No tuo, että köyhät olis tarkempia, että vaatteet on lapsilla vimpan päälle, kolahti omaan nilkkaan.Ihastelen usein pala kurkussa metsoloissa ja muualla niitä nättejä lastenvaatteita ja on paha mieli, kun ei ole tuosta vaan satasia laittaa kauniisiin vaatteisiin. En kyllä ole käyttämässä perheen viimeisiä ruokarahoja siihen, että lapsi saa kallista ylleen. Mutta minua korpeaa, jos joudun "tyytymään" kirpparilta ostettuun (vaikka olisi ihan hyvää ja siistiä). Mies ei ole moksiskaan ja tyttö on niin pieni, ettei voisi vähempää välittää, kunhan on lämmintä ja mukavaa.
Olen hirveän tarkka siitä, mitä tytöllä on päällä, ja paljolti sen takia että ollaan pienituloisia. Ja se johtuu ihan omista lapsuudenkokemuksista: vanhemmat suhtautui minuun niin, että se on ihan sama, mitä minulla on päällä. Ja koulussa sen sai tuntea nahoissaan. Lapset kun tulevat merkkitietoisiksi yllättävän nuorena ja pitävät herkästi lasta, joka pukeutuu erilaisesti, jotenkin oikeasti erilaisena.
Joten en halua pistää oman lapseni päälle mitä sattuu. Tosin jos saisin lähes käyttämättömän laadukkaan haalarin ystävältä ilmaiseksi (mitä ei tule tapahtumaan, mutta toivoa sopii) en kyllä hukkaan sitä laittaisi. Ja ruokaa pitää olla pöydässä ennemmin kuin merkkivaatetta yllä. Olispa vaan vara molempiin.
[/QUOTE]
Ainakin Helsingissä näin.
Et vähän sama juttu tossa haalariasiassa: Ostetaan kallis merkkihaalari yhdelle, ja toinen lapsi on sit ilman, kun ei rahat enää riitä.
Mutta en siis todellakaan ymmärrä, jos joku pienituloinen "tuhlaa" rahansa lasten vaatteisiin, koska haluaa kalliita merkkejä ihan välttämättä. Tuntuu että silloin on tärkeysjärjestys jotenkin pielessä, jos ne merkkivaatteet lapsille on tärkeämpiä kuin se että kaupasta saa ostettua ruokaa monipuolisesti.
