Mä niin kiehun! mies+nukkumajärjestykset..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja MarieHos
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja neljäs_tulossa;25180017:
Minkä ikäinen tää nuorempi on? Eikö olis lapsellekin kiva ja jopa hyödyllistä oppia nukkumaan ilman aikuista? Se kun ei varmaan ole mitenkään synnynnäinen ominaisuus lapsessa, vaan lapsi on sen jostain oppinut :)

1v3kk.
Ja lapsi tosiaan on ihan alusta asti ollut tälläinen tapaus. Aiemminkin kirjoitin, että ei edes synnärillä nukkunut ennenkuin pääsi viereeni nukkuu. Ei hetkeäkään viihtynyt siinä omassa pikku kopassaan. Eikä näin ole koskaan ollut.

Ensimmäiset 3kk lapsi nukkui vain sylissä. Ei vaunuissa, ei autossa, ei missään. Lapsi ei nukkunut ellei saanut sylissä nukkua. 8kk iässä tassuteltiin lapsi nukahtamaan omaan sänkyynsä. Siitä lähtien hän nukkui päiväunet sängyssä/vaunuissa parvekkeella. Ja tästä pikkuhiljaa pääsimme rakentamaan nukkumisen niin, että nukkui jokakerta omassa sängyssään. Ja nyt ollaan siinä pisteessä, että lapsi nukkuu koko yön sängyssään jos aikuinen on lähellä.
Tähän ikään asti hän heräsi valehtelematta läpi yön 1-2h välein. Ja nyt tällä tavalla kun lapsi kuitenkin nukkuu, niin tottakai annan lapsen nukkua.

En tottavie huvikseni ole lasta tälläiseksi opettanut. Asia nyt vain on näin.
 
Siis... sä nyt et tunnu tajuavan, että LAPSELLE tulee olemaan rankkaa toi että joutuu joka yö heräämään ja liikkumaan. Se jää vielä tavaksi ja siitä tulee ongelmia kuten moni, moni on jo kirjoittanut. Mutta sä vaan hoet että ei se mua haittaa. Ajatteletko sä nyt itseäs vai lapses parasta.... Lapselle parasta olisi se, että se nukahtaisi siihen missä nukkuu KOKO YÖN.
 
Siis... sä nyt et tunnu tajuavan, että LAPSELLE tulee olemaan rankkaa toi että joutuu joka yö heräämään ja liikkumaan. Se jää vielä tavaksi ja siitä tulee ongelmia kuten moni, moni on jo kirjoittanut. Mutta sä vaan hoet että ei se mua haittaa. Ajatteletko sä nyt itseäs vai lapses parasta.... Lapselle parasta olisi se, että se nukahtaisi siihen missä nukkuu KOKO YÖN.

Enhän missään vaiheessa ole sanonut että ehdottomasti lapsi ei saa koko yötä nukkua huoneessamme. Ja on täällä tullut nyt muutama muukin "ohi aiheen" -asia esiin, johon en sen liiemmin ala kommentoimaan, koska aloitukseni idea ei ole koskenut nimenomaan näitä esiin vedettyjä asioita. :)
 
Miehelle oma huone nukkumisra varten. Pyydä myös joku säpäkkä kaverisi tai vakka serkkusi miehelle kaveriksi pari kertaa viikossa, niin alkaa mies hymyilläkkin jälleen.
 
Siis... sä nyt et tunnu tajuavan, että LAPSELLE tulee olemaan rankkaa toi että joutuu joka yö heräämään ja liikkumaan. Se jää vielä tavaksi ja siitä tulee ongelmia kuten moni, moni on jo kirjoittanut. Mutta sä vaan hoet että ei se mua haittaa. Ajatteletko sä nyt itseäs vai lapses parasta.... Lapselle parasta olisi se, että se nukahtaisi siihen missä nukkuu KOKO YÖN.

