohon pyhään aviovuoteeseen sitten voidaan tuoda pieni vauva? No, tähän on monia näkökulmia. Ensinnäkin harva vasta synnyttänyt nainen on järin innostunut jokailtaiseen peuhuamiseen puolison kanssa eikä pienten lasten vanhempien väsymyksen keskellä välttämättä kumpikaan halua seksiä samaan malliin kuin ennen. Tämä on täysin normaalia eikä seksin vähenemisestä pidä ottaa paineita tai tehdä johtopäätöksiä parisuhteen tilasta. Jos kuitenkin halu yllättää, kodistaan voi löytää yllättävästi muitakin paikkoja puuhastelulle kuin sänky! On myös mahdollista, joskin kulttuurissamme ehkä oudoksuttua, harrastaa seksiä pienen vauvan nukkuessa vieressä. Vanhempien rakkaudenosoitukset toisilleen tuskin ovat millään tavalla haitallisia vauvan kehitykselle. Pikemminkin vanhempien seksielämä voi tarjota terveen, luonnollisen roolimallin kulttuurimme sairaalloisen pornografisuuden sijaan.
V
"vieras"
Vieras
Mielenkiintoinen artikkeli täällä: http://kiintymysvanhemmuus.fi/pohdintoja/lapsenhoito/uni/perhepeti/
On siis loogista olettaa, että vauvojen kuuluukin herätä helposti nälkään ja turvattomuuden tunteeseen öisin eikä vauvalla ole geneettisiä edellytyksiä selviytyä yksin nukkumisesta siitä kärsimättä.
On siis loogista olettaa, että vauvojen kuuluukin herätä helposti nälkään ja turvattomuuden tunteeseen öisin eikä vauvalla ole geneettisiä edellytyksiä selviytyä yksin nukkumisesta siitä kärsimättä.
?
"..."
Vieras
Joo... Kaverini herää edelleen antaan 2 kertaa yössä KAAKAOO tai MAITOA nokkamukista (se missä on tulppa, että tulee vaan imemällä) ekaluokkalaiselle lapselle. Ei kuulemma raski "huudattaa" sitä. EKALUOKKALAISTA!!! :O
J
"jep"
Vieras
Ja onhan se kuitenkin myös pikkuisen lapsen koti, joka vasta opettelee tunteidenhallintaa ja kykyjä yms. ja jonka perusturvallisuus on vasta kehittymässä! Kumpikohan on tärkeämpää, lapsen turvallinen henkinen kasvu vai miehen itsekkyys?
J
"jep"
Vieras
Tajuatteko, että kyseessä on hyvin pikkuinen lapsi, vasta 1 v 3 kk :O !!!!! Lähestulkoon vauva vielä!
?
"..."
Vieras
niin. aloituksesta tuli ihan jotain muuta kyllä esille. vai koitatko sä nyt vaan puolustella miestäs, kun sua koitetaan täällä neuvoa, yht äkkiä kaikki onkin hyvin ja mies hymyilee, vaikka räjähtelee ja meinaa erota.
ota sinne lastenhuoneeseen jokski ajaks patja ittelles ja lapsi tuntee sun läsnäolon, vaikka silloin kun mies reissussa. sitten se alkaa nukkumaan öisin kokonaan, eikä sen tarvii lähtee noille reissuille.
Mä olen ihan sitä mieltä että lapset opetetaan näille tavoille, kyllä.
[QUOTE="...";25186388]niin. aloituksesta tuli ihan jotain muuta kyllä esille. vai koitatko sä nyt vaan puolustella miestäs, kun sua koitetaan täällä neuvoa, yht äkkiä kaikki onkin hyvin ja mies hymyilee, vaikka räjähtelee ja meinaa erota.
[/QUOTE]
En puolustele. Ja kyllä oli riita asiasta joka ollaankin sovittu jo. Joten kaikki on hyvin ja mies hymyilee, kyllä. Ja kaikki se mitä sen riidan aikana on sanottu on setvitty puhumalla. Ja tosiaan kun ollaan jo eilen selvitetty asiat, tämän päivän aikana vielä satelee viestejä aiheesta ja kerron asiat olevan jo hyvin, niin onko se miehen puolustelua vai?
