Luovutettu munasoluhoito, vol. 2

Lähdettiin mekin kokeilemaan lahjasoluhoitoja, mutta rahat vain meni eikä saatu yhtään alkiota. Kamalassa epätietoisuudessa ollaan vellottu tämän jälkeen, eikä uskalleta yrittää uudestaan jos käy taas näin. Omilla soluilla tehtyihin hoitoihin ei enää palata, vaikka nyt itse epäiltiin olisiko vika sittenkin miehen siittiöissä eikä omissa munasoluissani, kun omia alkioita kuitenkin saatiin useita yksittäisiä. Ja nyt lahjasoluilla ei mitään. Lääkäri ei suostunut (suositellut) yrittämään minun munasoluilla ja lahjasiittiöillä. Vaikka olisin voinut vaikka vannoa että tulos olisi näin parempi kuin tämä viimekertainen.

Nyt mietinnässä lahja-alkiot. Onko niihin ollut jonoa? Mille klinikalle kannattaa mennä?
Onpa ikävä tilanne, Tsemppiä. Lahja-alkio asiasta en osaa sanoa mitään, mutta sama skenaario jännittää omalla kohdalla, kun hoitoon päästään. Me ollaan myös omissa hoidoissa saatu alkioita, mutta siittiöt ei myöskään ole aina olleet priimaa ja lääkäri on väläytellyt molempien lahjasolujen käyttöä, mutta päädyimme kuitenkin, että otetaan vain luovutetut munasolut tässä vaiheessa. Missä vaiheessa teillä kävi ilmi, ettei alkioita tule siirtoon? Tuliko kuitenkin hedelmöittyneitä, mutta kuukahtivat viljelyssä vai miten?
 
Tuo on mielenkiintoinen tieto, mulla taitaa olla samanlainen tilanne. Aiemmin luulin korkean hcg:n johtuvan alkion todella hyvästä laadusta. Veikkaan, että mullakin on tulossa poika, tosin ajattelin sen johtuvan vähäisistä raskausoireista.
Hmm… voisko alkion laatu tosiaan vaikuttaa asiaan myös? (Meillä myös oli 5-päiväinen AA-luokan alkio) 😀
Mullakin on käytännössä ollut zero raskausoireita ja -vaivoja, mutta näin se oli (luomusti alkunsa saaneen) esikoisenkin kohdalla 8v sitten ja hän on siis tyttö. Tämä raskaus on muutenkin ollut tähän saakka hämmentävän samanlainen kuin esikoisen kanssa, jopa raskausvatsan koko ja malli on täsmälleen samanlainen, kun vertaan 8v takaisia kuvia samoilta raskausviikoilta. Em, syistä en siis enää usko juttuihin ns. poika- tai tyttövatsoista tai sukupuolisidonnaisista oireista😅.
 
Onpa ikävä tilanne, Tsemppiä. Lahja-alkio asiasta en osaa sanoa mitään, mutta sama skenaario jännittää omalla kohdalla, kun hoitoon päästään. Me ollaan myös omissa hoidoissa saatu alkioita, mutta siittiöt ei myöskään ole aina olleet priimaa ja lääkäri on väläytellyt molempien lahjasolujen käyttöä, mutta päädyimme kuitenkin, että otetaan vain luovutetut munasolut tässä vaiheessa. Missä vaiheessa teillä kävi ilmi, ettei alkioita tule siirtoon? Tuliko kuitenkin hedelmöittyneitä, mutta kuukahtivat viljelyssä vai miten?
Yksi kymmenestä hedelmöittyi, mutta se ei jaksanut kasvaa blastoksi asti.
 
  • Surullinen
Reactions: Emmelie75
Lähdettiin mekin kokeilemaan lahjasoluhoitoja, mutta rahat vain meni eikä saatu yhtään alkiota. Kamalassa epätietoisuudessa ollaan vellottu tämän jälkeen, eikä uskalleta yrittää uudestaan jos käy taas näin. Omilla soluilla tehtyihin hoitoihin ei enää palata, vaikka nyt itse epäiltiin olisiko vika sittenkin miehen siittiöissä eikä omissa munasoluissani, kun omia alkioita kuitenkin saatiin useita yksittäisiä. Ja nyt lahjasoluilla ei mitään. Lääkäri ei suostunut (suositellut) yrittämään minun munasoluilla ja lahjasiittiöillä. Vaikka olisin voinut vaikka vannoa että tulos olisi näin parempi kuin tämä viimekertainen.

