luulin ettei näin voi ikinä käydä. en kai ollut edes ajatellut asiaa. (keskeytyksestä)

Olin 16, koulundickon jälkeen naapurin pojat päätti pitää vähän hauskaa. Alkuun olikin, mutta sit se riistäytyi käsistä, mut raiskattiin. En sitä silloin siksi ajatellut ja olin hiljaa. Mut raiskaushan se väkisin naiminen on. Tulin raskaaksi, halusin abortin. Päätös tuli ja lääkkeillä keskeytettiin. Jälkitarkastus oli 7 viikon päästä vasta. Olin edelleen raskaana. Vuodin kyllä silloin oletetun keskeytyksen aikaan, mutta sikiö ei ollut tullut pois. Kohdussa eli pienen pieni ihmisen alku. Viikkoja oli 10 kasassa. Äiti järkyttyi, minä vain itkin. isää ei mulla ollutkaan, kun hän kuoli ollessani ihan pieni. Pilleritkin mulla oli ja säin niitä. Aina siihen päivään asti.

Mulle annettiin harkinta-aikaa, anottiin uutta aborttia. Menin sinne uudelleen, katottiin ultralla, kaikki näytti olevan hyvin ja np mittakin loistava. Mulle näytetiin puolituntia vauvaa masussa ja en enää voinut ajatella, että se tapettaisiin. Äiti ei ollut samaa mieltä kanssani. Menin jo osastolle ja hoitaja toi valmistelevia lääkeeitä. Käskin äidin pois ja juttelin hoitajan kans. Kyselin kaikkea ja sanoin, että en halua tehdä aborttia, halusin pitää lapsen. Kätilökin tuli paikalle ja lääkäri. Äiti odotteli käytävällä, sillä en halunnut häntä sekaamaan asiaani. Viikkoja oli kasassa 12+. He eivät pakottaneet aborttiin, kertoivat vain totuukisa, että vauvalle on saattanut aiheutua jotain pillereistä, mutta se olisi vain muutaman prosentin mahdollisuus. Kertoivat myös sen, miten raskasta vauvan kanssa voisi olla. Siltikin halusin perääntyä ja pitää lapsen.

Äiti suuttui, ei halunnut enää minua händä. Sain paikan ensikotiin toiselle paikkakunnalle. Kävin siellä ysiluokan loppuun. Täytin siis tammikuulla 16v ja abortista peräännyin vapun tienoilla. Raskaus sujui normaalisti, usein vain seurattiin, kun oli takana mitä oli. Sain tukea, vertaistukea ja rakastuin vauvaani päivä päivältä enemmän.

Tuossa hän nyt on, 12 vuotia tyttö, täynnä varhaismurkun energiaa. Minä olen 28, naimisissa, kaikkiaan kolmen lapsen äiti. Tyttö on terve kaikesta huolimatta. Syntyi viikko LA:n jälkeen. Mitat olivat 3210g ja 49cm. Tein oikein, oikein minun kohdallani. Jälkeenpäin selvitetiin kuka kolmesta oli isä, mutta siihen se isyys jäikin sillä kohtaa. Halusin vain tietää. Tyttö peri minun punaiset hiukset ja minun pisamani, hän peri myös minun musikaalisuuteni, hän on paras lahja nuoruudesta, vaikka alku olikin kaoottinen. Hänen oli määrä syntyä ja olen kiitollinen siitä.

Heidi

 

Olin 16, koulundickon jälkeen naapurin pojat päätti pitää vähän hauskaa. Alkuun olikin, mutta sit se riistäytyi käsistä, mut raiskattiin. En sitä silloin siksi ajatellut ja olin hiljaa. Mut raiskaushan se väkisin naiminen on. Tulin raskaaksi, halusin abortin. Päätös tuli ja lääkkeillä keskeytettiin. Jälkitarkastus oli 7 viikon päästä vasta. Olin edelleen raskaana. Vuodin kyllä silloin oletetun keskeytyksen aikaan, mutta sikiö ei ollut tullut pois. Kohdussa eli pienen pieni ihmisen alku. Viikkoja oli 10 kasassa. Äiti järkyttyi, minä vain itkin. isää ei mulla ollutkaan, kun hän kuoli ollessani ihan pieni. Pilleritkin mulla oli ja säin niitä. Aina siihen päivään asti.

