Mä käyttäydyn veljeäni kohtaan epäreilusti

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yks tollo
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yks tollo

Vieras
Siis se on ollut tosi läheinen mulle, meillä on vuosi ikäeroa.
Peusluonteeltani en ole millään tapaa katkera ja kateellinen mutta tässä tekstissä sitä voi näkyä ja senkin takia olen hyvin pettynyt itseeni.
Tässä on jokunen vuosi mennyt ettei olla nähty niin kauhiasti tai jos hää käy niin hyvin nopeasti. Ja kun hän tulee käymään niin mie vaan kiukuttelen sille koska mä oon suuttunut että hän käy vaan niin pikaisesti (tätähän minä en sille sano)
No nyt sillä on tyttöystävä jolla on siskon poika, tätä poikaa he ottavat luokseen ja käyttävät eripaikoissa. No voitte varmaan arvata että minun poikaani (joka on veljeni kummipoika) ei ikinä viedä mihinkään saati oteta luokseen. Mä oon vaan niin katkera ja vihainen tän asian kanssa ja ennen kaikkea mulla on ikävä mun veljeäni.
Veljeni soittaa minulle nykyään useasti (koska on huomannut että olen hänelle vihainen), niin mä en ees vastaa puhelimeen.
Ja mulla ei oo hajuakaan mikä tän vihan on saanut mussa aikaan.
 
Mulla ollut vähän samanlainen tilanne veljeni kanssa. Puhuin asiasta ja riitahan siitä ensin tuli. Kuitenkin on nyt välit taas lähentyneet, kun molemmin puolin tiedetään, mitä on mielessä toisella. Ja kyläilytkin kestää vähän kauemmin aikaa kuin ennen.

Sulla on ihan syytä olla loukkaantunut veljellesi. Puhu hänen kanssaan, niin sitten taas voit iloita hänestä=)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vähän niinkuin kohtalotoveri:
Mulla ollut vähän samanlainen tilanne veljeni kanssa. Puhuin asiasta ja riitahan siitä ensin tuli. Kuitenkin on nyt välit taas lähentyneet, kun molemmin puolin tiedetään, mitä on mielessä toisella. Ja kyläilytkin kestää vähän kauemmin aikaa kuin ennen.

Sulla on ihan syytä olla loukkaantunut veljellesi. Puhu hänen kanssaan, niin sitten taas voit iloita hänestä=)

Jotenkin sitä on niin vihainen ettei kykene puhumaan.
 

Yhteistyössä