Nyt mietinnässä lahja-alkiot. Onko niihin ollut jonoa? Mille klinikalle kannattaa mennä?
Mun käsityksen mukaan Suomessa on hyvin vähän valmiita lahja-alkiota saatavilla. Olin viime vuonna hoidoissa Your doctors-klinikalla Riikassa, Latviassa. Siellä on lahja-alkio-ohjelma, jossa alkiot muodostetaan lahjoitetuista munasoluista ja siittiöistä eli ne ei ole lapsettomien pariskuntien ylijäämäalkioita. Yksi alkio maksoi 1500e ja 2 alkiota 2200e. Molempiin vaihtoehtoihin sisältyi yksi alkion siirto. Jouduin odottamaan polyypin poistoa 6kk, joten pääsin ekaan siirtoon vasta tänä vuonna. Tänä vuonna klinikka vaihtoi nimekseen Northway. Samalla hinnat nousi. Nyt yksi alkio maksaa 2200e (alkion siirto sisältyy hintaan).
Muita vaihtoehtoja on esim. Elite-klinikka Tartossa, Virossa.
Tai Reprofit Brnossa, Tsekeissä.
 
vierailija
Onko hoitokierrosta raskautumisen jälkeen pakko mennä hoitaneelle klinikalle ultraan rv 7? Ei ole esim. aiempia kohdunulkoisia raskauksia enkä hermoile ettei kaikki olisi kunnossa. En haluaisi maksaa ”turhasta” käynnistä.
 
Hei!
Kiinnostaisi kovasti kuulla mitä @Ninnni ja @nasu08 teille kuuluu? Oletteko päässeet hoidoissa eteenpäin? Me käytiin miehen kanssa viime viikolla Aura-klinikalla ensikäynnillä. Lupasivat olla yhteydessä jo tällä viikolla mahdollisen luovuttajan tiimoilta. Ihan hirmuisen jännää ja tunneskaala heiluu laidasta laitaan. Kovasti toivon, että päästäisiin starttaamaan hoidot jo ennen kesätaukoa. Ihanaa kevättä ihan kaikille :)
 
  • Tykkää
Reactions: nasu08
Kiitos kysymästä @Pepperpepper . Olen viettänyt hiljaiseloa, kun mulla tuli terveydentilassa vakavia muutoksia ja jouduin isoon leikkaukseen, joiden takia piti laittaa hoidot jäihin. Olisimme Aurassa päässeet hoitoon varmaankin toukokuun aikana. Luovuttajaa ei oltu vielä lyöty lukkoon, kun tilanteeni selvisi.

Kaikki on nyt sinänsä hyvin, mutta tilanteeni hoitojen suhteen pitää arvioida uudelleen kesällä, kun toipilasaika on ohi. Toivottavasti hoitoja voidaan kuitenkin jatkaa. Periaatteessa sille ei pitäisi olla estettä. Luulen, että jäämme sitten kuitenkin Dextraan jonottamaan (jos hoidot jatkuu) , kun aikaa tässä ehtii venähtää kuitenkin pidempään tämän takia. Viimeisimmän tiedon mukaan jono Dextrassa on 10 kk.

Tsemppiä sulle ja kiva että Aurassa asiat etenee nopeasti :) Olin itse siihen myös tosi tyytyväinen, että samantien alkoi tapahtumaan ja hyvin pidettiin hoitajan toimesta ajan tasalla käänteistä.
 
  • Tykkää
Reactions: Pepperpepper
Kiitos kysymästä @Pepperpepper . Olen viettänyt hiljaiseloa, kun mulla tuli terveydentilassa vakavia muutoksia ja jouduin isoon leikkaukseen, joiden takia piti laittaa hoidot jäihin. Olisimme Aurassa päässeet hoitoon varmaankin toukokuun aikana. Luovuttajaa ei oltu vielä lyöty lukkoon, kun tilanteeni selvisi.

Kaikki on nyt sinänsä hyvin, mutta tilanteeni hoitojen suhteen pitää arvioida uudelleen kesällä, kun toipilasaika on ohi. Toivottavasti hoitoja voidaan kuitenkin jatkaa. Periaatteessa sille ei pitäisi olla estettä. Luulen, että jäämme sitten kuitenkin Dextraan jonottamaan (jos hoidot jatkuu) , kun aikaa tässä ehtii venähtää kuitenkin pidempään tämän takia. Viimeisimmän tiedon mukaan jono Dextrassa on 10 kk.

