Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet

Hienoja uutisia Johkunen, kiva että pienet voi hyvin!
Täällä vuotelee vielä, kipua ei ole, turvotusta mahalla jonkin verran..en ole nyt syöksynyt lääkäriin kun haluaisin torstaina mun tutulle lääkärille. Meen kyllä mehiläiseen gynelle jos jotain huononee. Jotenkin vaan ajattelee että keskenmenoa en voi mitenkään estää..ja kohdunulkoisesta ainakin kuvittelen tulevan kovat kivut.

 

Täällä onkin ollut jokseensakin vilkasta keskustelua, kun yleensä ei juuri kukaan käy kuulumisia kertomassa. Kiva niin!

Iitu Mikä mahtaa olla tilanne? Toivottavasti kaikki hyvin.

Aurora Sinullakin jo 20+, kyllä aika menee nopeaan. Ennen plussaa seurailin tätäkin palstaa. Kiva, että olette saaneet hankintoja tehdyksi. Kaikkea muuta haalin, mutta vaatteita en uskalla yhtään ostaa, sillä haluan sen sukupuolen tietää ennen shoppailuja.

amv Voihan kurjuus tuota raskausdiabetestä. Pelkään sitä itsekin, vaikka aikaisemmin ei ole ollut, mutta nyt on riskitekijöitä niin että varmalla tulee

johkunen Ihanat kuulumiset ultrasta . Täällä on sitten ensiviikolla sama edessä. Aika isoja jo tai siis minusta tuollainen 5+ cm on jo aika paljon. Eihän se ihme ole jos tätä ei piilossa kauan saa pidettyä. Sinun ei kannata olla huolissasi vauvojen kasvusta suhteessa omaan painoosi/hyvinvointiisi. Vauvat kasvaa aina ja ottaa kaiken tarvitsemansa äidiltä. Äiti on se joka ilman jää eli jos raudat ja vitamiinit ja ravinto uhkaa loppua niin ne loppuu äidiltä ei vauvoilta. Oli varmasti aivan upeaa nähdä heidät yhdessä jo niin selkeinä vauvan alkuina.

Täällä vaan nyt sitten odotellaan ensi viikon ultraa. Olot on tosiaan hieman paremmat, mutta välillä on vieläkin huonompia päiviä. Riippuu niin syömisistäkin, että miten päivä menee. Vaikeaa on vain se kun mikään ei oikein maistu eli hieman pakko syömistä tämä on, kun jos ei syö niin tulee huono olo.

Tauku

 

Vuotelee edelleen, välillä vähemmän ja välillä enemmän,öisin ei vuoda. Kipuja ei ole, kenties siis raskausaines on poistunut. On jo niin menettänyt olo. Fiilikset aika järkyn huonot. Huomenna sitten ultrassa lopullinen tuomio.

 

Tsemppiä Iitu tähän päivään hirmuisesti, ei voi muuta nyt sanoa :hug:

 

Ultrassa kohtu tyhjä, oliko sitten kemiallinen raskaus vai keskenmeno, mutta mitään siellä ei enää ollut...olo on ihan yhtä tyhjä.

 

Voi itku :hug:
Tietysti hyvä että jotain tapahtui, muttei se nyt varmaankaan helpota.
Toivottavasti tulet tänne pian takaisin!

 

Iitu olen todella pahoillani! :'( Jaksamista ja toivottavasti tulet pian takaisin tällepuolelle! :hug:

 

Iitu, oon niin pahoillani vuoksesi. Voimia jatkoon.

 

Iitu, otan osaa suruusi. Voimia sinulle.

Vaikka olenkin jo rv 34 ei pelko ja epäusko ole vieläkään hellittänyt. En voi uskoa, että meille tulee elävä vauva ennenkuin sen omin silmin näen. En ole oikein mitään hankintojakaan uskaltanut tehdä.

 

Halaus ja voimia vielä tännekin puolelle Iitulle :hug:



Maija, mulla ihan sama. Välillä sanon jollekin, joka onnittelee raskaudesta (nyt kun sen alkaa pikku hiljaa huomata, muuten en hirveästi asiasta pidä ääntä), että no, onnittele sitten, jos/kun vauva on syntynyt....


