Mä niin kiehun! mies+nukkumajärjestykset..

["mie"]

Kyllä on vanhemmat itsekkäitä, kun tätä ketjua lukee. Korostetaan hirveästi kuinka äitin ja isän pitää saada nukkua rauhassa ja häiriintymättä. lapsella ja hänen hyvinvoinnnillaan ei ole mitään väliä, kun vanhemmat eivät ole aikuistuneet vaan jääneeet lapsiksi itsekin.
.

Kattos kun toisilla parisuhde ja äidin ja isän hyvinvointi koetaan perheen ja kodin perustaksi jossa lasten on oiva kasvaa. Isästä ja äidistä lapset syntyvät, heidän suhteeseen. Toiset ymmärtää että maailmassa ihmisarvo on myös aikuislla ja heillä on oikeus mm. kunnolliseen uneen. Jotta taas jaksavat arjen ja antaa parhaansa lapselle.

Ei ole ihme että ihmiset eroa kun lapsi syntyy - ihan vaan siksi että se elämän ja perheen tärkein puolikas unohtuu. Se puoliso, jonka kanssa perhe perustettiin.

Totta, on perheitä joissa äitille on ihan sama onko isä siinä läsnä vai ei. He elävät vain lapsistaan ja lapsille. Mikä oppi se sitten on toisen ihmisen kunnioituksesta lapselle? JOS lapsen tärkeimmät aikuiset, vanhemmat ei kunnioita toisiaan ja toistensa tarpeita niin mitä jää jäljelle? Lapsi joka kuvittelee maailman pyörivän hänen ympärillää ja vain hänelle.

Lapsikin voi jakaa saamaansa huomiota vanhempien ja sisarrusten kanssa. Ja silti olla onnellinen - miksikö? Koska perheessä kaikki voivat hyvin ja se suoraan vaikutta koko perheen ilmapiiriin.

Kyse ei ole TODELLAKAAN itsekyydestä. Päinvastoin. Mutta mitäpä te täydelliset äidit tiedätte kun elämän tehtävä on pönkittää itseä lapsen verukeella - jeesustella omalla täydellisyydellä

 

["harmaa"]

Mä ymmärrän et miehelläs on nyt muita ongelmia, joita hän nyt purkaa teihin.Kehittelee teille riitoja milloin mistäkin, ja uhkaa lähtemisellä.

Yritän ehkä vain sanoa et kaikki ei oo aina sitä miltä näyttää, on olemassa varsinaisia ongelmia nuiden keksittyjen ongelmien takana.Ja kun on hukassa, niin pienikin vastoinkäyminen tuntuu suurelta, ja sitä alkaa syyttään toisia.Ehkä hakee sillä myös omille teoilleen hyväksyntää.

 

[MarieHos]

[QUOTE="harmaa";25185014]Mä ymmärrän et miehelläs on nyt muita ongelmia, joita hän nyt purkaa teihin.Kehittelee teille riitoja milloin mistäkin, ja uhkaa lähtemisellä.

Yritän ehkä vain sanoa et kaikki ei oo aina sitä miltä näyttää, on olemassa varsinaisia ongelmia nuiden keksittyjen ongelmien takana.Ja kun on hukassa, niin pienikin vastoinkäyminen tuntuu suurelta, ja sitä alkaa syyttään toisia.Ehkä hakee sillä myös omille teoilleen hyväksyntää.[/QUOTE]

Mies myönsi eilen keskustellessamme, että hän yrittää tällä kiukustumisella ja riidan haastamisella peitellä omaa tietämättömyyttään. Fakta on se, että mies ei tiedä lapsista juurikaan mitään. Hän ei tiedä omista lapsistaankaan oikein mitään, kun mitä kerron. Surullista, ja varmasti ottaa miehenkin isyyden päälle. Vanhempi lapsi puhuu todella epäselvästi vielä eikä mies ymmärrä kaikkea mitä lapsi hänelle sanoo ja minä taas ymmärrän kaiken. Se on miehestä myös todella kurjaa, koska ei ymmärrä lastansa. Ja ymmärtäähän sen, koska mies on paljon työnsä vuoksi kotoa pois.