Tsemppiä sulle ja kiva että Aurassa asiat etenee nopeasti Olin itse siihen myös tosi tyytyväinen, että samantien alkoi tapahtumaan ja hyvin pidettiin hoitajan toimesta ajan tasalla käänteistä.
Onpa kurja kuulla, että sulla on ollut terveyden kanssa haasteita. Toivottavasti kaikki nyt hyvin ja pääset turvallisin mielin jatkamaan hoitoja, sitten kun sulle sopii. 10 kk jono Dextrassa kuulostaa aika hurjalta, mutta tekin olette jo varmaan kärkipäässä jonossa. Parempaa kevättä ja kesää :)
 
Kiitos kysymästä @Pepperpepper:) hyvin täällä menee, AA-blasto saatiin kyytiin tänään. Eli piinailu tässä kohta päällä. Yllättävän rauhallisin mielin tällä hetkellä, sillä pakkasessa myös 4 blastoa jäljellä. Testipäivä 21.5.
Miten sinulla?
@Ninnni ikävä kuulla terveysongelmistaSI, kovasti tsemppiä sinulle.
 
Meille löytyi uusi luovuttaja, toista lasta siis yritetään. Melkein samat ominaisuudet kuin edellisellä luovuttajalla. Tuntuu vain niin pitkältä tämä prosessi ennen kuin päästään edes alkioihin asti, jos päästään. Hoitosopimus on vielä voimassa ja mies kävi jo infektiokokeissa, niin nyt ei tarvitsisi kuin punktiopäivä saada vapaaksi töistä ja mun neuvoteltava oma työpäivä alkamaan myöhemmin kun en saa lasta hoitoon niin että ehtisin kuudeksi töihin, yleensä mies vie puoli kahdeksalta mutta punktiopäivänä on varmaan silloin jo matkalla klinikalle. Kummatkin varmaan järjestyy ainakin jos kerrotaan syy, mutta toivottavasti ilmankin.

Meillä onnistui heti eka siirto (oli pas), mutta toinen ei. En tajua miten siitä yhdestä epäonnistumisesta menetti uskonsa, vaikka johan onnistumisprosentit kertoo ettei jokainen siirto tietenkään tuo lasta. Tuntuu vähän tyhmältä lähteä koko hommaan kun ei edes usko saavansa lasta, mutta sama tilanne oli viimeksikin.
 
Kiitos kysymästä @Pepperpepper hyvin täällä menee, AA-blasto saatiin kyytiin tänään. Eli piinailu tässä kohta päällä. Yllättävän rauhallisin mielin tällä hetkellä, sillä pakkasessa myös 4 blastoa jäljellä. Testipäivä 21.5.
Miten sinulla?
@Ninnni ikävä kuulla terveysongelmistaSI, kovasti tsemppiä sinulle.
Hei!
Hieno juttu @nasu08. Nyt vaan kaikki mahdolliset peukut teille pystyyn. Piinailu on kyllä piinaavaa!
Täällä matkataan vuoristoradan kyydissä. Toissa viikolla meille soitettiin Aura-klinikalta, että mahdollinen luovuttaja olisi löytynyt. Sovittiin, että puhun vielä miehen kanssa ja soittelen takaisin seuraavana päivänä, MUTTA 15 min tämän puhelun jälkeen soitettiin Dextrasta ja tarjottiin myös luovuttajaa, kenen stimulaatio oli jo alkanut. Tämä luovuttaja on tunnisteiden mukaan lähempänä minua, ja asumme Helsingissä, joten sitten soittoa takaisin Auraan ja kiitin vuolaasti mahdollisuudesta, mutta päätimme jäädä Dextraan. Viime viikolla mies kävi jo antamassa näytteen ja pe saimme tietää, että 8 munasolua oli punktioitu ja 6 hedelmöittyi. Vaikka olen äärimmäisen kiitollinen luovuttajalle, tottakai, niin huomasin omien hoito-mörköjen hiipivän taas iholle. Olin siis itsellisenä hoidoissa ennen mieheni tapaamista. Pelottaa ja olen ahdistunut. Tällä viikolla pitäisi tulla tietoa kuinka moni ( mahdollisesti ) jaksaa blastoiksi ja pakkaseen odottamaan mun vuoroa.