Mulle annettiin harkinta-aikaa, anottiin uutta aborttia. Menin sinne uudelleen, katottiin ultralla, kaikki näytti olevan hyvin ja np mittakin loistava. Mulle näytetiin puolituntia vauvaa masussa ja en enää voinut ajatella, että se tapettaisiin. Äiti ei ollut samaa mieltä kanssani. Menin jo osastolle ja hoitaja toi valmistelevia lääkeeitä. Käskin äidin pois ja juttelin hoitajan kans. Kyselin kaikkea ja sanoin, että en halua tehdä aborttia, halusin pitää lapsen. Kätilökin tuli paikalle ja lääkäri. Äiti odotteli käytävällä, sillä en halunnut häntä sekaamaan asiaani. Viikkoja oli kasassa 12+. He eivät pakottaneet aborttiin, kertoivat vain totuukisa, että vauvalle on saattanut aiheutua jotain pillereistä, mutta se olisi vain muutaman prosentin mahdollisuus. Kertoivat myös sen, miten raskasta vauvan kanssa voisi olla. Siltikin halusin perääntyä ja pitää lapsen.

Äiti suuttui, ei halunnut enää minua händä. Sain paikan ensikotiin toiselle paikkakunnalle. Kävin siellä ysiluokan loppuun. Täytin siis tammikuulla 16v ja abortista peräännyin vapun tienoilla. Raskaus sujui normaalisti, usein vain seurattiin, kun oli takana mitä oli. Sain tukea, vertaistukea ja rakastuin vauvaani päivä päivältä enemmän.

Tuossa hän nyt on, 12 vuotia tyttö, täynnä varhaismurkun energiaa. Minä olen 28, naimisissa, kaikkiaan kolmen lapsen äiti. Tyttö on terve kaikesta huolimatta. Syntyi viikko LA:n jälkeen. Mitat olivat 3210g ja 49cm. Tein oikein, oikein minun kohdallani. Jälkeenpäin selvitetiin kuka kolmesta oli isä, mutta siihen se isyys jäikin sillä kohtaa. Halusin vain tietää. Tyttö peri minun punaiset hiukset ja minun pisamani, hän peri myös minun musikaalisuuteni, hän on paras lahja nuoruudesta, vaikka alku olikin kaoottinen. Hänen oli määrä syntyä ja olen kiitollinen siitä.

Heidi

 

Olin 16, koulundickon jälkeen naapurin pojat päätti pitää vähän hauskaa. Alkuun olikin, mutta sit se riistäytyi käsistä, mut raiskattiin. En sitä silloin siksi ajatellut ja olin hiljaa. Mut raiskaushan se väkisin naiminen on. Tulin raskaaksi, halusin abortin. Päätös tuli ja lääkkeillä keskeytettiin. Jälkitarkastus oli 7 viikon päästä vasta. Olin edelleen raskaana. Vuodin kyllä silloin oletetun keskeytyksen aikaan, mutta sikiö ei ollut tullut pois. Kohdussa eli pienen pieni ihmisen alku. Viikkoja oli 10 kasassa. Äiti järkyttyi, minä vain itkin. isää ei mulla ollutkaan, kun hän kuoli ollessani ihan pieni. Pilleritkin mulla oli ja säin niitä. Aina siihen päivään asti.

Mulle annettiin harkinta-aikaa, anottiin uutta aborttia. Menin sinne uudelleen, katottiin ultralla, kaikki näytti olevan hyvin ja np mittakin loistava. Mulle näytetiin puolituntia vauvaa masussa ja en enää voinut ajatella, että se tapettaisiin. Äiti ei ollut samaa mieltä kanssani. Menin jo osastolle ja hoitaja toi valmistelevia lääkeeitä. Käskin äidin pois ja juttelin hoitajan kans. Kyselin kaikkea ja sanoin, että en halua tehdä aborttia, halusin pitää lapsen. Kätilökin tuli paikalle ja lääkäri. Äiti odotteli käytävällä, sillä en halunnut häntä sekaamaan asiaani. Viikkoja oli kasassa 12+. He eivät pakottaneet aborttiin, kertoivat vain totuukisa, että vauvalle on saattanut aiheutua jotain pillereistä, mutta se olisi vain muutaman prosentin mahdollisuus. Kertoivat myös sen, miten raskasta vauvan kanssa voisi olla. Siltikin halusin perääntyä ja pitää lapsen.