Mutta onneksi tuo kuitenkin oppii sitäkin mukaa mitä lapset kasvaa. Hän lukee paljon vauva ja lapsiaiheisia lehtiäkin oppiakseen jne.

Eikä meillä tässäkään asiassa ollut kyse mistään valtataistelusta, ei ole koskaan ollutkaan. Olemme molemmat samanarvoisessa vallassa kotonamme, silloin kun molemmat kotona on.

 

["eee"]

Juu kaksi sänkyä on, molemmissa huoneissa on lapsella oma sänky.

Ja sitten ihmetellään, että lapsi tulee vanhempien huoneeseen aina öisin, vaikka hänellä on sielläkin sänky...
Lapselle yksi sänky yhteen huoneeseen, piste.

 

["eee"]

No ihan juuri sen vuoksi, koska lapsi nukkuu makuuhuoneessamme. Mieluummin nukkuu sitten omassa sängyssään meidän huoneessa kuin meidän sängyssämme.
Ja en ole sitä pois ottamassa vielä, lapsi kun tulee nukkumaan täällä kuitenkin niin näin helpompaa

Eli miehen on turha sanoa asiaan mitään, kun lapsi nyt kuitenkin tulee siellä vanhempien huoneessa nukkumaan, kun sinä olet niin päättänyt ja se on sinulle helpompaa...?

 

[MarieHos]

[QUOTE="eee";25185080]Eli miehen on turha sanoa asiaan mitään, kun lapsi nyt kuitenkin tulee siellä vanhempien huoneessa nukkumaan, kun sinä olet niin päättänyt ja se on sinulle helpompaa...?[/QUOTE]

Joo, lapsi tulee vanhempien huoneessa nukkumaan, koska se on niin helpompaa kaikille. Mieskin saa nukutuksi kun lapsi on huoneessa, kyse ei ole siitä. Nukkuu ihan samanlailla oli lapsi meidän huoneessa tai ei. Tai oikeastaan, sillon kun lapsi on omassa huoneessaan niin koko perhe nukkuu huonommin, koska lapsi ei todellakaan ole hiljaa ja nuku kiltisti siellä sängyssään. Ja lapsi on kuitenkin vielä pieni, joten en ala mitään väkipakolla nukkumisopetuksia tekemäänkään.
Joten lapsen sänky meidän huoneessa on ja pysyy, kyllä.

Sitä ei nimenomaan olla ihmetelty, että lapsi tulee huoneeseemme nukkumaan... Nyt on lähtenyt taas ongelman ydin hakuteille.
Ja sen verran otan tähän asian enemmän vaikutusvaltaa, koska 60% ajasta nukutaan lasten kanssa keskenään kodissa ja mies reissun päällä. Tottakai itse menen sieltä mistä aita on matalin. Ja kun lapsi nukkuu parhaiten meidän huoneessa (joka takaa koko perheelle paremmat unet) niin sillon näillä mennään.

 

[ei oo totta]

[QUOTE="eee";25185080]Eli miehen on turha sanoa asiaan mitään, kun lapsi nyt kuitenkin tulee siellä vanhempien huoneessa nukkumaan, kun sinä olet niin päättänyt ja se on sinulle helpompaa...?[/QUOTE]