[/QUOTE]
En puolustele. Ja kyllä oli riita asiasta joka ollaankin sovittu jo. Joten kaikki on hyvin ja mies hymyilee, kyllä. Ja kaikki se mitä sen riidan aikana on sanottu on setvitty puhumalla. Ja tosiaan kun ollaan jo eilen selvitetty asiat, tämän päivän aikana vielä satelee viestejä aiheesta ja kerron asiat olevan jo hyvin, niin onko se miehen puolustelua vai?
V
"vieras"
Vieras
Kun vauva tulee perheeseen, hän on valmis mukautumaan millaisiin olosuhteisiin tahansa. "Tällä ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että mikä tahansa ympäristö tuottaisi tasapainoisen vauvan", lastenpsykiatri Jukka Mäkelä korostaa
Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan
Jukka Mäkelän mukaan vanhempien on syytä miettiä, mihin haluavat lapsensa kasvattaa. Noin 8085 % lapsista oppii tavalla tai toisella olemaan itkemättä ja nukkumaan. Mäkelä kehottaa vanhempia kysymään itseltään, mitä muuta lapsi oppii siinä samalla: "Mikä on lapsen kokemus, kun hän herää ja kokee, että on hätä? Onko joku läsnä ja tyynnyttää, vai jätetäänkö hänen hätäänsä vastaamatta?"
Aikuisen läheisyys auttaa lapsen epäkypsää hermostoa itsesäätelyyn unen aikana. Se voi jopa vähentää kätkytkuoleman riskiä estämällä lasta vaipumasta liian syvään uneen Vanhemman hengitys myös rytmittää lapsen hengitystä.
Jotta vanhemmat voisivat säädellä lapsensa sisäistä tilaa, heidän on oltava fyysisesti läsnä, kosketusetäisyydellä. Pienen vauvan hermojärjestelmä ei vielä ole kehittynyt sille tasolle, että hän pystyisi keskellä yötä havahtuessaan vakuuttumaan itsenäisesti siitä, että kaikki on hyvin. Vasta noin puolitoistavuotias on tähän valmis, jotkut vasta paljon myöhemmin. Lastenpsykiatri Jukka Mäkelä toteaakin: "Perhepeti on ehdottomasti ihmisen psykobiologian kannalta perusmalli."
Myös omassa sängyssään samassa huoneessa vanhempien kanssa nukkuvan lapsen voi sanoa olevan perhepedissä.
V
"vieras"
Vieras
Nykytieto näyttää vahvistavan, että vauvalla on todellinen fyysinen tarve suureen läheisyyteen hoitajansa kanssa vielä monen kuukauden ajan syntymän jälkeen. Esimerkiksi vauvalla näyttää olevan sisäänrakennettu kyky oppia hallitsemaan hengitystään ja unensa vaiheita nukkuessaan "opettelemalla" näitä vieressä nukkuvan aikuisen hengityksestä.
Mutta jos oma vauva sattuu olemaan se suuritarpeinen, joka ilmaisee tarpeensa voimakkaasti, voi olla helpottavaa tietää, että suuretkin läheisyyden tarpeet ovat aivan luonnollisia.
Jotkut vauvat tuntuvat vaativan melkeinpä jatkuvaa ihokontaktia hoitajaansa nukkuakseen ollenkaan. Jos näin on, on tuskin järkevää taistella vastaan ja tuhota omakin leponsa yrittämällä väksin opettaa vauvaa omaan vuoteeseen. Vauvaiän vieressä nukuttaminen ei mitenkään aiheuta myöhempää riippuvuutta vieressä nukkumisesta
Monissa kulttuureissa ei tulisi mieleenkään laittaa muutaman kuukauden ikäistä vauvaa yksin vuoteeseensa ja Suomessakin on onneksi tapana, että pieni vauva nukkuu ainakin samassa huoneessa vanhempiensa kanssa jos ei aivan samassa sängyssä.
