Mä en kelpaa mun miehelle :(

[Suru puserossa]

Tuntuu, etten kelpaa miehelleni missään asiassa. Eilen kuopuksella oli pahamieli ja menin hänen kanssaan istumaan sohvalle, jotta rauhottui. Siihen mies heti tokaisi pojalle"jaa, taasko sait äitis tekemään niinku haluut" mulle vielä sanoi heti perään "nuo kakarat hyppyyttää sua kun sä annat niiden tehdä niin". Mun mielestä ei kuitenkaan oo lasten tahdolle alistumista, joe menee itkevän lapsen kanssa istumaan hetkeksi sohvalle, kun pieni (2-v ) sitä pyytää ja tiedän lapsen siitä rauhoittuvan. Mies jatkuvasti haukkuu mun kasvatustaitoja - myös suoraan lapsille.

Välillä arvostelee minua siitäkin, etten suutu lapsille, mutta sitten kun suutun, suuttuu minulle siitäkin, koska minun tapani suuttua on hänen mielestään väärä. Tänä aamuna erehdyin korottamaan esikoiselle ääntä, kun mikään ei sujunut ja siitäkös sitten riemu repesi. Kun lapset olivat tarhassa, niin mies haukkui minut autossa täysin. Itku meinasi tulla, kun mies mesosi "se on s****na ihan tarpeeks hirveetä kuunnella noita muksuja, opettelisit sinä edes käyttäytymään" jne.

Onko kellään muulla ollut samanlaista? Voikohan tuo mies tuosta vielä muuttua, vai pitäisikö minun vain yrittää sopeutua paremmin?

 

[Gloria]

Sillä taitaa olla hermo kireellä, ei noin aikuiset ihmiset muuten puhu. Käske se lääkäriin hakemaan sairaslomaa tai masennuslääkettä itselleen, tai jotain terapiaa.
Älä kuuntele tuollasta tai alat kohta itsekkin uskoa niitä juttuja.

 

[Aamuäree]

Sun miehes ei kuule myöskään kelpaa sinulle!

Se olis kuule vakavan keskustelun paikka. :hug: Ei tällä vuosituhannella kuulu naisen tehdä ja sopeutua miehen mukaan.

 

[Ap]

Niin... Onhan se niinkin, etä miehenkin pitäisi ehkä olla joustavampi. Olen vain jo vuosien saatossa tottunut siihen, etten tee lasten suhteen mitään päätöksiä, vaan kysysn mieheltä luvan, etten saa sitten moitteita siitä, että olen liian kiltti. Nyt vain oon alkanut tuntua siltä, että mitta on täynnä, kun pitää jäätelön antamiseenkin kysyä lupa tai saan moitteet siitä, että hemmottelen lapsia

 

[Ap]

Eikö kenelläkään muulla ole ollut vastaavaa tilannetta?

 

[JSSAP]

JSSAP!!!

 

[poikienäiti]

no ei kai kukaan itseään kunnioittava nainen alistu moiseen huhhuh...äijä kuriin tai pellolle.
|O

 

[Ap]

JSSAP!!!

En usko, että tämä olisi ainoa mahdollisuus. Meillä kun on kaikki muuten hyvin; todella hyvin.

 

[mun muru]

Sun pitää yrittää sopeutua jos todella haluat olla sen kanssa enää yhdessä. Mies ei tuosta muutu ilman perheterapiaa. Olet ihan liian kiltti ja miehesi on ihan liian ilkeä.

 

[fanta]

En usko, että tämä olisi ainoa mahdollisuus. Meillä kun on kaikki muuten hyvin; todella hyvin.

Mitkä kaikki? Kun tuo mitä kerroit kattaa kyllä aika ison osan elämää, sen perhe-elämän, arjen lasten kanssa.

 

[vieras]

Niin... Onhan se niinkin, etä miehenkin pitäisi ehkä olla joustavampi. Olen vain jo vuosien saatossa tottunut siihen, etten tee lasten suhteen mitään päätöksiä, vaan kysysn mieheltä luvan, etten saa sitten moitteita siitä, että olen liian kiltti. Nyt vain oon alkanut tuntua siltä, että mitta on täynnä, kun pitää jäätelön antamiseenkin kysyä lupa tai saan moitteet siitä, että hemmottelen lapsia

Sun miehes on narsisti. Se on mustasukkainen sulle ja lapsille kun teillä on selkeät kuviot. Tuntee olevansa ulkona. Se, että olet sen lupien varassa ärsyttää sitä, mut toisaalta nauttii siitä, et saa määrätä. Voimia sulle!!