täällä on selvästi ihmisiä liikkeellä ketkä eivät edes halua ymmärtää apn tilannetta. aphan on maininnut useaan otteeseen että lapsi on vasta alkanut nukkumaan yönsä, miksi heidän siis pitäisi taas palata siihen kun ei nukuta? jos lapsi nukkuu tyytyväisenä OMASSA sängyssään samassa huoneessa vanhempiensa kanssa niin MIKÄ HELVETIN ongelma se on????? eihän siitä herranenaika ole mitään häiriötä! siitä taas sitten on jos lasta ei päästetä huoneeseen nukkumaan ja hän lopettaa taas nukkumisen ajatelkaa omalle kohdallenne tuo tilanne. vai onko parempi että perheessä ei sitten nuku kukaan ja univelat kasaantuu ja sehän siitä ilmapiiristä vasta mahtavan tekeekin! ja lapsihan oli vast 1 vuotias, eli todella pieni viellä! minulla ei olisi edes sydäntä kieltää tuon ikäistä tulemasta samaan huoneeseen nukkumaan jos se helpottaa hänen oloaan ja hän saa nukutuksi, ja en tajua kuka semmoiseen edes pystyisi.

 

[toinen mie]

[QUOTE="mie";25184968]Kattos kun toisilla parisuhde ja äidin ja isän hyvinvointi koetaan perheen ja kodin perustaksi jossa lasten on oiva kasvaa. Isästä ja äidistä lapset syntyvät, heidän suhteeseen. Toiset ymmärtää että maailmassa ihmisarvo on myös aikuislla ja heillä on oikeus mm. kunnolliseen uneen. Jotta taas jaksavat arjen ja antaa parhaansa lapselle.

Ei ole ihme että ihmiset eroa kun lapsi syntyy - ihan vaan siksi että se elämän ja perheen tärkein puolikas unohtuu. Se puoliso, jonka kanssa perhe perustettiin.

Totta, on perheitä joissa äitille on ihan sama onko isä siinä läsnä vai ei. He elävät vain lapsistaan ja lapsille. Mikä oppi se sitten on toisen ihmisen kunnioituksesta lapselle? JOS lapsen tärkeimmät aikuiset, vanhemmat ei kunnioita toisiaan ja toistensa tarpeita niin mitä jää jäljelle? Lapsi joka kuvittelee maailman pyörivän hänen ympärillää ja vain hänelle.

Lapsikin voi jakaa saamaansa huomiota vanhempien ja sisarrusten kanssa. Ja silti olla onnellinen - miksikö? Koska perheessä kaikki voivat hyvin ja se suoraan vaikutta koko perheen ilmapiiriin.

Kyse ei ole TODELLAKAAN itsekyydestä. Päinvastoin. Mutta mitäpä te täydelliset äidit tiedätte kun elämän tehtävä on pönkittää itseä lapsen verukeella - jeesustella omalla täydellisyydellä[/QUOTE]

Hyvin kommentoitu! parisuhteen merkitystä ei voi, eikä kannata vähätellä.

 

["hillamaria"]

Ketjua lukematta..
Musta on typerää käytöstä yöllä "räjähtää" (mitä sitten tarkoittakaan) tuollaisesta, ja epäreilua syyllistää sua, vaikka mies on enimmäkseen poissa.

Mutta en itsekään haluaisi nukkua lapsen kanssa samassa sängyssä. Meillä on 6 kk vauva jota ei aamuyöllä saa siirrettyä omaan sänkyynsä imetyksen jälkeen, joten lähden usein olohuoneen sohvalle nukkumaan. En vaan saa vauvan vieressä nukuttua, kun X-asennossa ähisee ja huitoo, enkä halua väkisin huudattaa omaan sänkyynsä. Vauva myös herää tiheämmin syömään, jos olen vieressä.

Tosin miehelläsi ei tainnut olla tästä kyse... Mutta siis, ymmärrän kyllä, ettei haluaisi lasta samaan sänkyyn, mutta typerää käytöstä muuten en. Näköjään vaikeaa sopia kasvatuksesta yhdessä teillä.