Äiti suuttui, ei halunnut enää minua händä. Sain paikan ensikotiin toiselle paikkakunnalle. Kävin siellä ysiluokan loppuun. Täytin siis tammikuulla 16v ja abortista peräännyin vapun tienoilla. Raskaus sujui normaalisti, usein vain seurattiin, kun oli takana mitä oli. Sain tukea, vertaistukea ja rakastuin vauvaani päivä päivältä enemmän.

Tuossa hän nyt on, 12 vuotia tyttö, täynnä varhaismurkun energiaa. Minä olen 28, naimisissa, kaikkiaan kolmen lapsen äiti. Tyttö on terve kaikesta huolimatta. Syntyi viikko LA:n jälkeen. Mitat olivat 3210g ja 49cm. Tein oikein, oikein minun kohdallani. Jälkeenpäin selvitetiin kuka kolmesta oli isä, mutta siihen se isyys jäikin sillä kohtaa. Halusin vain tietää. Tyttö peri minun punaiset hiukset ja minun pisamani, hän peri myös minun musikaalisuuteni, hän on paras lahja nuoruudesta, vaikka alku olikin kaoottinen. Hänen oli määrä syntyä ja olen kiitollinen siitä.

Heidi

Vau! Olet aivan järjettömän rohkea! :heart:

 

Abortin vastustajat, mitä olette mieltä seuraavasta tilanteesta:
Ystäväni oli raskaana ja sai rv 10 tietää, että sikiöltä puuttuu täysin aivot. Keskeytys toteutettiin seuraavalla viikolla, koska jokainen varmasti ymmärtää, ettei aivoton sikiö voi elää kovinkaan pitkälle. Pitäisikö tällaisessa tilanteessa teidän mielestänne odottaa sikiön luonnollista kuolemaa, vaikka tiedetään, että mitään mahdollisuuksia ei ole? Miltä teistä tuntuisi odottaa sikiön kuolemaa kun se väistämättä on edessä?

kerronpa erään tilanteen tosielämästä. Ystäväni odotti lasta. Lapsi oli monivammainen, hyvin pahasti ja ennuste ettei ehkä elää kauaa syntymän jälkeen. Ystävä uskossa. Pyysi kaikki ihmisiä suurin piirtein keitä tapasi, rukoilemaan asian puolesta. ja...kävi niin, että lapsi syntyi täysin terveenä. Eli ihmeitäkin tapahtuu. Tuossa aivoasiassakaan en menisi tekenmään aborttia.

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

 

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Älä välitä. Voimia!

 

Olin 16, koulundickon jälkeen naapurin pojat päätti pitää vähän hauskaa. Alkuun olikin, mutta sit se riistäytyi käsistä, mut raiskattiin. En sitä silloin siksi ajatellut ja olin hiljaa. Mut raiskaushan se väkisin naiminen on. Tulin raskaaksi, halusin abortin. Päätös tuli ja lääkkeillä keskeytettiin. Jälkitarkastus oli 7 viikon päästä vasta. Olin edelleen raskaana. Vuodin kyllä silloin oletetun keskeytyksen aikaan, mutta sikiö ei ollut tullut pois. Kohdussa eli pienen pieni ihmisen alku. Viikkoja oli 10 kasassa. Äiti järkyttyi, minä vain itkin. isää ei mulla ollutkaan, kun hän kuoli ollessani ihan pieni. Pilleritkin mulla oli ja säin niitä. Aina siihen päivään asti.

Mulle annettiin harkinta-aikaa, anottiin uutta aborttia. Menin sinne uudelleen, katottiin ultralla, kaikki näytti olevan hyvin ja np mittakin loistava. Mulle näytetiin puolituntia vauvaa masussa ja en enää voinut ajatella, että se tapettaisiin. Äiti ei ollut samaa mieltä kanssani. Menin jo osastolle ja hoitaja toi valmistelevia lääkeeitä. Käskin äidin pois ja juttelin hoitajan kans. Kyselin kaikkea ja sanoin, että en halua tehdä aborttia, halusin pitää lapsen. Kätilökin tuli paikalle ja lääkäri. Äiti odotteli käytävällä, sillä en halunnut häntä sekaamaan asiaani. Viikkoja oli kasassa 12+. He eivät pakottaneet aborttiin, kertoivat vain totuukisa, että vauvalle on saattanut aiheutua jotain pillereistä, mutta se olisi vain muutaman prosentin mahdollisuus. Kertoivat myös sen, miten raskasta vauvan kanssa voisi olla. Siltikin halusin perääntyä ja pitää lapsen.