Minä olen sitten toinen, joka ei tuota ymmärrä. Kuka sen lapsen on pakottaa liikkumaan yöllä? Miten se, että antaa lapsen jäädä omaan sänkyyn, pakottaa hänet tekemään samoin seuraavana yönä? Millä mekanismilla se tapa jää pois, jos lapsi viedään sänkyyn yö toisensa jälkeen? Ja missä vaiheessa siitä tulee ongelmia ja minkälaisia?
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;25180273:
Minä olen sitten toinen, joka ei tuota ymmärrä. Kuka sen lapsen on pakottaa liikkumaan yöllä? Miten se, että antaa lapsen jäädä omaan sänkyyn, pakottaa hänet tekemään samoin seuraavana yönä? Millä mekanismilla se tapa jää pois, jos lapsi viedään sänkyyn yö toisensa jälkeen? Ja missä vaiheessa siitä tulee ongelmia ja minkälaisia?

Sitä mäkään en ymmärrä, että millä ja miten.
 
Minä arvelen että te olisitte kaikki iloisempia jos jokainen nukkuisi omassa sängyssään läpi yön - eikä kenenkään lapsen tai aikuisenkaan tarvitisi herätä keskellä yötä siirtymään huoneesta toiseen tai vetäytymään oman sänkynsä reunaan jotta pieni valloittaja mahtuu mukaan.

Tuo teidän tilanteenne selvästi häiritsee ainakin miehen unensaantia, ja hänelläkin on oikeus riittävään lepoon - luonnollisestikin omassa sängyssään.
Kokeilisin ensin taluttaa lapset rauhallisesti keskiyöllä omiin sänkyihinsä ja peitellä sinne. Kun ovat tottuneet rutiiniksi että pääsee halittavaksi keskellä yötä, niin totta kai he silloin tulevat viereen. En ihmettele että mies väsyneenä ja tuskastuneena syyttää sinua siitä että olet sallinut tällaisen.

Ehkä viereenne tulevan lapsen voisi laittaa varapatjalle lattialle teidän sänkynne viereen?
 
Tuo helpottaa parin vuoden päästä, sitten kun sun lapses kasvaa ja menee henkisessä kypsyydessä ohi isänsä. Ja Ajattele, 17 vuoden päästä sulla ei ole kuin yksi lapsi hoidettavanasi, kun lapset on sitten jo aikuisia. Miehesi ei tuolla menolla ole vielä silloinkaan.

Asiassa ei ole muuta ratkaisua kuin siirtää mies muualle nukkumaan, ehkä kannattaa hankkia hänelle pinnasänky, ettei vahingossa yöllä kävele sun viereesi nukkumaan. Viestini on: Älä anna miehen olla noin lapsellinen, pakota hänet kasvamaan aikuiseksi! Lapsilla on oikeus hakea turvaa vanhemmistaan. Jos vanhempi ei sitä kykene antamaan, hänen kuuluu kasvaa paljon!
 
Mä luin aamulla tätä keskustelua muutaman sivun ja nyt ton viimeisen, eli sori jos toistan. Mutta 1) miehes on tottunut olemaan rauhassa, eikä siksi osaa sopeutua kotona, 2) se haluaa aikuisten aikaa, enemmän kuin muutaman tunnin, 3) joitakin lapsia ei vaan VOI opettaa nukkumaan, ennenkuin ne itse hoksaa miksi/miten. Mulla on itellä suurinpiirtein samanlainen tilanne, ja nauruitkun kanssa luen näitä "laitat vaan sen nukkumaan sinne sänkyynsä"-ohjeita tältä palstalta ;D
 
Mun mielestä sun keskenkasvuinen miehesi voisi nukkua yksin vierashuoneessa, jos lapset häiritsee. Kahdenkeskeistä aikaa voitte varmaan järjestää muulloinkin kuin yöllä ;)? Tai hipsiä johonkin muualle kuin omaan sänkyyn hoitamaan parisuhdetta ;)?
Meillä lapset nukkuivat säännöllisesti pieninä meidän sängyssä ja asia ratkaistiin hankkimalla isompi sänky :D. Kun miehellä oli töissä stressaava jakso, hän nukkui työhuoneessa patjalla sen aikaa, sai olla ihan rauhassa. Esikoinen oli alle 5 vee kun halusi lastenhuoneeseen oman sängyn ja sinne nukkumaan. Samalla sinne siirtyi kuopuskin. Jonkin aikaa tulivat muutamana yönä viikossa meidän sänkyyn kun heräilivät yöllä. Nyt ovat jo muutaman vuoden nukkuneet omissa huoneissaan omissa sängyissään, satunnaisesti (ehkä kerran 1-2 kuukaudessa?) tulevat yöllä meidän viereen jos ovat kipeitä tai näkevät painajaisia. Ja molempien vanhempien mielestä ovat tervetulleita! Tuleva vauvakin tulee nukkumaan meidän kanssa sen aikaa kuin on tarpeen.
Mua huvittaa nämä jutut, miten lapsen pitää mahdollisimman nuorena oppia nukkumaan yksin tai eihän se ikinä opi nukkumaan yksin. Tai oikeastaan ne ärsyttää, jos puhuja on kovinkin tosissaan. Aika harva teini nyt vanhempiensa viereen puskee... Ja miksi aikuiset nukkuvat yhdessä? Mikä tarve lapselle on opettaa yksin nukkuminen kun koko homma tähtää siihen, että aikuiset nukkuvat yhdessä? Nukkumisesta on tehty aika iso ongelma nykyaikuisten toimesta. Mun mielestä.
 