Miten handlaatte ahdistuksen ja epätoivon tunteiden kanssa?

Ihanaa viikkoa kaikille ja jaksamista.
 
  • Tykkää
Reactions: nasu08
Meille tuli heti mutkia matkaan kun kävin maanantaina ultrassa tarkistuttamassa limakalvon tilannetta (ei siis ollut vielä mikään siirtokierto päällä sentään kun ei ole alkioitakaan, oli vaan niin niukat menkat viimeksi etten ollut varma oliko ne menkat lainkaan). Limakalvossa ei mitään yllätyksiä eikä kohdussa, mutta toisessa munasarjassa endometriooma ja toisessa joku muu kasvain. :( Huomenna lisätutkimuksiin, mutta varmaan taas laparoskopia tiedossa. En ehdi sinne pääsemään ennen kuin ylitän klinikan ikärajan eikä klinikka suostu tekemään alkioita ennen kuin leikkauksen (tai varmaankin koepalan) tulokset saadaan, mutta onneksi joustavat ikärajasta tässä tilanteessa. Toivottavasti ei ole mitään vakavaa, sitten menee pieleen lapsihaaveet ja ehkä elämä muutenkin.
 
  • Surullinen
Reactions: Karhurouvanen
Jos nyt ehtisi kirjoittamaan enemmän. Onko meillä muuten enää mitään listausta? Vai mennäänkö ilman? 😊

Varasin tänään varhaisultran, laitoin aika pitkälle, vasta kolmen viikon päähän. Yritin myös varata neuvolaa, mutta en vielä päässyt läpi.

Milloin teillä on lasketut ajat? Minulla on 21.2. Toki ajatuksena on, että vauva syntyy paria viikkoa ennen - heti, kun on mahdollista - keisarinleikkauksella. Nyt tällä kertaa tämä on ihan selvää, jos tuonne asti päästään.

Minulle ei ole neuvolajärjestelmä tuttu. Mitähän on odotettavissa? Saanko vanhempana synnyttäjänä NIPT:in? Entä mahtavatko järjestää mitään ekstraultraääniä tms., kun olen riskiryhmässä varmastikin esikoisen kohtuun kuoleman vuoksi.

Rusakkonen 5+5
 
Moikka!
Mä tulinkin tänne kirjoittelemaan vähän, jos sattuisi löytymään vertaistukea joihinkin juttuihin.
Täällä yksi yli ikäinen - juuri 48-v täyttänyt, lapseton nainen.

Ajatus perheen perustamisesta/lapsitoive on herännyt myöhään. Toisaalta on lainsäädäntökin muuttunut tässä matkanvarrella ja käsite sosiaalinen lapsettomuus on myös tulossa tutummaksi yhteiskunnassa.

Viime syksynä minulle tehtiin yksi alkionsiirto lahjamunasoluilla (oli mies mukana kuviossa). Alkio ehdittiin muodostaa just ennen mun 47-v synttäreitä Ovumiassa, mutta harmi kyllä saatiin vain yksi alkio ja siirto ei onnistunut. Ei siihen kyllä niin paljoa panostettukaan. Tehtiin luonnolliseen kiertoon ja tueksi määrätty keltarauhashormoni oli tosi pieni. Aika pettynyt Ovumiaan tämän osalta.

Minulla on myoomia ja sittemmin paljostui, että on myös adenomyyosia. Tällaista käsitettä en ollut koskaan kuullutkaan. Mentiin Nova Vitan lapsettomuusklinikalle Viroon ja lääkäri ei suostunut /ei suositellut aloittamaan hoitoja.

Joku täällä vinkkasi minulle Pietarilaisen klinikan ja otin sinne sitten yhteyttä helmikuussa - ennenkuin sodasta oli tietoa. O.L.G.A - klinikka on keskittynyt haastaviin potilaisiin ja siellä on paljon 45+ potilaita. Tarkoitukseni oli pyytää heiltä "toinen mielipide". Heiltä saa ilmaisen konsultoinnin (jos sopimus tehdään, niin sitten maksetaan hoidosta). Olin kuunnellut heidän live-webinaarejaan ja olin tosi vaikuttunut heidän osaamisestaan. Heidän pyynnöstään kävin ensin Helsingissä ultrassa ja pyysin lääkäriltä raportin, kuvia ja videoita. Lähetin nämä sitten Pietariin ja tapasin lääkärin Teamsissa. He sanoivat, että olen haastava tapaus, eivätkä turhaan tee siirtoja, mutta kertoivat sitten, että mitä kaikkea minun pitää tehdä, jos haluan lapsen. Minulle laadittiin tosi yksityiskohtainen suunnitelma ja nyt olen sitä noudattanut 3 kuukautta. OLGA on juurikin se klinikka, josta luvataan rahat takaisin, jos lapsi ei synny. Minun kohdalla tuli ikäraja vastaan, kun ensimmäisen alkionsiirron olisi pitänyt tapahtua ennenkuin täyttää 48-v. Muutoin he tekevät alkionsiirtoja 51-v synttäreihin asti.