Äiti suuttui, ei halunnut enää minua händä. Sain paikan ensikotiin toiselle paikkakunnalle. Kävin siellä ysiluokan loppuun. Täytin siis tammikuulla 16v ja abortista peräännyin vapun tienoilla. Raskaus sujui normaalisti, usein vain seurattiin, kun oli takana mitä oli. Sain tukea, vertaistukea ja rakastuin vauvaani päivä päivältä enemmän.

Tuossa hän nyt on, 12 vuotia tyttö, täynnä varhaismurkun energiaa. Minä olen 28, naimisissa, kaikkiaan kolmen lapsen äiti. Tyttö on terve kaikesta huolimatta. Syntyi viikko LA:n jälkeen. Mitat olivat 3210g ja 49cm. Tein oikein, oikein minun kohdallani. Jälkeenpäin selvitetiin kuka kolmesta oli isä, mutta siihen se isyys jäikin sillä kohtaa. Halusin vain tietää. Tyttö peri minun punaiset hiukset ja minun pisamani, hän peri myös minun musikaalisuuteni, hän on paras lahja nuoruudesta, vaikka alku olikin kaoottinen. Hänen oli määrä syntyä ja olen kiitollinen siitä.

Heidi

ihana kun kerroit. Itselläni taas taustalla nuorella iällä raskaus. Opinnot kesken. Lääkäri sanoi kun menin tekemään tk:een raskaustestiä, ettei vielä kannata varmaan mitään lapsia hankkia, kun opinnot kesken ja olet noin nuorikin. Olimme kuitenkiin koittaneet saada lasta jo 2v!! Nyt tyttö 11v, ja juuri eilen hän kyseli abortista ja sanoi että kuinka kukaan voi tehdä aborttia. Ehkä kerron joskus myöhemmin kun hän on vanhempi, tämän tarinan hänen elämänsä alusta, kuinka lääkäri suhtautui.

 

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Älä välitä. Voimia!

Ei saisi välittääkkään. Potuttaa vain ihmiset, jotka eivät voi katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä.

 

Abortin vastustajat, mitä olette mieltä seuraavasta tilanteesta:
Ystäväni oli raskaana ja sai rv 10 tietää, että sikiöltä puuttuu täysin aivot. Keskeytys toteutettiin seuraavalla viikolla, koska jokainen varmasti ymmärtää, ettei aivoton sikiö voi elää kovinkaan pitkälle. Pitäisikö tällaisessa tilanteessa teidän mielestänne odottaa sikiön luonnollista kuolemaa, vaikka tiedetään, että mitään mahdollisuuksia ei ole? Miltä teistä tuntuisi odottaa sikiön kuolemaa kun se väistämättä on edessä?

kerronpa erään tilanteen tosielämästä. Ystäväni odotti lasta. Lapsi oli monivammainen, hyvin pahasti ja ennuste ettei ehkä elää kauaa syntymän jälkeen. Ystävä uskossa. Pyysi kaikki ihmisiä suurin piirtein keitä tapasi, rukoilemaan asian puolesta. ja...kävi niin, että lapsi syntyi täysin terveenä. Eli ihmeitäkin tapahtuu. Tuossa aivoasiassakaan en menisi tekenmään aborttia.

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

otan osaa.

 

Abortin vastustajat, mitä olette mieltä seuraavasta tilanteesta:
Ystäväni oli raskaana ja sai rv 10 tietää, että sikiöltä puuttuu täysin aivot. Keskeytys toteutettiin seuraavalla viikolla, koska jokainen varmasti ymmärtää, ettei aivoton sikiö voi elää kovinkaan pitkälle. Pitäisikö tällaisessa tilanteessa teidän mielestänne odottaa sikiön luonnollista kuolemaa, vaikka tiedetään, että mitään mahdollisuuksia ei ole? Miltä teistä tuntuisi odottaa sikiön kuolemaa kun se väistämättä on edessä?

kerronpa erään tilanteen tosielämästä. Ystäväni odotti lasta. Lapsi oli monivammainen, hyvin pahasti ja ennuste ettei ehkä elää kauaa syntymän jälkeen. Ystävä uskossa. Pyysi kaikki ihmisiä suurin piirtein keitä tapasi, rukoilemaan asian puolesta. ja...kävi niin, että lapsi syntyi täysin terveenä. Eli ihmeitäkin tapahtuu. Tuossa aivoasiassakaan en menisi tekenmään aborttia.