^Minun mielestäni parisuhteella ja lapsen ja vanhemman välisellä suhteella on vissi ero. Itse ainakin mieluusti nukun alastomana miehen vieressä, mutta en tee sitä samaa enää kovin mielelläni 8-vuotiaan poikani kanssa, ehkäpä joku huomaakin miksi.

Ei lapsella ole hätää omassa sängyssään, varsinkin jos sisarus nukkuu samassa huoneessa. Vanhempi on voinut antaa tällaisen signaalin (voi kamalaa, joudut omaan sänkyyn, älä huoli, tule turvaan minun viereeni!) ja lapset oppivat kamalan nopeasti lukemaan vanhempiaan. Myönnän, että itse yksinhuoltajana olen joskus ottanut lapsia viereen vain siksi, että esim. saan halata jotakuta, mutta en väitä että lapsi olisi sitä välttämättä tarvinnut tai hänellä olisi jokin hätä.

Oma pikkuveljeni nukkui 14-vuotiaaksi asti vanhempien huoneessa. Äiti ei hennonnut pakottaa pikkuista kuopusta omaan sänkyyn.. Juu, jälkeenpäin kyllä huokaili moneen otteeseen, että seksielämä kärsi aikalailla.

Mutta ap ei selvästikään halua muuttaa mitään kuin miehensä mielipiteen ja sille nyt ei kukaan varmaan mitään voi.
 
Kuulostaa kamalalta. Miehesi käytös siis. Oma mieheni välillä ihan kantaa 3 vuotiaan meidän viereen valmiiksi, ettei tarvitse sitten yöllä tulla ja mahdollisesti herättää meitä muita siinä samalla. Meillä nukkuu 1 ja 3 vuotiaat samassa sängyssä meidän kanssa. Ja jos nuorempi jostain syystä itkee paljon yöllä, niin mies siirtyy sohvalle nukkumaan, että jaksaa herätä aamulla töihin. Kyllä ne sitten isompana nukkuvat omissa sängyissään, eivätkä enää edes tule viereen nukkumaan.
 
Minä varmaan olisin lähtenyt ovet paukkuen hotelliin, jos olisin tullut työmatkalta kotiin ja mies ei haluasi olla kanssani kaksin vaan vaatimalla vaatisi, että lasten pitää olla samassa huoneessa yötä päivää. Odotukset ja ikävä vs kotitodellisuus.
 
juu,ymmärrän.
häiritseekö lapset miehen unta ? meillä mies ainakin valittelee, että jos poika on nukkunut välissä, niin hällä on paikat jumissa , kun alitajuntaisesti ( tai jotain ) pelkää ja varoo kun muksu on vieressä, ettei mene päälle tms.
et toisaalta jos noin, niin ymmärrän kyllä miestä. huonosti jos vielä nukkuu, niin sitä on usein sit ku perseelle ammuttu karhu ( :D ) .

Minulle itselle käy noin. Mutta silti otan lapsen viereen (joskus ovat jopa kaikki kolme aamulla meidän sängyssä).