Elikkä itsellä lähtökohdat helmikuussa: 3 myoomaa (2-4,7 cm): yksi kohtuontelossa ja 2 sittten muualla. Lisäksi kohdussa näkyi adenomyoosia ja toisessa munasarjassa oli 5 cm kysta, josta ei voinut sanoa, että onko endometrioosia sisältävä. Ovumiassa näitä myomia ei nähty niin ongelmallisena ja yksi minulta poistettiinkin ja toinen puoliksi ennen viime syksyn siirtoa. Viro näki tämän todella ongelmallisena. Pietari taas sanoi, että myoomiakin voi poistaa (no tämän tiesinkin), mutta ilmeisesti riittää, että tuo yksi kohtuontelossa oleva poistettiin.

Maaliskuussa todettiin, että kysta oli poistunut eli se ei ollut endometrioosia ja ei tullut tarvetta poistaa munasarjoista onneksi siis mitään. Hoitosuositus alkoi siitä, että pistän (kaveri pistää onneksi) 1 krt/kk Lupricin-nimistä "lääkettä" 3 kuukauden ajan (OLGA antoi reseptin ja tilasin nettiapteekista ulkomailta). Tämä on nyt pienentänyt myoomia vähän, oma kierto on ajettu alas ja lisäksi se kai vähän hoitaa tuota adenomyoosia tai ainakin pitää sen kurissa. Seuraava askel olisi sitten ollut diagnostinen hysteroskopia Suomessa (Suomessa ei tehdä tällaisia) ja MRI-scan (magneettikuva) ja sitten puhuttiin erilaisista tavoista poistaa myoomia: laparoskopia / avoin leikkaus. Suomessa tekniikka kai on niin kehittynyttä, että noita avoimia leikkauksia vältetään ja laparoskopialla tehtdään, jos vaan mahdollista. Minulta poistettiin viime viikolla 2 cm submukoottinen myooma kohtuontelosta yksityisellä nukutuksessa. Toimenpide meni hyvin ja samalla näkyi, että munanjohtimet ovat auki ja kohtu on siisti. Magneettikuvaan olen menossa kuukauden päästä, kun kohtu toipunut vähän tästä operaatiosta. Hysteroskopia oli minulle jo toinen, eikä ollut hankala toimenpide. Yks kaveri kävi hysteroskopiassa ja laparoskopiassa Virossa ja hinta oli alle 1000 euroa. Itse maksoin aika paljon enemmän tuosta hysteroskopiasta jo yksistään.

Nyt yllätyksekseni Pietarissa sanottiin, että magneettikuvan jälkeen aletaankin sitten suunnittelemaan alkionsiirtoa. Mä olin ihan, että what, kun luulin, että tarvitaan vielä laparoskopia sun muuta. Mutta nyt kun oon lukenut asioista enemmän, niin ymmärrän, että jäljellä olevat myoomat vähän pienenee noitten pistosten ansiosta, eivätkä ehdi välttämättä kasvaa takaisin vanhoihin mittoihinsa raskauden alkaessa. Ja monella on nuo pistokset auttaneet adenomyoosiin. Tuo adenomyoosi näkyi mulla muuten 4D-ultrassa - se ei kuulemma näy välttämättä vasta kun kohtua poistettaessa.

Heinäkuun lopussa selviää, että näkyykö magneettikuvassa mitään uutta, mutta tällä hetkellä suunnitelma on se, että pistän vielä 3 kk noita pistoksia ja sitten syyskuussa tehdään ERA-testi. Pietarista saa medical viisumin ja Helsingistä on bussikuljetus potilaille ja eka visiitti kestää 4 päivää. Ja marraskuun loppupuolella olisi sitten lahja-alkion siirto. Toiveissa on, että saisin tähän projektiin miehen vielä mukaan, kun haluaisin, että lapsella olisi isä ja olisi myös biologinen vanhempi. Mutta nyt olen päättänyt, että kyllä pärjään yksinkin.