 

[Ap]

Sun pitää yrittää sopeutua jos todella haluat olla sen kanssa enää yhdessä. Mies ei tuosta muutu ilman perheterapiaa. Olet ihan liian kiltti ja miehesi on ihan liian ilkeä.

Ollaan kyllä joskus yritetty keskustella aiheesta. Yleensä vain mies onnnistuu kääntämään asiat niin, että kaikki johtuu mun käytöksestä. Hänessä ei ole niin paljon vikoja, kuin minussa. Perheterapiaa on kans harkittu, mutta ei sinne heti päästy. Mies olikin rennompi jonkun aikaa (n. puoli vuotta ) mutta nyt alkaa taas olla entisellään. Sanoo, että pinna kiristyy kun on töissä niin kiirettä...

 

[Ap]

Niin... Onhan se niinkin, etä miehenkin pitäisi ehkä olla joustavampi. Olen vain jo vuosien saatossa tottunut siihen, etten tee lasten suhteen mitään päätöksiä, vaan kysysn mieheltä luvan, etten saa sitten moitteita siitä, että olen liian kiltti. Nyt vain oon alkanut tuntua siltä, että mitta on täynnä, kun pitää jäätelön antamiseenkin kysyä lupa tai saan moitteet siitä, että hemmottelen lapsia

Sun miehes on narsisti. Se on mustasukkainen sulle ja lapsille kun teillä on selkeät kuviot. Tuntee olevansa ulkona. Se, että olet sen lupien varassa ärsyttää sitä, mut toisaalta nauttii siitä, et saa määrätä. Voimia sulle!!

Mies on sitä mieltä, että mä en osaa pitää lapsille kuria ja annan liikaa periksi, eli en usko, että pitää mun ja lasten kuvioita mitenkään selkeinä. Miten narsistisuus siihen liittyy?

 

[Ap]

no ei kai kukaan itseään kunnioittava nainen alistu moiseen huhhuh...äijä kuriin tai pellolle.
|O

Voisitko sitten kertoa vinkkejä, joillla voisin tilannetta muuttaa?

 

[poikienäiti]

no kovetat omaa luonnettas etkä anna ukon määrätä ..etkä kysele mitään lupia! jos ei auta niin muuta lasten kans pois.mine en kattelis..

 

[vieras2]

Niin... Onhan se niinkin, etä miehenkin pitäisi ehkä olla joustavampi. Olen vain jo vuosien saatossa tottunut siihen, etten tee lasten suhteen mitään päätöksiä, vaan kysysn mieheltä luvan, etten saa sitten moitteita siitä, että olen liian kiltti. Nyt vain oon alkanut tuntua siltä, että mitta on täynnä, kun pitää jäätelön antamiseenkin kysyä lupa tai saan moitteet siitä, että hemmottelen lapsia

Sun miehes on narsisti. Se on mustasukkainen sulle ja lapsille kun teillä on selkeät kuviot. Tuntee olevansa ulkona. Se, että olet sen lupien varassa ärsyttää sitä, mut toisaalta nauttii siitä, et saa määrätä. Voimia sulle!!

Mies on sitä mieltä, että mä en osaa pitää lapsille kuria ja annan liikaa periksi, eli en usko, että pitää mun ja lasten kuvioita mitenkään selkeinä. Miten narsistisuus siihen liittyy?

Selkeät kuviot sillai, et sä tiedät millä saat lapsesi itkun rauhoittumaan (menit viereen). Teidät siis heti miten toimia. Narsisti on itse täydellisyys. Kyllä kai se nuppiin ottaa, kun ei itse ole ehtinyt vielä ajatellakaan kun sä olet jo hoitanut asian kotiin. Mun mielestä sun ei tarvi joustaa missään enää. Ja toisaalta on ihan hyvä, et miehes sentäs sanoo, et töissä on sellaista mikä saa sen kiristymään. Eli kai se tavallaan tajuaa olevansa inhottava.

 

[Saiccu]

Eikö kenelläkään muulla ole ollut vastaavaa tilannetta?

Ei ainakaan minulla koska en suostuisi moiseen kohteluun.

Sun täytyy saada kovetettua itseäs ja kaivettua itseesi enemmän auktoriteettiä. Älä enää hissuttele ja nöyrry kaikkeen kritiikkiin, jota hän sulle laukoo. Pistä mies ymmärtämään että sä olet tosissasi.

 

[tripod]

Niin... Onhan se niinkin, etä miehenkin pitäisi ehkä olla joustavampi. Olen vain jo vuosien saatossa tottunut siihen, etten tee lasten suhteen mitään päätöksiä, vaan kysysn mieheltä luvan, etten saa sitten moitteita siitä, että olen liian kiltti.