Miehesi taitaa olla yliväsynyt, mikäli tuo on ihan uusi piirre hänessä? Voisitteko yrittää esim käydä illalla ajoissa nukkumaan, että hän saisi nukkua riittävästi? Miehillä ei ole sitä hormonien suomaa univajeen kestokykyä mitä äideillä on, siksi niistä tulee niin ärtyisiä jos eivät saa nukuttua pitkään aikaan kunnolla :(
 
Meillä mies nukkuu sohvalla :D 1v nukkuu omassa sängyssään meidän makkarissa ja jos herää aamuyöstä niin siirtyy meidän petiin nukkumaan. Tämä ei ole ongelma vaan se,että mies kuorsaa kuin sika. Ei usko,että kuorsaa... suuttui ja siirtyi sohvalle nukkumaan. Olen ilkeä akka vaan nyt saan nukkua yöni kun ei vieressä kuorsaa :D
 
Muistan omasta lapsuudestani, miten ihanan turvallista oli saada aina hipsiä vanhempien väliin. Olin arka lapsi, jolla oli vilkas mielikuvitus, ja sängyn alla oli milloin mitäkin. Mikään ei ollut parempaa kuin kömpiä sinne maailman turvallisimpaan paikkaan, äitin ja isän väliin. Minua ei koskaan estetty, ja olen siitä kiitollinen. Omat lapseni nauttikoot samasta, aina kun haluavat.

Minä ajattelen, että noin pienet ovat oikeutettuja vanhempien turvaan myös yöllä, ja etenkin yöllä kun on pimeää ja muutenkin pelottavaa. Sitä paitsi, ap:n tapauksessahan suurin osa vastuusta ajallisesti on ap:lla, mies oli juuri 4 kk. poissa, joten on mielestäni oikeus ja kohtuus että ap saa hoitaa asian niin kuin oman jaksamisensa kannalta parhaaksi näkee (etenkin kun miehellä ei ole ongelmaa unen kanssa).

Ja ei, kaikki lapset eivät todellakaan nuku omassa sängyssä koko yötä "kun vaan siihen opettaa", terveisin äiti jonka lapsi ensimmäiset 6 kk. heräsi välittömästi vaikka miten syvästä unesta jos poistuin hänen vierestään ja alkoi kirkua kuin syötävä.
 
[QUOTE="mielipide";25175510]minusta kuullostaa siltä että miestäs kaivelee nyt ihan joku muu kuin lasten kanssa nukkuminen, kerran hän kuitenkin saa nukuttua eikä yöunet kärsi siitä että samassa huoneessa ovat.[/QUOTE]

Mulle tuli sama mieleen. Mietihän nyt. KUUKAUSIA poissa kotoa, luulisi että haluaisi olla kylki kyljessä lasten ja vaimon kanssa päivät ja yöt. Meillä mies ei suostu siihen että lapset häädettäis vierestä, kun se olis kuulemma niin julmaa :D
 
En lukenut koko ketjua, joten jotain on varmasti mennyt ohikin. Kerron nyt kuitenkin oman mielipiteeni siltä pohjalta, millaisen kuvan joitakin viestejä lukiessani olen saanut.

Miehesi käytös kuulostaa siltä, ettei hän välttämättä aivan täysin ymmärrä, että todellakin; lapsissa on kiinni 24/7 sitten kun niitä tekee. Mainitsitkin, että miehesi on paljon poissa kotoa; tämä tietysti selittää paljon. Ehkäpä hän ei ole sitten niinkään sitä arkea nähnyt eikä sen kanssa joutunut kosketuksiin, että kuva teidän elämästä on turhankin ruusuinen. Eli mies ei ehkä ole tullut ajatelleeksikaan, että yöt voivat olla rikkonaisia, lapsi voi tarvita vanhempaa yölläkin, jne.

Minusta 1v3kk (toivottavasti meni oikein) kuulostaa kyllä vielä pieneltä, enkä kyllä rupeaisi kieltämään häneltä samaan huoneeseen tuloa. Miksi ihmeessä sen tekisin, jos yöt kerran sujuvat paremmin sillä tavoin? Lapsi on tosiaan vielä niin pieni, että ehtii kyllä totutella toisessa huoneessa nukkumiseen sitten myöhemminkin, ja sekin hänen tulisi saada tehdä ihan omaa tahtiaan. Mikäli vanhemman läsnäolo samassa huoneessa riittää antamaan turvaa lapselle, niin en kyllä näe mitään syytä evätä tuota lapsen nukkumista teidän huoneessa.