Aurinkoista alkavaa viikkoa ja voikaa hyvin!

amv (29+1)

P.S. On niin outoa, esikoisesta olin tässä vaiheessa joutunut sairaalaan ja tyttö syntyi tästä 2,5 viikon päästä. Toivon niin kovin, että tällä kertaa raskaus menisi pidemmälle. Ja tietysti, että kaikki muukin sujuisi hyvin. Pari kohtukuolemaa on tuttujen keskuudessa ollut Toinen tänä keväänä Onneksi mulle tulee yliopistolliseen sairaalaan kontrolleja, niin se vähän rauhoittaa mieltä.

 

Ja johkuselle onnea, että ultrassa molemmilla pienillä oli kaikki hyvin! Älä tosiaan murehdi, saavatko pienet tarpeeksi ravintoa; kyllä saavat! Niin se kuulemma mene, kuten Tauku kirjoitti. Ja ajattele, kuinka pieniäkin he ovat, eiväthän he paljon ravintoa vielä tarvitse

 

Iitulle vielä kerran voimia toivotan jatkoon. Olen ymmärtänyt, että teillä kuitenkin pakkasessa vielä blastoja. Uskon, että se tuo helpotusta vielä tälle tielle. Tuo on niin kurjaa kun annetaan ja sitten otetaan. Mielummin minusta ainakin se nega heti lähdössä.

Omassa navassa ihania uutisia: Tänään oli nt-ultra ja siellä hän oli niin eläväisenä, että ultraajalla oli vaikea saada kuvia. Totesi kuitenkin että hyvä niin että liikkuu, koska se on merkki siitä, että kaikki on hyvin. Vastasi viikkoja ja turvotus oli 1,6mm. Kaikki muukin oli paikallaan ja aivoissa jopa näkyi lohkot. Kyllä siinä kyynel alkoi vierimään kun häntä katselin. Kokoa 5,9. Mies ei ikävä kyllä päässyt mukaan ja kerroin heti kyllä hänelle miten paljosta jäi paitsi. Rakenneultraan onneksi pääsee, kun se on kesälomallamme.

Toivottavasti amvn vauva vielä malttaa odotella, mutta ymmärrän että jännittää kun samat viikot lähestyy.

Ihanat helteet tulleet ja kukkiakin on päässyt istuttamaan. Oletteko kukaan hankkineet mitään vauvalle tai tietysti olette, mutta vauvantarvike friikkinä kuulisin mielelläni että mitä. Itselle tuli nyt mieleen että taidan jonkun potkarin mennä päräyttää ostaen ihan tämän päivän uutisten kunniaksi

Tauku (12+1)

 

Upea juttu, Tauku! On ilo lukea mukavia kuulumisia välillä Ja muuten, kiitos!

Mä kävin vihdoin tänään ekassa MRSA-kokeessa (jouduin jo kerran perumaan ajat). Se on siis sairaalabakteerikoe, ja otetaan, koska olen ollut sairaalahoidossa/toimenpiteessä ulkomailla, siis alkionsiirrossa Virossa. Kannattaa minusta mainita neuvolassa, että on ollut toimenpiteessä ulkomailla, vaikkei kertoisi, missä toimenpiteessä. Koe otetaan kahtena eri päivänä ja niin, että pumpulipuikoilla otetaan näytteet nenästä,nielusta, kainaloista ja nivustaipeista sekä välilihasta ja peräaukon suulta. Ainoa ei kiva juttu on toi viimenen. Mun piti ottaa tänään lapsi mukaan ja pyllistää just häneen päin, ja tyttöhän sai kunnon naurut siitä

Sain muuten viime pe sokerimittarin ja sen mukaan sokeriarvot on olleet tosi hyvät. Mua tuo radi ei stressaa yhtään. Keliaakikkona oon muutenkin tottunut miettimään, mitä suuhuni laitan, ja jos arvot pysyy noin hyvinä, niin eipä se sit vaikuta vauvaan. Enemmän mua tietenkin huolettaa vauvan laajentunut munuainen ja tietty se, mistä jo edellisessä viestissä kirjoitin, että jotain pahaa tapahtuu. Onneksi kesän saapuminen ja aurinko saa ajattelemaan positiivisesti!