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Eihän kaikkiin meidän rukouksiin vastatakkaan; mutta edellinen oli varmaanki esimerkki siitä että myös niitä ihmeitä tapahtuu; ja papin jos kenen, pitäs se tietää.

 

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Älä välitä tuollaisesta ollenkaan. Se, että joku ei parane, ei ole kenenkään syy. Varmasti olitte rukoilleet jo ennenkuin vammoista edes tiedettiin. Joskus vaan asiat menee ikävällä tavalla, se on tätä elämää.

Minusta teitte ihan oikein asian suhteen. Varmasti jos olisi ollut tarkoitus odottaa ihmettä, jumala olisi sen tehnyt tiettäväksi. Ei jumala aseta ansoja ihmisille.

 

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Älä välitä. Voimia!

Ei saisi välittääkkään. Potuttaa vain ihmiset, jotka eivät voi katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä.

Eli jos joku rukoilee, hän ei hyväksy totuutta? Minkäs kirkon pappi sun ukkos onkaan?

 

Abortin vastustajat, mitä olette mieltä seuraavasta tilanteesta:
Ystäväni oli raskaana ja sai rv 10 tietää, että sikiöltä puuttuu täysin aivot. Keskeytys toteutettiin seuraavalla viikolla, koska jokainen varmasti ymmärtää, ettei aivoton sikiö voi elää kovinkaan pitkälle. Pitäisikö tällaisessa tilanteessa teidän mielestänne odottaa sikiön luonnollista kuolemaa, vaikka tiedetään, että mitään mahdollisuuksia ei ole? Miltä teistä tuntuisi odottaa sikiön kuolemaa kun se väistämättä on edessä?

kerronpa erään tilanteen tosielämästä. Ystäväni odotti lasta. Lapsi oli monivammainen, hyvin pahasti ja ennuste ettei ehkä elää kauaa syntymän jälkeen. Ystävä uskossa. Pyysi kaikki ihmisiä suurin piirtein keitä tapasi, rukoilemaan asian puolesta. ja...kävi niin, että lapsi syntyi täysin terveenä. Eli ihmeitäkin tapahtuu. Tuossa aivoasiassakaan en menisi tekenmään aborttia.

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

otan osaa.

vielä...tarkoitus on tuoda toistakin näkökulmaa, ei alkaa fanaattiseksi. Vai enkö saa kertoa siitä, mitä on tapahtunut? Teille on tullut todella surullinen asia eteen, enkä voi todellakaan kuin pahoitella.

 

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Älä välitä. Voimia!

Ei saisi välittääkkään. Potuttaa vain ihmiset, jotka eivät voi katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä.

Eli jos joku rukoilee, hän ei hyväksy totuutta? Minkäs kirkon pappi sun ukkos onkaan?

Hei lopetappas. Nyt menee todella jo yli tuommonen. |O

 

se on totta, että ovat todella vaikeita juttuja, mutta kuitenkin uskon, että Jumala tekee edelleen ihmeitä. Kaikki eivät parane, ja se on ikävää, mutta koen, että abortin tekeminen on väärin. Surullista ystävällesi. Toisaalta tuo rukous, olen huomannut, vaikuttaa laajasti: omaan asenteeseen ja tilanteisiin. Toivottavasti ystäväsi on saanut lapsen.

En tiedä onko hänellä nykyisin lapsia.
En itsekään koe, että abortti on mikään kauhean kaunis asia/hyvä asia mutta ymmärrän kuitenkin sen tehneitä. Paitsi sen voin sanoa, etten ymmärrä, jos niitä tehdään jatkuvasti ja tahallaan jätetään jatkuvasti ehkäisy pois. Joku raja. Mutta virheitä teemme kaikki ja joskus abortti voi olla paras/parhain vaihtoehto. Sen tehneet saavat vain aivan liian vähän tukea..onhan abortti kuitenkin todella raskas juttu sen tekijälle, yleensä. Ja monet masentuu tai menee jopa psykoosiin.

 

En pysty sanoon muuta kun että jos tää tapahtuisi mulle niin hajoisin ihan täysin. :'(

 

Ehkä kerron joskus myöhemmin kun hän on vanhempi, tämän tarinan hänen elämänsä alusta, kuinka lääkäri suhtautui.