Itse tiedän lapsen, joka 6-vuotiaana siirtyi nukkumaan omaan sänkyynsä. Vauvana oli kyllä nukkunut omassa sängyssään, mutta kasvettuaan halusi sitten nukkua äitinsä ja isänsä keskellä lähes joka yö. Oma sänky hänellä kyllä oli, mutta tunsi olonsa jotenkin turvattomaksi. Tosin teillä ilmeisesti lapsi ei kuitenkaan nuku teidän sängyssä, vai?

Tosin olen kyllä sitä mieltä, että lapsi olisi viisainta ottaa sinne teidän huoneeseen nukkumaan heti alusta saakka, jotta sitten myöhemmin ei tarvitsisi käyttää aikaa eikä energiaa siihen eestaas siirtymiseen. Se varmasti rasittaisi kaikkia vähemmän, sillä vaikka kyse on suht. pienestä asiasta, niin oma vaivansahan tuostakin on. Öiseen aikaan varsinkin.

Miksi mies pelkää, että lapsi herää? Itkemisenkö takia? Jos syynä on se, että sänky toimii eräänlaisena paikkana niin sanotusti huoltaa parisuhdetta, niin niitä paikkoja on kyllä olemassa muitakin kuin se sänky.

Sun pitää kyllä jutella miehen kanssa asiasta. Jokaisella on totta kai oikeus nukkua rauhassa, mutta kyllä se niinkin on, että pienen tarpeet (yölläkin) on otettava huomioon - turvattomuus nimittäin on seikka, johon ei aina pure "opettaminen", vaan ihan vain aika. Ja sitähän kyllä riittää. Jos lapsi sitä paitsi nukkuu rauhallisesti, niin en käsitä, mikä ongelma tässä on.
 
Tämä on ihan varteenotettava vaihtoehto.
Tosin mieluummin sitten jään koko yöksi suosiolla lastenhuoneeseen nukkumaan. Sitä kun on kokeiltu, että odotetaan lapsen olevan uudestaan unessa ja sitten huoneesta poistutaan. Se ei vaan toimi meillä niin.
Minulla ei itselläni ole mitään ihannointia kumpaankaan laitaan, perhepetiin tai että lasten pitäisi nukkua täysin omissa huoneissaan omissa sängyissään. Itse menisin sieltä mistä aita on matalin, miten kaikki nukkuisi paremmin. Ja mielestäni se on tämä, miten meillä nyt mennään. Miehelle vaan se lasten nukkuminen makkarissa on ongelma.. :/
ihan vakavasti sinuna harkitsisin silloin tuota vaihtoehtoa, mitä jo aikasemmin ehdotin.
 
Miksi nuorempaa lasta ei voisi vielä toistaiseksi nukuttaa suoraan teidän makuuhuoneessa olevaan sänkyyn jos hän kuitenkin joka yö tulee pois sieltä toisesta huoneesta?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Neljän Äiti;25175622:
Oikeesti, onko miehesi muutenkin narsistinen? Minun ukkoni ei ihan noin "oireile" mutta muuten saman tyyppinen.. Tosin alkoi asiat hieman edes muuttumaan, kun kesällä olin muuttamassa pois. Toivottavasti et joudu samaan tilanteeseen, vaan saat järkeä miehesi päähän. Tosin jos on todella noin vieraantunut lapsiperheen arjesta varmasti vaikeaa. Oletteko sopineet että lapset ovat 100% sinun vastuullasi? Minä hölmö olen sanonut ettei miehen tarvitsae tehdä kotitöitä (koska olen nyt kotona nuorimman kanssa) ja nyt sitten tämä ei edes laita astioitaan tiskikoneeseen.. Varmasti ajdistaa/vituttaa teidän tilanne, tseppiä sinulle!!
Mikä siinä on että toi narsistikortti pitää aina vetää esiin jos miehellä on näkemysero asiaan jossa nainen kuvittelee olevansa oikeassa?

Mitä tuohon aiheeseen tulee niin lapsethan nukkuvat aikuisten vieressä vaikka teini-ikäisiksi asti ellei heitä yksin nukkumiseen opeta. Lapsella pitää toki olla aina oikeus tulla viereen hakemaan turvaa jos esim. on nähnyt pahaa unta. Mutta ilmeisesti äidin hoivavietti on keskimäärin niin suuri että monet naiset kokevat julmaksi laittaa lapsi nukkumaan yksin jos hän vähänkin osoittaa halua tulla viereen.
 