 

["Delilah"]

Pakko myöntää, että tämä ketju sai minut ymmärtämään pettäjämiehiä ihan uudella tasolla. En ole ikinä ajatellut, että esim. seksin puute voisi oikeuttaa pettämiseen, mutta tämähän on jotain aivan muuta. En tarkoita pelkästään aloittajaa, vaan monia MONIA kommentoijia, jotka häätävät miehen muualle nukkumaan tai tunkevat koko sängyn täyteen lapsia.

Ajatelkaa nyt, rakastava/rakastunut mies haaveilee hekumallisista öistä naisensa kanssa, kiihkeistä illoista ja raukeista aamuista. Siitä että voi herätä keskellä yötä ja kietoutua alastoman vaimonsa vartaloon. Tai herätä jäykkänä ja painautua nälkäisestii häneen kiinni.Ja todellisuus on se, että yhteinen aika on klo 20 - 23, ja ikinä ei voi rentoutua ja olla vain toiseen liimautuneena ilman pelkoa siitä että lapset tulevat häiritsemään. Eikä kyse ole pelkästä seksistä. Enkä sano että yhteiset yöt olisivat kaikille miehille tärkeitä. On varmasti sellaisiakin, jotka ihan mielellään nukkuu perhepedissä, tms. Mutta ei minusta parisuhteessa voi olla niin itsekäs, että veisi toiselta osapuolelta noinkin tärkeän asian pois.

Voi miesparkoja.

 

[tuut]

[QUOTE="Delilah";25185296]Pakko myöntää, että tämä ketju sai minut ymmärtämään pettäjämiehiä ihan uudella tasolla. En ole ikinä ajatellut, että esim. seksin puute voisi oikeuttaa pettämiseen, mutta tämähän on jotain aivan muuta. En tarkoita pelkästään aloittajaa, vaan monia MONIA kommentoijia, jotka häätävät miehen muualle nukkumaan tai tunkevat koko sängyn täyteen lapsia.

Ajatelkaa nyt, rakastava/rakastunut mies haaveilee hekumallisista öistä naisensa kanssa, kiihkeistä illoista ja raukeista aamuista. Siitä että voi herätä keskellä yötä ja kietoutua alastoman vaimonsa vartaloon. Tai herätä jäykkänä ja painautua nälkäisestii häneen kiinni.Ja todellisuus on se, että yhteinen aika on klo 20 - 23, ja ikinä ei voi rentoutua ja olla vain toiseen liimautuneena ilman pelkoa siitä että lapset tulevat häiritsemään. Eikä kyse ole pelkästä seksistä. Enkä sano että yhteiset yöt olisivat kaikille miehille tärkeitä. On varmasti sellaisiakin, jotka ihan mielellään nukkuu perhepedissä, tms. Mutta ei minusta parisuhteessa voi olla niin itsekäs, että veisi toiselta osapuolelta noinkin tärkeän asian pois.

Voi miesparkoja. [/QUOTE]

Peesi. Ja kyse kun ei ole pelkästä seksistä - voihan sitä muuallakin nusasta kuin sängyssä. Vaan kahden aikuisen toisilleen antamasta läheisyydestä. Päiväsaikaan sille ei jää juurikaan tilaa. Isä on töissä, illat ollaan yhdessä lasten kanssa. Illalla on muutama tunti lasten nukumaan mentyä jonka saattaa saada toisen läheisyyttä jos sitäkään. Aika monella tuon ajan täyttää arjen askareet. Sitten kutsuu ero kun nainen menee vuoteeseen lasten kanssa ja mies jää sinne sohvalle.

Kyllä - äiti saa läheisyyttä. Lapsilta. On päivän kotona ja saa haleja, saa toisen syliin ja voi olla hellä. Samaa läheisyyttä saa lapseltaa yönkin, siinä vieresssä tuhisee. Mitä miehelle jää? Ohi kiitävä hetki illasta - hetki jolloin äiti on päivän uuvuttama...toki aiheesta.