Se, mikä minua pelottaa, on se, että onnistumisprosentti on korkea juurikin siksi, että tukilääkitys on todella paljon vahvempi, mitä minulla oli ainakaan Ovumiassa. Nämä pistokset nyt ovat väsyttäneet minua aivan järkyttävän paljon, mutta väsymys hellittää aina viikon päästä pistoksesta. Mutta toivottavasti riittäisi sitten vaan yksi siirto, tms. Olen piikkikammoinen, mutta nyt aion varuilta opetella pistämään itse, jos pistoksia tulee sitten enemmänkin siirron yhteydessä. Seuraan muutamaa sijaissynnyttäjää instassa (ovat kumpikin yli 40-v) ja heillä on tosi vahva lääkitys, millä varmistetaan projektin onnistuminen.

Tässä oli nyt liiankin yksityiskohtainen sepustus, mutta joillekin tästä voi myös olla hyötyä. Tiedän, että Venäjä on nyt todella epäeettinen valinta, mutta on myös sanottu, että ei tarvitse hoitoa aloittaa Pietarissa, vaan voi mennä johonkin muuhunkin maahan. Mutta minulla on nyt jo aika suuri luotto lääkäreihin ja ehkä jopa onnistumiseen, Yhden lahja-alkion hinnaksi siirtoineen on sanottu 4000 € ja 10.000 € on hoito taas lahjoitetuilla munasoluilla ja omilla siittiöillä. Tuo 10.000 € sisältää lupauksen kolmesta blastocystistä ja yksi siirto kuuluu hintaan. Mutta he vaativat, että tehdään ainakin tuo ERA-testi ja vielä sellainen diagnostinen hysteroskopia Pietarissa, mutta sit toisaalta nämä toimenpiteet tähtää juurikin nopeaan onnistumiseen, jos se vaan on mahdollista. Ja ei nämä hoidot Suomessakaan edulliseksi tule.

Toivottavasti pääsen joidenkin kanssa piinailemaan samaan aikaan loppuvuodesta :). Palaan siis taas tänne keskustelupalstalle. Toivottavasti saadaan taas aktiivista vertaistukea aikaiseksi.
 
Viimeksi muokattu:
Moikka!
Mä tulinkin tänne kirjoittelemaan vähän, jos sattuisi löytymään vertaistukea joihinkin juttuihin.
Täällä yksi yli ikäinen - juuri 48-v täyttänyt, lapseton nainen.

Ajatus perheen perustamisesta/lapsitoive on herännyt myöhään. Toisaalta on lainsäädäntökin muuttunut tässä matkanvarrella ja käsite sosiaalinen lapsettomuus on myös tulossa tutummaksi yhteiskunnassa.

Viime syksynä minulle tehtiin yksi alkionsiirto lahjamunasoluilla (oli mies mukana kuviossa). Alkio ehdittiin muodostaa just ennen mun 47-v synttäreitä Ovumiassa, mutta harmi kyllä saatiin vain yksi alkio ja siirto ei onnistunut. Ei siihen kyllä niin paljoa panostettukaan. Tehtiin luonnolliseen kiertoon ja tueksi määrätty keltarauhashormoni oli tosi pieni. Aika pettynyt Ovumiaan tämän osalta.

Minulla on myoomia ja sittemmin paljostui, että on myös adenomyyosia. Tällaista käsitettä en ollut koskaan kuullutkaan. Mentiin Nova Vitan lapsettomuusklinikalle Viroon ja lääkäri ei suostunut /ei suositellut aloittamaan hoitoja.