Maija, kunhan jaksan ja ehdin, niin kirjottelen sulle lapselle/muille kertomisesta meidän kohdalla.


amv

 

Onnea Tauku hyvistä ultrakuulumisista Mulle ainakin tuli taas vähän konkreettisemmaksi tämä tilanne ultran jälkeen!
Mä tilasin 2 sitteriä kun oli "hyvässä kanta-asiakastarjouksessa", muuta ei olla vielä hankittu mutta paljon on katsottu ja tiedetään että saadaan 2 pinnasänkyä ja hoitopöytä läheltä. Perjantaina käytiin kärrykaupassa ja kyllä se käynti vahvisti täysin sen, mitkä rattaat meille tulee! Siellä kun oltiin reilu tunti ja kuunneltiin ihmeissään juttua rattaista, kaukaloista, telakoista tms. niin puolessa välissä meinasi taas heittää vintti ihan pimeäksi ja piti käydä kyykkyyn ettei pökrää! Se myyjämies oli ihan kartalla ja haki heti tuolin ja keksiä millä saa verensokerit ylös, vähän koomista! Mutta nää pyöryttämiset on nyt ne joita tulee aika-ajoin.

amv hyvä että säkin sait hyviä kuulumisia ja että olo on ihan rento siellä
Toivottavasti vauva pysyy vielä sisällä ja kerää vähän lisää painoa!

).( tänne ei muuten kummempia, huomenna neuvolalääkäri, joten katsotaan mitä siellä sitten tapahtuu

 

Tulin tänne nostelemaa tätä ketjua

Johkunen Kerro neuvolalääkäri kuulumisia? Onko alhainen verenpaine syynä tuohon pyörryttämiseen?

amw Olisi tosiaan kiva kuulla, kun teillä jo kokemusta niin tuosta tämän asia kertomisesta niin muille kuin lapsellekin.

Verenpaine mittari tuli postissa ja heti kokeilin sitä. Paineet oli ihan hyvät, joten silloin neuvolassa kun olivat hieman koholla niin johtui todellakin siis tuosta pahasta olosta niin kuin hoitaja veikkasikin.

Pahaolo on nyt onneksi pysynyt aika hyvin poissa ja vain yksi huonompi päivä ollut viikon aikana. Jippii!

Ens la on sitten ylppäri juhlia ja ei todellakaan ole tarkoitus paljastua, joten täytyy alkaa testailemaan vaatteita joissa ei masu näkyisi. Viikonloppuna shortseissa ja topissa näkyi kyllä tosi hyvin siis varsinkin sivusta jos katsoo. Tyttö muuten sanoi viime viikolla, että äiti sulla on iso massu...IIIIIIK! Totesin vaan että ai onko, mutta ei tuon ikäinen sitä sitten sen enempää jää onneksi miettimään.

Saataisiinpa lisää porukkaa tänne kirjoittelemaan. Itse en oikein osaa muualle kirjoitella ja täällä niin hipi hiljaista

Tauku (13+0)

 

Mua meinaa työviikoilla väsymys painaa (en saa öisin kunnolla nukuttua) joten en jaksa niin kovasti kirjoitella. Viikonloppuisin sitten saa hyvin nukuttua ja paljon kaikkea puuhaa riittää sitten sinne...

Tauku neuvolalääkäri kyseli kuulumisia, mittasi verenpaineen ja painon, teki ala-tarkistuksen ja kuunteli sydänäänet. Verenpaine oli tosiaan 67/97 eli matala, joten osa pyörryttämisistä johtuu varmasti siitä ja nyt kun oli hellettä, niin lääkäri käski lepäämään ja juomaan paljon ettei liikaa rasitu. Paino oli myös noussut pari kiloa, mutta osa johtunee varmaan helteen aiheuttamasta turvotuksesta, mutta suunta kuitenkin ylöspäin niin kuin pitääkin! Sydänäänet hän sai kuulumaan molemmilta vaikka ei ollut aikaisemmin kaksosista kuunnellut

Mites sulla Tauku, milloin on seuraava kontrolli jossakin?
Tää oli tällanen pikanen, nyt täytyy lähteä syömään...

 

Heissan!