On myös tutkittu, että kun äiti ja lapsi nukkuvat vierekkäin, heidän unensa rytmi vaikka kuinka riekaleinen "tahdistuu" niin, että vauva ei herätä äitiä juuri silloin kun äidin uni on syvimmässä vaiheessa. Erityisen hyvin tämä toimii, jos he menevät nukkumaan samaan aikaan
M
"minttu"
Vieras
[QUOTE="vieras";25186271]Toisinaan perhepetiä arvostellaan sillä, että sen sanotaan olevan pahaksi vanhempien seksielämälle. Lasta huonosta seksielämästä tuskin kannattaa syyttää ja nukkumajärjestelytkin ovat sivuseikka jos vain mielikuvitusta riittää. Elämä on täynnä valintoja ja vaihtoehtoja riittää. Seksiä voi harrastaa myös nukkuvan lapsen ollessa samassa huoneessa, jopa samassa sängyssä, kunhan muistaa huumankin keskellä ottaa sen huomioon. Toisia lapsen läsnäolo saattaa häiritä ja silloin voi siirtyä rakastelemaan vaikkapa olohuoneeseen tai kenties kokeilla kerrankin sitä kuuluisaa keittiönpöytää...
Tässäkin kohden saattaa olla paikallaan tehdä kompromisseja ja rukata sitä tärkeysjärjestystä.
Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.[/QUOTE]
Miks v**tussa tähän vedetään aina seksi? Ei siitä ole kyse, vaan siitä että aikuinenkin on ihminen ja tarvitsee välillä kahden aikuisen välistä läheisyyttä. Ei seksi ole aino läheisyyden muoto.
Millä oikeudella lapsen läheisyyden tarve on niin äärettömän paljon tärkeämpi kuin aikuisen? Eikö aikuinenkin ole edeleen ihminen??? Juu, aikuinen kykenee odottamaan - hän kykenee olemaan päiviä ilman kahdenkeskistä läheisyyttä- Mitä muuten kaikki öidit ei edes kaipaa koska tyydyttävät läheisyyden ja kosketuksen tarpeen lapsellaan.
Aikuinen hallitsee tunteensa - jonkin aikaa. Mutta kun syrjintä jatkuu vuosia lienee selvää mikä lopputulos on. Jos joku mies tekis tämän vaimolleen, ajaisi vaimon toisaalle ja omisi lapsen kainaloonsa - nousisi helvetillinen haloo.
Ja noihin kiintymysjorinoihin: Kyllä on maita joissa perheet nukkuu yhdessä - mutta noissa maissa on monasti ihan normaalia se että mies käy vieraissa. Se on heille ihan täysin sallittua ja siihen ei äidillä ole sanan varaa. Meillä on lähdetty sille linjalle että naiset päättä - pidetään muksut kainalossa ja ukko pihtioteessa. Hänen on alistuttava kosketuksen ja läheisyyden puuteeseen vuosiksi. Ja sitten taivastellaan erotilastoja ja pettävien määrää. Kaikkea ei vaan voi saada.
Tässäkin kohden saattaa olla paikallaan tehdä kompromisseja ja rukata sitä tärkeysjärjestystä.
Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.[/QUOTE]
Miks v**tussa tähän vedetään aina seksi? Ei siitä ole kyse, vaan siitä että aikuinenkin on ihminen ja tarvitsee välillä kahden aikuisen välistä läheisyyttä. Ei seksi ole aino läheisyyden muoto.
Millä oikeudella lapsen läheisyyden tarve on niin äärettömän paljon tärkeämpi kuin aikuisen? Eikö aikuinenkin ole edeleen ihminen??? Juu, aikuinen kykenee odottamaan - hän kykenee olemaan päiviä ilman kahdenkeskistä läheisyyttä- Mitä muuten kaikki öidit ei edes kaipaa koska tyydyttävät läheisyyden ja kosketuksen tarpeen lapsellaan.
Aikuinen hallitsee tunteensa - jonkin aikaa. Mutta kun syrjintä jatkuu vuosia lienee selvää mikä lopputulos on. Jos joku mies tekis tämän vaimolleen, ajaisi vaimon toisaalle ja omisi lapsen kainaloonsa - nousisi helvetillinen haloo.
Ja noihin kiintymysjorinoihin: Kyllä on maita joissa perheet nukkuu yhdessä - mutta noissa maissa on monasti ihan normaalia se että mies käy vieraissa. Se on heille ihan täysin sallittua ja siihen ei äidillä ole sanan varaa. Meillä on lähdetty sille linjalle että naiset päättä - pidetään muksut kainalossa ja ukko pihtioteessa. Hänen on alistuttava kosketuksen ja läheisyyden puuteeseen vuosiksi. Ja sitten taivastellaan erotilastoja ja pettävien määrää. Kaikkea ei vaan voi saada.