Tämä luvan pyytäminen on sinänsä hyvä asia, eli käytännössä teette päätökset yhdessä - esität mielestäsi järkevät vaihtoehdot, ja mies auttaa valitsemaan? Valitesemalla vaihtoehdot, ja ennustamalla miehen valintoja voit käytännössä ohjata perheen elämää..

Tapa jolla esität tämän asian viittaa siihen että tiedostat että tarvitset miehen tukea jotta arki ja lasten kasvatus toimii. Tämäkin on hyvä asia. Suosittelisin sopeutumista, mutta lisäksi sinun kannattaa selkeästi esittää omat mielipiteesi, tavalla joka pinna kireällä oleva mies ymmärtää (pieninä annoksina, rationaalisesti perusteltuina).

Ota miehen kritiikki rakentavana, ja kysy (rauhallisesti) miten mies olis hoitanut tilanteen. On varsin todennäköistä että miehesi ei yritä lannistaa sinut vain huvin vuoksi, vaan stressi ja huoli perheen toimivuudesta vaikutaa herkästi äänensävyyn. Oma turhautuminen purkautuu herkemmin vaimoon kuin lapsiin.

 

[used2beu]

Tuntuu, etten kelpaa miehelleni missään asiassa. Eilen kuopuksella oli pahamieli ja menin hänen kanssaan istumaan sohvalle, jotta rauhottui. Siihen mies heti tokaisi pojalle"jaa, taasko sait äitis tekemään niinku haluut" mulle vielä sanoi heti perään "nuo kakarat hyppyyttää sua kun sä annat niiden tehdä niin". Mun mielestä ei kuitenkaan oo lasten tahdolle alistumista, joe menee itkevän lapsen kanssa istumaan hetkeksi sohvalle, kun pieni (2-v ) sitä pyytää ja tiedän lapsen siitä rauhoittuvan. Mies jatkuvasti haukkuu mun kasvatustaitoja - myös suoraan lapsille.

Välillä arvostelee minua siitäkin, etten suutu lapsille, mutta sitten kun suutun, suuttuu minulle siitäkin, koska minun tapani suuttua on hänen mielestään väärä. Tänä aamuna erehdyin korottamaan esikoiselle ääntä, kun mikään ei sujunut ja siitäkös sitten riemu repesi. Kun lapset olivat tarhassa, niin mies haukkui minut autossa täysin. Itku meinasi tulla, kun mies mesosi "se on s****na ihan tarpeeks hirveetä kuunnella noita muksuja, opettelisit sinä edes käyttäytymään" jne.

Onko kellään muulla ollut samanlaista? Voikohan tuo mies tuosta vielä muuttua, vai pitäisikö minun vain yrittää sopeutua paremmin?

Meillä oli täysin sama tilanne pari vuotta sitten, mies käytti jopa samoja sanoja. Tein sen virheen, että pidin suuni kiinni omista mielipiteistäni ja yritin löytää hiljaista kompromissia minun ja miehen kasvatustapojen välistä. Lopputuloksena multa meni kaikki arvovalta lasten silmissä eikä ne usko enää mitään mitä minä sanon eikä ne uskalla enää tulla minun luo aina kun tarvii lohtua. En minä kyllä ihan tällainen vanhempi halunnut olla. :'( Sitten kun oeln vihainen itselleni tästä tehdystä virheestä niin minusta on tullut vielä helpommin hermostuva ja olen omaksunu ihan liikaa miehen käytöstä. Ja silti se ei ole tyytyväinen minun kasvatustapoihin. Se saa minut usein tuntemaan itseni täydellisen tyhmäksi ja virattomaksi ihmiseksi. Ja sitten se ihmettelee, miksi olen masentunut, ja haluton tekemään mitään...

 

[Ap]

Selkeät kuviot sillai, et sä tiedät millä saat lapsesi itkun rauhoittumaan (menit viereen). Teidät siis heti miten toimia. Narsisti on itse täydellisyys. Kyllä kai se nuppiin ottaa, kun ei itse ole ehtinyt vielä ajatellakaan kun sä olet jo hoitanut asian kotiin. Mun mielestä sun ei tarvi joustaa missään enää. Ja toisaalta on ihan hyvä, et miehes sentäs sanoo, et töissä on sellaista mikä saa sen kiristymään. Eli kai se tavallaan tajuaa olevansa inhottava.