Joku täällä vinkkasi minulle Pietarilaisen klinikan ja otin sinne sitten yhteyttä helmikuussa - ennenkuin sodasta oli tietoa. O.L.G.A - klinikka on keskittynyt haastaviin potilaisiin ja siellä on paljon 45+ potilaita. Tarkoitukseni oli pyytää heiltä "toinen mielipide". Heiltä saa ilmaisen konsultoinnin (jos sopimus tehdään, niin sitten maksetaan hoidosta). Olin kuunnellut heidän live-webinaarejaan ja olin tosi vaikuttunut heidän osaamisestaan. Heidän pyynnöstään kävin ensin Helsingissä ultrassa ja pyysin lääkäriltä raportin, kuvia ja videoita. Lähetin nämä sitten Pietariin ja tapasin lääkärin Teamsissa. He sanoivat, että olen haastava tapaus, eivätkä turhaan tee siirtoja, mutta kertoivat sitten, että mitä kaikkea minun pitää tehdä, jos haluan lapsen. Minulle laadittiin tosi yksityiskohtainen suunnitelma ja nyt olen sitä noudattanut 3 kuukautta. OLGA on juurikin se klinikka, josta luvataan rahat takaisin, jos lapsi ei synny. Minun kohdalla tuli ikäraja vastaan, kun ensimmäisen alkionsiirron olisi pitänyt tapahtua ennenkuin täyttää 48-v. Muutoin he tekevät alkionsiirtoja 51-v synttäreihin asti.

Elikkä itsellä lähtökohdat helmikuussa: 3 myoomaa (2-4,7 cm): yksi kohtuontelossa ja 2 sittten muualla. Lisäksi kohdussa näkyi adenomyoosia ja toisessa munasarjassa oli 5 cm kysta, josta ei voinut sanoa, että onko endometrioosia sisältävä. Ovumiassa näitä myomia ei nähty niin ongelmallisena ja yksi minulta poistettiinkin ja toinen puoliksi ennen viime syksyn siirtoa. Viro näki tämän todella ongelmallisena. Pietari taas sanoi, että myoomiakin voi poistaa (no tämän tiesinkin), mutta ilmeisesti riittää, että tuo yksi kohtuontelossa oleva poistettiin.

Maaliskuussa todettiin, että kysta oli poistunut eli se ei ollut endometrioosia ja ei tullut tarvetta poistaa munasarjoista onneksi siis mitään. Hoitosuositus alkoi siitä, että pistän (kaveri pistää onneksi) 1 krt/kk Lupricin-nimistä "lääkettä" 3 kuukauden ajan (OLGA antoi reseptin ja tilasin nettiapteekista ulkomailta). Tämä on nyt pienentänyt myoomia vähän, oma kierto on ajettu alas ja lisäksi se kai vähän hoitaa tuota adenomyoosia tai ainakin pitää sen kurissa. Seuraava askel olisi sitten ollut diagnostinen hysteroskopia Suomessa (Suomessa ei tehdä tällaisia) ja MRI-scan (magneettikuva) ja sitten puhuttiin erilaisista tavoista poistaa myoomia: laparoskopia / avoin leikkaus. Suomessa tekniikka kai on niin kehittynyttä, että noita avoimia leikkauksia vältetään ja laparoskopialla tehtdään, jos vaan mahdollista. Minulta poistettiin viime viikolla 2 cm submukoottinen myooma kohtuontelosta yksityisellä nukutuksessa. Toimenpide meni hyvin ja samalla näkyi, että munanjohtimet ovat auki ja kohtu on siisti. Magneettikuvaan olen menossa kuukauden päästä, kun kohtu toipunut vähän tästä operaatiosta. Hysteroskopia oli minulle jo toinen, eikä ollut hankala toimenpide. Yks kaveri kävi hysteroskopiassa ja laparoskopiassa Virossa ja hinta oli alle 1000 euroa. Itse maksoin aika paljon enemmän tuosta hysteroskopiasta jo yksistään.

Nyt yllätyksekseni Pietarissa sanottiin, että magneettikuvan jälkeen aletaankin sitten suunnittelemaan alkionsiirtoa. Mä olin ihan, että what, kun luulin, että tarvitaan vielä laparoskopia sun muuta. Mutta nyt kun oon lukenut asioista enemmän, niin ymmärrän, että jäljellä olevat myoomat vähän pienenee noitten pistosten ansiosta, eivätkä ehdi välttämättä kasvaa takaisin vanhoihin mittoihinsa raskauden alkaessa. Ja monella on nuo pistokset auttaneet adenomyoosiin. Tuo adenomyoosi näkyi mulla muuten 4D-ultrassa - se ei kuulemma näy välttämättä vasta kun kohtua poistettaessa.