Lapsille annetaan suurin osa ajastamme. eikö silti aikuisella ole oikeus hieman enempäänkin kuin muutamaan tuntiin päivässä? On paljon miehiä jotka ovat kuin pieniä poikia - enkä tarkoita henkisesti. Vaan miehetkin kaipaa syliä, lämpöä, hellyyttä. Äiti saa sitä lapseltaan eikä välttämättä kaipaa niinkään kuin mies.

Ei lasta tarvitse heti ajaa vanhempien sängystä pois jos siihen tulee ja varmasti toisinaan voi siinä nukkua. Mutta mä en koskaan tule käsittämään parisuhdetta jossa isä ajetaan omasta sängystä muualle jotta äiti saa nukkua lastensa kanssa.

 

[MarieHos]

Noniin. Meillä ei ole miestä ajettu minnekkään nukkumaan. Hän nukkuu siellä, missä itse haluaa.

Ja parisuhde meillä voi loistavasti, eikä tämä ole yksimielinen ajatus. Vaan se ihan oikeasti voi. Meillä kyllä hellitään niin aikuisia kuin lapsiakin. Ja nukutaan edelleen miehen kanssa samassa sängyssä, lapsi eri sängyssä mutta samassa huoneessa.
Ja pikkulapsiaikana se kyllä pitää ymmärtää niin äidin kuin isänkin, että tulee niitä tilanteita vaan jolloin pitää hetkeksi aikaa luopuu siitä omasta mukavuudesta, koska on olemassa ne pienet lapset. Kun tästä vaiheesta päästään yli, on taas aikaa enemmän olla se koko ilta ja yö kaksin, kun lapset on jo niin isoja että osaa itse käydä yöllä pissalla jos siihen sattuu heräämään.
Lasten saaminen ottaa ja antaa. Ja sen pitää ymmärtää myös parisuhteessa molempi osapuoli, etenkin sen ottamispuolen.

 

[nöppönen]

hyvä, että tilanne nyt kuitenkin selvisi laittaisin sen toisen söngyn sieltä lasten huoneesta vaikka varastoon, että lapselle on yksi selkeä peti missä nukkuu ja sit myöhemmin siirtyy sinne omaan huoneeseensa.

 

["vieras"]

Minusta puhut kyllä todella ikävästi miehestäsi.
Eikö vanhemmuus ole sitä että opitaan lapsen mukana, täytyy yrittää tehdä parhaansa niillä taidoilla mitä on ja oppia matkan varrella?
Ei kaikilla ole valtavaa kokemusta lapsista ennen oman lapsen syntymää, saati kasvatustieteen opintoja taustalla ja silti osanneet kasvattaa lupaavia aikuisia.

 

[ajattele]

Ja pikkulapsiaikana se kyllä pitää ymmärtää niin äidin kuin isänkin, että tulee niitä tilanteita vaan jolloin pitää hetkeksi aikaa luopuu siitä omasta mukavuudesta, koska on olemassa ne pienet lapset. Kun tästä vaiheesta päästään yli, on taas aikaa enemmän olla se koko ilta ja yö kaksin, kun lapset on jo niin isoja että osaa itse käydä yöllä pissalla jos siihen sattuu heräämään.
Lasten saaminen ottaa ja antaa. Ja sen pitää ymmärtää myös parisuhteessa molempi osapuoli, etenkin sen ottamispuolen.

Sanot että kun tuosta vaiheesta päästää yli niin on aikaa. Erot pikkulapsi perheissä on aikalailla yleisiä - et voi väittää vastaa. Eli sitä aikaa ei sitte tullut vaan suhde ajautui karille.

Juu, vanhemmat joustaa lasten vuoksi. Mutta ei aina, ei parisuhteen kohdalla. Se on lastenkin etu että sille parisuhteelle on aikaa ja toisen huomioimiselle, aikuisten kesken. EI toki niin paljon kuin ennen lapsia. Mutta äärimmäisen pelottava tie on tuo että onhan meillä sitten myöhemmin aikaa kun lapset kasvaa isommiksi. Mitä se tarkoittaa? Jos perheessä on vaikka kolme lasta, 2 vuoden välein - se tarkoittaa liki 10 vuotta sivuutusta....