J
"juu"
Vieras
Tottakai kaikki on hyvin nyt kun miehesi alistui tahtoosi. Kukaan ei uhkaile erolla sen vuoksi että kokee olevansa epäpätevä lapsen hoidossa. Kyllä erolla uhkaillaan siksi että perhe-elämä tai puolison käytös aiheuttaa pahan olon ja mieli halajaa elämään jossa tulee kuulluksi omana itsenään.
T
"ttt"
Vieras
Perhepeti on lapsen biopsykologian kannalta parempi - okei. Entäs jos se taas hajoitta perhee molemmat tai toisen vanhemmista? Jos vanhempi syrjäytetään lapsen tieltä tms. Aikuinen ihminenkään ei ole kone joka hallitsee järjellä jokaisen tuntee, puhumattakaan että jokainen olisi samanlainen. Ei kai kuulukaan.
Lapsien hyvin vointi on tärkeä- mutta oleellisin osa on vanhempien hyvinvointi, vain niin he voivat taata lapselle hyvät lähtökohdat.
Lapsien hyvin vointi on tärkeä- mutta oleellisin osa on vanhempien hyvinvointi, vain niin he voivat taata lapselle hyvät lähtökohdat.
H
huonouninen yökyöpeli
Vieras
Lplpåerhe nukkuu huonosti, kun lapset hyörii vieressä. Huonounisena en voinut ottaa, mutta tytär alkoi mennä isän puolelle jonkin aikaa, kunnes lopetti. Pojat nukkuneet aina omissa sängyissään.
Monasti ei uni ole tullut vielä aamuyöstä ja aamulla lähtö. Lapsen tulo viereeni hermostuttaisi ja valvottaisi lopullisesti.
Monasti ei uni ole tullut vielä aamuyöstä ja aamulla lähtö. Lapsen tulo viereeni hermostuttaisi ja valvottaisi lopullisesti.
[QUOTE="juu";25186604]Tottakai kaikki on hyvin nyt kun miehesi alistui tahtoosi. Kukaan ei uhkaile erolla sen vuoksi että kokee olevansa epäpätevä lapsen hoidossa. Kyllä erolla uhkaillaan siksi että perhe-elämä tai puolison käytös aiheuttaa pahan olon ja mieli halajaa elämään jossa tulee kuulluksi omana itsenään.[/QUOTE]
En puhuisi että alistui tahtooni. Keskustelimme ja toimme eri näkökantoja esiin ja teimme ihan yhdessä sen päätöksen, että lapsi nukkuu meidän huoneessa toistaiseksi.
Kato joissakin parisuhteissa puhutaan asiat selviksi ja tehdään kompromisseja.
En puhuisi että alistui tahtooni. Keskustelimme ja toimme eri näkökantoja esiin ja teimme ihan yhdessä sen päätöksen, että lapsi nukkuu meidän huoneessa toistaiseksi.
Kato joissakin parisuhteissa puhutaan asiat selviksi ja tehdään kompromisseja.
Niin ja kokeilimpa muuten huvikseni tuossa äsken kun lapsi heräsi huoneessaan, että nukutan hänet sinne uudelleen.
Juu, kyllä nukahti - aina vain pieniksi hetkiksi. Nukkui ihan syvää unta, ainakin hengitys siltä kuulosti. Sitten yks kaks pää nousee ja hän kohdistaa ihan suoraan katseen minuun. Kun näki minun siinä istuvan, painoi pään tyynyyn ja jatkoi nukkumista.
Kerran pääsin huoneen ovelle asti ja sain oven kiinni. Meni kaksi minuuttia ja lapsi itki hysteerisenä ja pienet jalat tepsuttelivat ovelle.
Ei muutakun uus yritys. Tällä kertaa hän ei nukahtanutkaan niin helposti. Kai aavisti sen, että olen lähdössä pois kun hän silmänsä ummistaa.
Ja arvatkaa mitä, nyt olohuoneen sohvalla riekkuu ylierneginen 1-vuotias =))))
Tästä taas vedän johtopäätökseni, lapsi tarvitsee minua nukkuessaan ja nukahtaessaa ja lapsi tulee nukkumaan huoneessamme ihan niin kauan kun tämä tälläinen vaihe on kestävinään.