Elä nyt sitä lapsellesi kerro =/

 

se on totta, että ovat todella vaikeita juttuja, mutta kuitenkin uskon, että Jumala tekee edelleen ihmeitä. Kaikki eivät parane, ja se on ikävää, mutta koen, että abortin tekeminen on väärin. Surullista ystävällesi. Toisaalta tuo rukous, olen huomannut, vaikuttaa laajasti: omaan asenteeseen ja tilanteisiin. Toivottavasti ystäväsi on saanut lapsen.

En tiedä onko hänellä nykyisin lapsia.
En itsekään koe, että abortti on mikään kauhean kaunis asia/hyvä asia mutta ymmärrän kuitenkin sen tehneitä. Paitsi sen voin sanoa, etten ymmärrä, jos niitä tehdään jatkuvasti ja tahallaan jätetään jatkuvasti ehkäisy pois. Joku raja. Mutta virheitä teemme kaikki ja joskus abortti voi olla paras/parhain vaihtoehto. Sen tehneet saavat vain aivan liian vähän tukea..onhan abortti kuitenkin todella raskas juttu sen tekijälle, yleensä. Ja monet masentuu tai menee jopa psykoosiin.

se on totta, ja jopa vanhaiskodeissa näkee vanhoja naisia jotka katuvat joskus aiemmin tehtyä aborttiaan syvästi. Siksikin abortteja tulisi välttää, naisten takia jo. Saati sitten sikiölle aiheutettu suunnaton kärsimys, ennen kuin he pääsevät taivaan kotiin.

 

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Älä välitä. Voimia!

Ei saisi välittääkkään. Potuttaa vain ihmiset, jotka eivät voi katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä.

Eli jos joku rukoilee, hän ei hyväksy totuutta? Minkäs kirkon pappi sun ukkos onkaan?

Hei lopetappas. Nyt menee todella jo yli tuommonen. |O

No niin menee. Mitä tekemistä muten mun miehen pappiudella on mun ajatusten kans. Mies haluaa uskoa ihmeisiin ja tapahtuuhan niitäkin, mutta onko mun ajateltava täysin samoin. Minä en ole pappi, uskossa kylläkin. Ihan on mies luterialisen seurakunnan pappi enkä hänen mielipiteitään tänne ole kirjoittanut.

 

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Älä välitä. Voimia!

Ei saisi välittääkkään. Potuttaa vain ihmiset, jotka eivät voi katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä.

Eli jos joku rukoilee, hän ei hyväksy totuutta? Minkäs kirkon pappi sun ukkos onkaan?

Hei lopetappas. Nyt menee todella jo yli tuommonen. |O

Ei mee yli, eikä sun tartte tulla huutamaan, tahdon tietää miksi pappi ei usko rukouksen voimaan tai siihen että ei me kaikkea saada mitä pyydetään

 

Ei mee yli, eikä sun tartte tulla huutamaan, tahdon tietää miksi pappi ei usko rukouksen voimaan tai siihen että ei me kaikkea saada mitä pyydetään

Kyllähän nyt pappikin on ihminen ja raamattunsa lukenut, eikä oleta, että "kaikki saadaan mitä pyydetään". Eihän papit+uskonnot sellaista opeta.

 

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Älä välitä. Voimia!

Ei saisi välittääkkään. Potuttaa vain ihmiset, jotka eivät voi katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä.

Eli jos joku rukoilee, hän ei hyväksy totuutta? Minkäs kirkon pappi sun ukkos onkaan?

Tuolla kirjoituksellani ei ole mitään tekemistä mieheni ajatusten kanssa. Ne olivat Minun ajatuksiani. Tietysti hän uskoo rukouksen voimaan, mutta tietää myös sen, että ei sillä rukouksen voimalla päätä saatu kasvamaan. Siinä tuli jo lääketiede sen verran pahasti vastaan. Tarkoitin tuolla totuuden uskomisella sitä, että jos lääkärit vakuuttavat, että pään kasvaminen ei ole mahdollista, niin se kans on niin. Ei siinä enää silloin rukoukset auttaneet, vaikka mitä olis tehnyt. Luterilaisen kirkon pappi, hyvä isä ja hyvä mies. Rukoiltiin kyllä pienen puolesta, haudattiin, rukoiltiin jaksamista kestää tämä asia. Ei ole pakko ymmärtää, parjatkaa vain.