Mulla tuli tuosta painonnoususta mieleen, että mulla ei ollut viime neuvolakäynnin jälkeen eli noin kolmeen viikkoon noussut paino yhtään, mutta terveydenhoitaja ei kommentoinut sitä mitenkään, vaikka mun lähtöpainolla ja sen raskauden aikaisen painokäyrän mukaan saisikin nousta reippaammin. Onneksi ei sanonut mitään. Mun kaverille samassa nlassa viime vuonna toinen terkka oli valittanut aluksi, kun ei kaverin paino ollut noussut, ja sit kun oli yhtäkkiä noussut, niin sit tuli taas valitusta Pääasiahan on, että vauva/t kasvaa. Mulla oli ainakin sf-mitta eli häpyluu-kohdun korkein kohta -mitta kasvanut tasaisesti käyrällä. Kyllä se paino alkaa sullakin nousta, johkunen Ihmettelen, missä se oma 7-8 kg raskauskiloa on, kun en tunne olevani turvoksissa, vain maha on kasvanut (ja "kaikki" sanoo, et se on viikkoihin nähden pieni), vauva painaa noin 1,5 kg + lapsivesi ja istukka, jotka nyt ei voi monta kiloa painaa (ehkä 2 kg?).

Olipas muuten kiva, että lääkärisi sai molempien vauvojen sydänäänet kuulumaan :heart::heart:

Tauku, toivottavasti sua ei enää huono olo vaivaisi! Minkäs ikäinen sun tyttösi muuten on?


Hyviä vointeja!

amv (30+5)

 

Pakko pelastaa meidät toiselta sivulta pois

amv Tyttö on kahdeksan vuotias ja toisinaan mulkoilee mun vatsaa, mutta ei hän enää usko pikku sisarukseen niin siksi ei varmaan suoraan mitään kysy.

Kerro jos vaan jaksat/viitsit niin hieman siitä miten olette tytöllenne tästä alkio asiasta puhuneet? Olisin kovin kiitollinen kaikesta tiedosta.

Juu tuntuu nyt että huono olo on voitettu JIPPIIIII!

Painonnoususta: Viimeksi oisko kaksi viikkoa sitten olin tullut reilu kilo alaspäin. Olin niin onnellinen, mutta silloin olin juuri tehnyt edellisenä päivänä 10km kävelylenkin ja pahaolo oli niin hirvee että en ollut kyllä oikein mitään syönytkään. Nyt sitten en meinaa taas uskaltaa vaakaan. Mulla kun on projektina että ei yhtään lisäkiloa. Laihtumaan en varmaan pysty, mutta riittää jos pysyn samassa.

Johkunen Täällä meidän kaupungissa ei ole mitään tietoa siitä että koska on neuvolalääkäri siis täällä on kaikki niin minimissä, että asiasta ei edes puhuttu. Seuraava neuvola aika on juhannuksen jälkeisenä maanantaina ja nyt "oma tätsä" paikalla joka oli siis kuopuksen kanssa myös.

Harmi tuo, että nukut huonosti...ei ole kivaa

Arvasin, että sinulla on matala verenpaine kun itselläni on aina ollut ja se kyllä laittaa huimaamaan niin helposti.

Näkyykö massua vielä yhtään sinulla?

Selvisin viikonlopun juhlista kunnialla tai siis varmaan katsoivat säälivästi että tuokin se vaan paisuu eikä mitään holttia ole kun ei laihduta...ei nyt kukaan kehtaa tästä vatsasta kysyä mitään sillä voisin hyvin olla vaan "hyvin syönyt". Niin ja sitten tosiaan tämä ikä tekee sen että ei kukaan osaa ajatella asiaa. Varmaan jos olisin nuorempi niin joku olisi saattanut jotain kysyäkin.

Huomenna sitten päästään taas eteenpäin viikoissa 14+0

Tauku

 

Heipä hei mammat!
Lueskelin nyt tän ketjun läpi, ja totesin hyvinkin kuuluvani joukkoon... Hyvin vähän olen hehkuttanut raskautta missään, sillä vasta nyt alan olla siinä uskossa, että meille oikeasti tulee lapsia. Raskausviikko 31+0 tänään, ja mukana kulkevat tyty ja poju. Lahjamunasolut tuntemattomalta luovuttajalta Belgiassa.
Alussa oli kans kovat vuodot, noin pari kuukautta istutuksesta, ja olin varma, että ainakin toinen meni kesken, mutta ihme ja kumma ultrassa näkyivät molemmat! Väsymys oli aluksi valtava, sitten helpotti. Nyt on sit palattu lepäilyyn. Mielellään yksi meno päivässä, eikä siinä 2-3h enemmän seisomista ja takaisin vaakatasoon. Radi tuli kiusakseni pari viikkoa sitten. Vielä olen selvinnyt ruokavaliolla, ja toivomus olisi, että selviäisinkin, mutta aika tiukka saa olla paljon (nopeita) hiilihydraattia sisältävien ruoka-aineiden kans.