Juu, kyllä nukahti - aina vain pieniksi hetkiksi. Nukkui ihan syvää unta, ainakin hengitys siltä kuulosti. Sitten yks kaks pää nousee ja hän kohdistaa ihan suoraan katseen minuun. Kun näki minun siinä istuvan, painoi pään tyynyyn ja jatkoi nukkumista.
Kerran pääsin huoneen ovelle asti ja sain oven kiinni. Meni kaksi minuuttia ja lapsi itki hysteerisenä ja pienet jalat tepsuttelivat ovelle.
Ei muutakun uus yritys. Tällä kertaa hän ei nukahtanutkaan niin helposti. Kai aavisti sen, että olen lähdössä pois kun hän silmänsä ummistaa.
Ja arvatkaa mitä, nyt olohuoneen sohvalla riekkuu ylierneginen 1-vuotias =))))
Tästä taas vedän johtopäätökseni, lapsi tarvitsee minua nukkuessaan ja nukahtaessaa ja lapsi tulee nukkumaan huoneessamme ihan niin kauan kun tämä tälläinen vaihe on kestävinään.
mä ymmärrän kyllä, meidän lapset on ihan vauvasta opetettu nukkumaan omassa sängyssä, siellä on turvallista. Joskus kun ollaan oltu jossain yökylässä ja lapset nukkunu samassa parisängyssä on kyllä koko perhe nukkunut huonosti. Nyt kun olen yksin lasten kanssa niin sama on jatkunut, ei ne edes oo ikinä kysynyt että voivatko tulla mun sänkyyn.
I
IhanaValo
Vieras
Nuo nukkumishommelit on niin mihin on tottunut.
Meillä molemmat lapset menee omiin sänkyihinsä nukkumaan illalla, ja aamulla saattaa joskus löytyä toinen, joskus molemmat meijän sängystä.
Mie oon meillä se herkkäunisempi ja jossain vaiheessa tuo otti päähän kun joku tuli ihan kylkeen kiinni ja pyöri vielä siinä mut siihen on kai tottunut koska saan suht helposti unta nykysin.
Miehellä taas on se ongelma, että kun sänky on täynnä minua ja lapsia, niin hän siirtyy kai unissaan sit niin reunalle sängyssä että nukkuu laidan päällä-->aamulla koskee jonnekin/joka paikkaan
Jos sitten sattuu heräämään yöllä, niin rähisee lapselle mikä ei ainakaan auta. Joskus menee lastenhuoneeseen nukkumaan jos molemmat lapset tulee meijän sänkyyn.
Mutta siinä oon samaa mieltä ap:n kanssa, että yöllä heräävä peloissaan oleva lapsi tarvitsee/kaipaa sitä aikuisen tukea/läheisyyttä ja ois jollain tavalla julmaa lähettää takasin yksin kylmään sänkyynsä..kun toinen vaihtoehto olis äidin lämmin kainalo
Itekin jos nään pahaa unta, niin joskus kömmin miehen kainaloon jatkamaan unia.
Meillä molemmat lapset menee omiin sänkyihinsä nukkumaan illalla, ja aamulla saattaa joskus löytyä toinen, joskus molemmat meijän sängystä.
Mie oon meillä se herkkäunisempi ja jossain vaiheessa tuo otti päähän kun joku tuli ihan kylkeen kiinni ja pyöri vielä siinä mut siihen on kai tottunut koska saan suht helposti unta nykysin.
Miehellä taas on se ongelma, että kun sänky on täynnä minua ja lapsia, niin hän siirtyy kai unissaan sit niin reunalle sängyssä että nukkuu laidan päällä-->aamulla koskee jonnekin/joka paikkaan
Jos sitten sattuu heräämään yöllä, niin rähisee lapselle mikä ei ainakaan auta. Joskus menee lastenhuoneeseen nukkumaan jos molemmat lapset tulee meijän sänkyyn.
Mutta siinä oon samaa mieltä ap:n kanssa, että yöllä heräävä peloissaan oleva lapsi tarvitsee/kaipaa sitä aikuisen tukea/läheisyyttä ja ois jollain tavalla julmaa lähettää takasin yksin kylmään sänkyynsä..kun toinen vaihtoehto olis äidin lämmin kainalo
Itekin jos nään pahaa unta, niin joskus kömmin miehen kainaloon jatkamaan unia.