Mitä tuohon aiheeseen tulee niin lapsethan nukkuvat aikuisten vieressä vaikka teini-ikäisiksi asti ellei heitä yksin nukkumiseen opeta. Lapsella pitää toki olla aina oikeus tulla viereen hakemaan turvaa jos esim. on nähnyt pahaa unta. Mutta ilmeisesti äidin hoivavietti on keskimäärin niin suuri että monet naiset kokevat julmaksi laittaa lapsi nukkumaan yksin jos hän vähänkin osoittaa halua tulla viereen.

Tähän pitää sen verran sanoa, että minulle on siis ihan sama nukkuuko lapset meidän huoneessa vai omassa huoneessaan. Hoivavietillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ihan alunperin ollaan kaavailtukkin, että lapset nukkuvat lastenhuoneessa. Niinhän heillä on sängytkin siellä.
Homma ei vaan toiminut miten oli suunniteltu ja nuorempi kun ei vaan yksinkertaisesti suostu nukkumaan ilman aikuista. Kyse ei ole siis opetetusta tavasta ottaa lapsi samaan huoneeseen vanhemman kanssa nukkumaan.
 
Tähän pitää sen verran sanoa, että minulle on siis ihan sama nukkuuko lapset meidän huoneessa vai omassa huoneessaan. Hoivavietillä ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Ihan alunperin ollaan kaavailtukkin, että lapset nukkuvat lastenhuoneessa. Niinhän heillä on sängytkin siellä.
Homma ei vaan toiminut miten oli suunniteltu ja nuorempi kun ei vaan yksinkertaisesti suostu nukkumaan ilman aikuista. Kyse ei ole siis opetetusta tavasta ottaa lapsi samaan huoneeseen vanhemman kanssa nukkumaan.
minä kuitenkin uskon, että lapsen voi opettaa nukkumaan ilman aikuista. itselle makuuhuone on minun reviiriäni, mulla on makkarissa omia juttujani ja pidän siitä että sänkyni on minun ja mieheni (silloin kun hän suomessa on). täten ymmärrän hyvin miestäsi.. toki ymmärrän myös sen, että sinulle on helpompi ottaa lapsi viereen kuin viedä hänet omaan huoneeseensa takaisin. tämän vuoksi ehdotin sitä varavuodetta aikuiselle sinne lapsen/lasten huoneeseen. näin lapsi pikkuhiljaa oppii sen, että omassa sängyssä vietetään yö, mutta saa myös tarvittaessa sitä aikuisen turvaa ja teidän sänky saa olla ihan aikuisten omaa aluetta.
 
Niin.. Paljon on erilaisia näkökantoja asiaan. Omana mielipitenäni kuitenkin 1v3kk on liian pieni opetettavaksi nukkumaan yksin. Eriasia olisi, jos lapsi olisi vanhempi, puhuttaisiin jo leikki-ikäisestä...

Ja toisaalta mietin myös sitä, minkä takia tässä asiassa pitäisi enemmän kuunnella miestä? Aika usea tuntuu olevan sillä kannalla, että miestä pitää kuunnella ja hänen toiveensa toteuttaa. Kyllä minä asioissa paljon miestäkin kuuntelen, mutta jotkut asiat (kuten tämä) on vain helpompi ratkaista sillä, mikä on todellakin helpompaa.
Jos ja kun mies nukkuu n. puolet vuodesta kotona, niin miksi hänellä olisi silloin tähän asiaan suurempi päätäntävalta ja lapsi pitäisi pitää poissa huoneesta nukkumasta? Ja kun miehen syy nimenomaan on vain se, että hän ei halua. Ei ole kyse edes nukkumisvaikeuksista, vaan silkasta haluamisesta.
Kun taas itse haluaisin päästä helpolla, saada nukuttua yöllä. Itse kuitenkin jokaikinen yö tulisin ja tulen hoitamaan lapsen nukkumisen, ja kun lapsi helpoiten nukkuu vanhemman kanssa niin... Ja vielä se, että lapsihan siis ei edes nuku samassa sängyssä, samassa huoneessa vain.
 
  • Tykkää
Reactions: Reesu<3

Similar threads

V
Viestiä
7
Luettu
852
Aihe vapaa
väsyttää
V
P
Viestiä
1
Luettu
431
V
E
Viestiä
31
Luettu
3K
H

Yhteistyössä