Sä sanot että teillä on parisuhde ok - ei ok suhteessa uhkailla keskellä yötä erolla, lapsen nukkumapaikan vuoksi jos hommat on kunnossa. Eikä uhkaile muuten erolla senkään vuoksi jos ei osaa ihan niin hyvn lasta hoitaa. Mä epäilen että miehelläsi on mielessä jotain, jota ei uskalla sulle nyt kertoa rehellisesti.

 

[psyko]

Ei aikuisten hyvinvointia saa unohtaa pikkulapsi aikana. Herranen aika. Tehän olette pariskuntana kaiken pohja ja perusta. Jos se sortuu, sortuu lapsen perusturvallisuus.

 

[MarieHos]

[QUOTE="vieras";25185595]Minusta puhut kyllä todella ikävästi miehestäsi.
Eikö vanhemmuus ole sitä että opitaan lapsen mukana, täytyy yrittää tehdä parhaansa niillä taidoilla mitä on ja oppia matkan varrella?
Ei kaikilla ole valtavaa kokemusta lapsista ennen oman lapsen syntymää, saati kasvatustieteen opintoja taustalla ja silti osanneet kasvattaa lupaavia aikuisia.[/QUOTE]


En mä missään nimessä ole tarkoittanut puhua pahalla hänestä. Kerroin, että hän itse myös on myöntänyt sen että hänellä ei ole tietoa lapsista ja oppii sitä mukaa kun mitä omat lapset kasvaa. Ja etkö ihan samaa tarkoittanut itsekkin?
Kyllä tuo on paras isä lapsilleen ja mahtava puoliso ja oppii tietenkin koko ajan lisää lapsista.

 

[MarieHos]

Siis herranen aika

Ei tämä parisuhde ole mihinkään sortumassa. Meillä on omat hetkemme, meidän suhde voi todella hyvin. Luulkaa ja uskokaa mitä haluatte, mutta tiedän asian laidan ja näin se vaan on. Ongelmana ei ole edes missään vaiheessa ollut meidän parisuhde, meidän yhteinen aikamme/ajattomuutemme tai mikään meihin kahteen liittyvää. Ainoaa kädenvääntöä kävimme lapsen nukkumapaikasta. Älkää nyt vetäkö suhteemme pohjaa tähän mukaan, koska se on ihan kunnossa.

 

[häh]

Siis herranen aika

Ei tämä parisuhde ole mihinkään sortumassa. Meillä on omat hetkemme, meidän suhde voi todella hyvin. Luulkaa ja uskokaa mitä haluatte, mutta tiedän asian laidan ja näin se vaan on. Ongelmana ei ole edes missään vaiheessa ollut meidän parisuhde, meidän yhteinen aikamme/ajattomuutemme tai mikään meihin kahteen liittyvää. Ainoaa kädenvääntöä kävimme lapsen nukkumapaikasta. Älkää nyt vetäkö suhteemme pohjaa tähän mukaan, koska se on ihan kunnossa.

Ja miehesi uhkailee siksi erolla? suhde kunnossa ja ero kortti väläytellään lapsen nukkumapaikan vuoksi?

 

[MarieHos]

Ja miehesi uhkailee siksi erolla? suhde kunnossa ja ero kortti väläytellään lapsen nukkumapaikan vuoksi?

Suhde on kunnossa ja tätä asiaa en lähde tämän enempää puimaan, se olkoon meidän yksityisasianamme

 

["tuu"]

Suhde on kunnossa ja tätä asiaa en lähde tämän enempää puimaan, se olkoon meidän yksityisasianamme

Kerroit kuitenkin - ja mun mielestä se seikka että uhataan erolla ei ole ohittamisen arvoinen. Mutta ohita toki ja ajattele että kaikki on ok.