No mä menin sinne sohvalle, kun poika pyysi "sohvalle äitin kans". Sillon sitä ei miehen mukaan pitäisi tehdä, kun silloin vain taivun pojan tahtoon. Joskus on vaan pakko vähän joustaa noiden lasten kanssa, kun molemmilla on menossa joku uhmaikä. En sitten tiedä, onko se myös lapset, jotka kiristää miehen hermoja. Sillä mies oli täysin toisenlainen ennen lasten syntymistä :'(

 

[ccc]

vähän ton tyyppinen., mutta en anna sille periksi.

 

[Ap]

Tämä luvan pyytäminen on sinänsä hyvä asia, eli käytännössä teette päätökset yhdessä - esität mielestäsi järkevät vaihtoehdot, ja mies auttaa valitsemaan? Valitesemalla vaihtoehdot, ja ennustamalla miehen valintoja voit käytännössä ohjata perheen elämää..

Tapa jolla esität tämän asian viittaa siihen että tiedostat että tarvitset miehen tukea jotta arki ja lasten kasvatus toimii. Tämäkin on hyvä asia. Suosittelisin sopeutumista, mutta lisäksi sinun kannattaa selkeästi esittää omat mielipiteesi, tavalla joka pinna kireällä oleva mies ymmärtää (pieninä annoksina, rationaalisesti perusteltuina).

Ota miehen kritiikki rakentavana, ja kysy (rauhallisesti) miten mies olis hoitanut tilanteen. On varsin todennäköistä että miehesi ei yritä lannistaa sinut vain huvin vuoksi, vaan stressi ja huoli perheen toimivuudesta vaikutaa herkästi äänensävyyn. Oma turhautuminen purkautuu herkemmin vaimoon kuin lapsiin.

Esitän omat vaihtoehdot miehelle vain siksi, että tiedän hänen moittivan minun päätöstä, oli se mikä tahansa, ellen kysy häneltäkin. Omasta mielestäni olisin kyllä pätevä päättämään asioista, kuten voiko lapsille antaa jäätelön jälkiruoaksi tai ei.

Miehen kritiikkiä on vaikea ottaa rakentavana, sillä hän ihan suoraan moittii minua myös lapsille, silloin se ei tunnu kovin rakentavalta. Sitten jos pelkään miehen reaktiota ja alan änkyttää, mies suuttuu minulle. "älä ny saatana mee paniikkiin taas"

 

[Ap]

Meillä oli täysin sama tilanne pari vuotta sitten, mies käytti jopa samoja sanoja. Tein sen virheen, että pidin suuni kiinni omista mielipiteistäni ja yritin löytää hiljaista kompromissia minun ja miehen kasvatustapojen välistä. Lopputuloksena multa meni kaikki arvovalta lasten silmissä eikä ne usko enää mitään mitä minä sanon eikä ne uskalla enää tulla minun luo aina kun tarvii lohtua. En minä kyllä ihan tällainen vanhempi halunnut olla. :'( Sitten kun oeln vihainen itselleni tästä tehdystä virheestä niin minusta on tullut vielä helpommin hermostuva ja olen omaksunu ihan liikaa miehen käytöstä. Ja silti se ei ole tyytyväinen minun kasvatustapoihin. Se saa minut usein tuntemaan itseni täydellisen tyhmäksi ja virattomaksi ihmiseksi. Ja sitten se ihmettelee, miksi olen masentunut, ja haluton tekemään mitään...

Tuntui hyvältä lukea sinun tekstisi. Oli aivan kuin omasta elämästäni. Tuntuu hyvältä tietää, etten ole ainoa, jonka elämä on samalla tavalla solmussa. Halaus ja voimia sinulle <3

 

[tripod]

Sun miehes on narsisti.

Tämä narsismi on kovin trendikäs diagnosi, ja siihen törmää päivittäin näissä ketjuissa. Valitettavasti sitä käytetään nykyään kuvaamaan tyypillistä miestä, ja miehekästä käytöstä. Sanasta on lähinnä tullut feministien uusi (pelottava) lyömäase.

Parisuhteen toimivuuden kannalta miehelle pitää sallita tietty miehisyys. Nainen on perinteisesti ollut se ovelampi osapuoli joka käytännössä ohjaa sirkusta taustalta - tätä mieskin hyväksyy, kunhan saa olla edes vähän äjiä.

 

[ei käy kateeks]

JSSAP!!!

En usko, että tämä olisi ainoa mahdollisuus. Meillä kun on kaikki muuten hyvin; todella hyvin.

Kukapas sitä haluis kulissit särkee. Näyttele vain onnellista, kärsi ja alistu kun kaikki on ihan hyvin, ukko vain täysin epäkypsä.