 

Ei mee yli, eikä sun tartte tulla huutamaan, tahdon tietää miksi pappi ei usko rukouksen voimaan tai siihen että ei me kaikkea saada mitä pyydetään

Ei rukous ole mikään toivomusautomaatti.
Uskoisin, että Jumala voi antaa tuollaisen kokemuksen, vaikka se onkin hyvin ikävä ja surullinen, ihan vaan, jotta ihminen saisi perspektiiviä ja ymmärrystä.

Kaikenlaiset vastoinkäymiset avaa ihmisen silmiä. Kun on itsekin kokenut jotain vaikeaa, osaa asettua toisen ihmisen tilanteeseen paremmin.

 

Anna-Leena ja Heidi, kiitos koskettavista kertomuksistanne!

 

Ei mee yli, eikä sun tartte tulla huutamaan, tahdon tietää miksi pappi ei usko rukouksen voimaan tai siihen että ei me kaikkea saada mitä pyydetään

Ei rukous ole mikään toivomusautomaatti.
Uskoisin, että Jumala voi antaa tuollaisen kokemuksen, vaikka se onkin hyvin ikävä ja surullinen, ihan vaan, jotta ihminen saisi perspektiiviä ja ymmärrystä.

Kaikenlaiset vastoinkäymiset avaa ihmisen silmiä. Kun on itsekin kokenut jotain vaikeaa, osaa asettua toisen ihmisen tilanteeseen paremmin.

No yleensä ihmiset tietää että ei ole toivomusautomaatti.Joillekkin Jumala tekee ihmeitä, mutta samassa asiassa ei toisille, sitä' se on

 

Menee fanaattiseksi. Meidän lapsella ei ollut aivoja, ei kallonluota, ei silmiä, ei nenää, ei luun luuta päässä. hän syntyi rv 18, jäsenet paikallaan, hieman epämuodotuneet sormet, päätä ei laisinkaan, vain pieni tynkä niskarangan kohdalla. Voin vaikka vannoa, että rukouksen voimallakaan ei meidän pojalle olisi päätä saatu kasvamaan. Tuntuu pahalta sanasi, vaikka rukoillut olen minäkin eläissäni, samoin mieheni, joka on pappi. Ei hänkään rukouksillaan lastamme saanut paranemaan.

Älä välitä. Voimia!

Ei saisi välittääkkään. Potuttaa vain ihmiset, jotka eivät voi katsoa totuutta silmiin ja hyväksyä.

Eli jos joku rukoilee, hän ei hyväksy totuutta? Minkäs kirkon pappi sun ukkos onkaan?

Tuolla kirjoituksellani ei ole mitään tekemistä mieheni ajatusten kanssa. Ne olivat Minun ajatuksiani. Tietysti hän uskoo rukouksen voimaan, mutta tietää myös sen, että ei sillä rukouksen voimalla päätä saatu kasvamaan. Siinä tuli jo lääketiede sen verran pahasti vastaan. Tarkoitin tuolla totuuden uskomisella sitä, että jos lääkärit vakuuttavat, että pään kasvaminen ei ole mahdollista, niin se kans on niin. Ei siinä enää silloin rukoukset auttaneet, vaikka mitä olis tehnyt. Luterilaisen kirkon pappi, hyvä isä ja hyvä mies. Rukoiltiin kyllä pienen puolesta, haudattiin, rukoiltiin jaksamista kestää tämä asia. Ei ole pakko ymmärtää, parjatkaa vain.

mun pitää nyt pikkuisen kyllä tätä jatkaa. Oletko kuullut Floridan herätyksestä? Viimeisimpien tietojen mukaan 38 ihmistä on noussut kuolleista. Omasta elämästäni sanon että tyttärelläni oli hyvin vaikea epämuodostuma, jolle ei voinut tehdä mitään! Mutta rukouksessa hän parani ja on nyt täysin terve! En kyllä aseta Jumalalle mitään ehtoja, että "nyt tulee lääketiede vastaan.." tms, vaan Jumala voi parantaa minkä vain. Mutta kaikki eivät kuitenkaan parane, herää kuolleista jne jostain syystä. Mutta toisaalta Jeesus meitä Raamatussa moittii epäuskosta. En tässä teidän tapauksessanne puhu välttämättä siitä. En vain pidä siitä, että Jumalan toimintavaltaa aletaan rajaamaan. Ja huom, en halua parjata, vaan keskustella.