Jossain tuolla aiemmin pohdittiin, voiko lahjasolulapsi tuntua omalta. Saman kysymyksen kanssa välillä painin. Kun masuasukit potkivat, niin kyllä ne kovin omilta tuntuvat,kun ovat niin lähellä. Mitä kiintymiseen tulee, niin uskon että vielä ei oikein uskalla kiintyä, vaan odottaa sitä, että lapset ovat oikeasti, konkreettisesti, tässä.

 

Ihanaa lukea raskauksienne etenemisestä. Toivon teille kaikille hyviä vointeja.
Tervetuloa mukaan Tallustelija. Tunnistan hyvin tunteesi siitä, että kiintyä ja iloita uskaltaa vasta, kun lapsi on tässä. Mulla on nyt rv 36 menossa ja veilä sama tunne.
Ja uskokaa tai älkää kanssasisaret, mutta edelleen mietin tuntuuko vauva sitten omalta ja osaanko rakastaa häntä. Mulle tämä luovutusasia on sen verran iso juttu. Se lähinnä, että jouduin luopumaan unelmastani saada mieheni kanssa yhteinen biologinen lapsi. Tunnen vieläkin välillä ulkopuolisuutta ja epäonnistumista naisena. Miehelläni on nyt biologinen jälkeläinen ja "emme ole enää samalla viivalla" tässä asiassa. Koen olevani yksin jollain lailla. Pelkään niin, että musta tulee huono äiti näiden tunteiden takia. Onko kellään muulla vastaavia ajatuksia?

 

amv hyvän kokoinen vauva jo sulla masussa pääasia että kasvaa ja voi hyvin!
Mulla on seuraava neuvola 2 viikon päästä joten saas nähdä miten kommentoi painoa kun se on nyt pudonnut tän kovan flunssa-kuumeen aikana. Mulla ei oikein ylimääräistä painoa ole joten siksi varmaan huolehdin että kasvavat hyvin : /

Tauku kiva kuulla että olo on jo hyvä
Sä oletkin hyvin saanut mahaa piiloteltua Mulla se tosiaan putkahti esiin viikolla 12 ja hetki siitä sitä ei peitellyt enää edes löysällä paidalla, eli omasta mielestä maha on jo iso! Samoin vyötärö on kadonnut täysin, tilasinkin viime viikolla parit mamma-housut kun omat eivät mene enää kiinni. Onneksi kesäksi löytyy hameita ja mekkoja kaapista!
Meillä on se 3 neuvolalääkäriä ja 8 muuta neuvolakäyntiä rutiinina. Seuraava neuvola tosiaan ennen juhannusta ja rakenneultra heinäkuun alussa.

Tallustelija täällä myös 2 kaveria matkassa ja mäkin vuodin 3 viikkoa alussa niin, että epäiltiin toisen tulevan ulos. Nt-ultrassa olivat kuitenkin kirineet hyvin kasvussa ja suht saman kokoisia
Miten sulla meni keskimmäinen kolmannes? Jaksoitko silloin ihan touhuta ja olla liikkeellä? Milloin jouduit jäämään saikulle? Sori tää kyselytulva mutta itse mietin kovasti jaksamista kesälomalla (heinäkuussa) ja pääsenkö enää elokuussa töihin. Samoin mietin tilannetta miten itse pystyn vaikuttamaan etteivät vauvat tulisi liian aikaisin ulos! Onko sulla paikat vielä hyvin kiinni? Saatko vielä miten nukuttua? Tervetuloa siis munkin puolesta