 

[MarieHos]

[QUOTE="tuu";25185688]Kerroit kuitenkin - ja mun mielestä se seikka että uhataan erolla ei ole ohittamisen arvoinen. Mutta ohita toki ja ajattele että kaikki on ok.[/QUOTE]

En ohittele. Olen myös muutamaan otteeseen kertonut että ollaan miehen kanssa keskusteltu. Ja sillä meillä asiat selvitetään ja niin tämäkin asia selvitetty.
Enkä ajattele kaiken olevan ok, vaan tiedän kaiken olevan paremmin kuin ok.

 

["vieras"]

Entä jos jatkossa olisikin niin, että sinä nukkuisit lasten kanssa samassa huoneessa ja mies sitten siellä teidän makuuhuoneessa?
Lapset oppisivat nukkumaan omissa sängyissä, kun se vanhempi on siinä vieressä (siinä voisi vaikka vanhemmat vuorotella?) eikä lapselle tulisi tarvetta i lähteä pois siitä omasta sängystä? Makuuhuone pysyisi aikuisten huoneena ja lapsi saisi läheisyyttä...?

Ihan asiallinen ehdotus, olisi mukava kuulla aloittajan mielipide tähän.

 

["anni"]

Meidän naapurustossa juuri erosi perhe vastaavan tilanteen jälkeen.
Tilannetta oli jatkunut 7-vuotta. Sit ISÄ kesällä yks-kaks ilmoitti perheen äidille muuttavansa pois. Ei ole kuulemma tälläinen perhe-elämä häntä varten.

Perheessä on siis 7-v tyttö ja 2v pikkusisko. Isompi omassa huoneessaan, mutta 200cm pitkässä sängyssä. JA siksi, että isä sai aina siirtyä yöllä sinne nukkumaan kun neiti 7v tuli sänkyyn jossa jo valmiiksi nukkui sinne myös kesken yötä siirtynyt 2v pikkusisko. Äidistä tämä oli ok. Isää se ahdisti, eikä äiti voinut antaa periksi kun kuulemma "unikoulu ei toimi meidän lapsilla".

Että ihan oikeesti. Jossain vaiheessa sä tuut vielä katumaan, jos et nyt kuuntele miestäs. Se on onneton mies. Ja 1v3kk on kyllä riittävä iso nukkumaan isomman sisaruksen kanssa KOKO yön.

Joskus vanhempien pitää alkaa asettamaan rajat lapsille. Ja antaa omalla päättäväisyydellään lapselle viesti, että omassa huoneessa on turvallista nukkua koko yö. Jos otat aina viereen ku haluaa, annat sen viestin "et tule tänne vaan ku omassa huoneessa on niin pelottavaa". Siis lapsi oikeesti luulee, et äitin mielestä on parempi tulla viereen.

 

["vieras"]

Minusta 1v3kk (toivottavasti meni oikein) kuulostaa kyllä vielä pieneltä, enkä kyllä rupeaisi kieltämään häneltä samaan huoneeseen tuloa. Miksi ihmeessä sen tekisin, jos yöt kerran sujuvat paremmin sillä tavoin? Lapsi on tosiaan vielä niin pieni, että ehtii kyllä totutella toisessa huoneessa nukkumiseen sitten myöhemminkin, ja sekin hänen tulisi saada tehdä ihan omaa tahtiaan. Mikäli vanhemman läsnäolo samassa huoneessa riittää antamaan turvaa lapselle, niin en kyllä näe mitään syytä evätä tuota lapsen nukkumista teidän huoneessa.

Tätä minäkin kysyin jo aiemmin saamatta vastausta, eli miksi pienempää lasta ei voisi nukuttaa vielä toistaiseksi vanhempien huoneessa olevaan sänkyyn?