Hei!
Täällä myös yksi uusi, jonkin aikaa palstaa seuraillut, aktivoituu mukaan kirjoittamaan. Ihanaa, että tällainen ryhmä on olemassa.
Itse olen juuri 44-vuotta täyttänyt lapseton nainen. Tieni tähän pisteeseen on ollut pitkä ja kivinen, kuten kovin monella täällä. Vuonna -17 kävin läpi 2 inseminaatiota lahjasiittiöillä itsellinsenä naisena. Vuonna -18 vaihdoin klinikkaa ja tehtiin yksi ivf-kierros, mutta tulos oli surkea, eikä siirtoon päästy, eikä pakkaseen jaksanut yksikään alkio. Sitten loppuivat usko, rahat ja voimat.
Kesällä -19 pitkän yksinelon jälkeen tapasin nykyisen puolisoni, joka on minua useamman vuoden nuorempi. Pelotti toki kertoa, että jos minun kanssa haluaa matkaa jatkaa, ei omia lapsia mitä suuremmalla todennäköisyydellä kuuluisi. Jätimme kuitenkin ehkäisyn pois ja muutaman kierron jälkeen tulimme raskaaksi, mutta odotus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon noin viikolla 9. Toki yritimme raskautua uudestaan, mutta vihdoin pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme Dextran lahjamunasolujonoon. Olemme olleet jonossa syyskuusta lähtien. Yhtä luovuttajaa meille tarjottiin melkein kättelyssä, mutta koska olimme varautuneet 6kk odotukseen, halusimme vielä jatkaa jonossa. Tähän päätökseen vaikutti eniten oma terveydentilani- papa-kokeessa oli pientä poikkeamaa ja kilpirauhas-arvot eivät olleet optimaaliset. Nyt tilanteeni vaikuttaa paremmalta. Tietysti harmittaa, että ajoitus ei ollut oikea, koska tuo 6kk odotus alkaa olla täynnä, ja mitään ei ole kuulunut.
Ihanaa sunnuntaita kaikille!