MaijaE hyviä vointeja sinnekin! Mä päätin silloin kun hoitoon mentiin, että jos onnistuu, niin koitan elää ja nauttia tilanteesta niin luonnollisesti kuin mahdollista koska tämä oli mun tapa saada omia lapsia ja varmaan ainut kerta olla edes raskaana! Joten mun on pakko sanoa, että en oikeastaan edes ajattele miten vauvat ovat saaneet alkunsa, mies on samoilla linjoilla. Mä uskon myös että se varsinainen kiintyminen tulee vasta kunnolla kun ne syliin saa, sitä ennen sitä vaan valmistautuu niin hyvin kuin pystyy ja vieläkin epäuskoisena ajattelee, että meille edes tulee omia lapsia, niin se on aika uskomatonta

 

Tallustelija Tervetuloa joukkoon! Kiva kun tulee uusia kirjoittelijoita. Sinullakin siellä kaksi potkii VAU! Olisin aivan superkade jos olisin nuorempi. Silloin aina toivoin kaksosia ja kahta tyttöä, jotka sitten pukisin ihanasti ja työntelisin niitä rattaissa kun ne istuisi kyydissä suloisissa mekoissa no heh, heh...

MaijaE Olen kyllä viime aikoina taas kovasti miettinyt tuota biologiaa. Mies kun otti sen puheeksi ja sanoi tuntevansa itsensä ulkopuoliseksi. Keskustelimme siitä ja lohduttelin häntä, että niin minäkin välillä tunnen. Minua pelottaa moni asia ja pelkään aivan kamalasti, että emme osaa rakastaa tätä lasta. Siis ihan hirveää sanoa näin, mutta mielestäni kipeitäkin asioita täytyy käsitellä nyt kun siihen on aikaa. Varasin 4D ultran ja oikeastaan aika paljon siksi, että toivon sen lähentävän meitä tulevaan lapseemme. Mies kun ei ollut mukana NT-ultrassa niin hän ei saanut edes sitä kokemusta. Se kuitenkin minulle teki asian konkreettisemmaksi. Samoin pelkään, että minusta tulee tälle lapselle huono äiti. Tiedän, että en ole kahdelle edelliselle, mutta nyt pelkään että suhtaudun tähän lapseen jotenkin "väärin". Onneksi on aikaa pohtia ja miettiä ja saada itsensä kasaan tästä asiasta. Sitä vaan täytyy työstää, jotta asian kanssa pääsee sinuksi.

johkunen Vai sinulla silleen masu pumpsahti esiin. En minäkään kyllä pystyisi piilottelemaan ellen vaan tekisi "oikeita" vaatevalintoja aamulla. Tänään pitkästä aikaa laitoin vaalean puseron töihin niin kyllä yksi työkaveri katsoi hieman pitkään, mutta se on se grillikausi ja terassikausi mun vyötäröllä...tosin viíme kesäinen
Mulla on toinen neuvola juhannuksen jälkeen siis vasta toinen! Sitten seuraava on KELA-neuvola ja sit en tiiä, mutta eipä kyllä tarvitse ahkerasti tuolla juosta.

Kesälomaa odotan niin kamalasti, että en kyllä muista milloin olisin näin paljon odottanut. Jotenkin ei vaan jaksaisi ja vielä täytyy syksylläkin jaksaa muutama kuukausi.

 

Tauku juuri kuten sanoit, olen täysin samaa mieltä siitä, että haluan työstää tätä tunnepuolta mahdollisimman paljon jo nyt ennen lapsen syntymää. Huoleni on, että jos nyt sivutan vaikeat tunteet tai faktat, jäävät ne vaikuttamaan alitajuisesti suhteeseeni lapseen. Haluan hänelle parhaan mahdollisen elämän. Tämä ei ole helppo juttu, mutta haluan antaa kaikkien tunteiden tulla ja myöntää ne itselleni.
Toisaalta olen luottavainen, että aika korjaa tilannetta jos vain olen avoin itselleni. Rakkaus ja kiintymyshän syntyvät pikkuhiljaa lasta hoivatessa. Jännittää vain, että tuntuuko tämä ihan vieraalta lapselta syntymän jälkeen, ja kuinka usein hänen elämänsä aikana luovutussolu-asia tulee mieleen.
Kuulin eräältä äidiltä, että asia on pinnalla tosi paljon, sillä lapsi on hyvin erinäköinen kuin vanhemmat. Meilläkään luovuttajan ulkoiset piirteet eivät ole lähelläkään mua.