Heinäkuun lopussa selviää, että näkyykö magneettikuvassa mitään uutta, mutta tällä hetkellä suunnitelma on se, että pistän vielä 3 kk noita pistoksia ja sitten syyskuussa tehdään ERA-testi. Pietarista saa medical viisumin ja Helsingistä on bussikuljetus potilaille ja eka visiitti kestää 4 päivää. Ja marraskuun loppupuolella olisi sitten lahja-alkion siirto. Toiveissa on, että saisin tähän projektiin miehen vielä mukaan, kun haluaisin, että lapsella olisi isä ja olisi myös biologinen vanhempi. Mutta nyt olen päättänyt, että kyllä pärjään yksinkin.

Se, mikä minua pelottaa, on se, että onnistumisprosentti on korkea juurikin siksi, että tukilääkitys on todella paljon vahvempi, mitä minulla oli ainakaan Ovumiassa. Nämä pistokset nyt ovat väsyttäneet minua aivan järkyttävän paljon, mutta väsymys hellittää aina viikon päästä pistoksesta. Mutta toivottavasti riittäisi sitten vaan yksi siirto, tms. Olen piikkikammoinen, mutta nyt aion varuilta opetella pistämään itse, jos pistoksia tulee sitten enemmänkin siirron yhteydessä. Seuraan muutamaa sijaissynnyttäjää instassa (ovat kumpikin yli 40-v) ja heillä on tosi vahva lääkitys, millä varmistetaan projektin onnistuminen.

Tässä oli nyt liiankin yksityiskohtainen sepustus, mutta joillekin tästä voi myös olla hyötyä. Tiedän, että Venäjä on nyt todella epäeettinen valinta, mutta on myös sanottu, että ei tarvitse hoitoa aloittaa Pietarissa, vaan voi mennä johonkin muuhunkin maahan. Mutta minulla on nyt jo aika suuri luotto lääkäreihin ja ehkä jopa onnistumiseen, Yhden lahja-alkion hinnaksi siirtoineen on sanottu 4000 € ja 10.000 € on hoito taas lahjoitetuilla munasoluilla ja omilla siittiöillä. Tuo 10.000 € sisältää lupauksen kolmesta blastocystistä ja yksi siirto kuuluu hintaan. Mutta he vaativat, että tehdään ainakin tuo ERA-testi ja vielä sellainen diagnostinen hysteroskopia Pietarissa, mutta sit toisaalta nämä toimenpiteet tähtää juurikin nopeaan onnistumiseen, jos se vaan on mahdollista. Ja ei nämä hoidot Suomessakaan edulliseksi tule.

Toivottavasti pääsen joidenkin kanssa piinailemaan samaan aikaan loppuvuodesta . Palaan siis taas tänne keskustelupalstalle. Toivottavasti saadaan taas aktiivista vertaistukea aikaiseksi.
Todella mielenkiintoista lukea kokemuksistasi Venäjällä hoidoissa! Aivan upeaa, jos jaksat kirjoittaa niistä lisää, todella kiinnostavaa kuulla. Toivon sydämestäni, että onnistut!

Joo kyllä lahjqmunasoluhoito maksaa muistaakseni Suomessakin sellaiset 10 000 vähintään. Onkohan itse asiassa aika hyvä ratkaisu ottaa sekä lahjamunasolu että siittiöt? Ainakin saat molemmat silloin nuorilta ja varmaan aika tarkkaan valikoiduilta luovuttajilta.

Jos mies tulee kuvioihin mukaan, hänen kannattaa syödä 3 kk Sermatrop (ja vitamiini) -kuuri ennen luovutusta.

Tuosta pistämisestä tuli mieleeni, sitä kyllä saa tehdä paljon! Mutta siihen oppii kyllä. Tässä hoitokierroksessa minulla ei ollut lääkepistoksia, mutta jos asiat menevät hyvin, niitä varmaan kohta tulee. En muista miltä raskausviikolta viimeksi alkoivat verenohennuspistokset. Sitten enkelipojan synnytyksessä minulle tuli varpaaseen veritulppa ja pistin taas ohentajaa useita kuukausia. Kyllä varmaan myös keisarinleikkauksen jälkeen pistetään.

Minulta kanssa leikattiin yksi, olikos se nyt polyyppi, kohdusta muutama vuosi sitten, ennen hoitoja, yksityisellä. Niitä taisi olla vain yksi.

Olet kyllä urhea, ja toivotan tsemppiä kovasti - rohkea rokan syö! 🙂
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Chiarina46

Yhteistyössä