 

Palasin nyt kirjoittaamaan hieman kun olen lueskellut kuulumisianne. Tuosta luovutussolujen aiheuttamasta tunnemylläkästä..Se on varmasti hyvä asia että niitä tunteita käy läpi ennen lapsen syntymää, eikä varmaan ole mahdollista tehdä mitään taikatemppua että jättäisi sen puolen pähkäilyn jotenkin vähemmälle. Mun täytyy myöntää, että itselläni ei ole ollut asian kanssa oikeastaan mitään kummempaa ongelmaa. Mulla siis yritettiin syksyllä ivf:ää omilla soluilla, mutta munasarjat eivät enää vastanneet lääkkeisiin ja omia soluja ei enää tule. Pettymys oli valtava, koska toivoin mieheni kanssa yhteistä lasta. Pettymys kesti tasan yhden päivän, kunnes kuulin että samasta kierrosta meidän on mahdollista hypätä luovutussoluhoitoon. Tajusin, että se suurin suru oli tullut siitä, etten saa lasta, eikä siitä etten saa biologista lasta. Ihmiset kokevat sen varmasti hyvin eri tavoin. Kaipuu vauvaan ja kaikkeen siihen liittyvään on niin suuri, etten jaksa edes ajatella näitä biologisia kysymyksiä liikaa. Välillä on käynyt mielessä, että miltä tuntuu kun/jos saamme lapsen, ja se on kovasti isänsä näköinen ja sitten siinä ei ole niitä minun piirteitäni. Tai miltä tuntuu kun mieheni sukuun tuleekin vierasta venäläistä verta.
Tällaisia olen miettinyt, ja sitä että tuleeko asiasta jotain kriisiä joskus lapselle tai olenko hänen silmissään esim.teini-iässä vaikeina vuosina eri asemassa kuin isä.
Jotenkin haluaisin tsempata teitä, joita asia pelottaa, että älkää kuitenkaan uhratko asialle liikaa valtaa. Nauttikaa raskaudesta, te kannatte lapsen ja olette suoraan jo juridisestikin lapsenne äitejä. Äiti on se, joka lapsen kasvattaa ja häntä rakastaa. En voi juurikaan edes kuvitella tilannetta, ettei lapseen kiintyisi sen takia että se ei ole biologisesti oma. Luottakaa siihen , että syntymänjälkeinen äidinvaisto ja hormonit hoitavat kyllä homman. Enkä nyt halua alleviivata mitään poikkeustapauksia. Hyvin se menee mammat, nauttikaa nyt, kamala asia maailmassa on se, jos jää tahtomattaan lapsettomaksi! Tämä on meidän keino saada lapsi, ja ollaan tästä vaan äärimmäisen onnellisia että tällainen keino on.
Tsemppiä kaikkien raskauksiin!

 

Kiitokset pohdinnoistanne MaijaE, Tauku, Johkunen ja Iitu78! Kyl niin samanlaisia asioita pyörii mielessä lahjoitussolujen kautta.

Vko 25 jäin pois töistä. Ensin turvotusta ja kipua jaloissa, niin että piti istuskella paljon ja kävely teki tiukkaa. Sitten lisäksi väsymystä yövalvomisesta. Lopulta sit pidempi sairausloma, kun "ei tilanne ainakaan tule helpottumaan". Suurimman osan keskiraskautta olin tosi energinen ja liikuin paljon kodin ulkopuolella. Nyt olen kotona. Laitan ruoan, ehkä pyykkikoneellisen ja lepäilen tv:n, kirjojen ja ipodin seurassa. Toissa päivänä kävin miehen ja kummipojan kans kaupungilla. Kun alavatsa alkoi painaa, oli välil istuttava kadunreunaan ja lopulta (n. 1,5h) lähdettävä kotiin. Yöt sujuvat vaihtelevasti, joskus mahdoton möyryäminen mahassa tai muuten vaikea löytää asentoa ja valvoskelen yhteen, kahteen. Toisinaan nukahdan heti. Wc- käyntejä yölleen 3-8, mikä tuskastuttavaa, kun sängystä ylös ponnistaminen työlästä.

Tämä tälläistä omaan napaan tuijottelua ja siitä kirjoittamista, valitan.
Seuraan kyl blogia ja olen esimerkiksi jokaisesta hyvin sujuneesta äitiyspolikäynnistä, jonka luen ilonen!